lauantai 21. joulukuuta 2013

#281: Hyvää syntymäpäivää Sarina!

Tämä postaus ei kuulu joulukalenteriin ja voittekin käydä lukemassa päivän luukun hieman alempaa. Meillä on kavereiden kesken tapana laittaa syntymäpäivänä kaverin seinälle kuvakollaasi kaikista tyhmistä kuvista, joita matkan varrella on kansioihin kertynyt. Yksi kaikkein parhaimmista ystävistäni viettää tänään 19-vuotis syntymäpäiväänsä ja halusin tehdä hänen "kunniakseen" postauksen blogiini. Eli teitä lukijoita tämä ei välttämättä varsinaisesti kiinnosta, mutta tarkoitus onkin vain saada näille varsin loistaville kuville mahdollisimman paljon katsojia ja kostaa oman syntymäpäiväni kuvakollaasit tässä samalla.. :D (Olin myös kiltti ja jätin ne kauheimmat kuvat julkaisematta.)
 
Syntymäpäiväsankari on siis tietysti Sarina, joka asuu normaalisti Turussa, mutta viettää tällä hetkellä elämää Australian kuuman auringon alla työskennellen. Ensimmäisen kerran näimme Sarinan kanssa joskus vuonna 2007, mutta oikeastaan vihasimme toisiamme erinäisten syiden vuoksi (vanha postaus). Vuosien kuluessa meistä tuli kuitenkin yhä parempia kavereita ja viimeistään vuonna 2011 kaikki muuttui ja siitä lähtien Sarina onkin ollut erittäin tärkeä ihminen elämässäni.
 
Kaikki ne, jotka Sarinan tuntevat paremmin, tietävät hänen olevan muiden muassa erittäin huumorintajuinen, huolehtiva, ahkera ja helposti lähestyttävä persoona. Sarina ei tietysti ole ainoa ihminen, johon tutustuin paremmin heidän "porukastaan" vuonna 2011, mutta hän ja Stephanie ovat heistä tärkeimmät itselleni. Sanatkaan eivät riitä kuvaamaan, miten paljon välitän heistä ystävinä.
 
No mutta, nyt niitä kuvia! Sarinalle vielä: malta odottaa sitä mun ja Steffin tekemää yhdistettyä joulu- ja syntymäpäivälahjaa, vaikka se tuleekin aika lailla myöhässä sinne etelään. Se todellakin on odottamisen arvoinen..!
 







 
PALJON ONNEA SARINA ♥
parhaimmat kuvat yritän säästää facebookiin ;)
Lue lisää

Joulukalenterin 21. luukku - esteratsastajako?

Joulukalenterin 21. luukku aukeaa jälleen pienen pohdinnan merkeissä. Yritän tällä kertaa tiivistää ajatukseni mahdollisimman tiiviiksi, jotta jokainen jaksaisi lukea postauksen loppuun asti. Nyt on muuten enää kolme yötä Jouluun - jee!
________________
 
Ajattelin kirjoittaa teille tänään siitä, miksi olen juuri esteratsastaja ja millainen matka tätä varten on kuljettu. Olen käynyt läpi ratsastusharrastukseni aikana muutaman eri vaiheen sen osalta, mikä laji on mielestäni ollut kiinnostavin. Ratsastettuani muutaman vuoden ajan lajikseni valikoitui esteratsastus, sillä kuten varmaan kaikki aloittelevat ratsastajat, myös minä pidin vauhdin hurmasta ja "isojen" esteiden ylittämisestä. Pääsinkin melko kokemattomana ratsastajana mukaan estevalmennusryhmään ja hyppäsin normaalin ratsastustuntini lisäksi valmennuksissa kerran viikossa poneilla.
 
Siirtyessäni yläasteelle aloin kasvamaan pituutta nopeasti, jonka seurauksena (ilmeisesti) polveni kipeytyivät välillä todella rajusti. Jouduin käymään useaan otteeseen lääkärissä ja ongelmaan haettiin ratkaisua muun muassa fysioterapiasta. Välillä polveni kipeytyivät niin pahasti, etten yksinkertaisesti pystynyt menemään lyhyillä estejalustimilla. Samoihin aikoihin aloin kiinnostumaan kouluratsastuksesta ja kun löysin lupaavalta kuulostavan ratsastuskoulun, päätin lopettaa estevalmennuksessa ja siirtyä toiselle, koulupainotteiselle tunnille Equstomiin. Vuosi taisi olla 2009 tai 2010.
 
Kuvituskuvina toimii tällä kertaa Susannan ottamat kuvat viikon takaa. Kiitos hänelle ja samalla suuret pahoitteluni
kuvien hienosta muokkauksesta, olin hieman laiska.. :D
En aiemmin ollut nauttinut kouluratsastuksesta, sillä en tajunnut sen pienimpiä hienosäätöjä tai ratsastajan kehonhallintaan ja istunnan muokkaukseen liittyviä asioita. Equstomin myötä opin aivan valtavasti juuri näistä asioista ja katseeni avartui aivan kaikelle muullekin ratsastukseen liittyvälle. Halusin oppia yhä lisää istunnasta ja sillä vaikuttamisesta. Enää mua ei niinkään kiinnostanut tehdä "hienoja temppuja" kuten avoja tai sulkuja, vaan nimenomaan hioa sitä yhtä volttia tai pysähdystä vielä paremmaksi.
 
Vuodet kuluivat ja olin startannut valtavasti enemmän koulukisoja kuin mitä koskaan ajattelin starttaavani. Esteratsastus oli jäänyt enemmän taka-alalle, muttei koskaan kokonaan pois: kävin esimerkiksi Tahko Areenalla hyppäämässä enemmän ja taisin jossakin vaiheessa jatkaa estevalmennuksissa Solbackassa. Aloimme etsimään mulle omaa tai ylläpitohevosta vuoden 2011 syksyllä ja tähän mennessä olin taas hieman kahden vaiheilla - esteitä vai koulua? Halusin hevosen, jonka kanssa voisin tehdä molempia: varma 110-120cm luokkien hyppääjä ja peruskivaliikkeinen helppojen koululuokkien hevonen.
 

 
Kaverini pitivät mua jo ennen Kaprin tuloa "täysin kouluratsastajana" ja olettivat mun ostavan hevosen, jolla pääsisin kisaamaan enemmän koulua. Vähitellen kiinnostuin jälleen esteistä ja elättelin toiveita siihen suuntaan.
 
Kun pihalle kurvasi marraskuussa nuori estehevostamma, oli lajivalinta vähän kuin päätetty puolestani. Aloin treenaamaan hiki hatussa esteratsastusta aivan perusjutuistä lähtien, kuten nuorten kanssa tulee toimia. Tämä oli oikeastaan hyvä kohta mulle parantaa omaa perusratsastustani esteillä ja hankkia estesilmää, jonka ansiosta pystyn nyt toimimaan esteillä kuten toimin. Polvikipukaan ei ollut enää paha, joskin talvella se oireili vähän ja kävin edelleen silloin tällöin fysioterapiassa.
 
Palattuani Hollannista kotimaahan olin puolen vuoden ajan vähän kuin välimaastossa tietämättä, mitä tehdä: etsimme koko ajan omaa hevosta, mutta en päässyt juuri hyppäämään satunnaisia kertoja lukuunottamatta. Tiesin kuitenkin haluavani estehevosen, sillä Kaprin kanssa olin saanut varman tunteen siitä, mitä haluan ratsastajana tehdä: hypätä kilpaa. Kun Champ saapui mulle, olin jälleen vähän samassa tilanteessa kuin aikoinaan Kaprin kanssa ja aloitin kaiken niin sanotusti uudestaan, rakentaen hiljalleen omaa osaamistani uuden hevosen kanssa.
 

 
Yhä edelleen mulla on aikoja, jolloin innostunut palavasti kouluratsastuksesta ja keskityn siihen todella kovasti. Etenkin Jonnan aloitettua jälleen valmentajanani sain uuden innon treenata ihan perustyöskentelyä ja panostaa esteilläkin enemmän flatworkiin. Se tunne on vaan niin mahtava, kun pienen korjauksen avulla saa hevosesta esiin jotain vielä enemmän.
 
Mikä on teidän lajinne? Miksi?
Lue lisää

perjantai 20. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 20. luukku - "elämäni hevoset"


Tämän joulukalenteriluukun otsikko on hieman yliampuva, sillä en voi yksittäin luetella kaikkia ratsastusharrastukseni kannalta tärkeitä hevosia. Yritin kuitenkin koota tällaiseen postaukseen ne kaikista merkittävimmät yksilöt jokseenkin aikajärjestykseen. Toivottavasti pidätte!
________________
 
Aloitin ratsastamisen pienellä yksityistallilla vuonna 2000. Talli oli siitä ihana, että pienenä tyttönä pääsin puuhastelemaan hevosten kanssa mielin määrin ja tekemään aivan kaikkea hoitamisesta maastoiluun. Sain "hoitoponikseni" pian syötävän suloisen kimon welshponitamma Cindyn, jonka kanssa pääsin puuhastelemaan sen varsinaisen hoitajan (vai olikohan omistajan, en muista enää) opastuksella. Kävin ensimmäisen leirini kyseisellä tallilla ja muistan ikuisesti yhden maastoreissun, jolloin istuskelin Cindyn selässä ilman taluttajaa: kuvittelin olevani prinsessa ja elämä oli ihanaa!
 
Siirryttyäni Solbackan ratsastuskouluun muutamia vuosia myöhemmin hoidin useita hevosia ja poneja erimittaisia aikoja. Aloitin jossakin vaiheessa hoitamaan trakehner-tamma Kapricea, joka oli vähän kiukkuinen tummanruunikko rouva. Olin ensin sen kakkoshoitaja, mutta vähitellen sain enemmän hoitopäiviä ja lopulta tamma oli niin sanotusti vakiohoitohevoseni. Ratsastin sillä niin paljon tunneilla kuin suinkin sain ja hoitelin sitä muutenkin paljon. Päivän kohokohtia olivat ruokakupin putsaus ja varusteiden kiillottaminen.. Voi niitä aikoja! Yhteensä hoidin Kapricea yli kolme vuotta, jonka jälkeen se lähti varsomaan ja lopulta kuoli sille matkalleen.

Sjamira ja minä vuonna 2010
Sjamira. Tein sille aina silloin tällöin letit ja otin siitä "hienoja" kuvia, koska tamma oli niin kaunis mielestäni :)
Kapricen rinnalle vuonna 2007 otin hoitohevoseksi Sjamiran, josta voitte lukea lisää täältä tai täältä (älkää säikähtäkö tuota kirjoitustyyliä, postaus on kolmas ikinä ja vuosi 2011..). "Mirasta" en kerro sen tarkemmin tässä, sillä noissa linkittämässäni postauksissa löytyy aika hyvin informaatiota meidän yhteisestä ajasta. Opin tamman kanssa kuitenkin paljon periksiantamattomuutta ja sitä, että hevoseen voi oikeasti muodostaa luottamussuhteen. Sjamiran hoitamisen lopetin vuonna 2011, kun sain toisen hevosen ylläpitoon. Tamma lopetettiin vuoden 2012 kesällä.
 
Noin puolen vuoden ajan vuokrasin silloisen ratsastuksenopettajani Kristan hevosta Piticelleä, jolta opin paljon ratsastuksellisesti. Hevonen oli vaativan tason kouluratsu, joten kokemattomana, mutta auttamattomasti kouluratsastukseen hurahtaneena tyttösenä nautin hevosen kanssa puuhailusta täysin siemauksin! Pääsin tekemään tamman kanssa sellaisia asioita, joihin normaalit tuntihevoset eivät kyenneet: menin laukanvaihtoja ja passagetahtista ravia. Hevonen oli maailman ihanin myös luonteeltaan ja sain maastoilla sillä ihan itsekseni. Jouluaatto 2010 oli ihana viettää kyseisen tamman kanssa.

Piticelle ja minä vuonna 2010 aattoratsastuksella. Löysin tämän Facebookista.. :D
Vähän huonolaatuisempi kuva, mutta tässä minä ja Piticelle keväällä 2011.
Equstomin ratsastuskouluaikoinani vuosina 2008-2011 menin monilla eri hevosilla, joista kaksi jäi ehdottomasti tärkeimmiksi ratsastusharrastukseni kannalta. Ensimmäinen näistä oli Goldy's Renee eli Reiska, jonka kanssa starttasin paljon koulukisoja helppo B-tasolla ja väänsin niska hiessä kouluratsastusta. Poni ei todella ollut helppo, vaan oikeastaan oikea liimapaperi! Se ei ollut myöskään kiltti hoitaessa, mutta tulin sen kanssa ihan hyvin toimeen ja nautin ponilla ratsastamisesta. Lopulta se myytiin pois ratsastuskoulukäytöstä.
 
Vuonna 2011 koin melkoisen yllätyksen, kun tammikuussa julkistettiin tallimme Tuntiratsastajien SM-kisoihin lähtevät ratsukot. Luin listaa ja totesin oman nimeni löytyvän siltä - hevosella, jolla olin mennyt kerran aikaisemmin.. Okei? Kyseessä oli Rocket Power -niminen puoliveritamma, jolla oli valtava ravi ja jolla ratsastaminen oli ensimmäisten kuukausien aikana yhtä tuskaa. En osannut mennä sillä yhtään ja monesti mietin, miksi juuri mulle laitettiin hevonen, joka vaati niin paljon ratsastajalta - tallilla kun olisi ollut paljon helpompiakin hevosia ja toisaalta kokeneempia ratsastajia.

Renee-poni vuoden 2010 keväällä

Rokki-tamma vuoden 2011 alkukesästä
.. ja tämä oli tulos: Tuntiratsastajien SM-pronssia juniorikoulussa kesällä 2011
Olen kuitenkin erittäin kiitollinen Sannalle hevosvalinnasta, sillä juuri Rokin kanssa opin oikeasti tekemään asioita oikein. Menomme parani huimasti kesää kohden ja matkan varrella osallistuimme muutamiin koulukisoihin, tosin ilman sen kummempaa menestystä. Kesällä 2011 olin ratsastanut tammalla puolen vuoden ajan vähintään kerran viikossa (pieniä poikkeuksia lukuunottamatta) ja tuloksena tästä oli Tuntiratsastajien SM-kisoista juniorimestaruuspronssia kouluratsastuksessa tasolla helppo A. Olin niin onnellinen, sillä se oli oikeasti hyvin meiltä! Rokki lopetettiin tänä vuonna vanhuuden ja jalkavaivojen vuoksi. Rokista voitte lukea lisää tästä postauksesta (2011).
 
Vuoden 2011 loppupuolella koin muutoksen harrastuksessani, kun Königs Kapris KS saapui ylläpitoon Nina Fagerströmin hankittua diilin mulle. Tamma oli vasta kuusivuotias ja se oli varsonut kahdesti, eli se oli lähinnä peruskoulutettu. Aloitimme sen kanssa jatkuvan valvonnan alaisena puomeista ja puolen vuoden yhteiselomme jälkeen hyppäsimme tamman ensimmäisen metrin radan kisoissa. Vaikka Kapri olikin kokematon, eikä mulla ollut aiempaa kokemusta nuorista hevosista, sujui yhteinen taipaleemme todella kivuttomasti ja opin tuona aikana valtavasti ihan kaikesta - hevosen "omistajuudesta", nuorista hevosista, kouluratsastuksesta, esteratsastuksesta, kaikesta. Nyt Kapri asuu ihanassa kodissa ja osallistui tänä vuonna mm. kenttämaajoukkuekatsastuksiin! 

Kapri ja minä viimeisissä yhteisissä kisoissamme Tahkolla alkukesästä 2012
Kapri kesällä 2012, muutama päivä ennen kun se lähti multa pois.
Minä ja Konsta alkusyksystä 2012
Syksyllä 2012 tullessani takaisin Suomeen Hollannista ja ollessani täysin hevoseton (en ollut edes ilmoittautunut tunneille) otin yhteyttä Equstomin opettajaan Minkkiin ja kysyin edes yhtä viikkotuntia, sillä toki halusin ratsastaa ennen oman hevosen saamista. Minkki vinkkasi mulle yhdestä kouluruunasta, joka kaipaisi vuokraajaa ja niinpä aloitin Konstan vuokraamisen. Konstan kanssa kävin sekä tunneilla että ratsastin itsenäisesti muutaman kerran viikossa, joskus enemmänkin. Loppusyksystä aloin "ylläpitämään" Piuden puoliveritamma Cyraa ennen solisluuni katkeamista, jolloin ensin vähensin ja lopulta lopetin kokonaan Konstan vuokraamisen: Cyran päivittäisen ratsastuksen ohella kävin nimittäin kerran viikossa Equstomissa, autoin Jonnan hevosten kanssa niin paljon kuin jaksoin ja sen lisäksi Uotilan ratsastuskoulussa tunneilla.
 
Tärkeinä hevosina mun elämässä ovat olleet myös kaikki entisen Tahko Areenan hevoset, joilla Päivi antoi mun ratsastaa mielin määrin ja kisata aina, kun paikalle pääsin (vuosina 2011-2012). Ratsastin tuolla käydessäni parhaimmillaan kaksitoista hevosta päivittäin ja hyppäsin todella paljon, jolloin sain varmuutta ja toistoja omaan ratsastukseeni. Tuolloin pääsin starttaamaan myös ensimmäiset "isot" luokkani, joista paras oli toinen sijoitus 115cm-luokassa. Tärkeitä ovat olleet myös kaikki ne hevoset Hollannissa ja Belgiassa, joiden ansiosta opin hoitamaan oikeita kilpahevosia.
 
Tahkolla kisasin mm. Igle-nimisellä hevosella parit kisat, v. 2011.
Oho.. Melkein keskellä estettä! Rafina Tahkolla vuonna 2011.
Guttecoven 2012
Lopulta tallipihalla asteli Champ ja sillä tiellä olen onneksi edelleen. Vaikka ratsastusmäärä ja erilaiset hevoset ovat oman hevosen myötä vähentyneet, olen kehittynyt sen kanssa niin paljon, etten olisi koskaan uskonutkaan. Kehitystä on tapahtunut paitsi ratsastajana, myös hevosenhoitajana ja ennen kaikkia ihmisenä. Tekemistä todella riittää ja vaikka olen nytkin niin väsynyt, että voisin nukahtaa samantien (ja kello on neljä päivällä), lähden tästä tallille iloisin mielin. Sellaista se on, jokaisesta hetkestä pitää osata nauttia täysillä!
 
Mikä on teidän "elämänne hevonen"?
Lue lisää

torstai 19. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 19. luukku - kouluratsastajan mietteitä

 
Joulukalenterin 19. luukku aukeaa jälleen vieraskirjoittajan kynästä! Tällä kertaa ääneen pääsee kouluvalmentajani Jonna Aaltonen, joka kertoo hieman itsestään ja näkökulmastaan siihen, mikä on tärkeintä perusratsastuksessa.
________________
 
"Olen 34-vuotias kouluratsastaja Jonna Aaltonen. Olen ratsastanut kuusi vuotiaasta asti ja kilpailemisen olen aloittanut 11-vuotiaana Ristimäen Tiinan poneilla - silloin nuorempana kilpailin vielä esteitä innokkaasti. Lajiksi oman hevosen rajoittuneen hyppyhalukkuuden myötä kouluratsastus tuli vuonna 1994. Noina aikoina valmentauduin Mici Van Assendelftin opissa. Vuonna 1995 tuli eteen muutto Ypäjälle opiskelemaan hevosalaa ja valmentajakseni Kiki Nyberg, joka toimii edelleen valmentajanani Jenny Erikssonin lisäksi. Ypäjällä opiskelin myös remonntiratsastajalinjalla ja työskentelin Kiki Nybergille ennen Hollantiin lähtöä. Lisäoppia tuli siis mukavasti myös Anky Van Grunsvenin luona vuonna 2000 olessani siellä töissä ja valmentautumassa silloisen hevoseni Erben kanssa. Bennyn kanssa meiltä löytyy ratsukkona yksi nuorten hallimestaruuspronssi ja sijoituksia Intermediate I tasolle asti.
 
C. JB Kuvaus
Tämän jälkeen työskentelin Tanja Ylikosken luona ja pääsin ratsastamaan hienoilla hevosilla kuten Arkibal, Roi Du Ballet ja Aquamarin. Tanjan paikka tunnetaan nykyään Equstomina, jossa työskentelin myös tovin käydessäni ratsastuksenohjaajalinjaa Ypäjällä. Mieli teki kuitenkin yrittäjäsuvun lapsena laittaa oma yritys pystyyn ja niinpä vuonna 2002 perustin oman yrityksen. Olen siitä asti valmentanut ja ratsuttanut lähinnä Uudellamaalla toimien, mutta myös useamman vuoden olen käynyt säännöllisesti kauempanakin pitämässä valmennuskursseja eritasoisille ratsukoille. Olen kouluratsastuksen lajivalmentaja.
 
Vuonna 2012 unelmista tuli viimein totta ja ostimme oman paikan. Nyt meillä on kotona Nurmijärvellä yhdeksän hevosen talli ja olen keskittänyt toimintaani enemmän tänne. Kilpailtuloksia löytyy useilla eri hevosilla eri tasoilta lajina kuitenkin nykyisin vain kouluratsastus.
 
C. Mirella Ruotsalainen, http://www.hertjekker.net
C. Niina Kuronen, http://niinan.kuvat.fi
Olen siis ratsastanut paljon erilaisilla hevosilla ja kiinnitän todella paljon omassa ratsastuksessa ja valmennuksissa huomiota siihen, että hevonen liikkuu rehellisesti selän läpi kantaen itsensä ratsastajan alla. Vasta, kun hevonen liikkuu oikein selän läpi kantaen hyvin itsensä ja ratsastajansa on mahdollista pitää hevonen terveenä ja suorittaa vaikeampiakin liikkeitä. Perusratsastus on todella tärkeää ja moni "temppu" ei ole enää mikään temppu, jos hevonen on hyvin avuilla ja kantaa itsensä oikein. Lempisanontani ehkä onkin, että ei ole olemassa mitään temppuja...
 
Eli hevosella täytyy toimia hyvin kaasu sekä jarru, ja sen täytyy olla kevyt ja herkkä sekä kädelle, että jalalle. Siirtymisillä askellajista toiseen ja askellajien sisällä saat parannettua hevosen kuuliaisuutta. Ensin ympyröillä ja sitten suorilla urilla ja vielä ilman aidan tai seinän tukea muutama; metri pois uralta. Jos nämä onnistuu avuilla niin, että hevonen pysyy peräänannossa ja siirtyy siinä askeleessa missä haluat askellajista toiseen reagoiden kevyisiin apuihin, voit olla tyytyväinen ja siirtyä treenissä eteenpäin. Itse teen jokaisella ratsastuskerralla paljon siirtymisiä parantaakseni hevosen ratsastettavuutta ja saadakseni sen paremmin kantamaan itsensä takajalkojen päällä, liikkumaan paremmassa tasapainossa ja niin edelleen... On lukuisia hyviä syitä miksi ratsastaa siirtymisiä Niitä ne huiputkin tekee lukuisia, joka ikinen kerta noustessaan hevosen selkään.
 
C. Johanna Aronniemi
Hyvää Joulua ja tsemppiä seuraavan kauden koitoksiin ja treeneihin! Voit käydä tykkäämässä facebookissa sivuistani Jonna Aaltonen tmi ja seurata siellä kuulumisia.
 
Terkuin Jonna"
 
Mikä on teidän suosikkikouluratsastusliikkeene?
Lue lisää

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat