#190: Ensimmäiset yhteiset kisat takana!

Olin tänään kilpailemassa ensimmäiset yhteiset kisani Champin kanssa Riihimäen raviradalla. Koska kello on jo paljon, en kirjoita tähän sen kummempaa kisaselostusta, vaan lyhyesti kertauksen päivästä. Menin siis luokkina 90cm ja 100cm.

 

Ai että, kun oli ihana päivä! Olen tottunut siihen, että kisoihin herätään aamuvarhaisella, mutta nyt ensimmäinen starttini oli vasta puoli kolmen maissa, eikä kiirettä ollut aamulla mihinkään. Saavuin tallille joskus puoli yhdentoista maissa, laitoin tavarat kasaan ja heitin Champille hieman heiniä tarhaan. Ennen lähtöä siistin ruunan kisakuntoon, pakkasin auton isäni avustuksella ja kertasin vielä kaikki kamppeet läpi niin, etten unohtaisi tällä kertaa mitään. Enkä muuten unohtanut, hyvä minä!

 

Kisapaikalle päästyämme Champ oli aivan kuin kotonaan. Se seisoi todellakin jähmettyneenä paikoilleen koko sen ajan, kun sitä laitoin kuntoon, ja tuijotti herkeämättä kisakentälle päin korvat hörössä. Se haisteli ilmaa ja oli niin tyytyväisen näköinen kuin hevonen voi olla. En oikeasti tiennyt, että hevonen voi näyttää onnelliselta, mutta sitä Champ kyllä tänään oli! Tuo hevonen on niin kisahevonen, nyt sen vasta oikeasti tajusin. Sen kanssa on myös erittäin helppo olla kisoissa, sillä se käyttäytyy kuin mikäkin herrasmies, jos namien kerjäystä ei lasketa mukaan.

 

Kun rupesin verkkaamaan ysikymppiä varten, yllätyin suuresti, miten hyvältä Champ tuntui. Se oli rento, eteenpäinpyrkivä ja miellyttämishaluinen. Menin aluksi ihan hölkönkölkön ravia ja laukkaa muutamien ratsukoiden ajan molempiin suuntiin, jonka jälkeen kävelin pitkään ja tein tehokkaamman lämmittelyn ravissa ja laukassa ottaen mukaan temponvaihteluita. Sitten muutamat hypyt pystylle ja okserille molempiin suuntiin, alle vielä yksi isompi pysty ja radalle.

 

Ensimmäinen rata ei ollut huono, muttei mikään loistavakaan. En ole ladannut kyseistä videota vielä koneelle, joten en muista tarkkaan missä kohtaa tein mitäkin, mutta yleisesti kuvattuna: otin muutamalle esteelle hieman liikaa laukkaa pois, jolloin paikat osuivat hieman lähelle. Positiivista oli kuitenkin se, etten missään vaiheessa heittänyt hevosta pois tuelta, joten lähemmätkään ponnistupaikat eivät tuottaneet ruunalle ongelmia. Arvostelu oli 367.1, joten toisessa vaiheessa pyrin tekemään pienemmät tiet. En kuitenkaan ratsastanut aikaa sen erikoisemmin ja puhtaalla radalla olimme sijalla 15./38.

 

Koska blogger on tyhmä, eikä halua lisätä tähän videoruutua, menkää katsomaan metrin rata tästä linkistä. Miksei tämä videojuttu toimi koskaan, kun pitäisi?!

 

Metrin verryttelyn pidin lyhyempänä, sillä alla oli jo yksi verryttely sekä rata, joka sisälsi yhteensä 15 hyppyä. Ravasin ja laukkasin muutaman kierroksen sekä otin muutamat verkkahypyt molempiin suuntiin, viimeiseksi taas isomman pystyn. Itse radasta jäi ihan superhyvä fiilis! Oikeasti, meno tuntui pätkittäin jopa esteratsastukselta, mikä on melko hyvin ;) Kolmannelle esteelle eli keltavalkoiselle okserille otin yhden turhan askeleen, kuudennen ja seitsemännen esteen välissä puolipidäte tuli liian voimakkaana (hevonen reagoi kääntämällä päätä nopeasti oikealle), paikka tosin osui seiskalle hyvin. Muita radikaaleja virheitä ei radasta juurikaan löytynyt ja olin siihen erittäin tyytyväinen. Muistin antaa hevosen laukata käden läpi suurimman osan ajasta - jee! Tuloksena oli toinen sija 23 lähtijän luokassa ja ensimmäinen ruusuke. Hyvä Juntti!

 

Yksi suuri asia mua ärsyttää aivan hirveästi. Tietysti se liioitteleminen esteillä, jota koko ajan työstetään, mutta myös tuo oma vammainen vasen jalkateräni. Joka ikisessä ponnistuksessa vasemman jalan varpaat kääntyvät ärsyttävästi ulospäin, joskin esteen päällä jalkaterä ei enää osoita sivusuuntaan. Tiedän, että tämä johtuu nimenomaan lantion asennosta, sillä olen esteiden päällä ihan vinossa vasemmalle (minkä vuoksi vasen laukka myös tulee herkemmin esteeltä laskeutuessa). Nytkin huomasin istuvani tässä penkillä ihan vinossa vasemmalle. Hmm.

 

Onko kenelläkään ollut vastaavaa ongelmaa / miten korjasitte sitä?

 

Ja nyt kuvia, kuvia ja kuvia! Isäni otti kaikki kuvat. En jaksanut alkaa rajailemaan otoksia yhtään, sillä painun nopeasti nukkumaan. Eikö Riihimäki olekin ihana kuvausympäristö? I like! Lisää kuvia tulee seuraavaan postaukseen tai sitten, kun niitä netistä taas muilta saan enemmissä määrin. Blogini lukija Krista lähettikin kuvia jo, kiitos hänelle!

 

Serkkuni Saara sekä hänen äitinsä Anne tulivat myös paikan päälle auttelemaan, iso kiitos heille! :)

Alkuverryttelyjä ensimmäiseen luokkaan.

Nämä suitset eivät sovi Champille malliltaan yhtään, mutta löysin tuon turparemmin omista tavaroistani ja sai luvan olla hätävarana, kunnes kipaisen Hööksiin hommaamaan uuden remonttiturpahihnan.

Ysikympin verkkaa

Saara putsasi Champin kuolat pois ennen starttia :)

Ja tästä eteenpäin 90cm luokasta!

"JEE ESTE!!"

Tästä eteenpäin metristä!

Oon nauranut tälle kuvalle varmaan tunnin kohta :D Kattokaa ton hevosen ilmettä! En kestä xD

Oikeesti en harrasta ratsastusta vaan syvänmeren sukellusta. Tiesittekin varmaan jo.

"I believe I can flyy.. tai niin mä oikeestaa jo teenkin.."

Palkintojenjako metrin luokkaan

<3

Kuski oli NÄÄÄIN ilonen! :)