#163: Paras hevonen!

Mun piti postata teille jo eilen, mutten saanut aikaiseksi kiireiltäni. Tämäkin postaus jää nyt lyhyeksi, sillä vaikka voisin selittää pitkät tovit tämänpäiväisestä estevalmennuksesta täytyy mun kuitenkin mennä ajoissa nukkumaan, sillä huomenna pitää ottaa loppukiri perjantain englannin ylioppilaskirjoituksia varten, tehdä Piudella päivätallia ja lopuksi lähteä ensimmäisen kerran uuteen työpaikkaani - jännää! Äiti käy huomenna hoitamassa Champin, muuten sillä on vapaapäivä.

 

Olin tänään tosiaan Piuden estevalmennuksessa kolmatta kertaa. En saanut paikalle ketään kuvaamaan, sillä valmennus alkoi jo aamukymmeneltä.. Laitan tähän postaukseen kuitenkin muutaman kuvan maanantailta, jolloin menin sileällä. Champ ei ollut tuona päivänä parhaimmillaan (ei kyllä kuskikaan), mutta eihän sitä aina voi loistaa :)

 

No, takaisin tähän päivään. Aloitimme valmennuksen hakemalla sitä paljon puhuttua reaktiivisuutta muuttamalla tempoa askellajien sisällä: ravissa eteen ja kiinni, laukassa samaa. Aluksi Champ oli hieman tahmea, mutta nopeiden toistojen jälkeen se tuli reaktiivisemmaksi jalalle. Teimme laukassa kuuden askeleen ajan toistoja ensin eteen ja sitten kiinni niin, että hevosen tuli lähteä istunnan sallimana (pohkeen avustuksella) eteen välittömästi ja toisaalta tulla lyhyemmäksi ja aktiivisemmaksi pyydettäessä. Käsi ei saanut jäädä missään vaiheessa pitämään, vaan pidätteen jälkeen koko olkavarsi oli rentoutettava.

 

Alkuverryttelyjen jälkeen hyppäsimme muutamat verkkahypyt pystylle, jonka edessä yhden laukka-askeleen päässä oli puomi. Mun piti päättää, ratsastanko puomille vai pystylle. Hypyt sujuivat paremmin, kun ratsastin puomille, joten jatkoin sillä tavalla. Pysty nousi alkuverkan aikana reiluun metriin, jonka jälkeen aloimme tulemaan radanpätkiä. Ykkösesteenä oli samainen pysty, josta jatkettiin lyhyen sivun kautta diagonaalilinjalla olevalle okseri-pysty-linjalle (17m), lyhyen sivun kautta pitkällä sivulla olleelle pysty-okseri-sarjalle (1 laukka), sitten ykköseste toisesta suunnasta ja perään vielä linja toisesta suunnasta niin, että Piude pudotti okserin etupuomin alas ja linja oli tällöin 18m pysty-pysty. Sisään sai siis tulla reiluhkoa laukkaa, jotta välin pääsi neljällä askeleella. Champilla on kylläkin niin iso laukka, että välissä sai ottaa muutamia isojakin pidätteitä, jottei linja olisi jäänyt ahtaaksi.

 

Katon muuten näissä jokaisessa kuvassa peiliin?? Haha tästä muistukin mieleen, kun kesällä Hollannissa Alex (Ninan mies) nauro mulle ja Ninalle aina, kun ratsastettiin peilin ohi: kuulemma katottiin peiliin joka kerta! Sitä ei ees itte tiedosta! :o

Aloitimme radanpätkien jälkeen radan hyppäämisen noin 80-90cm korkeudella, jolloin haimme sujuvat lähestymiset jokaiselle esteelle. Sarja tuotti aluksi hieman ongelmia, sillä ratsastin liikaa a-osalle, jolloin jäin itse säätämään turhan paljon. Piude kehotti katsomaan sarjan b-osaa, jolloin a-osa tuli kuin itsestään matkan varrella. Kun rata sujui muutaman kerran pienempänä, nostettiin esteet 100-110cm korkeudelle. Vaikka puomit nousivat vähitellen esteitä muistuttaviksi, ei mikään niistä tuntunut isolta. Aina peiliä kohden hypätessäni katsoin hypyn peilistä ja oli kyllä hauska huomata, miten paljon Champ halusi olla irti puomeista. Ei sillä, että ylihyppäämisessä olisi mitään hyvää, mutta ainakin poika oli innoissaan päästessään hyppäämään kunnolla!

 

Suurin ongelma esteillä mulla on ollut nyt pitkän tauon jälkeen se, että pidän tuntuman aivan viimeiseen hetkeen asti ennen hyppyä, enkä esimerkiksi "heitä ohjia pois" (ei nyt kirjaimellisesti, mutta ymmärtänette varmaan) edes silloin, jos hyppy tulee pieneen askeleeseen. Tänään sain jonkin todellisen oivalluksen asian suhteen ja kaikki tuntui olevan taas helpompaa. Hevonen hyppäsi hyvin ja ratsastin itsekin paremmin kuin aikoihin (hypätessä siis). Ruutiinin lisääntyessä hommasta tulee luonnollisesti helpompaa, joten maltan tuskin odottaa millaisessa vireessä olemme esimerkiksi toukokuussa!

 

Viikonlopun suunnitelmat ovat vielä todellakin auki. Joudun tekemään lauantaina normaalisti töitä, joten en pääse lähtemään Eholle tai Laakspohjalle kisoihin ainakaan silloin. Vaihtoehtona mulla on nyt lähteä sunnuntaina Evitskogiin tai Nina Fagerströmin valmennukseen, taikka jättää matkustaminen tältä viikonlopulta väliin ja keskittyä sen sijaan viimeiseen ylioppilaskirjoitukseeni (toivottavasti) ikinä, nimittäin maanantaiseen äidinkielen esseekokeeseen. Seuraavana viikonloppuna lähden Ypäjälle töihin, lauantaina 23.3. olisi tarkoitus mennä Eholle kisaamaan.

 

Kisakalenteria tarkemmin tutkittuani olen hieman miettinyt kevään ja kesän mahdollisia kisoja. Paljon tietysti riippuu siitä, miten lähdemme tästä kehittymään, mutta joitakin kisoja todellakin on, joihin haluaisin päästä. Huhtikuussa sekä toukokuussa on Ypäjällä viikonlopun kestävät alue/kansalliset, joihin olisi tarkoitus suunnata. Huhtikuussa Järvenpäässä on aluekisat, jotka toivottavasti (?) pystyttäisiin hyppäämään jo ulkokentällä. Heinäkuussa Kemiö sekä Hangon SeaHorseWeek ovat melko varmoja kisapaikkoja, sillä siellä pääsen näkemään paljon tuttuja sekä viettämään muutenkin aikaa ystävien seurassa. Siitä tulisikin kahden viikon kisarupeama, sillä kisojen välissä on vain kaksi päivää taukoa!

 

Onko teillä joitakin tiettyjä kisoja vuodelle 2013, joihin tähtäätte?