#707: Ihana talviloma

Sairastuttuani kuumetautiin makasin viisi päivää kotona tekemättä mitään. Heti ollessani edes jotenkin kuumeeton, lähdin tallille kokeilemaan varovasti miltä normaali elämä maistuu, joskin kovin pienin askelin. Tuo päivä oli maanantai, josta alkoikin viikon mittainen hiihtolomani niin töiden kuin opintojen parista. Voin sanoa, että kyllä muuten teki hyvää vain olla yli viikon verran! Nyt koulun ja töiden pariin palattuani koen jo etukäteen kamalaa stressiä kaikista tehtävänä olevista töistä, sillä niitä todella tulee riittämään seuraavien kuukausien aikana. No, päivä kerrallaan ja sitä rataa!

Hiihtolomani huipentui ihanaan viikonloppuun, josta mainitsinkin edellisessä kisapostauksessa. Perjantaina kävin ratsastamassa Champilla aamuvarhaisella, mikä oli loistava tapa saada päivä hyvin käyntiin. Olin ajatellut tekeväni ihan kunnollisen sileäntreenin, sillä edellisenä päivänä olimme maastoilleet ja tuulettaneet aivojamme estevalmennuksen jäljiltä. Sileäntreenin ajoittaminen perjantaiaamuun on vähän riskialtis homma, sillä sen onnistumisella on aika merkittävä rooli koko viikonlopun fiiliksien kannalta. Tällä kertaa riskinotto kannatti, sillä Champ oli ihan älyttömän kiva ratsastaa!

Tässä muutama hassu kuva helmikuulta, kuvauspäivää en tarkemmin muista! Champ ei ole näissä kovin edustava (liikkuu alamäkeen ja mulla satametriset ohjat), mutta onpahan kuvia :D

Jotenkin musta tuntuu, että elokuisen muuttomme jälkeen olen löytänyt Champista ihan uuden vaihteen. Se on nykyään paljon paremmin apujeni välissä, sata kertaa herkempi kaikille pyynnölleni ja paljon aiempaa suorempi. Erityisen tyytyväinen olen siihen, millaisella asenteella ruuna on liikenteessä töitä tehdessään: se on innoissaan ja painelee välillä korvat tötteröllä ihan kouluvalmennuksissakin, eikä edes suutu, vaikka siltä vaatisi jotain sille vaikeampaa asiaa. Vielä vuosi sitten sain pyytää ja maanitella, välillä jopa käskemällä käskeä hevosta tekemään haluttuja asioita ja silti vastaus oli yleensä keskisormen nostaminen pystyyn. Näin suuren ja positiivisen muutoksen ansiosta voin olla varma siitä, että jotain olen tehnyt verkostoni kanssa oikein - ja se jos mikä on helpottavaa.

En toki edelleenkään sano, että Champ olisi täydellisesti avuilla tai tekisi jokaisen asian hyvin. Ehei, meillä on edelleen monia ongelmia esimerkiksi toispuoleisuuden ja ihan oman nopeuteni kanssa. Mutta verraten menneisiin aikoihin on oltava välillä tyytyväinen näihin jo saavutettuihin asioihin ja muistaa, että parantamalla hevosen ratsastettavuutta lisäämme samalla koko ajan sen käyttöikää. Näiden "oikeiden nappuloiden" löytämiseen meni lopulta kaksi ja puoli vuotta aikaa, joten toivotaan, että ne pysyvät vastaisuudessakin hanskassa, eivätkä hanskat huku matkan varrella.

Näin käy, kun ei oo päässyt viikkoon tallille 
Julkaissut Aada Lätti 8. maaliskuuta 2016

Mutta niin paistoi myös tänään keskiviikkona <3

Se siitä ratsastuksellisesta pohdinnasta ja takaisin perjantain tunnelmiin! Antoisan talliaamun jälkeen palasin takaisin kotiin ja suoritin itseni ehostamisen, sillä illalla meillä oli luvassa pitkään odotetut juhlat Helsingin keskustassa Vanhalla Ylioppilastalolla 1920-luvun "party like Gatsby"-teeman mukaisesti. Jos olette nähneet elokuvan Great Gatsby (suomeksi Kultahattu), ymmärrätte tarkalleen, millaisista juhlista olikaan kyse. Näitä pippaloita varten kaverini Sarina saapui Helsinkiin iltapäivällä ja kävimme nauttimassa lounaan Vapianossa ennen taapertamista serkkuni asunnolle eteläisempään Helsinkiin. Samalla tuli juhlistettua kyseisen asunnon tupareita ja tavattua uusia ihmisiä.

Lauantai valkeni hieman väsyneissä tunnelmissa lyhyiden yöunien jälkeen, mutta reippaana päätimme lähteä kävelemään merenrantaa kauniissa auringonpaisteessa. Löysimme matkan varrelta aitoja muurinpohjalettuja myyvän kojun, eikä tätä tilaisuutta voinut tietenkään jättää välistä! Meidän oli tarkoitus kulkea Kaivopuistosta Kluuviin raitiovaunulla, mutta lopulta kävelimme koko matkan Ullanlinnasta rannan kautta parkkihallille. Tuollaisen lenkin jälkeen päivä lähtikin hyvin käyntiin, joskin nälän iskiessä piipahdimme matkalla hakemassa pitseriasta aamupalaa. Ja sitten suunta kohti Tamperetta!

Ihana serkkuni ja minä.

Sarinalla oli ihana mekko: kippis!

Tampereella järjestettiin Playssonin ja Hööksin yhteinen bloggaajapäivä, jossa pääsimme kiertelemään myymälää ja sovittelemaan joitakin vaatteita. Oman kukkaroni nyörit eivät venyneet tällä kertaa ostoksien tekoon, sillä akuuttia tarvetta millekään ei ollut. Loppuiltapäivästä lähdimme ajamaan Sarinan kanssa takaisin kotini suuntaan ja illan vietimme sohvalla katsellen televisiota ja syöden ihan liikaa herkkuja. Lauantaina en mennyt tallilla ollenkaan itse, sillä kaverini hoiti ja liikutti Champin kierrellessäni itse eteläistä Suomea ristiin rastiin vailla tarkempaa tietoa aikatauluista. Onni on ystävät, jotka pystyvät auttamaan tarpeen tullen.

Sunnuntain ohjelman tiedättekin, sillä se koostui pitkälti kisareissusta Ainoon ja loppuillan koulujutuista. Viikonloppu vierähti nopeasti ja näin ollen paluu arkeen oli edessä. Näitä minilomia soisi jokaiselle enemmän, sen verran mukava viikko ja viikonloppu oli kyseessä! Tällä viikolla meillä on Champin kanssa yhtä jos toista ohjelmaa, sillä huomenna torstaina luvassa on estevalmennus ja hevosen hieronta, sunnuntaina pääsen pitkästä aikaa kouluvalmennukseen. En kyllä odota mitään muuta niin innoissani! Jostain kumman syystä kouluvalmennuksista on tullut mulle oikea henkireikä ja odotan kuin kuuta nousevaa jokaista mahdollisuuttani päästä kouluvalmentajani tunneille. Sisäinen kouluratsatsastajani taitaa nostaa vähitellen päätään, tiedä sitten ;)

Kooste koko viikonlopusta :D Mun ilme ihan 5/5, jos saan itse sanoa.

Tässäkin ilmeellä mennään, mutta menköön! Kuvat ovat Emmiltä, Hööksiltä otettuja, kun kokeilimme heidän vaatteitaan. Nuo mustat housut olivat tosi mukavat jalassa!

Loppukevennyksenä pakko jakaa Emmin unelmien tallihuone.. Nauroin tälle vedet silmissä, ihan huippu :D

Tällä viikolla palasin sairastamisen jälkeen takaisin myös Wallun satulaan ja koitan kirjoittaa aiheesta omaa postaustaan tulevina päivinä. Tästä postauksesta tuli nyt tällainen sekametelisoppa, mutta välillä näinkin! Musta on ainakin kiva kirjoittaa välillä ihan tavallisia kuulumisia, sillä silloin saan jäsenneltyä itsellenikin hieman oman elämäni tapahtumia. Toisaalta muista blogeista on hauska lukea ihan tavallisia kuulumisia siksi, että pystyn silloin samaistumaan kirjoittajiin itse paremmin - kaikkien niiden valmennuspostausten, mielipidekirjoitusten ja valokuvien takana on jokin persoona. Toivottavasti tekin tykkäätte!

Miten teidän talvilomanne sujui?

Lue lisää

#706: Päivän väri oli punainen

Sunnuntaipäivä kului varsin rattoisissa merkeissä, kun olimme liikenteessä tyttöporukalla päämääränämme Järvenpää. Ratsastuskeskus Ainossa nimittäin järjestettiin viikonloppuna kolmipäiväiset kisat, ja kuten jo aiemmin kerroin, pääsin itse osallistumaan karkeloihin sunnuntaina. Koska takana on iloinen viikonloppu ja silmäluomet kaipaavat lepoa ensi viikon opiskeluita ajatellen, yritän tiivistää kisapäivän tunnelmat mahdollisimman napakasti!

Postauksen loppupuolella ääniraidallinen video molemmista radoista

sekä tavalliset videot eri kuvakulmasta kuvattuna!

Ensimmäistä kertaa koskaan lähdin kisoihin ilman jotakuta perheenjäsenistäni. Kaikki luottokuskini olivat estyneet, joten pyysin kaverini Millan hätiin hoitamaan kuskin ja henkisen tuen virkaa samalla, kun toinen ystäväni Sarina hääräsi hoitajan tehtävissä. Pakko sanoa, että kyllä tuolla tiimillä pystyisi vetämään useampiakin kisareissuja - jos siis muut jaksavat mua kisapäivien ajan katsella ja kuunnella ;) Aurinkoisena päivänä kisaelämän kruunasivat siis parhaat kaverit, hienoakin hienompi hevonen ja asteen verran liian väsyneet vitsit. 

Ilmoittauduin Ainossa suunnitellusti luokkiin 100cm ja 110cm, sillä halusin saada vielä lisää varmuutta pikkuluokista. Tuo veto oli kyllä enemmän kuin hyvä, sillä lopulta luokkien järjestystä oli muutettu niin, että 110cm ja 120cm -luokkien välillä oli kaksi muuta luokkaa. Siinä olisikin mennyt tovi odotellessa! 120cm-luokkiin ehdin siirtyä tämän kauden osalta keväämmällä, ehkä jopa seuraavissa kisoissa - niin helpolta nuo nykyiset korkeudet jo tuntuvat. Siis nimenomaan korkeudensa puolesta, sillä omaa ratsastustaan voi aina parantaa!

Tämä ja kaikki alla olevat viisi seuraavaa kuvaa c. Taika L., kiitos!

Päivämme alkoi varsinaisesti puoli kahdeksan aikaan, jolloin pääsimme tallille letittämään hevosta ja pakkaamaan kisakamppeita kasaan. Tyypilliseen tapaan meinasimme lähteä liian myöhässä matkaan, sillä etsin hävinnyttä villaloimeani (joka tuntuu olevan kovin mystisesti kadonnut) varsinaisen pakkaamisen sijaan. Lopulta kaverini suurinpiirtein raahasivat mut autoon hevosen kanssa, jolloin ehdimme kisapaikalle juuri parahiksi ensimmäisen luokkani radankävelyyn. Ihan yliarvostettua kaikki liiallinen aika ja rauhallisuus, pienellä aikataulupaniikilla asiat hoituvat paljon sutjakammin ja ilman jahkailuja! Heh.. Oikeasti olimme paikalla ihan hyvään aikaan, sillä starttasin vasta numerolla, eikä mulla näin ollen ollut kiire minnekään hevosen kanssa.

Metrin rata oli todella simppeli: suhteutettuja linjoja oli vähän, tiet esteiltä toisille olivat pitkiä ja tilaa riitti. Noin isoissa maneeseissa hallikausi ei tunnu yhtään niin ahdistavalta, tähän voisi jopa tottua! Normaalisti esteet näyttävät hallikaudella isommilta, mutta ainakin kuluneella kaudella musta on tuntunut, että nuo 110cm-tason korkeudet ovat suurimmaksi osaksi melko pieniä. Tai sitten mulle on tullut jonkin verran lisää varmuutta omaan tekemiseen, jolloin nuo korkeudet eivät tunnu enää "miltään".

c. Helmi K., kiitos!

Ensimmäisen luokan verryttelyn tein ihan samalla tavoin kuin kaikki verryttelyt tällä kaudella olen tehnyt. Champ tuntui vähän laiskalta ja se oli normaalia jähmeämpi oikealta puolelta kaulastaan tai suustaan. Yritin saada hevosen paremmin ylös oikeasta lavastaan ja suoristettua sitä niin, ettei se kaatuisi kylki matalana oikealle. Koska me olemme vierailleet nyt melko monta kertaa Ainossa, ei Champ enää juuri jännitä paikkaa ja siksi se on siellä jopa turhan flegmaattinen ollessani itse jännittynyt. Vaikka pakko sanoa, etten tälläkään kertaa jännittänyt suorituksiani kuin vasta juuri lähtömerkin saadessani: ja silloinkin vain positiivisella, odottavalla tavalla!

Itse suorituksesta mulla ei ole kauheasti sanottavaa. Ensimmäiselle esteelle en saanut hevosta suoraksi mielenkiintoisen lähestymisen vuoksi, viidennelle esteelle olisin voinut tehdä enemmän kaarta tai jättää yhden askeleen pois ja kuudennelle tulimme ristilaukassa tahdin vähän kadotessa edellisen esteen kohdalla. Siinä taisivat olla koko radan suurimmat virheet, muuten meno oli melko tasaista ja sujuvaa. Erityisen tyytyväinen olin toisessa vaiheessa ratsastamaani tiehen esteelle numero kaksitoista, sillä sain sujuttua kaarteen läpi okserille hyvällä rytmillä. On se vaan niin, että kun etenee hyvässä tempossa, tulee paikat yleensä kuin itsestään niitä sen enempää miettimättä. Helppo ymmärtää, mutta sitäkin vaikeampaa toteuttaa..

Tämä ja seuraava kuva jälleen c. Taika L. :)

Champ osaa edustaa palkintojenjaossa :D Se seisoo aina jalat joka suuntaan vinossa....

Mun starttien välillä oli lopulta aika pitkä tauko ja olisin voinut laittaa Champin autoon odottamaan, mutta tajusin tilanteen lopulta turhan myöhään. Olin metrissä lopulta sijalla neljä; pääsimme näin ollen palkintojenjakoon saaden punaisen ruusukkeen ja lahjakortin. Palkintojenjaon ja seuraavan startin välin Champ saikin sitten kävellä, onneksi auringonpaisteessa muiden kilpailijoiden joukossa. Kävelin tovin Champin kanssa itsekin, kunhan olin ensin kuunnellut tuomaritornissa kuittailua sijoituksestani ja tutustunut hieman paremmin paikan videointijärjestelmään.

110cm-luokan verryttelyssä sain apua Backlundin Sannalta, mikä oli häneltä todella kiltisti tehty. Oma kotivalmentajani oli kisoissa työtehtävissä, eikä tästä syystä voinut auttaa mua verryttelyssä jääviyssyistä. Edellisessä verryttelyssä tein hypyt samaan tahtiin erään ratsastajan kanssa, jonka valmentajan tiesin auttavan ratsastajaa verryttelyssä. Tämä on muuten todella hyvä tapa, mikäli et ole saanut kisoihin apukäsiä mukaan tai olet hieman epävarma siitä, milloin kannattaa hypätä mikäkin este verryttelyn aikana. Kannattaa katsoa lähtölistalta esimerkiksi edellinen tai seuraava lähtijä itseesi verrattuna (sellainen, jonka tiedät olevan kokenut/hänellä on kokenut valmentaja mukana) ja tehdä verryttelyhypyt hänen kanssaan samaan tahtiin. 

Meidän tiimi <3

Aamun letityspuuhia..

Sanna antoi muutamia neuvoja hyppyjä ja suoruutta ajatellen, jonka jälkeen lähdin radalle hyvällä mielellä. Mun piti vain muistaa keskittyä alusta asti ja ratsastaa kaarteista asti riittävästi laukkaa välttäen viimeiseen asti vetämistä taaksepäin. 110cm-luokan rata oli sekin itsessään melkoisen simppeli, sillä siinäkin oli ensimmäisessä vaiheessa vain kaksi suhteutettua linjaa ja toisessa vaiheessa enemmän kääntämistä. Ainoa varsinainen haaste meille oli vesimatto, joka oli esteellä numero kolme. Jännitin sitä itse etukäteen, sillä emme olleet hypänneet mattoa aiemmin Ainossa. Tyhmästi ajateltu, mutta minkäs sitä omalle päälleen mahtaa..

Ensimmäinen vaihe oli oikeastaan aika hyvä. Toiselle esteelle lähestyttäessä olisin voinut tasapainottaa hevosta enemmän, sillä sille tuli hieman laaka hyppy puolipidätteen jäädessä matkalta pois. Kolmannelle esteelle eli vesimatolle varmistelin hieman liikaa, jolloin ponnistuspaikka oli aavistuksen turhan lähellä, mutta hei - yli mentiin ja ilman minkäänlaista ongelmaa! Viidenneltä kuudennelle olisin voinut tehdä enemmän kaarretta tai vaihtoehtoisesti jättää pari puolipidätettä pois, jotta se olisi ollut vähän sujuvamman näköinen. Niin tai näin, lopulta kaikki ensimmäisen vaiheen yhdeksän estettä olivat takana ja toinen vaihe edessä. Lähdin vähän turhan ahneeksi kääntäen jo esteeltä numero kymmenen tiukemmin. Olisin saanut seuraavalle esteelle oikeasti hyvän tien ja paikkakin tuli vielä ihan hyvään kohtaan, mutta mitä tein: käänsin hevosta esteen päällä vetäen ohjasta. No, hyppykaari tietysti jäi tämän takia kesken ja Champ pudotti puomin toisella takasellaan. Ärsyttäävää! Vesimatolle varmistelin taas liikaa, mutta Champille se ei ollut mikään ongelma ja muuten toinen vaihe olikin ihan sujuva. 

Linkki videoon (ääniraidallinen video, molemmat radat)

Yllä FilmMe-järjestelmällä kuvatut videot molemmista radoista erikseen, ylempi 100cm.

Ilman tuota puomia olisimme sijoittuneet myös jälkimmäisessä luokassa sijalle neljä ajan perusteella, mutta turha sitä on jossitella. Välillä näin, tuollaisia ratsastusvirheitä tulee ja niistä pitää ottaa oppia. Onhan tässä ollut hyvää tuuria matkassa, Ypäjälläkin sijoituimme paljon huonommalla ratsastuksella lauantain luokassa kuudenneksi. Molemmilla radoilla oli paljon hyviä kohtia, mutta toki myös niitä parannettavia. Kaikkinensa olen kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen siihen, että Champilla on nykyään radalla taas se sama taistelufiilis, joka sillä oli pari vuotta sitten. Se oikeasti haluaa tehdä parhaansa, että me päästään maaliin. Se haluaa olla mun kanssa radalla, eikä yritä protestoida ja rokottaa virheistä, joita en välttämättä edes ole vielä kerennyt tekemään. Siitä mä olen todella onnellinen! 

Kisapäivä Ainossa oli siis lopulta onnistunut, suuri kiitos siitä kuului kyllä kisajärjestäjälle ja kaikille toimihenkilöille. On mukavaa käydä kilpailuissa, kun kaikki toimii ja puitteet ovat loistavat. Tätä hehkutusta kuulee varmasti monesta suunnasta, mutta pakkohan se on kehua, kun siihen on oikeasti aihetta. Meidän kisakautemme tulee jatkumaan joskus tulevaisuudessa, mutta tarkempaa suunnitelmaa ei vielä ole työvuorojeni ollessa toistaiseksi auki. Katsotaan, saadaanko me joku startti alle vielä maalis-huhtikuussa vai odotellaanko suosiolla toukokuun ja ulkokisojen puolelle :)

Oliko joku teistä paikalla Ainossa kisaajana tai katsojana?

Lue lisää

#705: Sata syytä rakastaa kevättä

Ensi viikolle on luvattu miltei kymmenen astetta lämmintä. Vaikea uskoa, mutta kyllä se kevät taitaa vihdoin ja viimein kurkistaa kulman takaa! Tosin nyt, kun tästä ääneen iloitsen, tulee tänne eteläiseen Suomeen varmasti jonkinlainen vuosisadan lumimyrsky.

Ensimmäisen kerran iloitsin talven loppumisesta jo helmikuun alussa. Lumet sulivat pois, linnut lauloivat keväisiä säveliään ja kirkas aurinko valaisi maailmaa pilvettömältä taivaalta. Hehkutin aikaista kevättä kavereilleni sydänlasit nenälläni, mutta sain takaisin lähinnä murahduksia siitä, ettei kevään tulisi olla vielä ovella. No ei kalenterin mukaan, mutta eipä lumien lähteminen haitannut yhtään! Mutta kuten vanha sananlaskukin kuuluu, ei olisi kannattanut nuolaista ennen kuin tipahti - seuraavalla viikolla saimme uudet lumikinokset ja hankikelit jatkuivat.

Mulla ei ole mitään talvea vastaan, sillä rakastan kaikkia vuodenaikoja. Jostain syystä tämä vuosi on ollut enemmän ja vähemmän rikkonainen lumitilanteen osalta ja näin ollen esimerkiksi hankitreeniä ei ole juuri päässyt hyödyntämään. Milloin on ollut liian kosteaa, milloin liian vähän lunta, milloin liian kova hanki ja mitä vielä. Toki mukaan on mahtunut päiviä, jolloin pellolla on päässyt nauttimaan ihan mahtavasta säästä ja oikein kunnon hankijumpasta sen parhaan nelijalkaisen silkkiturvan kanssa. Niissä hetkissä maailma on pysähtynyt ja elämä on tuntunut täydelliseltä. Siitäkin huolimatta odotan tulevaa kevättä enemmän kuin koskaan ennen.

Tässä postauksessa hevoskuvia viime keväältä :)

Jouduin oikein pysähtymään ja miettimään, miksi tuleva kevät on mulle tänä vuonna niin iso juttu. En ole koskaan mieltänyt itseäni kevätihmiseksi sen enempää kuin muidenkaan vuodenaikojen. Alkaessani pohtia syitä innokkuudelleni tajusin muutaman seikan, jotka todennäköisesti vaikuttavat käsitykseeni tulevasta neljänneksestä. Koska itsetutkiskelu on hauskaa ja tulokset omalla tavallaan myös hevosiin liittyviä, halusin jakaa nämä pohdinnat teille ja samalla haastaa teitä miettimään asiaa omalta kannaltanne. Onko elämässänne luvassa jotain erityisen kivaa kevään aikana? 

1. EI PÄÄSYKOELUKEMISTA

Uskomatonta. Tämä on ensimmäinen vuosi sitten lukion loppumisen, kun mun ei tarvitse hukuttautua pääsykoekirjojen maailmaan. Mun ei tarvitse stressata itseäni hengiltä siitä, saanko ikinä opiskelupaikkaa ja joudunko oikeasti nöyrtymään hakemalla jollekin toiselle alalle, jonne on helpompi päästä sisälle. Ei tarvitse! Elämällä on selkeä suunta ja mä opiselen alaa, josta voin todella sanoa nauttivani. 

Pääsykoelukeminen on oikeasti ihan oma juttunsa. Itse aloitin valmistautumisen miltei puoli vuotta aiemmin jaksottaen kaikki viikottaisella ohjelmalla ja suunnitellen jokaiselle päivälleni minuuttiaikataulut. Monelta herään, milloin olen tallilla, missä välissä ehdin nähdä ystäviäni ja minkä ajan pyhitän lukemiselle. Jollain sairaalla tavalla nautin tuosta kaikesta, mutta toisaalta olen iloinen siitä, ettei sama rumba ole tällä hetkellä menossa. Tsemppiä kaikille teille, joilla pääsykokeet ovat tänä keväänä edessä!

2. KISAKAUSI

Edellisinä vuosina mun kisakausi on alkanut kunnolla vasta kesällä, sillä olen joutunut panostamaan enemmän juuri pääsykoelukemiseen. Viime kaudella ongelmaksi muodostui myös Champin mahahaava, jonka vuoksi ensimmäinen kisastartti otettiin vasta toukokuussa. Tänä vuonna meidän kausi alkoi jo helmikuussa, eikä ainakaan toistaiseksi näy syytä, miksei se jatkuisi yhtä aktiivisesti läpi kevään ja toivottavasti koko vuoden. 

Koska tänä vuonna mulla on mahdollisuus kilpailla enemmän jo heti alkuvuodesta, en halua lähteä kiirehtimään ja nostamaan luokkatasoa turhan nopeasti ylös. Esimerkiksi tulevana sunnuntaina hyppään Ainossa edelleen 100cm ja 110cm, vaikka tuo pienempi korkeus tuntuu oikeasti pieneltä. Haluan, että mulla on täysi varmuus noilla korkeuksilla, jotta voin hyvillä mielin siirtyä seuraavalle tasolle ja tehdä siellä yhtä varmaa tulosta tietäen, että kykenen siihen itse. 

Työt tulevat toki verottamaan muutamia mahdollisia kilpailuviikonloppuja, mutta siitäkin huolimatta odotan tulevia kisoja enemmän kuin koskaan ennen. Täytyy vain suunnitella kisakalenteria järkevästi niin, että pääsisimme korkkaamaan myös jotkin koulu- ja kenttäkisat ;)

3. IHANAT YSTÄVÄT

Vaikka tämä kuulostaa melkoisen kliseiseltä, en voi liiaksi painottaa ystävien merkitystä elämässäni. Tänä keväänä mulla on niinkin hyvä tilanne, että lähes kaikki parhaimmat ystäväni ovat muuttaneet takaisin Suomeen. Lisäksi sain viime vuonna aivan ihanan uuden ystävän, jonka ansiosta elämästäni on tullut entistä hulvattomampaa. En malta odottaa niitä kaikkia seikkailuja, joihin päädymme kavereideni kanssa tulevan kevään aikana: mukana on kaikkea teemabileistä jäähallikeikkoihin, hevoshommia unohtamatta. Olemmepa päättäneet myös majoittuvamme juhannusfestarit hevosrekassa ja suuntaavamme syksyllä Ibizalle lomailemaan..

4. EDISTYVÄT OPINNOT

Päästessäni sisälle yliopistoon ajattelin, että suorittaisin kandiopinnot kolmessa vuodessa huolimatta siitä, että mulla oli takana kerrytettynä ennestään opintopisteitä avoimen yliopiston puolelta. Olin kuullut hurjia tarinoita siitä, miten rankkaa opiskelu olisi jo ihan opiskelun osalta ja kun itselläni tulisi mukaan kuvioihin vielä hevonen, blogi ja arkityö, en halunnut ottaa asiasta sen enempää stressiä. 

En siis todellakaan olisi uskaltanut ajatella, että suorittaisin opintoja melkoisen reippaalla tahdilla. Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että tulen suorittamaan tämän opintovuoden aikana noin sata opintopistettä. Näin ollen mulle jää ensi syksylle ihan muutama hassu kurssi sekä itse kandiseminaari, joten siirtyisin maisterivaiheeseen jo viimeistään ensi vuoden tammikuussa. En todellakaan osaa sanoa, miten tässä näin kävi, mutta en valita! Nyt keväällä mulla tulee olemaan aika vähän varsinaisia luentoja, mutta kirjatenttejä ja laajoja esseitä sitäkin enemmän. 

5. ERILAISET TAPAHTUMAT

Koska en ole kahlittuna pääsykoekirjojen pariin, pääsen tekemään tänä keväänä yhtä jos toista edellisvuosia enemmän. Olen esimerkiksi lähdössä juuri Tampereen hevosmessujen aikaan Brysseliin vierailemaan muun muassa Euroopan parlamentissa, mutta yritän silti tulla käymään hevosmessuilla lauantaina. Hevosmessut eivät liene ainoa hevostapahtuma, johon haluan kulkuni suunnata, sillä yritän päästä vierailemaan erilaisilla klinikoilla ja toki viettää aikaani toimihenkilönä kisoissa Ypäjällä. 

Yliopiston puolesta keväällä on luvassa mitä erilaisimpia tapahtumia aina teemasitseistä vappurientoihin, mutta yksi odotuksen aihe lienee Helsinginkadun Appro. Saatammepa vielä isäni kanssa lennähtää (kirjaimellisesti) valkoisin siivin naapurimaahamme seuraamaan Josh Grobanin esiintymistä toukokuussa, jos vain saan työkuvioni järjestettyä suotuisaksi sen osalta. 

Tähän kevääseen mahtuu paljon ja vielä enemmän on luvassa! Olen oikeasti tällä hetkellä niin onnellinen kaikesta, etten osaa edes pukea tätä kaikkea sanoiksi. Tässä postauksessa ei ollut sen enempää päätä eikä häntää, mutta toivottavasti tekin saitte jonkinlaista inspiraatiota kevään odotukseen :)

Lue lisää

#704: Pitkä tallivideopostaus

Blogissa on viime aikoina ollut paljon pitkiä tekstipostauksia, joten ajattelin hieman keventää tunnelmaa kuvaamalla väliin pitkän tallivideopostauksen. Tällä videolla on tosiaan pituutta, sillä se kestää yli viisitoista minuuttia: mukana on kaikkea harjauksesta yleiseen säheltämiseen. Kuullaampa videon aikana myös ote varsin legendaarisesta kappaleesta Here I am, joka saa allekirjoittaneen herkistymään kyyneliin varsinkin silloin, jos taustalla pyörii kaikille hevosihmisille tuttu animaatioelokuva Spirit - villi ja vapaa. 

Johan karkasi juttu raiteiltaan! Mä olen edelleen vähän kipeä, en tosin enää onneksi kuumeinen. Ääntä ei juuri lähde ja kurkku on hiomapaperiakin karheampi, mutta voiton puolella ollaan! Sen olen tässä sairastellessani huomannut, että pystyäkseni elämään normaalia elämää tulee mun päästä heti aamupäivästä ulos raittiiseen ilmaan. Nyt makoillessani sisällä ei päivä käynnisty millään, eivätkä aivot toimi sen vähänkään vertaa. Aamulla ennen ulkona käyntiä päähäni särki ihan kamalasti ja silmät tuntuivat harottavan miljoonaan suuntaan. Onneksi pääsin illalla tallille pitkän kaavan mukaan!

Tälle päivälle oli luvassa varsinainen energiapommi, sillä kapusin vihdoin hevosen selkään viikon tauon jälkeen. Jes! Tai no, kuten videossa näette, olinhan mä eilen tiistaina kävelemässä ja ravailemassa pitkin ohjin muutaman kierroksen verran ennen kaveriani. Mutta tänään oli vuorossa virallisesti ensimmäinen ratsastus ja minkäs muun kuin estevalmennuksen merkeissä. Otin tietenkin mahdollisimman varovasti alkuun ja meillä olikin paljon kävelytaukoja, jotten hengästyisi liikaa ja kipeyttäisi itseäni enemmän. Estevalmennus on tästä hyvä, sillä meitä on tunnilla muitakin ja näin ollen kävelyä tulee väkisinkin esimerkiksi kouluvalmennuksia enemmän. Champilla oli ihan super kivaa, se hyppäsi valtavia loikkia ja viskoi päätään vinkuen esteiden jälkeen. Mä yritin parhaani mukaan pysyä kyydissä..

Nyt saatte kuluttaa aikaanne kuuntelemalla hieman käheää ääntäni ja seuraamalla meidän toilailuja tallilla. Toivottavasti pidätte videosta, ettekä tylsisty kuoliaaksi vähän turhan pitkäksi venähtäneestä editoinnista huolimatta :)

Linkki videoon. 

Lue lisää