#445: Kun omat taidot eivät riitä

Joskus aiemmin kerroin siitä, millaisia tuntemuksia minussa herää aina silloin, kun kouluvalmentajani kiipeää Champin kyytiin ja läpiratsastaa hevosen. Päädyin tänään jälleen kerran pohtimaan samaa katsellessani maneesin keskeltä hevostani, joka joutui tosissaan töihin ilman, että sille annettiin vaihtoehtoja tehdä asiat oman mielen mukaan.

 

En ole hyvä ratsastaja, sen olen myöntänyt itselleni jo kauan sitten. Faktaahan on, että tie oppimiseen käy virheiden myöntämisen kautta: jos et tiedosta puutteitasi, et pysty kehittämään niitä. Huomaan  päivittäisessä elämässäni eri asioiden ympärilläni ihmisiä, jotka arvioivat taitonsa jatkuvasti väärin ja tämä on suurin syy heidän taitojensa hitaammalle kehittymiselle. Toisaalta itsesääliin ei saa jäädä kieriskelemään ja liika negatiivinen ajattelu estää oppimista vähintään yhtä tehokkaasti kuin sen vastakohta. Tässä kohden kuvioon astuvat valmentajat, jotka osaavat tasapainoilla näiden kahden asian välillä tukien oppilaitaan oikealla tavalla.

 

 

Champ ei ole helppo hevonen. Tämän olen saanut kuulla kaikilta niiltä, jotka ovat hevosen selässä käyneet. Suurin "helpotus" oli, kun kouluvalmentajani sanoi suoraan vajaa vuosi sitten Champilla ratsastaessaan sen olevan ehkä vaikein hevonen, jolla hän on koskaan ratsastanut ja hirveämpi kuin eräs nelivuotias, jolla hän silloin ratsasti. Helpottavaa tämä oli siksi, että ymmärsin silloin, miksi en ole itse osannut ratsastaa hevosta oikein. Naivia ajattelua toki, sillä kolikon kääntöpuolena jouduin samalla kantamaan kaiken vastuun siitä, miksi hevonen oli niin hirveä ratsastaa - oman ratsastukseni vuoksi. Onneksi tästä ollaan tultu jo valovuosien päähän, vaikka meno on silti välillä melko mielenkiintoista.

 

Vaikka moni saattaisi pitää Champia hyvin yksinkertaisena tai tyhmänä hevosena, on se oikeasti äärettömän viisas: se yrittää aina keksiä tien, mitä kautta se pääsee helpommalla asioissa, joista se ei niin välitä. Ruuna on todellinen ADHD, mutta samalla hyvin jätkämäinen. Koska hevosta on sen aiemmassa elämässä ratsastettu lähinnä miesten toimesta hyvin paljon saksalaisittain, voitte kuvitella, miten se kuskasi nuorta suomalaistyttöä ihan miten tahtoi ensimmäisen vuoden. Eihän mulla ollut voimaa jaloissa, saati taitoa päässä ja kropassa tehdä asioita samalla tavalla kuin sitä oli aiemmin ratsastettu.

 

 

Suurimmat ongelma ratsastuksellisesti on varmaankin se, että Champ on äärettömän taipuisa rungostaan ja menee välillä kuin käärme kännissä, jos sitä ei ratsasta pohkeen ja ohjan väliin. Se ei ole juuri ollenkaan vino ja se kulkee hyvin myös suoraan, mutta jos se on pohkeen takana ilman kunnollisia raameja, ei se yritä yhtään itse auttaa suoruuden löytämiseksi. Aina, kun unohdat vahtia jotain pientäkin kohtaa sen kropasta, olet jo menettänyt tilanteen. Olen itse maailman hitain ratsastaja ja siksi usein ongelmissa - teen asiat ainakin sekunnin liian myöhään, ja ratsastuksellisesti se on pitkä aika.

 

Kun taidot loppuvat, voimankäyttö alkaa. Hevoset ovat äärimmäisen hyviä kovettamaan kylkensä potkuja vastaan, sillä tavoin ne suojautuvat toisten kavereidensa potkuilta esimerkiksi laitumella. Champ jää todella helposti pohkeen taakse, jolloin potkiminen eteen ei auta. Jään helposti vain ratsastamaan jalalla eteen, mikä johtaa hevosen tasapainon menettämiseen ja paketti hajoaa kokonaan käsiin. Jonna selitti mulle tänään, miten tuollaisen hevosen kanssa potkiminen ei auta, vaan hevonen on huijattava eteen muilla tavoilla. Ja ennen kaikkea jalalla pitää reagoida jo ennen kuin hevonen on kovettanut kylkensä jäädessään pohkeen taakse. Kun Champ on pehmeä kyljistä, on se myös erittäin herkkä ja ajattelee itse eteen.

 

 

Ratsastaessani takajalkoja aktiivisemmaksi käytän usein raippaa takaosan päälle pienellä napautuksella tehostamaan pohje- ja istunta-apuja. Champ protestoi raippaa usein laukassa pukittamalla, jolloin ratsastan eteen kevyemmässä istunnassa. Tämä on virhe, sillä se on hevoselle ikään kuin palkinto - vaadittu tehtävä lopetetaan ja siirrytään sille helpompaan vaihtoehtoon. Jonnan kanssa Champ yritti tänään samaa ja pukitti kerran raipasta molemmissa suunnissa, jolloin ratsastaja kerran kertoi hevoselle erittäin selvästi ettei sellaista sallita. Sen jälkeen raipan käyttö ei ollut mikään ongelma, vaan hevonen toimi kuten piti.

 

Kaiken kaikkiaan Champista tuli taas lopuksi oikein kivan näköinen ja Jonnakin sanoi, että se oli lopulta miellyttävä ratsastaa. Mun täytyy vain itse pitää mielessä erityisesti seuraavat asiat:
 

• Ratsastaakseen eteen täytyy ensin mennä rauhallisemmassa tempossa. Jos potkit hevosta koko ajan eteen, ei se ole tasapainossa saati tule takajalkojensa päälle tai apujen väliin. Myös silloin, kun hevonen tuntuu hitaalta.
• Aseta hevoselle selvät raamit ja pidä niistä kiinni. Älä anna sen keksiä omia typeryyksiä ja vie haluamasi asiat joka kerta määrätietoisesti loppuun. Esimerkiksi jos haluat, että hevonen kävelee pitkin ohjin reippaasti, tee niin joka kerta.

 

Tästä tuli taas ihan erilainen postaus kuin suunnittelin, sillä tarkoituksena oli kertoa Jonnan mietteitä Champin ratsastuksesta eikä suinkaan omia mietteitäni siitä, miten huono ratsastaja olen. No, onneksi tuonne sekaan päätyi vähän tuota ensimmäistäkin! Sain loistavan idean ja aion viedä Champin Jonnan luokse joulukuun alussa vähintään neljäksi päiväksi ratsutukseen siksi aikaa, kun olen itse Pariisissa. Voin vaan kuvitella, miten kiva hevonen mulla on sen jälkeen ;) Nyt vain toivotaan, että tämä toteutuu!

 

Ratsastaako valmentajasi / muu ammattilainen hevostasi itsesi lisäksi?