Joulukalenterin 21. luukku aukeaa jälleen pienen pohdinnan merkeissä. Yritän tällä kertaa tiivistää ajatukseni mahdollisimman tiiviiksi, jotta jokainen jaksaisi lukea postauksen loppuun asti. Nyt on muuten enää kolme yötä Jouluun - jee!
________________
Ajattelin kirjoittaa teille tänään siitä, miksi olen juuri esteratsastaja ja millainen matka tätä varten on kuljettu. Olen käynyt läpi ratsastusharrastukseni aikana muutaman eri vaiheen sen osalta, mikä laji on mielestäni ollut kiinnostavin. Ratsastettuani muutaman vuoden ajan lajikseni valikoitui esteratsastus, sillä kuten varmaan kaikki aloittelevat ratsastajat, myös minä pidin vauhdin hurmasta ja "isojen" esteiden ylittämisestä. Pääsinkin melko kokemattomana ratsastajana mukaan estevalmennusryhmään ja hyppäsin normaalin ratsastustuntini lisäksi valmennuksissa kerran viikossa poneilla.
Siirtyessäni yläasteelle aloin kasvamaan pituutta nopeasti, jonka seurauksena (ilmeisesti) polveni kipeytyivät välillä todella rajusti. Jouduin käymään useaan otteeseen lääkärissä ja ongelmaan haettiin ratkaisua muun muassa fysioterapiasta. Välillä polveni kipeytyivät niin pahasti, etten yksinkertaisesti pystynyt menemään lyhyillä estejalustimilla. Samoihin aikoihin aloin kiinnostumaan kouluratsastuksesta ja kun löysin lupaavalta kuulostavan ratsastuskoulun, päätin lopettaa estevalmennuksessa ja siirtyä toiselle, koulupainotteiselle tunnille Equstomiin. Vuosi taisi olla 2009 tai 2010.
 |
Kuvituskuvina toimii tällä kertaa Susannan ottamat kuvat viikon takaa. Kiitos hänelle ja samalla suuret pahoitteluni
kuvien hienosta muokkauksesta, olin hieman laiska.. :D |
En aiemmin ollut nauttinut kouluratsastuksesta, sillä en tajunnut sen pienimpiä hienosäätöjä tai ratsastajan kehonhallintaan ja istunnan muokkaukseen liittyviä asioita. Equstomin myötä opin aivan valtavasti juuri näistä asioista ja katseeni avartui aivan kaikelle muullekin ratsastukseen liittyvälle. Halusin oppia yhä lisää istunnasta ja sillä vaikuttamisesta. Enää mua ei niinkään kiinnostanut tehdä "hienoja temppuja" kuten avoja tai sulkuja, vaan nimenomaan hioa sitä yhtä volttia tai pysähdystä vielä paremmaksi.
Vuodet kuluivat ja olin startannut valtavasti enemmän koulukisoja kuin mitä koskaan ajattelin starttaavani. Esteratsastus oli jäänyt enemmän taka-alalle, muttei koskaan kokonaan pois: kävin esimerkiksi Tahko Areenalla hyppäämässä enemmän ja taisin jossakin vaiheessa jatkaa estevalmennuksissa Solbackassa. Aloimme etsimään mulle omaa tai ylläpitohevosta vuoden 2011 syksyllä ja tähän mennessä olin taas hieman kahden vaiheilla - esteitä vai koulua? Halusin hevosen, jonka kanssa voisin tehdä molempia: varma 110-120cm luokkien hyppääjä ja peruskivaliikkeinen helppojen koululuokkien hevonen.
Kaverini pitivät mua jo ennen Kaprin tuloa "täysin kouluratsastajana" ja olettivat mun ostavan hevosen, jolla pääsisin kisaamaan enemmän koulua. Vähitellen kiinnostuin jälleen esteistä ja elättelin toiveita siihen suuntaan.
Kun pihalle kurvasi marraskuussa nuori estehevostamma, oli lajivalinta vähän kuin päätetty puolestani. Aloin treenaamaan hiki hatussa esteratsastusta aivan perusjutuistä lähtien, kuten nuorten kanssa tulee toimia. Tämä oli oikeastaan hyvä kohta mulle parantaa omaa perusratsastustani esteillä ja hankkia estesilmää, jonka ansiosta pystyn nyt toimimaan esteillä kuten toimin. Polvikipukaan ei ollut enää paha, joskin talvella se oireili vähän ja kävin edelleen silloin tällöin fysioterapiassa.
Palattuani Hollannista kotimaahan olin puolen vuoden ajan vähän kuin välimaastossa tietämättä, mitä tehdä: etsimme koko ajan omaa hevosta, mutta en päässyt juuri hyppäämään satunnaisia kertoja lukuunottamatta. Tiesin kuitenkin haluavani estehevosen, sillä Kaprin kanssa olin saanut varman tunteen siitä, mitä haluan ratsastajana tehdä: hypätä kilpaa. Kun Champ saapui mulle, olin jälleen vähän samassa tilanteessa kuin aikoinaan Kaprin kanssa ja aloitin kaiken niin sanotusti uudestaan, rakentaen hiljalleen omaa osaamistani uuden hevosen kanssa.
Yhä edelleen mulla on aikoja, jolloin innostunut palavasti kouluratsastuksesta ja keskityn siihen todella kovasti. Etenkin Jonnan aloitettua jälleen valmentajanani sain uuden innon treenata ihan perustyöskentelyä ja panostaa esteilläkin enemmän flatworkiin. Se tunne on vaan niin mahtava, kun pienen korjauksen avulla saa hevosesta esiin jotain vielä enemmän.
Mikä on teidän lajinne? Miksi?
Lue lisää