#120: Joulukalenterin 10. luukku - muistoissa kaverit

Joulukalenterin kymmenes luukku sisältää pienen katsauksen parhaimpiin kavereihini. Ystävät ovat todellakkin yksi tärkeimmistä asioista elämässä, sillä heidän kanssaan koet unohtumattomia asioita, jaat hyvät ja huonot hetkesi ja pystyt käsittelemään omaa elämääsi paremmin. Perheen (ja muiden läheisten) ja harrastuksien ohella sanoisinkin, että ystävät ovat elämän suola!

 

Ratsastuksen ansiosta olen tutustunut todella moniin uusiin ihmisiin viimeisen viiden vuoden aikana. Sanotaan näin, että ratsastus on todella tarjonnut mulle harrastamisen lisäksi todella paljon muutakin: uusia suhteita erilaisiin ihmisiin, hyviä ystäviä ja niitä kavereita, joista joskus tulevaisuudessa saattaa tulla todella tärkeä osa elämääni.  Läheisimmät ystäväni ja kaverini ovatkin kaikki jollakin tapaa hevosihmisiä.

 

Koska mulla on todella monia hyviä kavereita ja ystäviä, päätin karsia tätä tekstiä hieman ja ottaa mukaan vain ne muutamat mulle todella tärkeät ihmiset. Näistä kukaan ei ole minkäänlaisessa tärkeysjärjestyksessä, kaikki ovat lähellä sydäntäni ja tietävät sen varmasti itsekin :)

 

Sarina Laaksolla 2011

Sarkun kanssa Laaksolla, samispaidat päällä! Kuva fotomedia.fi

Ensimmäisenä esittelyyn pääsee Sarina. Sarinasta onkin juttua vanhemmassa postauksessani, jossa kerron, kuinka meidän piti lähteä viime kesänä yhdessä Stephexille. Juttu muuttui matkan varrella meistä johtumattomista syistä ja meninkin sitten Ninalle Sarinan matkatessa Sveitsiin.

 

Koska tuossa vanhemmassa postauksessa on melko paljon taustaa meidän ystävyydestämme, en ala siitä sen enempää selittämään. Sarinaa en pääse näkemään usein, sillä hän asuu Turun suunnalla ja välimatkan ollessa turhan pitkä, on tapaamiskertoja lähinnä kisojen yhteydessä. Tänä syksynä olemme nähneet Helsinki Horse Shown yhteydessä viiden päivän ajan ja itseasiassa viime viikolla juttelimme nopeasti Studiamessuilla. Vuoden loppupuolella lähden Turkuun vajaaksi viikoksi, jolloin kerkeämme vaihtaa kuulumisia kunnolla.

 

Sarkku on yksi niistä ihmisistä, jotka todellakin miettivät ennen tekemisiään ja jotka pitävät muista huolta. Hänen seurassaan ei silti todellakaan käy aika pitkäksi ja meillä on aina paljon hevospiirien juoruja ja muuta hauskaa jaettavana nähdessämme. Koska Sarinan kanssa on koettu paljon kisoissa, on näitä muistoja aina hauska miettiä yhdessä.

 

Janita ja mä viime keväänä

Kesällä 2012 :D

Janitan te tunnettekin suhteellisen hyvin tämän blogin teksteistä. Tutustuin Janitaan kunnolla vasta joskus yhdeksännen luokan kevätpuolella, mutta olimme tunteneet todella pitkään tallilta aikaisemmin. Päädyimme samaan ilmaisutaidonryhmään ja kerran jollakin kouluretkellä istuimme vierekkäisillä penkeilla ja sovimme, että Janita tulisi seuraavana kesänä mummolaani mukaan. Siitä asti Janita onkin ollut yksi tärkeimmistä ihmisistä mulle koskaan. Käymme samaa koulua ja olemme samanikäisiä.

 

Kaprin ollessa minulla autteli Janita meitä aina kisoissa, sekä kävi usein kuvaamassa ratsastustani. Janita on auttanut mua myös autokoulun kanssa nyt syksyllä, kun hän on sen suorittanut (ajallaan) jo viime keväänä. Koska Janita on superhyvä laulamaan ja soittamaan pianoa, meillä on usein hauskaa laulellessa ja muutenkin keksiessä kaikkea rentoa ajanvietettä koulun ohella. Saatamme usein ihan extempore päättä jäädä toisen luoksi yöksi tai päättää, että nyt on pakko nähdä - tarvitsi sitä kävellä 5km toisen luoksi lumisateessa tai ei.

 

Ronja ja Urho tänä talvena

Seuraavasta ystävästäni en löytänyt mitään kivaa (ja julkaisukelpoista!) kuvaa, jossa me molemmat oltaisiin esiinnytty yhtä aikaa. Kyseessä on siis Ronja, joka on tuttu Janitan tapaan samalta tallilta, Solbackan ratsastuskoulusta. Meillä on ikäeroa noin puoli vuotta, joten hän on tällä hetkellä lukion toisella, tosin samassa koulussa kanssani.

 

Ronjaan tutustuin muistaakseni vuonna 2010. Alusta asti Ronja on ollut juuri se, joka ei todella aina ajattele ensin tekemisiään tai sanomisiaan, vaan toteuttaa ideansa ja miettii sen jälkeen, olikohan se aivan järkevää. Olemme tallilla ja kaveripiirissä saaneet monet hyvät naurut Ronjan möläytyksien ansiosta, esimerkiksi silloin, kun Ronja on hyväuskoisuutensa vuoksi uskonut kaikkea huuhaata. Hänen kanssaan on kuitenkin purettu monia elämän ongelmia ja pohdittu varsin vaihtelevia asioita, eikä huumoria ole ainakaan puuttunut.

 

Minä ja Sanni, Janita säätää jotain taustalla :D

 

Vuoden 2011 alussa Luhtajoella

 

Sanniin tutustuin oikeastaan Janitan kautta, sillä he olivat ollee pidempään ystäviä. Sannilla ja mulla ei oikeastaan ollut muuta yhteistä kuin ratsastusharrastus ja sekin eri talleilla, eli oli oikeastaan aika sattumaa, että ylipäänsä tutustuttiin. Mutta onneksi niin kävi! Lukioon mennessämme tutustuimme paremmin ja nyt en voisi edes kuvitella, etten tuntisi Sannia ollenkaan :)

 

Koska Sanni ratsastaa eri talleilla kuin minä, olen hänen kauttaan saanut tutustua moniin uusiin ihmisiin, joihin en olisi muuten koskaan tutustunut. Sanni on todella analysoiva persoona ja hänen kanssaan olen saanut miettiä tarkasti esimerkiksi omaa ratsastustani ja sitä, miten kehittyminen tässä lajissa etenee. Meillä oli lukion ensimmäisenä ja toisena vuonna pitkälti samat kurssit, joten vietimme todella paljon aikaa koulussa ja Sanni opettikin mulle paljon matematiikkaa ja yritti myös fysiikan kanssa, kunnes jätin leikin kesken ja keskityin muihin kiinnostavampiin aineisiin.

 

Vietämme Sannin ja Janitan kanssa paljon aikaa kolmistaan sillä he asuvat lähekkäin ja olemme kaikki todella hyviä ystäviä keskenämme.

 

Sarina, Steffi ja minä kohta tasan vuosi sitten!

 

Hieno kuva vuodelta 2011, jossa ollaan molemmat: steffi kuvassa ja mä ottamassa kuvaa,
heijastus näkyy aurinkolaseista! :D

Stephanie eli tutummin Steffi on toinen haastava kohde kuvien löytämisen kannalta: löysin miljoona kuvaa, joissa olimme kahdestaan/esiinnyimme muiden kanssa, mutten yksinkertaisesti voi laittaa niitä tänne esille erinäisten syiden vuoksi. Saatte siis tyytä kahteen melko järkyttävään otokseen, toivottavasti sen kuitenkin kestätte..!

 

Steffiin tutustuin aivan kuten Sarinaan ja tarina on siltä osin kerrottu aiemmin. Yleensä näämme aina kolmistaan, sillä Steffi asuu Sarinan tapaan Turun suunnalla ja tapaamme myös samoissa kisoissa usein. Steffi oli kesällä Piuksen luona Sveitsissä työskentelemässä ja hän onkin asunut lapsuusvuosiaan kyseisessä maassa, mikä näkyy kielitaitona. Ystävänä Steffi on todellakin sellainen, jonka kanssa saa hullutella ja jonka kanssa tapahtuu koko ajan kaikenlaista! Meillä on yhdessä monia hullunkurisia muistoja kisoista ja muualta vapaa-ajalta. Keskimme aina kaikkia aivan pähkähulluja ideoita, joiden toteuttamisella onkin ollut välillä hyvinkin mielenkiintoisia seurauksia.. Mutta aina on ollut hauskaa ja niin tulee varmasti aina olemaan!

 

Tässä oli pieni kooste muutamista hyvästä ystävästäni, toivottavasti piditte. Onko teillä lukijoilla muutama hyvä ystävä vai enemmänkin vain paljon kavereita? Vai kenties sekä että? Mikä teidän mielestänne määrittelee hyvän ystävän? :)