tiistai 14. toukokuuta 2013

#187: Bye bye Beautiful

Tästä päivästä tuli aikalailla erilainen kuin alunperin luulin. Lähdin tallille yhdeksän jälkeen Champin kengitystä varten (ruunalla on nyt uusi pohjallinen ja korjattu kengitys, mutta siitä lisää myöhemmin) ja kaiken piti olla valmista muutamassa tunnissa, auringon paistaa ja elämän olla ihanaa. Toisin kävi - sain saattaa muutaman muun ihmisen kanssa yhden uskomattoman ihanan puoliveriruunan viimeiselle matkalleen.
 
Saapuessamme Janitan kanssa ihmettelimme, miksi Santtu-ruuna makasi koko pituudellaan tarhassa muutaman ihmisen ympäröimänä. Noustuamme autosta syykin selvisi pian: Santun vasemman puolen jalat eivät toimineet ollenkaan, eikä ruuna siis päässyt ylös maasta. Se katseli korvat hörössä meitä ja ihmetteli selvästi, miksi sen jalat eivät toimineet halutulla tavalla. Emme halunneet mennä aluksi häiritsemään tilannetta sen kummemmin, joten kävimme hoitamassa Champin nopeasti, mutta pian menimme katsomaan tilannetta lähempää.
 
Santtu oli siis ollut jo maanantaina hieman epämääräinen, jolloin klinikalle oli soitettu ja kysytty hevosen tuontimahdollisuuksia paikan päälle. Klinikalta oltiin kuitenkin kehotettu jäämään kotiin, ja koska hevonen söi hyvin/oli pirteä/ei lämpöä tms., ei tilannetta pidetty niin vakavana. Tänään hevonen oli talutettu aamulla tarhaan normaalisti ja noin tunnin tarhaamisen jälkeen se oli kaatunut maahan.
 
Santtu ja minä Messilässä kisoissa vuonna 2008 tai 2009 lk 80cm
Vaikka tallilaiset tekivät kaikkensa saadakseen eläinlääkärin nopeasti paikalle, meni siihenkin aikaa parisen tuntia. Kaikki olivat joko liian kaukana tai eivät muuten päässeet tulemaan. Sinä aikana vietimme aikaa hevosen kanssa: silittelimme sen päätä ja vahdimme sen tilannetta. Koska tarha oli suorassa auringonpaisteessa, yritimme seistä hevosen pään edessä antaaksemme sille edes vähän varjoa. Välillä Santtu yritti itse ylös, mutta sen jalat eivät toimineet, eikä yrityksistä sitten tullut mitään.
 
Eläinlääkärin tultua hevoselta mitattiin syke, lämpö ja otettiin verikokeet + kaikkia muita mahdollisia testejä. Se laitettiin nesteytykseen, sille annettiin kortisonia ja rauhoittavaa. Santtu hörisi aina, kun joku tuli sen lähelle ja se yritti moneen kertaan nojata päällään ihmiseen, joka sitä silitti. Yritimme vetää sitä ylös liinojen avulla, työntämällä, laittamalla heinäpaaleja sen lapojen taakse.. Mikään ei auttanut. Jännityshetkiä koettiin, kun olimme kerääntyneet hevosen ympärille ja aivan yht'äkkiä sen alta luikerteli esiin kyykäärme! Pelästyimme valtavasti ja käärme tapettiinkin nopeasti. Siinä olisi voinut sattua pahasti yhdelle jos toisellekin, jos kyy olisi päässyt puraisemaan jotain ihmistä.
 
Lopulta eläinlääkärin ja hevosen omistajan yhteistuumin tehtiin päätös, ettei hevosen elämää voitu pitkittää enempää. Jotta sitä olisi pystytty hoitaa kunnolla (tukihoitojen avulla), olisi se pitänyt saada klinikalle, joka oli mahdottomuus hetkellä, jolloin hevosta ei saada ylös maasta. Santtu oli jo väsynyt, joten lopetuspiikki vaikutti nopeasti ja hevonen vaipui ikuiseen uneen. Peittelimme ruhon preissuilla ja keräsimme sen viereen kimpun valkovuokkoja. EKK haki hevosen tutkittavaksi myöhemmin iltapäivällä.
 
Laakson kisoista samana vuonna kuin ylempi kuva. Pahoittelen kuvien laatua ja vanhuutta, uudempia kuvia meistä ei ole.
Santtu oli vihoviimeinen hevonen, jonka olisi kuulunut lähteä talliltamme mihinkään. Se oli suhteellisen nuori tuntihevonen, joka oli aina pirteä ja touhukas. Se oli monen tuntiratsastajan suosikki ja loisti sekä koulussa että esteillä. Olin itse sen kanssa kisaamassa tuntiratsastajien mestaruuskisoissa estepuolella aikoinaan, muiden ratsastajien kanssa se hankki useita ruusukkeita monista muista kisoista. Muistan, kuinka vielä sunnuntaina se leikki risuilla tarhassaan omaan tyypilliseen tapaansa (pitää risua suussa, ja yrittää kävellessään potkia sitä molemmilla etusillaan) ja liiteli lauantaina kouluradalla lennokkaasti. Vaikea uskoa, että se on nyt vihreämmillä laitumilla.
 
Karu tosiasia on, että jokaisen meidän aika koittaa joskus. On siis syytä nauttia jokaisesta hetkestä ja muistaa olla kiitollisia kaikista niistä päivistä, joita saamme rakkaidemme kanssa viettää. Santtu tarjosi monille ja monille ratsastajille unohtumattomia hetkiä ratsastuksen parissa ja nyt se saa viettää huoletonta elämää hopeareunuksisten pilvien toisella puolen huolettomasti laukkaillen.
 
Eräs lukija osasi mielestäni tiivistää tämänkaltaisen hetken eräässä toisessa blogissa varsin osuvasti: "mikään ei loista kirkkaammin kuin puhtaat kyyneleet".

53 kommenttia

  1. Mä eka luulin että puhuit Janitan Sanutsta (jaxenelamaa.blogspot.com) mutta et sitä tarkoittunutkaan, vaikka hänenkin Santtu lähti viimeiselle matkaleen :( Voi heppa parkaa, ikävä menetys ollut varmast!

    VastaaPoista
  2. Voi ei.. ihan kamalaa kun tosi monessa blogissa jo kerrottu kuinka oma/tuttu hevonen lopetettu:/

    VastaaPoista
  3. Tämä on ihan uskomatonta että lähiaikoina niin monelle hevoselle on käyny jotaki. Omallaki meni jalka poikki ja jouduttiin lopettaan ;(

    VastaaPoista
  4. Höh kauheeta.. Voi hepparaukka :(
    Oliko kyy purrut Santtua?

    VastaaPoista
  5. siis oliko se kyykäärme purru sitä hevosta vai minkä takia se ei pystynyt nousemaan? :( ihan kamalaa, tsemppejä tallilaisille <3

    VastaaPoista
  6. Nuo päätökset ovat aina niin vaikeita, mutta lopulta sitä tietää tehneensä oikean päätöksen. Maailman hirveintä on pitää eläintä liian pitkään, jos huomaa sen voivan huonommin. Siitä tulee ihan hirveä olo ja asiaa ajattelee vaikka miten pitkään..

    Suoraan sanottuna todella pelottava yhteensattuma, kun kaksi eri Janitaa ovat olleet todistamassa eri Santtujen lähtöä viimeiselle matkalleen. No, sellaista on elämä. Nyt ei ole kummallakaan Santulla kipuja.

    VastaaPoista
  7. Voimia silti tallilaisille! :( ♥ Oliks se kyy purru Santtua vai oliks sille muuten vaa tullu joku? :o

    VastaaPoista
  8. Huh... Eikö hevosille ole kyypiikkejä tms??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei se hevonen nyt siihen kyyhyn kuollut

      Poista
    2. jep ei kuollut kyyhyn. Piikeistä ei tiedä, mutta adrenaliinin/kortisonin antaminen helpottaa varmasti :)

      Poista
  9. Voi eii.. :c Tuli ihan mieleen oma rakas tuntsariponi, joka jouduttiin lopettamaan elokuussa äkillisen terveydentilan romahtamisen takia :c

    VastaaPoista
  10. Hirveesti hevosia pitäny lopettaa ihan viime viikon aikana (60 hevosblogista jota luen, on 4 hevosta lopetettu la-ti aikana)! :o
    Karmeeta, voimia kaikille! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linkkaatko blogit? :( Vertaistukea ;(

      Poista
  11. Ehkä se vain on niin, että parhaat ovat jo työnsä tehneet, ja tarpeeksi iloa luoneet, jonka jälkeen heidän on hyvä jättää maailma, rakastavaisten ihmisten keskellä. ♥

    VastaaPoista
  12. Voimia omistajalle ja koko tallin väelle! Hevosen (tai minkä tahansa läheisen) menettäminen on aina yhtä pysäyttävää ja surullista. Vaikka jokaisen hevosenomistajan pitää hyväksyä se tosiasia, että kaikkea voi sattua hevosten kanssa, ei se vähennä sitä tuskaa ollenkaan.

    Olisiko mahdollista, jos voisit kertoa tulokset kuolinsyystä? Kiinnostaisi tietää, vaikka ymmärrän toki, jos omistaja ei halua ympäri nettiä niitä levitellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että voin kertoa tulokset, mikäli ne eivät ole jotain todella epämääräisiä. Tuloksien saamisessa kestää kuitenkin aikansa, luulen, että vielä muutama päivä ainakin!

      Poista
  13. Voi ei :/ Se on kyllä käsittämätöntä että miksi jotkut lähtee niin aikaisin :( Kipeää hevosta on todella vaikea katsella, nuorempana jouduin olla paikalla kun nuori hevonen oli saanut jäykkäkourituksen, se oli kyllä niin kamalaa että en toivo samaa kahtaloa kenellekkään hevoselle eikä niiden ihmisille.

    Voimia koko porukalle sinne!

    VastaaPoista
  14. Oi ei :( tää teksti toi pintaan sen yhden elämäni kauheimman päivän kun yksi lempituntsareista jouduttiin lopettamaan kimosyövän takia pari vuotta sitten.. Oli kans samanlainen tilanne ettei ponin takajalat toimineet :(
    mutta kauhiasti voimia sinnepäin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. munkin yksi tuttu hevonen lopetettiin kimosyöpään :(

      Poista
  15. Ihanasti kirjoitettu postaus! Kirjoitit sen hyvin sillä jälkeenpäin jäi lämmön tunne sydämmeen vaikka asia olikin surullinen, silti postaus sai myös pienen hymyn suunpielille, sillä kirjoitit niin kauniisti! Tsemppiä!

    VastaaPoista
  16. Voi hevosraukkaa!!! tuli pari kyyneltä kun tapahtumia ajattelee!!Hoitsuni Pipsa lopetetaan huomenna, elikkä en näe sitä huomenna kun mun pitäisi hoitaa sitä:(:(:(:(:( Tsemppii tallilaisille ja hepoille!!

    T:Ame

    VastaaPoista
  17. Voi vitsi aada sä osaat kirjottaa niin hyvin! Tuli mieleen tästä se uotilan palo :( tuntuu että parhaat lähtee aina ekana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uotila sanasta tulee aina palo mieleen, ikävä on voeläkin rakasta ensiponia joka oli hycin oppinut tuntiponin hommat<3 Miss you Sani! Voimia sinne Aada ja talliväki:)

      Poista
    2. Kiitos annika! niinhän se on, parhaat lähtee ensin, ehkä sillä on joku tarkoitus.. :(

      Poista
  18. Voi ei:'( otan osaa.

    VastaaPoista
  19. Aivan kauheeta :( tosi paljon voimia sinne suuntaan!♥ En voinut olla pudottamatta edes yhtä kyyneltä kun ensimmäisenä mieleen tuli kaksi hevostani jotka molemmat lopetettiin viikon sisällä.. :(

    Se todellinen eläinrakkaus on sitä, että osaa päästää irti oikealla hetkellä, eläimen parasta on ajateltava, todellakin hirmusesti voimia sinne!

    VastaaPoista
  20. ei kai se käärme purrut sitä :o kamalaa :'(

    VastaaPoista
  21. Voi ei ;( voimia koko tallin porukalle! Ainoo vaan että kyyt ovat rauhotettuja, joten niitä ei saa tappaa vaan ne pitää siirtää muualle... :/

    VastaaPoista
  22. Luin jo facebookista, että Santtu oli pitänyt lopettaa :'(
    Ihan kauheeta! :'(

    VastaaPoista
  23. Voi ei :( Kauniisti kirjoitettu postaus... Itsekin jouduin luopumaan itselleni maailman tärkeimmästä hevosesta 3.4.2013 ja ikävä on todella suuri. ♥

    VastaaPoista
  24. voi ei ihan kamalaa :( tuli itselleni itku silmään kun tätä luin

    VastaaPoista
  25. Voi ei! Kyykö oli purrut vai miks sen jalat ei toiminnut? Ei oo pakko vastata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei purrut kyy, oireet alkoivat jo edellisenä päivänä :(

      Poista
  26. Ettei vaan ollu herpesvirus? :'(

    VastaaPoista
  27. ISOT kiitokset kaikille kommentoineille! Santtu on nyt paremmassa paikassa <3

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat