#112: Joulukalenterin 2. luukku - valmennuksissa

 

Olin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni Tuomarinkylän kartanolla, sillä Nina oli paikalla pitämässä valmennuksia viikonlopun aikana. Joulukalenterin toisen luukun aiheena onkin valmentautuminen. En yleensä kerro sen tarkemmin tuntieni/valmennuksien sisällöistä, mutta tällä kertaa otin mukaan kynän ja paperia kameran lisäksi. Jokainen voi siis ottaa näitä harjoituksia omaan treenaamiseensa! Kaikista parasta on se, että harjoitukset sopivat kaikille aloittelijoista kokeneisiin - seurasin kaksi ryhmää, aloittelevat esteratsastajat sekä kokeneemmat.

 

Saavuin paikalle noin tuntia ennen valmennuksen alkamista, joten kerkesin hieman kuvailemaan ulkoilmassa. Tänne etelään on satanut paikoittain jopa puoli metriä lunta, joten maa on todellakin valkoinen! Lumen saattelemana tosin myös pakkanen on kohonnut lähemmäs kymmentä astetta, ja voitte kuvitella miten jäässä olin kolmen tunnin paikallaan istumisen jälkeen. Kerkesin katsoa yhden kokonaisen tunnin sekä toisen lähes loppuun asti, kunnes kyytini saapui ja paikalta oli lähdettävä.

 

Lauantaina kaikki ryhmät tekivät tekniikkaharjoituksia puomien, kavalettien ja matalien esteiden avulla. Tänään sunnuntaina vuorossa on rataharjoituksia, mutten ole vielä varma, pääsenkö katsomaan valmennuksia kyytien vuoksi.

 



 

Ensimmäisessä ryhmässä oli kolme ratsukkoa. Ryhmä oli aloittelevampia esteratsastajia varten, mutta tehtävissä oli silti tekemistä jokaiselle ratsastajalle. Kaikki ei aina sujunut suunnitelmien mukaan haluttoman ponin tai muistivaikeuksien vuoksi - se ei silti valmennusta haitannut, vaan jokaisella tuntui olevan hauskaa (katsojat mukaan lukien) ja kaikki pääsivät suorittamaan tehtäviä omalla tasollaan.

 

Ratsukot alkoivat verryttelemään itsenäisesti ensin ravissa, jolloin Nina kyseli jokaiselta hieman heidän taustojaan ratsastamisesta sekä mahdollisesta kilpailemisesta ja niin edelleen. Kun kaikki kolme ratsukkoa oli käyty läpi, aloitti Nina ohjaamaan ratsukoita ensin ravissa ja sen jälkeen laukassa. Jokaiselta ratsastajalta korjattiin hieman istuntaa ja otetta hevoseen. Koska kyseessä oli kokemattomampi ryhmä, oli kaikki korjaukset varmasti kaikille katsojillekin helposti ymmärrettäviä: yksi ratsastaja oli koko kehostaan jännittynyt niin, että kädet kevensivät muun vartalon mukana. Nina kehotti naista rentouttamaan koko kehonsa ja kuvasi tunnetta sillä, että ratsastajan tulisi tuntea hevosen liike koko kehossaan. Yhden ratsastajan poni oli haluton liikkumaan eteen ja kyttäsi välillä kaikenlaista, jolloin Nina antoi neuvoksi ratsastaa paljon eteen oma istunta kevyenä ja asettaa hevosta poispäin jännittävistä asioista.

 

Laukassa jokaisen tuli ratsastaa paljon eteen, jotta hevoset saataisiin sisäpohkeen ja ulko-ohjan väliin. Jos hevonen tuntui hankalalta saada tälle tuntumalle, kannatti sisäkättä ajatella kaarteissa kohti taivasta, kuitenkin varoa samalla, ettei se vetäisi yhtään taaksepäin. Tällöin hevosta pystyi ratsastamaan paremmin sisäpohkeella. Ulko-ohjan tuntuma tuli kuitenkin säilyttää, sillä suoristuksessa uralle jäi hevonen harjoituksen avulla pohkeen ja ohjan väliin.

 

Tuossa yllä on kentälle rakennettujen esteiden pohjapiirrustus: kaikki harmaareunalliset ovat esteitä (yksi viiva=pysty, kaksi viivaa=okseri, ristikkäiset viivat=ristikko) ja pelkät viivat ovat maapuomeja.

 

Alkuverryttelyn jälkeen kaikki ratsukot lähtivät tulemaan ravipuomeja (yläkuvassa punavalkoiset 4 kappaletta), joissa tehtävänä oli säilyttää sopiva tahti ja tempo sekä huolehtia siitä, että hevonen pysyi suoralla linjalla eikä kiemurrellut oikealta vasemmalle. Koska puomit eivät olleet suorassa linjassa maneesin seinän suhteen, oli tehtävä aluksi haastava ratsastajille. Kun puomeja ei laiteta uran suuntaisesti, on tehtävä hyvä testaus sille, onko hevoset oikeasti apujen välissä. Muutaman toiston jälkeen jokaiselle löytyi sopiva rytmi sekä suoruus.

 

Ravipuomien jälkeen ratsukot alkoivat tuleman yksitellen kahta maapuomia ympyrän kaarella. Puomien väliin tuli saada kolme sujuvaa laukka-askelta, joten tehtävä vaati jokaiselta ratsastajalta ulkoapujen säilyttämistä sekä uskallusta laukata eteenpäin menemättä kuitenkaan liian kovaa. Puomeja tultiin molemmista suunnista niin kauan, kunnes ne alkoivat sujumaan kaikilta.

 

Nina painotti ratsukoiden kohdalla yhä rentoutumista ja menevän hevosen kanssa uskallusta olla vaikuttamatta hevoseen niin paljon, samalla kun hitaamman hevosen kanssa tuli ratsastaa reippaasti eteen välittämättä sen muodosta - kunhan se reagoisi apuihin.

 

Tämän jälkeen ratsukot alkoivat tulemaan rataa (alla oleva piirustus). Vasemmassa kierroksessa ratsukoiden tuli tulla laukkapuomit ja väliin tuttu kolme laukka-askelta. Sen jälkeen ratsukot hyppäsivät pienen pystyn, josta he kaarsivat loivasti suoralle linjalle kohti okseria (kuvaan piirretty pystynä, mutta kyseessä oli siis okseri). Hevonen tuli olla suora jo kauan ennen okseria, sillä oikealla linjalla suoristus tapahtui noin kolme laukka-askelta edellisen pystyn jälkeen. Okserin jälkeen seuraavana oli diagonaalilla oleva pysty, josta jatkettiin toisen pitkän sivun pysty-innari-okseri-linjalle. Pystyn ja innareiden välissä oli 12 metriä ja siihen otettiin kolme laukka-askelta, kuten myös innareiden ja okserin väliin (tässä etäisyys oli kuitenkin 13 metriä).

 

Ratsastajille annettin radoista erilaisia kommentteja, esimerkiksi yhtä heistä Nina pyysi kiinnittämään huomiota parempiin teihin, sillä kun esteille lähestyttiin pienillä kaarteilla, tulivat ne hevosellekin yllätyksinä. Toista ratsastajaa Nina kehotti olemaan itse pystymmässä ylävartalollaan, sillä hevonen oli hieman etupainoinen ja jos ratsastaja makasi kaulalla, oli meno tietysti vaikeaa. Laukan tuli myös olla aktiivista - ei liian pitkää ja löysää. Tällöin radalta jäi pois ristilaukat, jotka olivat ratsukon ongelmana.

 

Kun ratsukot olivat toistaneet radan muutamaan otteeseen, vaihtui tehtävä maneesin keskellä olleeseen kiemuralinjaan. Kaikki pystyt tultiin joko kiemurrellen s:n muotoista uraa (jokaisen esteen väliin tuli tällöin neljä laukka askelta: kaksi heti esteen jälkeen - käännös - kaksi ennen seuraavaa estettä) tai suoralla linjalla, jolloin esteet olivat tulosuuntaan nähden vinossa (jokaisen esteen väliin tuli tällöin kolme laukka-askelta). Tehtävää harjoiteltiin taas niin kauan, että se sujui ja sen jälkeen se liitettiin osaksi rataa, joka on alla olevassa kuvaassa.

 Tämä viimeinen kuva on melko sekava, mutta koittakaa saada siitä selvää! Rata siis lähti tuolla siksakilla, jossa mentiin kolmen esteen kiemuralinja (selitin ylempänä) ja sen jälkeen siirrettiin hevonen ennen kulmaa raviin hyvien valmisteluiden kautta, ylitettiin neljä ravipuomia ja nostettiin uudelleen laukka. Noston jälkeen jatkettiin tasaisella rytmillä okseri (joka taas kuvassa on muka pystynä). Okserin jälkeen, tai itseasiassa jo sitä ennen, oli ratsastajan oltava hyvin hereillä ja katse kohti seuraavaa estettä, sillä seuraavaksi tultiin siksakki-linja suorana kolmella askeleella per väli. Näiden jälkeen jatkettiin vasemmalle ja ylitettiin ympyrän kaarella kaksi maapuomia laukassa kolmen askeleen välillä. Ympyrän jälkeen ratsastettiin vielä viimeinen linja.

 

En kuvannut ollenkaan tätä ryhmää videolle, ellei mukaan lasketa viimeisen ratsukon viimeisen radan loppupätkää, jonka nyt lisäsin youtubeen ja laitan tähän alle. Pätkän alla on toinen pätkä, joka on sitten jo seuraavan ryhmän ratsukoiden alkuverryttelystä!

 

 

 

Toinen ryhmä koostui kokeneemmista esteratsastajista, joilla oli kisakokemusta takana enemmän ja isommilta radoilta. Yhä edelleen esteet pidettiin kuitenkin kavalettikorkuisina päivän tekniikkaharjoitukset mielessä pitäen, toki niitä nostettiin juuri ennen kuin lähdin, joten sen jälkeen mulla ei ole mitään materiaalia, edes sanallista, sillä en tiedä, miten heillä sen jälkeen meni/millaisia tehtäviä tekivät. Mutta tässä alkutunnista jotakin.

 

Alkuverryttelyn aikana Nina painotti sitä, että mikäli estehevosella on huono ravi, ei sitä kannata kilpailu tai estevalmennustilanteessa lähteä työstämään liialti - sitä varten on kotitreenit tai kouluvalmennukset. Esteitä varten verrytellessä hevoselta ei tarvitse vaatia niin paljon ravissa, sillä silloin se vain jännittyy ja ravin laatu heikkenee entisestään. Koska hyppääminen tapahtuu pääosin laukassa, ei ravin työstämiseen kannata tuhlata niissä tilanteissa liikaa aikaa. Hevosen tulee olla ravissa rento, ja mikäli se tarkoittaa laaduttomampaa ravia ja matalampaa muotoa, on se siinä tilanteessa hyväksyttävä.

 

Myös tämän ryhmän kohdalla noudatettiin samaa kaavaa kuin edellisen kanssa. Jokainen ratsukko esitteli itsensä aluksi, ellei jo aiemmin ollut Ninalle tuttu. He työskentelivät ensin hetken itsenäisesti ravissa ja laukassa, jonka jälkeen alkoi valvottu työskentely. Nina pyysi kaikkia neljää laukkaamaan eteenpäin, kuitenkin niin, että tuntuma hevosen suuhun säilyi (ei siis suoranaista baanaamista kenttää ympäri). Samalla tuli huolehtia, että oma istunta sanoi hevoselle riittävästä "eteen". Yleensä ratsastaja ratsastaa pohkeella paljon, vaikka pelkkä oman istunnan ja etenkin käsien rentouttaminen riittäisi hevoselle merkiksi pidemmästä laukasta. Ratsukot jäivätkin ympyrälle, jossa heidän tuli ratsastaa vuorotellen eteen ja vuorotellen lyhentää laukkaa. Tämä harjoitus tehtiin siksi, että hevonen tukeutuisi vähitellen ratsastajan käteen. Kaikki tehtävät tuli Ninan mukaan ajatella aina kättä kohden, ei kädestä lähtien. Laukkaa lyhentäessä tärkeää oli huolehtia, että se oli kuitenkin pyörivää, eikä muuttunut nelitahtiseksi.

 

 

Nina painotti myös sitä, ettei hevonen saanut tukeutua liikaa ratsastajaan vaan sen kuului itse kyetä toimimaan tehtävissä ja ratsastessa ylipäänsä. Esimerkiksi hevosen kuuluu liikkua eteen aktiivisesti koko ajan, välillä voi tietenkin muistuttaa pohkeella tai kannuksella, mutta kokoaikainen eteenpäin potkiminen on tilanne, johon ei pitäisi luonnollisesti pyrkiä.

 

Toinen asia, mihin valmennuksessa tässä ryhmässä kiinnitettiin huomiota, oli hevosen protestoiminen kättä vasten. Mikäli hevonen protestoi ratsastajan ohjasotteita (esimerkiksi pidätteet ennen estettä) vaikkapa viskomalla päätään, tulee ratsastajan ensisijaisesti käyttää ääntään ja pehmentää omaa kättään ja rannettaan. Kun pidätteet tulevat hevosen suuhun pehmeästi ja hevonen ymmärtää, ettei sen kannata juosta, sillä se ei aiheuta "odotettua" reaktiota (ts. reiluja pidätteitä), hevonen rauhoittuu näin vähitellen ja koko ratsukon ulkoinen olemus muuttuu hätäisestä rauhallisemmaksi.

 

En piirtänyt tästä ryhmästä yhtään pohjapiirrustusta, sillä tehtävät olivat pitkälti samanlaisia - radoissa oli samoja esteitä ja kaikkien esteiden välit olivat samat kuin edellisessä ryhmässä. Otin kuitenkin paljon videoita ja kuvia, joista tähän alle laitan muutaman pätkän yhdistettynä toisiinsa. Jätin äänet päälle, jotta voitte kuulla Ninan kommentteja ratsukoille ratojen aikana.

 

 

Tuo viimeinen video on kooste radasta, jota ratsukot hyppäsivät ennen lähtöäni. En kirjoita siitä sen tarkemmin, sillä videolta näätte varmasti tarpeeksi kaikkea!

 

Tässä oli nyt tällainen pitkä valmennuspostaus joulukalenterin yhtenä luukkuna, toivottavasti piditte siitä ja saitte ehkä joitakin uusia vinkkejä tai tehtäviä omaan treenaamiseenne. Yritin kirjoittaa kaikki Ninan ohjeet todella yksinkertaiseen muotoon niin, että mahdollisimman moni lukija ymmärtäisi ne ja saisi näin ollen hyödyn irti koko postauksesta. Jos siis sinusta tuntuu, että postaus sisältää aivan itsestäänselviä ohjeita esteratsastuksesta, älä ihmettele :)

 

Koska noissa ylemmissä videoissa kuuluu melko vähän Ninan omaa puhetta ja ohjeistusta, ajattelin lisätä tähän alle vielä klinikkatyyppisen videon viime huhtikuulta Tampereen hevosmessuilta, kun Kapri oli vielä mulla ylläpidossa. Videolla tosiaan kuulette enemmän Ninan ratsastusperiaatteista ja hänen mietteistään hevosen valmennusta kohtaan.

 

Huomenna luvassa jälleen uusi joulukalenterin luukku, mutta sitä ennen lataan vielä kerran tänne blogiin sen videopostauksen, joka ei youtubessa enää näy. Sen jälkeen onkin hetki taukoa näille kauhean videotäytteisille postauksille! Vai pidättekö siitä, että videoita on enemmän?