#227: EsRan aluemestaruudet

Edellisen ikävämmän postauksen jälkeen on aika hieman hehkuttaa sunnuntain Etelä-Suomen aluemestaruuskisoja, joissa kävimme hyppäämässä tyylimestaruusluokan korkeudella 100cm. Olisin halunnut startata tähän päälle jonkin 110cm luokan, mutta koska en ole enää juniori-ikäinen, olisi vaihtoehtona ollut nuorten aluemestaruus korkeudella 115cm/125cm. Tätä ei kuitenkaan ollut järkeä lähteä hyppäämään, joten reissu jäi yhden luokan kisaksi meidän osalta. Toisaalta hyvä näin, sillä hammasongelman vuoksi tuskin olisin toista luokkaa kisoissa edes hypännyt (vaikka paikan päällä vaiva ei akuutti ollutkaan).

 

Keravalla kisat alkoivat avoimen luokan merkeissä jo puoli kahdeksalta, mutta oma luokkani oli arvoitu alkamaan vasta 9:50. Olin lähtölistoissa numerolla 73, mutta halusin tulla paikan päälle kävelemään radan ennen luokkaa. Tyyliarvostelun ja aluemestaruuden vuoksi halusin myös letittää Champin siistimmän näköiseksi, joten olin tallilla hieman seitsemän jälkeen pähkäilemässä lettejä kasaan. Unohdan aina, miten inhottavaa letitys on - kuminauhat katkeilevat, hevonen seilaa edestakaisin tajutessaan lähdön koittavan ja lopulta väännän letit kauhealla kiireellä ja niistä tulee aivan järkyttävän näköiset.. Kohtalotovereita?

 

Kaikki kuvat on otettu jo radan jälkeen, mutta ehkä se ei teitä haittaa :)

Saavuttuamme kisapaikalle lähdin heti kävelemään rataa, tosin vaikka olimme hieman myöhässä, ei kiirettä ollut. Edellinen luokka oli sekin venynyt pitkäksi ja kerkesin näkemään muutamia viimeisiä ratsukoita ennen radankävelyä. Tyylimestaruusrata oli todella simppeli ja helppo, korkeudessaan kylläkin, mutta okserit olivat melko kapeita metrin radalle. Rata koostui oikeastaan neljästä linjasta: ensin hypättiin pystyltä x-määrä askeleita toiselle pystylle suoralla linjalla, sitten okserilta kuusi laukkaa hieman kaarevasti pystylle, okseri-pysty -linja neljällä laukalla (pysty oli todella avoin, siinä oli vain yksi puomi ja alla kaksi kaarta - moni tiputti tämän) ja lopuksi pystyltä hieman kaarevasti yhden askeleen sarjalle, joka jäi monelle pitkäksi.

 

En selitä tähän postaukseen tuosta pään turvotuksesta sen kummemmin, sillä edellisestä postauksesta olette siitä saaneet lukea. Otimme Champin trailerista pois noin 40. ratsukon kohdalla ja se sai mennä kävelemään kymmenen ratsukon ajaksi käsihevosalueelle. Seurailin itse ratoja ja juttelin tuttujen kanssa. Kun ratsukoita oli mennyt hieman yli 50, varustimme ruunan ja itseni kisakuntoon ja lähdimme sileäverryttelyyn. Champ oli normaalia huonompi suustaan, mutta ajattelin sen johtuvan imusolmukkeiden turvotuksesta ja ajattelinkin siis peräänannon sijaan tuntumaa ja tahtia: tein laukassa eteen-kiinni-ratsastusta ja yritin herätellä hevosta ja ratsastaa sitä paremmin takaosansa päälle.

 

Verryttelyssä mua oli auttamassa true-groomina Janita sekä apukätenä Tessa!

Verkkahypyissä olin ihan hukassa.. Ratsastin huonosti ja niinkuin huomaatte, dyykkasinkin aivan älyttömästi!

Valmistautumassa radalle

Radan jälkeen purin Champin letit ja sille tuli kikkaratukka :3 En tiedä, mitä säädän tässä kuvassa itse!

Vähitellen siirryimme esteverryttelyyn, jolloin otin yhden hypyn ristikolle, muutaman pystylle ja okserille ja lopuksi kaksi pystylle (koska ensimmäinen epäonnistui täysin vedettyäni hevosen ihan pohjaan). Molempien verkkojen pohja oli todella raskas ja upottava, mikä saattoi olla osasyynä siihen, että hevonen oli todella pohkeen takana ja pitkä/löysä. Jouduinkin laittamaan kannukset, jonka jälkeen sain laukkaa paremmin pyörimään ja hypyt onnistuivat edes jotenkuten. Verryttelystä ei kuitenkaan jäänyt mitenkään hyvä fiilis - no, ainakin mulla on rehellinen hevonen, joka ei piittaa ratsastajan mokista!

 

Olin luvannut itselleni ratsastaa jo heti ensimmäisestä esteestä asti kunnon tempossa ilman, että teen itselleni tyypillisen ensimmäisen esteen virheen ja ratsastan sen liian pohjaan. Sainkin heti alusta asti hyvän ratatempon ja säilytin sen kiitettävästi koko radan läpi. Lähestymiset onnistuivat kivasti ja askeleet sopivat väliin kuin väliin hyvin. Viimeinen sarja ei tuottanut meille ongelmia, sillä Champilla on luonnostaan iso laukka. Dyykkasin itse osalla esteistä melko kauhistuttavalla tavalla, varsinkin viimeisellä okserilla! Onneksi se oli tyylituomarista hieman poispäin ;)

 

Tuomarina mestaruusluokassa toimi Teppo Hakala. Puhtaalla suorituksella sain pisteitä yhteensä huimat 44/50 - ratsastajan istunta+vaikutus hevoseen esteiden päällä 8,5 / ratsastajan istunta+vaikutus hevoseen esteiden välissä 8,5 / tempo, tasapaino ja rytmi 9 / oikeat tiet ja lähestymiset 9 / yleisvaikutelma 9! Aikalailla superhyvät pisteet, vaikka itse sanonkin. Aluemestaruuden voittaja sai pisteitä 45,5 ja jaetulle kakkossijalle ylsi kaksi ratsukkoa pistein 45. Kolmatta sijaa ei jaetun 2. sijan vuoksi siis jaettu ja neljäs sija meni pistein 44,5 - olin itse viides! Olen ihan älyttömän tyytyväinen, sillä tavoitteenani oli päästä kahdenkymmenen parhaan joukkoon ja nyt olin ensimmäisissä aluemestaruuksissani sijalla 5./82! Champ on ihan älytön tsemppari, joka kyllä hoiti homman kotiin, vaikka varmasti hammas olikin kipeä jo kisoissa..

 

 

 

Koska luokassa oli yli 80 lähtöä, se jaettiin luokkapalkintoja varten kahtia. Olin luokkasijoituksissa sijalla 3./41 ja näin ollen kotiin lähti valkoinen ruusuke muistoksi esinepalkintojen ja rahapalkinnon lisäksi. Me ollaan saatukin jokaisesta kisoistamme kotiintuomisiksi vähintään yksi ruusuke! Saas nähdä, milloin päästään jatkamaan kisaamista. Ypäjä saattaa jäädä tämän hammastulehduksen vuoksi väliin, tosin sinne on aikaa vielä vajaat kolme viikkoa, mutten tiedä yhtään, miten pitkään tällaiset hammastulehdukset yleensä vie - jos siis tulehdus paranisi pelkällä antibiotilla eikä mitään suurempaa hoitoa vaadittaisi. Turvotus oli laskenut tänään silmiinpistävästi ja luulenkin, että kokeilen huomenna tai viimeistään torstaina ratsastaa hevosella kuolaimettomilla tai hackamoreilla. Ruuna on muuten taas oma itsensä - ahne, yliaktiivinen ja kuriton höpsö heppa :)

 

Keravan kisat olivat mukava tapahtuma tunnelmaltaan ja seuraltaan, sillä paikalla oli paljon tuttuja naamoja vuosien varrelta. Sain vaihdettua kuulumisia yhden jos toisenkin tutun kanssa, tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin kohti syksyä ja hallikautta!