#174: Hevosmessuista ja paljon kuvia!

Apua, millonkohan olen viimeksi kirjoittanut teille kunnolla kuulumisia ratsastuspuolelta? Tämäkään postaus ei valitettavasti tuo asiaan parannusta, mutta mulla on koneella odottamassa videoita eiliseltä kavaletti/puomitunnilta ja kasa sileätyöskentelyn videoilta muutaman menneen viikon ajalta, joten jos mulla on mitenkään aikaa huomenna töiden ja talleilun jälkeen, aion niitä teille tänne ladata.

 

En lähde kertomaan tarkemmin kauempia kuulumisia, joten aloitellaan viikon takaisesta hevosmessuilusta. Meidänhän oli tarkoitus olla kyseisessä tapahtumassa töissä TeHon järjestämässä kilpailuluokassa, mutta koska luokka peruttiin herpes-epäilyjen vuoksi, emme sitten töihin virallisesti menneet. Viikonloppuun mahtui silti vaikka mitä!

 

Lauantaina olin aamupäivästä iltapäivään juhlimassa Luciannan rippijuhlia, ensin kirkossa ja sen jälkeen juhlapaikassa. Juhliin saapui paikalle myös Equstomissa hevostaan pitävä Susanna, jonka kanssa lähdimme yhtä matkaa autollani kohti mäkkäriä (ihan kuin juhlaruokailussa ei olisi ollut tarpeeksi?) loppuiltapäivästä. Tästä suuntasin suoraan tallille ja kävelytin Champia reilun tunnin pitkin pihamaata, sillä ruuna vietti vapaapäivää.

 

Keksimme Sarinan kanssa loistoidean ja sen siivittämänä suuntasin autolla vielä lauantai-iltana Turkuun. Olin perillä vasta kymmenen jälkeen, mutta oli ihana päästä vierailulle ja jutella kuulumisia. Meillä oli vakaa aikomus keretä sunnuntaina Tampereelle jo Sannan klinikkaan, mutta koska ilta venyi pitkäksi, jaksoimme herätä vasta seitsemän jälkeen ja saavuimme messuille vasta yhdentoista pintaan. Pekka lähetti meille liput ovelle ja suuntasimme suoraan katsomoon seuraamaan Suomen suurimpia hevossynttäreitä, kun Candy juhlisti 30-vuotistaivaltaan.

 

Tampereen messualue on tunnetusti pienehkö ja suuren ihmismassan vuoksi tilaa shoppailemiselle ja yleiselle oleskelulle oli vähänlaisesti. Tämäntyyppiseen tapahtumaan lähtiessään jokaisen tulisi mielestäni asennoitua niin, ettei kenelläkään ole kiire minnekään ja toisia kunnioitetaan - ohitteleminen, töniminen ja yleinen valittaminen häiritsee muita ihmisiä, vaikkei "ilonpilaaja" omaan seurueeseen kuuluisikaan. Onneksemme sunnuntai taisi olla se hiljaisempi päivä, sillä vaikka ihmisiä oli paljon, ei se mielestäni ollut ongelma. Aikaa jonotteluun ja muuhun kului ehkä enemmän, mutta niinhän se on aina :)

 

Pekka antoi tehtäväksemme jakaa PM:istä kertovia esitteitä kaikille vastaantulijoille. Emme olleet Sarinan kanssa tässä tehtävässä kovin aktiivisia, mutta saimme esitepinon vähenemään ainakin puoleen väliin, loput jaoimme muille ständeille (luvan kanssa). Samalla kiertelimme kojuja ja teimme ostoksia. Mukaan mulla tarttui Roecklin Number One -ratsastushanskat tummansinisinä. Olin kuolannut kyseisiä hansikkaita vaikka kuinka kauan ulkomaisista nettikaupoista ja nyt näin ne livenä Suomessakin - hankinta oli pakollinen! Mulla on kasa Roecklin vuorellisia ja vuorettomia "perushanskoja" sekä yhdet swarovski-kesähanskat, mutta näissä hanskan kuviointi miellytti silmää kovasti.

 

Koska Champ on puuhakas herra, on se meillä ollessaan hajottanut jo kaksi narua sekä yhden riimun (älkää kysykö miten - hyvä kysymys). Niimpä messuilta tarttui mukaan Bucaksen tummansininen riimu sekä kolme kappaletta riimunnaruja, kaksi tummansinistä ja yksi ruskea. Olen ihastellut tuollaista riimua Hööksissä jo aikapäiviä, aikoinaan Tahkolla ihastui näiden riimujen keveyteen ja ulkonäköön. Messuilta löytyi vihdoin haluamani koko/väri-yhdistelmä, eikä hintakaan ollut riipaiseva.

 

Kaikki postauksen kuvat ovat kännykkälaatua, lukuunottamatta toisin merkittyjä otoksia.
Mutta tässä nyt tämä uusi riimu ja uusi naru, aika komea tapaus, eikö!

Samaisesta kaupasta hankin myös kisaamista varten siistimmät suojat takasiin. Kyseisten suojien merkkiä en tiedä, mutta ne ovat oikeastaan täysin identtiset Veredusten takasuojien kanssa, ainoastaan logo puuttuu. Ehkäpä kyseessä on jonkinlaiset "feikkiveredukset", mutta meille ne passaavat oikein hyvin. Etujalkoihin saamme Lami-Cellin upeat Elite-jännesuojat sekä Ventex-bootsit Veljekset Wahlsténilta piakkoin sponsorituotteena, joten niistä kerron enemmän myöhemmin. Etsimme messuilta kuumeisesti jotakin tummansinistä satulahuopaa, mutta mitään kivoja ei lopulta löytynyt. Olin jo ostamassa Jacksonin upeaa yleishuopaa, mutta emmin hetken ja palasin liian myöhään takaisin - viimeinen koko kyseistä huovasta oli mennyt. Harmitti melkoisesti, sillä olisin mieluusti ostanut sen ja käynyt samalla kirjailuttamassa siihen timanteilla Champin nimen toisessa myyntipisteessä.. Ehkä toiste sitten!

 

Messuiluun mahtui myös radanrakennusta, kun auttelimme Johannaa ja Kristiania estenäytöksen kokoamisessa. Oli valtavan mukavaa nähdä tuttuja kasvoja taas pitkästä aikaa, sillä viime Ypäjän kisoista on kuitenkin kulunut kohta jo kuukausi. Toivon todella, ettei herpes-virus leviäisi Suomessa (tai missään muuallakaan) tämän enempää ja loppukuun Ypäjän kisat voitaisiin järjestää huoletta. Hevosten hyvinvointi on tietenkin aina etusijalla, joten mikäli tarvetta kisojen perumiselle on, on se tietenkin tehtävä. Mikäli herpes-"kohu" laantuu ja Champ saadaan rekisteröityä Suomeen (Hippoksesta luvattiin ajaksi vajaa kuukausi, mutta kohta siihen on mennyt kaksi?), olisi meidän tarkoitus hypätä Ypäjällä sunnuntaina. Kaikki on kuitenkin vielä auki, eikä kiirettä kisakauden aloittamiselle ole.

 

kuva http://hamh.pic.fi "hmm, minkähän värisen puomin sitä ottaisi?"

Raxissa syömässä - arvatkaa huviksenne kumpi on kumman? :D

Tälle naureskeltiin, oli pakko ottaa kuvakin.. Talviot vetää tyylillä!

Emme olleet messuilla myöhään, vaan lähdimme jo neljän pintaan kohti Ideaparkkia ja päivän ensimmäistä ruokailua. Söimme vatsat täyteen ja kiertelimme hetken kauppoja, kunnes meidän oli pakko lähteä ajamaan takaisin Helsingin suuntaan, jotta kerkeäisimme ratsastaa Champin. Sarina tuli siis meille pikavisiitille ja suuntasi maanantai-aamulla takaisin Turkuun samalla, kun minä hipsin (väsyneenä) töihin. Normaali viikkorutiini alkoi jälleen.

 

Mennyt viikko on kulunut varsin tasaiseen malliin: joka toinen päivä olen ollut töissä, joka toinen valmennuskurssilla. Ja joka päivä olen ratsastanut, lukuunottamatta perjantaita, jolloin sain nukkua aamulla pitkään ja jopa venytellä (!) ennen töihin lähtemistä kunnolla vain huomatakseni, kuinka jumissa olenkaan. Champ on ollut menneen viikon aivan älyttömän hyvä, mikä johtunee osittain siitä, että olen oikeasti ratsastanut sillä joka päivä, enkä vain ratsastellut sinne päin. Maanantaina meinasin kuolla koulutunnilla ja Champ oli jälleen aivan läpimärkä, se vaahtosi pään alapuolelta, vaikka lämmintä ei ollut muutamaa astetta enempää. Tiistaina ratsastin itse tehokkaana heti aamukahdeksan jälkeen puolitoista tuntia samanlaista rääkkiä, keskiviikkona olin illalla tunnilla ja harjoittelimme takaosakäännöksiä. Tunti ei ollut fyysisesti niin rankka, mutta antoi ruunalle ajattelemisen aihetta ja jumppasi sitä todella hyvin! Teimme nimittäin valmistelut takaosakäännökselle pienempienillä volteilla niin, että ajatuksena oli sulkutaivutus. Toistimme tämän kaikissa askellajeissa ja olin todella yllättynyt, miten hyvin Champ taipui jokaisen askellajin ja kumpaankin suuntaan, vaikka se onkin muuten vähän vino. Myös takaosakäännökset sujuivat mallikkaasti! Takaosan voimattomuuden huomasi tosin siinä, miten laukan laatu huononi volteilla sulkutaivutusta ajatellessa, sillä hevosella ei ole voimaa kantaa itseään takaosansa päällä kunnolla niin "rankassa" tehtävässä.

Innoissaan tunnille!

Vain tosimiehet pukeutuu pinkkiin. Tämä viritys ei varmaankaan pysynyt pitkään, sillä Champ todennäköisesti repi sen pois yöllä tai heti, kun siihen oli (heinien syömisen jälkeen) mahdollisuus..

Maanantain tunnin jälkeen cruisailua maastossa Lucin kanssa.

AURINKO!

"Tältä hevoseni näyttää suurimman osan kuvista"... (huomatkaa tyylikäät eriparibootsit etusissa,
en tiiä yhtään minne toinen on hävinnyt + kuivatusloimiviritelmä, hyvin edustavaa!)

.. tai vaihtoehtoisesti se näyttää kirahvi-risteytysponilta :)

Torstaina Piude oli siis pitämässä mulle puomi/kavalettituntia, josta kerron lisää huomenna. Perjantaina äitini kävi kävelyttämässä Champin, joka oli kuulemma vaikuttanut erittäin kyllästyneeltä koko touhuun: se olisi halunnut syödä äitini pipon tupsua, ihastella itseään peilistä tai kääntyä jatkuvasti karsinansa suuntaan, mikäli olisi saanut päättää. Tänään ratsastan töiden jälkeen ja sunnuntaina hyppäämme kunnolla.

 

Loppuun laitan muutamia kuvia joltakin päivältä (en kuollaksenikaan muista, miltä nämä ovat), kun olin kuvaamassa kaverini Janitan koiraa ja vuokrahevosta lähitallilla. On muuten todella kätevää, kun tallimme ovat melko lähekkäin - samalla toisaalta erittäin raivostuttavaa, että matka on kuitenkin niin pitkä, ettei sitä hevosen kanssa lähde huvikseen tekemään! Jos matkalla olisi kunnolliset, turvalliset maastoreitit, voitte kuvitella, kuinka paljon maastoilisimme porukassa. No, ehkä joskus..

 

 

Fasu näyttää käskystä kieltä!

.. ja mm. kierii. Mitä kaikkia temppuja teidän koiranne osaa?