Olenkin jo useampaan otteeseen maininnut, että olin Hattel Horse @ Forsten-Pentti -tapahtumassa viime viikolla. Valmennukset järjestetiin tiistaina ja keskiviikkona, mutta olin paikalla myös torstaista sunnuntaihin toimihenkilötehtävissä. Olisin niin paljon halunnut mukaan kilpailemaan, mutta valitettavasti en saanut kyytiä järjestettyä hevoselle molempien luottokuskieni ollessa töissä.. Kyllä harmitti, mutta näin se elämä välillä menee. Nyt hankin kyllä itselleni BE-kortin, jotta voin vetää hevosta laillisesti itsekin!
Tässä postauksessa kerron hieman tiistain valmennuspäivästä. Olin 14:45-16 ratsastettavassa ryhmässä, jonka valmentajana toimi Mikael Forstén. Hyvissä ajoin otimme hevosen pois autosta ja aloimme varustaa sitä ratsastuskuntoon, jotta se pääsi kävelemään puoleksi tunniksi ennen valmennuksen alkamista tunnin ajomatkan jälkeen.
 |
| Tässä postauksessa kaikki sileätyöskentely-/loppuverkkakuvat on ottanut isäni, sillä hän videoi esteosuudet, eikä siksi saanut niistä kuvia. Onnekseni paikalle oli sattunut myös muita kuvaajia! En saa lisättyä muiden kuvien alle kuvatekstejä, mutta kaksi viimeistä kuvaa on kuvannut Jenita Pyykkönen :) |
Ihan aluksi Mikko kyseli meiltä hieman tietoja itsestämme ja kertoi vertauskuvan avulla, mikä tavoite hänellä oli näiden valmennusten ajaksi. "Kun kannatte jotain painavaa, esimerkiksi heinäpaalia, pitää teidän olla keskivartalosta pystyssä, suorassa ja tuettuina, jotta kantaminen on mahdollisimman helppoa. Ei yhdellä jalalla, vinossa tai paino sisäsyrjällä. Sama on hevosten kanssa - niiden tulee olla suoria ja takajaloillaan, jotta ne voivat hypätä hyvin." Ideanahan tuo on täysin selvä, mutta vertauskuva oli mielestäni loistava!
Aloitimme valmennuksen pitkällä sileätyöskentelyllä. Ratsastimme aluksi pelkästään kevyttä ravia ja Mikko otti meitä yksitellen luokseen korjaten asioita. Mulle ensimmäinen asia oli, että pidensin jalustimia kaksi reikää. Ylävartaloni oli kuulemma hyvin, joten Mikko ihmetteli, miksi käytän niin lyhyitä jalustimia, jolloin polveni tulee satulasta yli ja jalan asento on väärä. Seuraavaksi kohdallani kiinnitetiin huomiota siihen, että hevosen tulee olla reaktiivinen ja aktiivinen. Jäin harjoitusravissa pienelle voltille ja ravissa kiinni-eteen-työskentelyä. Sain myös ohjeeksi laittaa seuraavalle päivälle paksummat kuolaimet ja kokeilla, vaikuttaako se kielen heiluttamiseen.
Laukassa teimme työskentelyä kahdella maasta irti olevalla puomilla, joiden väliin tuli viisi pientä laukka-askelta vähän kaartaen. Nämä sujuivat mulla hyvin ensimmäisen kerran "ohjat pois ja soitellen sotaan" -mokaani lukuun ottamatta, joten niistä ei sen kummempaa palautetta tullut. Verryttelyn lopuksi teimme vielä pienen tehtävän: puomilinjalta käännyttiin tiukasti pitkän sivun suuntaiselle ristikolle, josta kahden askeleen jälkeen takaosatyyppinen käännös ympäri ja lähestyminen pienelle pystylle. Ensimmäisellä kerralla Champ vähän spookasi molempia "esteitä" ja maiskutin sitä, jolloin sain taas ohjeen: älä maiskuta, vaan istu tiiviimmin ja ratsasta pohkeesta tuntumalle. Niin totta, mutta niin hankalaa! Toisella kerralla olin itse parempi, tosin mikään täydellinen suoritus sekään ei ollut. Mikko sanoikin, että tällaisissa haastavimmissa tilanteissa vanhat tavat (nyrkit lappeelleen, vetäminen ohjista, kädet kaulan yli jne.) tulevat herkemmin esiin.
Kun siirryimme isolle kentälle, pääsimme aloittamaan varsinaisen työskentelyn esteillä. Aluksi tulimme kolmen esteen linjaa, jossa saimme valita askelmääriksi joko neljä ja viisi tai viisi ja kuusi. Otin itse jälkimmäisen, sillä Champ tuijotti aina vähän linjan ensimmäistä estettä tehden sille siksi pienen hypyn. Tulimme tätä kerran näin, jonka jälkeen vaihdoimme suuntaa ja lisäsimme linjan perään yhden askeleen pysty-okseri sarjan lyhyen sivun kautta diagonaalilla. Näissä ei ollut oikeastaan mitään sen kummempaa ongelmaa, tosin sarjalla tulin ensimmäisen kerran vähän "diipadaa"-meiningillä, mistä mulle tietysti heti huomautettiin.
Lopuksi teimme hieman pientä "rataa". Pysty-okseri-sarjalta jatkoimme eräänlaisella ympyrätiellä okserin, josta piti heti kääntää ympyrän kaarella toiselle okserille ja siitä sitten kahden askeleen jälkeen kääntää u-käännös ja pitkällä lähestymisellä okseri. Ensimmäisellä kerralla Champ kielsi kolmannelle esteelle, koska se kyttäsi sitä vähän ja jäin itse epäröimään sopivan askeleen kanssa. Mikko kysyi, mitä tein väärin ja kerroin, että näin paikan olevan epäsopiva jo pitkältä kaarteesta, mutten osannut ratkaista tilannetta ja jouduin itselleni hyvin tyypilliseen munakyyryasentoon toiveena päästä esteestä yli ilman minkäänlaista ratkaisua. Toisella kertaa Champ epäröi vähän samalle okserille ja vielä viimeisellekin, mutta ratsastin ne molemmat loppuun asti. Alku oli kuitenkin erittäin hyvä!
Mikko sanoi, että nään ihan oikeita asioita ja tiedän niihin ratkaisun, mutta mun olisi luotettava omaan päättelykykyyni ja toteutettava ne ratkaisut. Se onkin mulla se suurin ongelma, nimittäin luottaa omaan tekemiseeni ja toisaalta saada se viesti sieltä aivoista sinne raajoihin tarpeeksi nopeasti. On ärsyttävää, kuinka näät paikan olevan pielessä jo neljä-viisi askelta ennen estettä, muttet kerkeä tehdä asialle mitään.. Siinä on kuitenkin matkaa vaikka miten paljon ja asioita pitäisi keretä muuttaa! No, reaktiivisuus ei ole koskaan ollut se mun vahvin alue.. Josko tästä sitten :)
Tiistai oli siis kokonaisuudessaan enemmän sileäpäivä. Keskiviikon valmennuksesta, joka sujui superkivasti, saatte juttua enemmän tulevina päivinä!
Oliko joku lukijoista paikalla valmennuksessa, kisoissa tai katsomassa?
