#531: Epäonnistuneita kuvia ja hassuja hakusanoja

Monet bloggaajat ovat tehneet tällaisia koosteita hauskoista hakusanoista, joiden avulla heidän bloginsa on löydetty. Selasin jo hyvä tovi sitten omiani ja esimerkiksi seuraavat hakusanat pistivät silmääni. Koneeltani löytyi lisäksi epäonnistuneita kuvia kahdelta eri kuvauskerralta, joten päätin yhdistää kaksi asiaa yhteen postaukseen ja tarjota teille kunnolla hupia.

 

Älkää ottako näitä juttuja kamalan tosissanne, kirjoitin postauksen pilke silmäkulmassa ;) Ja kertokaa ihmeessä, jos teidän blogeihinne on eksytty hassuilla tai muuten kummallisilla hakusanoilla! Näitä on ainakin omasta mielestäni hauska lueskella myös muiden blogeista. Huom! Kirjoitan nuo hakusanat juuri sellaisina, kuin ne on analyticsissa ilmoitettu.

Tunnista eläin! Lentävä mutanttisammakko?

Champin mielestä normaali rakennekuvaus on tylsää: se ilmeilee mieluummin katsellen kieroon ja vääntäen turpaansa..

... kunnes sen mielestä kaikki on liian tylsää ja mikään ei kiinnosta!

"PUOMI PYSTY HARJOITUS KOLME LAUKKAA"

Mä en ole ihan varma, olenko koskaan tehnyt tällaista harjoitusta. Luulen, että tällä tarkoitetaan sellaista tehtävää, jossa maapuomi on kolmen laukka-askeleen päässä pystystä. Tällä hakusanalla mun blogiin oli päädytty kymmeniä kertoja, joten ehkä mä olen todellakin joskus jotain tähän suuntaan kirjoittanut. Hmm?

 

"AADA JA CHAMÅ"

Okei, tämä johtuu varmasti siitä, että p ja å -kirjaimet ovat vierekkäiset näppäimet. Mutta silti, tuon kun sanoo ääneen, on se aika huvittava!

 

"PINKKEJÄ TAVAROITA PONILLE"

Apua! Varmaan ihan hirveän suloista, mutta täältä ei kyllä sellaisia löydä :D Miettikää Champ kokovartalopinkeissä varusteissa, heh..

"HEI KAMUT! Muistatteks sen lastenlaulun... ensin katso vasempaaaan..."

"... sitten oikeaaan! JA NYT VOI MENNÄ TIEN YLI"

"Näytänkö mä melkein tarpeeks kiinnostuneelta jos mul on toinen korva pystyssä?"

"OLEN KATEELLINEN NIILLE JOTKA SAAVAT HARRASTAA KILPAURHEILUA"

Mitähän tämän hakusanan (tai lauseen) hakija on yrittänyt etsiä? Vertaistukea vai ihmisiä, jotka ovat kateellisia kilpaurheilun harrastajille? Oli miten oli, kateellinen ei kannata olla :)

 

"KIMOSYÖPÄ"

Joskus tunsin hevosen, jolla oli kimosyöpä ja vuokrasin sitä yhden kesän aikana pari viikkoa. En tosin ole koskaan tainnut mainita asiasta blogissani, joten täältä tuskin löytyy tähän ongelmaan ratkaisua.

 

"ERI LOIMIEN PUKEMINEN"

Vinkki: pue loimet niin, kuten ne on tarkoitettu. Avaa soljet jos sellaisia on, heitä loimi hevosen päälle ja laita soljet kiinni. Simppeliä!

"Vitsi et rupes haukotuttamaan tää seisoskelu"

"No SORI että lähdin vähän lapasesta, mut oon varma et tuolla mun takana on vihreitä miehiä puskassa!! Varo vaan"

"Mä vähän venyttelen et oon sit valmis ottamaan lähdöt jos ne pikkumiehet palaa takasi!"

"HEVONEN HAUKOTTELEE JATKUVASTI"

Champ ei onneksi haukottele jatkuvasti. Hevosten haukottelusta ollaan vähän kahta mieltä: toinen vaihtoehto on, että hevonen rentoutuu ja toinen taas se, että se yrittää lievittää kiputilaa haukottelemalla. Champ haukottelee isosti aina hieronnassa rentoutuessaan, mutta haukotteli myös ennen mahahaavalääkityksen aloittamista satulavyötä kiristäessä.

 

"HEVONEN POHKEEN TAKANA"
No kyllä on! Ja usein :D

 

"HEVONEN TYYTYVÄINEN KARVA TÄPLÄT"

Tarkoitetaanko tällä niitä lantteja, joita hevosen karvapeitteeseen tulee kesäisin? Olen kuullut sanonnan, että tyytyväisellä hevosella näitä voi olla.

"Onko ok jos otan ihan vaan piiikkuriikkisen askeleen eteenpäin? Jooko??"

"Ai ei? Ihan sama en olis halunnukaan."

"Mä maistan tätä et onks tää sopiva tähän kuvaukseen, tiekkö, niinku laatutestaus!" Huomatkaa, Champ katsoo samalla kieroon!

"HEVOSELTA IRTOSI KENKÄ"

Harmin paikka, kannattaa pyytää kengittäjä paikalle laittamaan kenkä takaisin jalkaan.

 

"PONIN ALALEUKA MURTUNUT"

Huh, toivottavasti tämän hakusanan käyttäjä on käynyt poninsa kanssa eläinlääkärillä! Tiedän yhden hevosen, jonka alaleuka murtui vähän etuhampaiden jälkeisestä kohdasta ja ai että, miten ilkeän näköinen ja pahanhajuinen tuo murtuma oli!

 

"HEVONEN KEULII"

Ihan niin kuin mopot keulivat, haha :D Champ saattaa hypähdellä kahdella jalalla silloin, kun se hermostuu tai sitä ei huvita. Mutta onneksi todella harvoin.

"Tää on ihan pyllystä, kun noita risuja ei saa syödä..."

"Hei mä oon reenannu tätä varten, kyl mun pää kääntyy vaikka sä yrität viedä sitä puskaa kauemmaks!"

"Kato nyt hyvin yltää!"

"HEVOSIHMISET ILKEITÄ"

Totta joka sana! Ainakin siltä tuntuu - hevosihmisten joukkoon on valikoituneet ne kieroimmat ja kaikista häikäilemättömimmät yksilöt ;)

 

"MIKÄ VÄRI SOPII RUUNIKOLLE HEVOSELLE"

Tummansininen? Ruskea? Mistä sä tykkäät itse?

 

"AADAN HEVOSELÄMÄÄ MEIKKI"

Mä en ole varmaankaan koskaan esitellyt mitään meikkejä täällä blogissa, joten en usko, että tällä hakusanalla on kauheasti mitään löytänyt. En muutenkaan jaksa enää nykyisin meikata edes töihin päivittäin, joten sen suhteen ei ole odotettavissa parannusta.

Ja sitten hevonen lähti..

.. koska ulkona oli kova tuuli. Ja paljon vihreitä miehiä.

"HERRAJESTAS näitkö äiti miten PALJON niitä oli tuolla? NÄITKÖ?!"

"AASI"

Champ on välillä oikea mallikappale!

 

"BLOGI 16V CHEEK FANI"
Tämä on mun oma suosikki! Cheek on kieltämättä ihan kuunneltava artisti, mutta se, miten tällä hakusanalla on päädytty tänne blogiin, on mulle melkoinen mysteeri..

 

"HEVONEN VINKUU"

Haa, Champ tunnistettu! Oikea vinku-Iita, se vinkuu aina jonkun uuden ja kivan asian yhteydessä. Esimerkiksi yhtenä päivänä kävelytin sitä maastossa ja se vinkui varmasti ainakin kuusi kertaa ihan vain kävellessään, koska sen mielestä kaikki oli niin mahtavan ihanaa.

 

"HEVOSETON ON HUOLETON"

Paremmin ei voisi asiaa ilmaista.

Seisotaan tässä ihan nätisti.. Tai sitten ei..

Champ luuli olevansa jossain näyttelyssä, jossa piti esittää raviosuus suoralla...

"HEVOSTEN OUDOT TAVAT"

Listataanko kaikki Champin oudot tavat? Niitä riittää!

 

"HUONO ISTUNTA"

Käsi ylös, kuka tunnistaa itsensä. Minä! Onneksi sekin on asia, mitä voi parantaa toistojen ja toistojen kautta ajan kanssa osaavan valmentajan avulla.

 

"MISSÄ ON TANJA YLIKOSKI NYKYÄÄN"

Pakko myöntää, etten ole koskaan kuullut kyseisestä henkilöstä. Toivottavasti Tanja on löytynyt!

 

"MITEN PELLAVASTA SAA PUURON?"

Lisää vettä ja anna turvota. Yksinkertaista!

Minä: "Laita toi este niin, että se lankku on ylempänä" Isä: *voi elämä, miks pitää olla niin tarkkaa* Champ: (päässä ei liiku mitään, apina hakkaa lautasia toisiaan vasten -tyylillä)

Vähän edellä liikettä? No juu, ehkä vähän enemmänkin...

"PALJON ONNEA VAAN"

Kiitos samoin :)

 

"POHJETTA JOMOTTAA SISÄLTÄ"

Mulla jomotti kerran, kun tipuin entisen ylläpitohevoseni Kaprin selästä ja sain sisäpohkeeseen 20cm x 10cm kokoisen mustelman sekä ison haavan, joka muuttui sellaiseksi mätäneväksi kellertäväksi kokonaisuudeksi.. Nam..

 

"TURUSTA JUNALLA HARTWALL AREENALLE"

Suora reitti, ei tarvitse tehdä vaihtoja! Ja Pasilan asemalta kävelee viisi minuutti areenalle suoraa reittiä, joten eksymisriski on pieni.

 

"YOUTUBEN PISIN VIDEO"

Vaikka mä monesti nimeän otsikkoni idealla "maailman pisin tallivideopostaus", ei ne ehkä kuitenkaan taida olla niitä Youtuben pisimpiä videoita. Harmi juttu!
 

Lue lisää

#530: Tampereen hevosmessut

Jokainen internetin käyttäjä on varmasti saanut lukea Tampereen hevosmessuista sosiaalisen median eri kanavista enemmän kuin tarpeeksi alkaneella viikolla, joten yritän itse käsitellä messuja hieman erilaisesta näkökulmasta. Kysellessäni teiltä postausideoita, oli suurimpana toiveena videopostaus, ostosten esittely tai kirjoitus työntekijän näkökulmasta ns. "kulissien takaa". Ilokseni voin todeta, että pystyin toteuttamaan jokaisen näistä toiveista!

 

Videopostaus on tosin enemmänkin videokooste, sillä kuten videon alussa kerron, unohdin (taas) ladata kameran akun ennen lauantaita ja jouduin siksi jättämään sen lataukseen aamupäiväksi. En kerennyt heilua kamera kädessä messujen aikana juuri ollenkaan, joten annoin videointivastuun muille bloggaajille: Kaktulle, Maisalle, Siirille ja Petralle. He kuvasivat klippejä videokameralleni aina kun jaksoivat ja kokosin niistä sitten tämän kyseisen koosteen. Sunnuntaina kuvaus jäi kokonaan, pahoitteluni siitä.

 

Kaikki postauksen kuvat on kuvattu puhelimella, sillä en kantanut kameraa ollenkaan mukana messujen aikana. Tässä me ollaan muutaman bloggaajan kanssa TeHon ständillä.

Verryttelykenttä

Lauantain rataan tutustuminen.

Messut alkoivat osaltani lauantaiaamuna, kun heräsin kuudelta ja aloin pakkaamaan reissua varten. Autoni piti startata kotipihasta seitsemältä, mutta yllätyksekseni kuten aina, olin reippaasti myöhässä aikataulusta. Lopulta saavuin Tampereelle puoli kymmenen jälkeen, juuri samaan aikaan kuin muutama muukin Team Eurohorsesin toimihenkilö. Sain kulkulupani, vein tavarani TeHon ständille ja lähdin tekemään muutamia pikkuhommia, joita sain osalleni.

 

Aamupäivä meni siis yleisesti palloillessa paikasta toiseen. Moikkailin tuttuja, etsin käsiini muut bloggaajat ja tein joitakin TeHon hommia ennen varsinaisten esteluokkien alkamista. Kerkesin vilkaisemaan hetken verran kenttäklinikkaa sekä rotuesittelyä, mutten varsinaisesti seurannut mitään ohjelmaa kertaakaan koko viikonlopun aikana. Monia mielenkiintoisia esityksiä meni siis sivu suun, mutta toimihenkilöhommissa ollessaan ei voi oikein valita, milloin mitäkin töitä pitää tehdä. Jos olisin pystynyt, olisin istunut katsomossa ainakin kouluratsastusklinikan ja vaalipaneelin ajan.

 

Pakko oli ottaa kuva näistä syötävän suloisista keppihevosten riimunnaruista! Ihania :D

Puoli yhden aikoihin lauantaina aloimme valmistautumaan esteluokkia varten. Kun edellinen näytös loppui, odotimme pohjan kunnostuksen verran ja rakensimme sitten radan päivän ensimmäistä luokkaa eli 110cm poniluokkaa varten. Itse luokan aikana olin hallin ulkopuolella verryttelyn ääressä verryttelyvalvojana tai paremminkin ring masterina eli huolehdin siitä, että jokainen ratsukko lähti oikeaan aikaan areenalle. Aurinko paistoi ja paikalla pääsi juttelemaan tuttujen kanssa, joten ei ollenkaan huono vaihtoehto!

 

Luokkien välissä rakensimme uuden radan, jonka jälkeen olin taas verryttelyssä junioriluokan ajan. Kun esteluokat olivat ohitse, purimme radat ja lähdimme porukalla syömään. TeHo oli tuonut kisoja varten paikalle itävaltalaisen ratamestarin Andy Bambergin, jolle muut työntekijät selittivät kaikkia hauskoja juttuja, joita musta on puhuttu hevostalli.netissä, muun keskustelun ohessa. Andyn ilme oli melkoisen järkyttynyt ja me muut saimme kyllä nauraa näille jutuille.

 

Tällaisessa hotellissa yövyin ja tämä näkymä oli siis aivan hotellin katolta kuvattuna. Aika mahtava!

Blogitallin bloggaajatapaaminen alkoi lähes heti ruokailun jälkeen ja siellä vierähti reilu puolituntinen. Oli kiva tavata lukijoita ja kuulla kokemuksianne messupäivästä. Itse varsinaiseen tapaamiseen ei kumpanakaan päivänä eksynyt varsinaista tungosta, mutta käytävillä monet bongasivat mut ja pääsin moniin yhteiskuviin. Jos teillä on niitä tallella, laittakaa vaikka mulle sähköpostilla tai tagatkaa Instagramiin, niin näen kuvia itsekin :)

 

Heti tapaamisen loputtua lähdimme muutaman bloggaajan kanssa syömään Tampereen keskustaan (ei siis Ideaparkkiin, vaikka videolla niin sanonkin), mistä palasin takaisin messuhalleille ja siitä heti suoraan hotellille. Jätin oman autoni messukeskuksen parkkiin ja ajoin toisen työntekijän auton hotellille, sillä sieltä suunnasta on vaikea saada parkkipaikkoja. Pakko sanoa, että tein muuten elämäni ensimmäisen taskuparkin ja sitä ei olisi täydellisemmin voinut tehdä - vaikka itse sanonkin! Otin oikein valokuvankin, niin ylpeä olin tästä suorituksesta (ottaen huomioon mun ajotaidot..). Kaikki TeHon työntekijät majoittuivat uudessa Scandicin Torni-hotellissa, joka oli älyttömän hieno. Mulla oli kokonaan oma hotellihuone, sillä toinen työntekijä perui yöpymisensä. Heti hotellille saavuttuani vaihdoin vaatteet ja lähdimme syömään ravintolaan. Siellä ilta venyi yhteentoista, jonka jälkeen lähdin käymään muiden bloggaajien kanssa Tampereen yöelämässä. Päätin kuitenkin kotiutua hotellille jo yhdeltä, jonka jälkeen menin vaahtokylvyn kautta unten maille.

 

Sunnuntaina näkymää tuomaritornista.

Näistä tulossa juttua myöhemmin! :)

Sunnuntaina herätys oli vasta kahdeksalta ja hotelliaamiaisen jälkeen lähdin parin työntekijän kyydillä takaisin messuille puoli yhdentoista aikoihin. Puoli kahdeltatoista kävimme vaihtamassa verryttelyyn toiset puomit ja sitten aloitimmekin päivän ensimmäisen esteluokan radanrakennuksen. Luokka oli 130cm aikaluokka, jossa ratsasti monia tuttujani. Rosanne pyysi mua mukaansa radankävelyyn ja niinpä kävelin sen hänen kanssaan läpi, jonka jälkeen palasin takaisin verryttelyyn ja hoidin hommani siellä kuten edellisenäkin päivänä. Päivän toisessa luokassa oli vain kuusi ratsukkoa ja koska he kaikki pääsivät verryttelemään radalle ennen luokan alkua, ei kukaan tullut enää varsinaiseen verryttelyyn ja pääsin seuraamaan kisoja tuomaritornista muutaman ratsukon ajaksi. Kun luokka oli ohi, purimme esteet pois kentältä.

 

Sunnuntain bloggaajatapaaminen oli lauantaita selkeästi rauhallisempi. Sitä ennen siirsin kaikki videot koneelleni, jotta pystyin antamaan ne toiselle muistitikulle. Tapaamisen jälkeen kiertelin ensimmäisen kerran koko viikonlopun aikana messuosastoja vähän enemmän ajatuksella, mutta koska mulla ei ollut yhtään ylimääräistä rahaa, en oikeastaan edes käynyt missään kojuissa sisällä. Muutamia paikkoja kiertelin hieman tarkemmin ja tutustuin tuotteisiin, näistä lisää myöhemmin keväällä! Varsinaiset messuostokset olivat siis säkki kivennäistä Agrimarketilta (jonka ihana myyjä kantoi säkin autolleni, iso kiitos!) sekä Anna Scarpatin upea karsinan ovistoppari Top Equestrianilta. Lisäksi sain mukaani blingeillä varustetun pitsiyksityiskohtaisen Cavallieran kisapaidan, josta teen tarkemman esittelyn blogiini tulevien viikkojen aikana.

 

Linkki videoon.

 

Etsimme vielä ennen lähtöäni jotain ruokaa hallilta, mutta mitään sopivaa paikkaa ei löytynyt ja päädyin sitten lähtemään kotiin viiden aikoihin. En ollut syönyt aamupalan jälkeen mitään yhtä jäätelöä lukuun ottamatta, joten automatkalla popsin kaksi metrilakua ja pysähdyin kahdella eri huoltoasemalla yrittäen täyttää renkaaseen ilmaa. Katselin, kuinka huoltoaseman sisällä olevat miehet naureskelivat epätoivoisille yrityksilleni huvittuneina. No, onneksi renkaan ilmanpaineet saatiin kuntoon ja pääsin jatkamaan matkaa. Kotiin päästyäni olin kuolemanväsynyt, mutta todella tyytyväinen kivan messuviikonlopun jälkeen. Tällä jaksaa taas pitkälle!

Miten teidän messunne sujuivat?
Mikä oli kaikista parasta messuilla? :)

Lue lisää

#529: Ei mennyt niin kuin elokuvissa

Tuntuupa hassulta kirjoittaa postausta, sillä oman läppärini ja sohvalla istuskelun sijaan olen pöytäkoneella ja kirjoitan erillisellä näppäimistöllä. Heh, varsin tärkeä informaatio teille :D Mutta kuvastaa hyvin sitä olotilaa, joka mulla on nyt: saavuin nimittäin ihan hetki sitten Tampereen hevosmessuilta takaisin kotiin ja avasin koneen heti kertoakseni hieman meidän perjantaisesta klinikkakäynnistä. Väsymys painaa silmiä toden teolla, joten pahoittelen jo etukäteen, mikäli tässä postauksessa ei ole päätä eikä häntää!

Perjantaina koitti kauan odotettu päivä, kun lähdimme klinikalle Champin toistaiseksi viimeiseen kontrollitarkastukseen mahahaavan osalta. Olin erittäin positiivisin mielin liikenteessä, sillä ruuna oli hypännyt todella hyvin ja ollut muutenkin seesteisempi, pirteä ja kiva ratsastaa. Tuona aamuna fiilikset oli muutenkin korkealla, sillä pääsimme kerrankin lähtemään tallilta ajoissa matkaan. Ajattelin, ettei päivästä voisi tulla mitään muuta kuin mahtava.

Hyvinkäälle päästyämme jouduimme odottelemaan hetken klinikkavuoroamme, mutta pian koitti aika tutkimuksille. Tällä kertaa Champ laitettiin suoraan pakkopilttuuseen tähystystä varten ja kliininen tutkimus tehtiin siitä käsin, ei käytävällä. Aiemmilla kerroilla olemme saaneet yleistutkimuksesta arvosanat "normaali" ja "ei näytä ulkoisesti mahahaavahevoselta", mutta nyt kehuja sateli oikein olan takaa. Paperiin asti kirjoitettiin "hienossa kunnossa" ja klinikan hoitohenkilökunta kävi vuorotellen päivittelemässä Champin hyvää käytöstä. Eläinlääkäri sanoi, että siinä on harvinainen yhdistelmä: hevonen on sekä kaunis, että hyväkäytöksinen. Sanoin, että se osaa olla vieraskorea ;)

Koska mä olen ihan väärällä koneella, ei mulla ole täällä mitään uusia kuvia Champista. Siispä joudutte tyytymään vanhoihin kuviin, kahden vuoden takaa!

Ennen tähystystä pyysin, että Champista otettaisiin verenkuva. Olen pyrkinyt ottamaan sen puolen vuoden välein, jotta pystyn tarkistamaan arvoja konkreettisemmin. Verinäytteistä ei ilmennyt mitään poikkeavaa, ainoastaan valkosoluarvot ja veren proteiini albumiini (tai joku vastaava?) olivat hieman alhaiset johtuen mahahaavasta. Tutkimuslistalla oli myös hiekkaröntgen, koska vajaa vuosi sitten kuvasimme Champin mahan hiekan takia. Silloin hiekkaa oli vähän, mutta ei merkittävästi. 

Kevyen rauhoituksen jälkeen pääsimme tositoimiin eli tähystämään Champin mahalaukkua. Jännittyneenä seurasin, miten haavaumat olisivat parantuneet. No, olivathan ne paremmat kuin viimeksi, mutteivät kuitenkaan poissa. Haavaumat olivat enää hailakan oransseja muutamaa tummempaa pistettä lukuunottamatta, mutta mahanportin alue oli kokonaisuudessaan vähän kirjava eli tasaisen vaalenpunaisen lisäksi välissä oli vaaleampia raitoja. Vaikka parempaan suuntaan oltiin menty, oli tulos silti melkoinen isku vasten kasvoja. 

Keskimäärin mahahaavan parantuminen vie hevoselta oikeanlaisella lääkityksellä noin kuusi viikkoa. Tiedän tapauksia, joissa parantuminen on vienyt pidempään - jopa yhdeksän kuukautta. Eläinlääkäri epäili, että Champilla saattaisi olla jokin tulehdus mahalaukussa, joka estäisi nopeampaa parantumista ja joka vaatisi kortisoni- tai antibioottilääkityksen. Tämä on vähän ristiriitaista siinä suhteessa, että kortisoni voi olla myös yksi mahahaavan aiheuttaja. No, jotta mahahaavalääkitys pääsisi toimimaan kunnolla, olisi ensin poistettava tulehdukset. Siispä eläinlääkäri kysyi, voiko hän ottaa Champin mahalaukusta koepaloja jatkotutkimuksia varten. 

Nämä kaikki kuvat on otettu touko-/kesäkuussa 2013. Huomaa kyllä, että jotain muutosta hevosessa on tapahtunut :D

Koepaloja otettiin kolme. Toimenpide oli todella mielenkiintoinen, sillä siinä tähystysputken läpi työnnettiin pienenpieni vaijeri, jonka päässä oli mikroskooppisen pienet pihdit. Tähystyskameran avulla pihdit laitettiin oikeaan kohtaan ja mahalaukun seinämästä repäistiin pikkuruinen palanen irti. Pala ei todellakaan ollut iso, mutta suurennetulta näytöltä kaikki näytti valtavalta ja vertavuotava mahalaukku melko ikävältä. Yleensä hevoset kuulemma reagoivat palojen irrottamiseen osoittamalla mieltään, mutta Champ ei reagoinut ollenkaan. Se ei varmaan edes tuntenut mitään.. :D

Otimme varmuuden vuoksi siis myös hiekkakuvat, sillä kaikki ylimääräinen mahaongelma voi hidastaa mahahaavan paranemista. Jouduimme odottelemaan röntgeniin pääsyä vajaan tunnin verran, minkä aikana Champin rauhoitus hälveni oikeastaan kokonaan pois. Emme tarvinneet kuitenkaan rauhoittaa ruunaa uudelleen, sillä se seisoi kiltisti laitteiden keskellä pientä ihmettelyä lukuunottamatta (se olisi halunnut maistaa jokaista vempainta, joka oli sen lähellä). Kuvista tuloksena oli se, ettei hiekkaa ollut - ihanaa! 

Lähdimme kotiin siis toistaiseksi hieman epätietoisina. Kahden viikon sisällä pitäisi tulla tulokset koepaloista, jolloin tiedetään, pitääkö lääkintää muuttaa ja lisätä mukaan antibiootteja hoitamaan mahdollista tulehdusta. Siihen asti jatkamme edelleen samalla lääkityksellä kuin ennenkin: kolmesti päivässä Antepsinia 10 tablettia ja puolikas Gastrogard. Jos koepalojen tulokset ovat puhtaat, on meillä seuraava kontrolli kolmen viikon päästä. Jos lääkitystä pitää kuitenkin muuttaa tuloksien tultua, siirrämme me kontrollia samalla eteen päin, sillä muuten uuden lääkityksen aloituksesta kerkeäisi kulua aikaa vain viikon verran.

Nämä kolme viimeistä kuvaa meidän ensimmäisitä yhteisistä kisoista toukokuun lopulta (tai kesäkuun alusta?) 2013 :D

Eläinlääkäri sanoi, että saisin halutessani kisata ihan normaalisti tämän kolmen viikon ajalla, jos jätän kisojen ajaksi Antepsinin pois. Mietin Ypäjän kisoja vielä silloin, kun toivon mahahaavan parantuneen, mutta nyt voin suorilta käsin vetää ne suunnitelmat takaisin ja todeta, että aloitamme kisakauden joko yksi- tai kaksipäiväisesti kuun vaihteessa Riders Innissa tai sitten vasta kesäkuun puolella. En viitsi lähteä hevosen kanssa kolmeksi päiväksi Ypäjälle, sillä se on aina oma stressinsä hevoselle. Varsinkin nyt, kun meillä on ollut viiden kuukauden kilpailutauko, se ei olisi reilua hevostakaan kohtaan.

Perjantaina meillä meni klinikalla odotetun "vajaan tunnin" sijasta siis reilu kolme tuntia matkoineen, joten lukemiset jäivät melko vähiin ennen iltavuoroa töissä. Mieli oli melko maassa, mutta onneksi ympärillä oli paljon ihmisiä, jotka jaksoivat tsempata ja antaa uskoa tulevalle kesälle. Kyllä me täältä vielä noustaan! Champ on nyt niin kiva ratsastaa, etten pysty kuvitella, miten kivaksi se voi tulla sitten, kun maha on täysin kunnossa. Tämä kevät treenataan ahkerasti ja kesällä näytetään sitten muille, mitä ollaan opittu :)

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa kaikille!

Lue lisää

#528: Kuluneiden viikkojen kuulumiset

Kunnollista kuulumispostausta ei ole tainnut vähään aikaan tulla, joten nyt on hyvä aika muistella hieman menneitä viikkoja ja kerrata teille lukijoille enemmän sitä, missä me Champin kanssa mennään. Kuulostaako hyvältä?

 

Mulla on täällä blogin puolella todella usein juuri estepostauksia, joko valmennuksista tai itsenäisistä treeneistä. Monelle varmaan tulee sellainen kuva, että meidän arkemme koostuu ainaisista estevalmennuksista tai muusta tiukkapipoisesta tuupailusta (esteratsastaja, joka tuuppaa? Johan on aikoihin eletty!). Tosiasiassahan näin ei ole, mutta pakko myöntää, että viime aikoina on tullut hypättyä paljon enemmän kuin esimerkiksi loppuvuodesta.

 

Salla, joka on kuvannut paljon kuvia viime aikoina tänne blogin puolelle, kiipesi pari viikkoa sitten toistamiseen Champin kyytiin! Pitkästä ratsastustauosta huolimatta Sallalla ja Champilla synkkasi hyvin ja pystyin itse keskittyä kuvaamiseen :) Nämä kaikki kuvat ovat siltä kerralta, satulassa siis lainakuski ja minä kameran takana!

 

Hyvä esimerkki meidän yhdestä viikostamme oli, kun maastoilin neljänä päivänä, hyppäsin kahtena ja olin yhden kerran koulutunnilla. Champ oli ihan innoissaan ja erittäin motivoitunut työntekoon, kun se sai "välipäivinä" mennä maastossa joko pitkiä käyntilenkkejä tai sitten ihan kunnolla ravia ja laukkaa, riippuen säistä ja teiden kunnosta. Tuosta hevosesta todella näkee, miten se nauttii joka solullaan maastoilusta varsinkin silloin, kun sillä on joku kaveri seurana. Eikä sen tarvitse olla mikään hevoskaveri, ihminenkin riittää. Pari päivää sitten olin maastossa yksikseni ja Champ näki edellämme koiranulkoiluttajia. Ruuna kiristi tahtia niin paljon, että saimme lopulta parivaljakon kiinni ja loppumatkan kävelimme heidän kanssaan mukavia rupatellen. Hevonen oli enemmän kuin tyytyväinen itseensä, kun löysi mullekin juttuseuraa ;)

 

Kotivalmennukset ovat sujuneet hyvin ja hevonen on hypännyt paremmin kuin koskaan. Taisin mainita maanantaina, että meillä oli pääsiäisenä rataharjoitukset, joissa hyppäsin pari rataa viimeisen ollessa noin 110-120cm korkeudella. Äitini otti tuolta kerralta videota, joten saatte siitä pienen koosteen. Vaikka tein radalla muutamia virheitä (esimerkiksi viidennelle esteelle oikaisin liikaa samalla, kun ratsastin turhan voimakkaasti eteen), sanoi Piude mulle varmaan ensimmäistä kertaa koskaan, että ratsastin hyvin. Se on tosi iso juttu itselleni, sillä hän ei viljele noita sanoja "varmuuden vuoksi" - ne pitää todella ansaita.

 

 

Pääsiäisen rataharjoitukset (linkki videoon).

 

Sileäpuolella olen tehnyt vähän vaihtelevammin töitä, sillä koska hyppyjä on tullut suhteessa normaalia enemmän, olen kuitenkin yrittänyt tasapainottaa hevosen treenikertoja korvaamalla itsenäisiä sileän ratsastuksia maastolenkeillä. Kouluvalmennukset ovat rullanneet kerran viikossa ja hevonen on liikkunut oikeastaan aika hyvin. Se on ollut jopa yllättävän positiivinen ratsastaa: vaikka se olisi välillä vähän tahmea tai vino, se on kuitenkin antanut ratsastaa itseään hyvin ja ollut hirmuisen "nöyränä/vastaanottavaisena" (tätä on vaikea selittää, mutta siis sellainen, että tekee töitä mielellään ja hyvällä asenteella). Se on ihana huomata, sillä jossakin vaiheessa viime syksyä tuntui, että Champ lähinnä halusi näyttää keskisormea silloin, kun asiat eivät sujuneet.

 

Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä tuloksia mahahaavan parantumisen osalta, sillä tänään perjantaina olemme aamulla menossa klinikalle kontrollitähystykseen. Toivottavasti haavaumat olisivat paremmat! Ainakin hevonen tuntuu todella kivalta ratsastaa ja se on kokonaisuudessaan paljon seesteisempi. Ja myös vähän lihonut - ajattelin ilmoittaa sen ohjelmaan "rakas, sinusta on tullut pullukka" ;)

 

 

Mitään muuta ihmeellistä ei arjessani ole: lukemista, töitä ja bloggaamista aina silloin, kun aikaa riittää. Olen suunnitellut kisakalenteria, mutten uskalla sanoa mistään mitään ennen kuin viimeinen kontrollikäynti on ohi ja tulokset sieltä tulleet. Paljon on haaveita! Sanoin yhtenä päivänä Piudelle tavoitteeni ääneen: haluaisin hypätä joskus U25-luokkia Suomessa eli 130/135cm tason sarjaa. Sitä varten mulla olisi aikaa vielä viisi kisakautta, sillä tuo ikäraja tulee sitten vastaan. Piude totesi, että jos nyt ensin päästäisiin näistä matalammista yli. Aivan totta, mutta haaveilla saa aina!

 

Miten teidän huhtikuunne on lähtenyt käyntiin? :)

Lue lisää