Sain marras-joulukuun vaihteessa Veljekset Wahlstenilta testaukseen W-Healing Wrapit, joista kerroin silloin tässä postauksessa. Lupasin palata asian tiimoilta uudelleen sitten, kun olen kerennyt käyttämään tuotetta pidemmän aikaa ja näin ollen saanut siitä vähän laajemman käsityksen omakohtaisesti.
W-Healing Wrapit ovat siis tallisuojat, joiden kankaan keraaminen pintamateriaali ja toppaus heijastavat ihon omaa lämpöä takaisin ja aikaansaavat näin hoitavan vaikutuksen alueelle. Ne lisäävät verenkiertoa, vähentävät turvotusta ja nopeuttavat vammojen paranemista. Kuten aiemmin kirjoitin, kyseessä on ihan kuin tallipintelit, mutta helppokäyttöisempänä ja tehokkaampana versiona.
Tallilla, jossa Champ asuu, käyttää moni yksityishevonen vastaavanlaisia tuotteita: juuri tämän tyyppisiä tallisuojia, loimia, kinnersuojia, selänlämmittimiä.. Lista on pitkä! Käyttötapoja on myös yhtä monia kuin käyttäjiä. Osa pitää niitä käytössä jatkuvasti, osa kuuriluontoisesti ja osa esimerkiksi vain kovan rasituksen jälkeisinä päivinä. Käyttäjien kirjo on jos jonkinlaista - on vanhoja ja vaivaisia hevosia, mutta joukosta löytyy myös niitä, joille tuotteita käytetään ennaltaehkäisevänä hoitokeinona.
Tämä on myös se syy, miksi halusin ottaa W-Healing Wrapit käyttöön Champille. Sillä ei ole jalkavammoja (kopkop) ja näin ollen se ei tarvitse suoranaista hoitoa niihin. Sillä on luonnostaan kuivat jalat, eikä nestekertymiä ole juuri ollenkaan edes aamuisin yön seisomisen jälkeen. Jos jonnekin nestettä kertyy, ovat ne yleensä takajalat ja "turvotus" on sellaista, mitä ei silmämääräisesti ilman kokeilemista näe.
Aloitin tallisuojien käytön varovasti laittamalla ne muutaman kerran viikossa hevosen jalkoihin rasituksen jälkeen siksi aikaa, kun pyörin tallilla vielä itse. Vähitellen lisäsin käyttöastetta, mutta en ole vielä tähän päivään mennessä jättänyt niitä hevoselle koko yöksi jalkoihin. Yksi syy tähän on se, että Champ tuppaa repimään kylmäyssuojiaan ja myös näitä tallisuojia, enkä haluaisi rikkoa niitä näin varhaisessa vaiheessa. Toisaalta käyttöä vartenhan ne on tehty, joten enköhän siirry käyttämään tallisuojia joskus myös ihan yön yli.
Mun on siis vaikea sanoa itse näin lyhyellä käyttökokemuksella, millaista hyötyä W-Healing Wrapeista on juuri meille. Varmasti ne ennaltaehkäisevät jalkojen vammoja ja hoitavat sellaisia pieniä ruhjeita jaloissa, jotka eivät näy jalkojen turvotteluna, lämpeämisenä tai muulla ulkoisella oireilulla. Todella monet tallikaverini vannovat tämän tyyppisten tallisuojien nimeen, sillä ne oikeasti ovat auttaneet vammojen hoidossa merkittävästi. Silloin, kun tein tallia, huomasin eron itsekin niillä hevosilla, joilla tallisuojia käytettiin: niinä päivinä, jolloin suojat olivat olleet yön jaloissa, olivat jalat aamulla huomattavasti kuivemmat kuin niinä öinä, jolloin suojia ei oltu laitettu.
Sen osaan ainakin sanoa, että W-Healing Wrapit ovat todella helppohoitoiset. Olen harjannut ne jokaisen käyttökerran jälkeen puhtaaksi turpeesta ja tarvittaessa niitä voisi vaikka pestä koneessa. Tallipinteleiden kanssa on oltava tarkkana, ettei niitä kääri liian kireiksi ja aiheuta näin hevoselle jännevaurioita. W-Healing Wrappeja on, jos ei mahdotonta, niin ainakin huomattavasti hankalampaa laittaa liian kireälle, joten ne ovat myös vähän kokemattomammille hevosenomistajille turvallinen vaihtoehto.
Loppuun haluan hehkuttaa ihanaa joululahjaa, jonka sain Veljekset Wahlstenilta joulun alla! Wahlstenin edustaja oli katsonut blogistani, että olin ostanut Pariisista timanttivyön ratsastushousuihin ja kappas, postista tupsahti täysin samalla kuosilla varustettu rannekoru. Olin aivan myyty, ihana muistaminen :) Kyseinen koru on Horse Comfortin uutuus, joka maksaa 26€. Nyt mulla on blingbling-rannekoru kisakäyttöön - ja vielä vyön kanssa täsmäävällä ulkonäöllä. Tervetuloa kisakausi 2015!
Mitä piditte korusta? Onko teillä omia kokemuksia W-Healing -sarjan tuotteista?
Tämä postaus kertoo lauantain estevalmennuksesta, mutta kirjoitin sen normaalista poikkeavaan tapaan enemmän analysoiden. Mukana on videot jokaisesta hetkestä, jotka vain kameralle tallentuivat. Toivottavasti pidätte!
Lauantain olin hyppäämässä pitkästä aikaa estevalmennuksessa. Champ rokotettiin juuri vuodenvaihteessa, joten siitä seuranneen viikon aikana päätin ottaa sen kanssa rauhallisemmin. Maastoilimme ja kävelimme paljon, enkä halunnut ratsastaa hevosella ollenkaan normaalia työskentelyä maneesissa.
Tämä kevyempi jakso kesti noin viikon, jonka jälkeen ratsastin kerran kunnolla hevosen läpi ja menin sitten kouluvalmennukseen. En edelleenkään palannut takaisin tavalliseen viikkorytmiin, vaan valmennusta seuranneena päivänä maastoilin ja sitä seuraavana juoksutin Champin kevyesti. Tuo loppuviikko oli samalla tavoin rentoa tekemistä estevalmennusta lukuun ottamatta, mutta tällä viikolla olisi tarkoitus palata vähitellen ihan normaaliin viikkorytmiin.
Kevyemmät jaksot tekevät hevoselle hyvää, sillä vaikkei kaltaiseni harrasteratsastajan käytössä oleva hevonen rasitu samalla tavoin kuin oikeat kilparatsut, on hevonen kuitenkin koko ajan "treenimoodissa". Pidemmän aikavälin kevyemmällä jaksolla hevonen pääsee nollaamaan tuota tilaa niin, ettei se enää ole aktiivisesti siinä muotissa, jossa se suorittaa treenit päivittäin. Jotkut ihmiset sanovat, että heidän hevosensa eivät kestä kevyempiä päiviä, mutta Champin kohdalla nämä kevyemmät jaksot näkyvät niin, että siitä tulee ratsastaessa oikeasti hidas jalalle, mutta se ei esimerkiksi ala riehumaan tarhassa sen enempää kuin normaalistikaan. Toki väkirehumäärä lasketaan silloin alemmas.
No, siirrytään sitten itse aiheeseen eli estevalmennukseen. Emme siis olleet hypänneet kahteen viikkoon, mikä ei ole pitkä aika hevosen mittakaavassa, mutta kuitenkin itsestäni se tuntui ikuisuudelta. Aloitimme tunnin tekemällä alkuverryttelyt puoliksi itsenäisesti eli niin, että saimme itse päättää tehtävät ja askellajin, mutta Piude neuvoi meitä vuorotellen omien tekemisiemme parissa.
Tein verryttelyssä töitä paitsi hevosen suoruuden, myös oman suoruuteni kanssa. Luulin vielä kuukausi sitten roikkuvani hirveästi oikealla ja korjasin sitä itse vasemmalle, mutta Piude on sanonut mulle siitä nyt jokaisessa valmennuksessa. Ongelma on siinä, että oikea hartiani on 2cm alempana ja lyhempi kuin vasen (johtuen solisluun katkeamisesta kolmeen osaan) ja se vetää mua automaattisesti vinoon. Ylävartaloni on siis enemmän oikealla, mutta lantio ja paino taas vasemmalla. Korjaus tähän on esimerkiksi se, että nostan omaa oikea kylkeäni suoraksi kainalon alapuolelta - en siis hartiaa nostamalla. Tällöin lantio suoristuu myös paremmin keskelle satulaa.
Aloitimme varsinaiset tehtävät tulemalla suoralla linjalla ravipuomeja. Mun piti tulla tehtävää harjoitusravissa, joten otin jalustimet pois jalasta. Lyhyillä estejalustimilla on nimittäin hirmu hankalaa mennä harjoitusravia! Tulimme tehtävää molemmista suunnista ja lisäsimme puomien väliin vielä voltin toisessa suunnassa. Omalla kohdallani tärkeää oli se, etten alkanut ratsastamaan liian hätäisesti. Hevosen tuli liikkua hyvässä tempossa eteenpäin, mutta kuitenkin ilman painetta. Piude sanoo mulle aina, jos teen liikaa: "mä ihan hengästyn, kun katson sun ratsastusta nyt". Se onkin yksi suurimmista virheistäni: säädän liikaa tai esimerkiksi ratsastan hevosen ulos tahdista. Maltti on valttia ;)
Näin videolta katsottuna voin todeta sen, että mulla oli hivenen liian pitkät ohjat. Yksi korjattava asia on se, etten nosta omaa kättäni liian ylös ja kanna hevosta läpi tehtävien. Esteillä käteni tuppaa nousemaan liikaa pidättäessäni kohti estettä, joten yritän korjata sitä jo sileän tehtävistä asti. Ainakaan toistaiseksi ohjien pituus ei kuitenkaan ole vaikuttanut siihen, että olisin pidättäessäni takanojassa.
Kun olimme tulleet ravipuomeja molemmista suunnista, vaihdoimme suunnaksi oikean ja aloimme tulemaan ponnistuspuomilla olevaa ristikkoa ravissa. Ristikon jälkeen meidän piti pysäyttää hevonen suoralla linjalla ennen puomikasaa. Ravista hyppääminen on muuten ihan hirveän hankalaa! Yritin ratsastaa ristikolle asti aivan kuin normaalistikin sileällä ratsastaessani, enkä kuvitellut lähestyväni estettä. Mulle tuo pysäyttäminen esteen jälkeen oli helppoa, joten Piude kehotti siirtämään pysäytyspaikkaa lähemmäs puomikasaa niin, etten ollut pysäyttämässä hevosta heti ristikon jälkeen. Lopulta jätimme pysähdyksen pois ja tulimme linjan edelleen ravista, mutta niin, että puomikasan tilalla toisena esteenä oli ristikko. Linjan toisen esteen jälkeen piti edelleen ratsastaa suoraan, eikä oikaista kaarretta.
Kun tuo tehtävä sujui, siirryimme vasemmasta suunnasta hyppäämään samalla idealla yhden askeleen sarjaa. Vasen kierros on mulle helpompi, mutta tässä kohtaa hankaluuksia tuotti pitkä suora lähestyminen. Hevosen piti olla koko linjan ajan ja sitä ennen suorana - videolla kuuluukin, miten mulle sanotaan Champin olevan ihan mutkalla. Tulimme tätä viitisen kertaa ja sitten palasimme takaisin ensimmäiselle linjalle.
Tälle naurahdin, sillä kuva on kuvakaappaus videolta heti okserin ylittämisen jälkeen. Aika hauska! Postauksen kuvat ovat muutenkin otettu nyt videolta, joten laatu on sen mukaista. Pahoitteluni!
Nyt jatkoimme linjan kokonaisuudessaan laukalla (sisään tosin edelleen ravissa) ja siitä lyhyen sivun kautta diagonaalilla okserille. Ensimmäisellä kerralla tulin linjalle kuten ennenkin ja jouduin ratsastamaan toiselle esteelle vähän eteen, mistä sanoin Piudelle. Hän kuitenkin totesi, etten tehnyt virhettä, vaan jatkoin sitä laukkaa, minkä ponnistuspuomi ennen ristikkoa määritteli. Tulin uudelleen ja tällä kertaa maapuomin paikkaa oli siirretty kauemmas ristikosta, jolloin se tuotti isomman laukan heti ristikon jälkeen ja pääsin toiselle esteelle perille asti ilman laukan radikaalia muuttamista.
Ensimmäisen kerran tullessani okserille jäin ratsastamaan läpi lyhyen sivun kädellä hevosta vastaan ja vedin oikeastaan koko kaarteen taaksepäin. Kun vielä katsoin alas, en ollut millään tavalla menossa esteelle ja Champ näki sen oikeastaan vasta silloin, kun sen olisi pitänyt hypätä, minkä vuoksi sen oli fiksumpi pysähtyä. Tämä ei ollut missään nimessä hevosen vika, joten tulin uudelleen ja kun muistin vain itse olla menossa esteen yli, ei Champ edes miettinyt muita vaihtoehtoja.
Kun olimme tulleet tehtävät yksittäisinä osina, muodostimme niistä pienen radan: ravissa ristikolle, josta linjalla toiselle pystylle ja siitä lyhyen sivun kautta diagonaalilla olevalle okserille, josta lyhyen sivun kautta pysty-pysty-sarjalle, joka oli toisella pitkällä sivulla. Tulimme ensin pienillä korkeuksilla, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Nostaessamme esteet 110cm korkeudelle tulin ensimmäisen kerran ensimmäisen linjan edelleen samalla askelmäärällä, mutta Piude kehotti jättämään yhden askeleen pois sujuvuuden parantamiseksi. Niinpä tulin linjan uudelleen ja jatkoin sitten radan loppuun.
Se, mistä mua eniten muistutettiin tuon valmennuksen aikana oli, etten saa lähteä ennen hevosta hyppyyn. Mun pitää muistaa toki antaa hevoselle hypyssä tarpeeksi tilaa edestä, mutta varoa sitä, että olen jo ponnistuksessa vähän hevosta edellä. Piude kuitenkin totesi, että tällä kerta en lähtenyt työntämään hevosta esteitä päin, mikä on hyvä asia - tuo kun on tuttu virhe itselläni. Toisaalta en myöskään jäänyt vetämään taakse (sitä ensimmäistä okseria lukuun ottamatta), joten ehkä se kauhun tasapaino löytyy joskus.
Oli älyttömän mukavaa päästä pitkästä aikaa hyppäämään, vaikka vähän aluksi jännittikin, miten valmennus tulee menemään. Onnekseni aloitimme puomeilla ja tekniikkatehtävillä, jolloin hevonen tuli paremmin avuille ja hyppääminen tuntui vaivattomalta. Tällä viikolla en pääse koulutunnille valmentajani loman vuoksi, mutta menen sen sijaan kahdesti hyppäämään: tiistaina vuorossa on puomeihin ja tekniikkaan painottunut tunti ja torstaina hyppäämme varmaan jotain vähän isompaa.
Mitä piditte tällaisesta syvällisemmästä valmennuspostauksesta?
Vuoden vaihteessa alennusmyynnit alkoivat lähes jokaisessa kaupassa, myös hevostarvikeliikkeissä. En ole oikeastaan koskaan ollut se ihminen, joka ryntää ensimmäisenä alennusmyynteihin penkomaan tarjouksia hyvien löytöjen toivossa, mutta käyn kuitenkin silloin tällöin vilkaisemassa valikoimaa.
Lähdimme tällä viikolla kaverini kanssa ihan ex tempore käväisemään Tuusulassa sijaitsevassa hevostarvikeliikkeessä ostamassa muutamia juttuja ja päätimme sitten lähteä elokuviin Flamingoon. Koska leffan alkuun oli runsaasti aikaa, päätettiin pyörähtää Vantaan Hööksissä, sillä se sijaitsee aivan Jumbon vieressä ja näin saimme kulutettua aikaa ennen leffateatteriin astumista. Hööksissä oli alkanut juuri samana päivänä alennusmyynnit, joten vaikka lähdinkin paikalle pelkästään katseluasenteella, tarttui mukaan aika kivoja löytöjä. En aluksi ajatellut jakaa näitä sen kummemmin tänne, mutta innostuin kuvaamaan muutamia muita juttuja kotona, jolloin kuvauskohteeksi päätyivät myös ostokset.
Ensimmäinen löytö oli uusi otsapanta. Mulla on varmaan 20 erilaista otsapantaa: timantillisia, kuviollisia, yksinkertaisia, suoria, muotoiltuja.. Mutta kuten varmasti tiedätte, ne kuluvat yleensä varsin ruman näköisiksi timanttien irrotessa tai niiden menettäessä kirkkauttaan. Löysin tarjouksesta puoleen hintaan aidoin Swarovski-kristallein koristellun kiiltonahkaotsapannan, jossa joka toinen timantti on musta ja joka toinen kirkas. Ihastuin tähän heti, joten olihan se sitten pakko hankkia.
Toinen löytö olikin sitten uusi loimi, jossa taitaa olla noin 100g täyte. Champilla oli oikeastaan ihan samanlainen, mutta eri merkkinen ruskea loimi, mutta se hajotti sen tekemällä siihen ison reiän ja repimällä täytteitä ulos. Tämä ostamani Showmasterin loimi on sininen ja istui Champille hyvin, vaikka ajattelin sen olevan mahdollisesti vähän iso (155cm). Nyt on siis keväälle hyvä loimi, tämänkin sain hankittua puoleen hintaan.
Näistä oli pakko ottaa kuva, sillä nämä ovat joululahjapaketteja kavereiltani. He kyllä tietävät, että tykkään glitteristä ;)
Loimen kanssa samanvärinen hankinta oli satulahuopa, joka on ihan perushuopa samalta merkiltä. Sekin oli puoleen hintaan ja kotikäyttöön oikein simppeli ja kiva ostos. Lisäksi mukaan tarttui normihintaisen riimunnaru (koska Champ osaa hajottaa niitä hyvin tehokkaasti) ja kannusremmit uusia kannuksia varten. Ostin nimittäin pitkän etsimisen jälkeen vasarakannukset kisoja varten, kun totesin ne rissoja paremmiksi. Kotona menen sileällä aina ilman kannuksia ja hypätessä käytän Sprengerin 2cm pitkiä tylppäkärkisiä peruskannuksia, mutta kisoissa olen mennyt rissoilla ja tästä eteenpäin siis vasarakannuksilla. Halusin testata noita kannuksia lauantaina estetunnilla ja sain kyllä olla tosi tarkkana, etten turhaan käyttänyt kannusta, sillä hevonen reagoi niihin todella voimakkaasti.
Kuvasin kotona kaikkea muutakin ja haluan vielä laittaa tähän loppuun muutaman kuvan mun korulaatikosta, sillä siitä näette, miten paljon rakastan blingiä ja timantteja. Mulla on kaikenlaisia koruja aina halvoista "timantti"koruista aidoin timantein ja swarovski-kristallein koristeltuihin koruihin. Ja sata paria korvakoruja, joista toinen on hävinnyt! Ärsyttävää..
Viime viikonloppuna sain pienen inspiraation kuvata iltapäiväauringossa erästä tallikaveriani. Pakkasta oli lähemmäs 20 astetta ja sää oli älyttömän kaunis! Koska pakkanen oli tosiaan pureva, emme olleet pellolla pitkään saati käyttäneet kuvaukseen sen kummemmin aikaa. Ajattelin kuitenkin jakaa tänne teille muutamia otoksia, koska kyseessä on kuitenkin hevoskuvat, vaikkei kohteena olekaan tällä kertaa Champ.
Mulla olisi kirjoitettavana muutamat postaukset ja haluaisin kysyä teiltä, missä järjestyksessä te haluatte ne lukea. Vaihtoehdot ovat seuraavat: tarkempi selostus W-Healing Wrapeista, estevalmennuksesta kertominen ja hevostarvikeliikkeiden aleostokseni sekä muutaman muun jutun esittely. Jos siis haluatte vaikuttaa järjestykseen, laittakaa ideoita tulemaan!
Mitä tykkäätte tällaisista hieman erilaisemmista kuvista? Mikä on suosikkisi?
