#233: Ei uutta auringon alla

Kiitos kaikille viimeisimpiin postauksiin kommentoineille lukijoille! On ilo kirjoittaa blogia, kun vastaanottajina on aktiivisia lukijoita ja vuorovaikutusta syntyy. Koska monet ilmeisesti tykkäsivät tuosta edellisestä postauksesta, on tulevaisuudessa luvassa vastaavia kirjoituksia enemmänkin. Niitä odotellessa kannattaa kuitenkin käydä vilkaisemassa tuolta "linkit"-osiosta hieman vanhempia, joskin samantyylisiä postauksia.

 

Kuten otsikko kertoo, meille ei kuulu tallirintamalla Champin kanssa mitään uutta. Klinikalla kävimme perjantaina kontrollikäynnillä tarkistuttamassa tulehtuneen hampaan tilanteen, mutta koska tulehdus ei ollut parantunut, jatkoimme antibiottikuuria vielä reilun viikon verran. Turvotusta on huomattavasti vähemmän, eikä hevonen enää aro hampaan/leuan seutua juuri ollenkaan, mutta tulehdusarvot ovat vielä normaalia korkeammalla ja röntgenkuvissa oli havaittavissa muutoksia.

 

Ensi viikon maanantaina suuntaamme illaksi Vermoon Jutin tarkastettavaksi ja sen lisäksi meille on varattu aika Hyvinkäälle vielä toiseen kontrolliin ensi torstaiksi. Sain Hyvinkäältä perjantaina ohjeeksi jatkaa liikuttelua ihan normaalisti (jopa kuolaimien kanssa!) sen mukaan, miten hevonen siihen reagoi. Olen kuitenkin yrittänyt minimoida kuolaimen käytön, sillä tuntuu vähän hassulta laittaa kipulääkityksellä ja antibiotilla olevalle hevoselle kuolaimia suuhun tilanteessa, jossa hammas on varmasti vielä arka.

 

Syksy on virallisesti täällä! Aamuisin mittari on käynyt pakkasen puolella ja maa on täynnä lehtiä.

Champ sai uuden tallitoppiksen, kun puuvillaloimesta seuraava oli 200g täytteellä eli liian paksu vielä tuohon vuodenaikaan. "Hei kuvaaksä nyt tätä loimee vai mua, mä en ihan ymmärrä??! Et pitääks mun hymyillä vai oonko vaan tälleen...?"

"Äiti KATO joku vajaa on heittäny roskiin porkkanasäkin ja mä löysin sen, kato nyt täällä on
vielä jäljelkin näitä ja ihan hyvin voin syyä vaikka on vähän homeessakin....!!"

Kolmen kerran verran olen kuolaimilla ratsastanut tuon perjantain jälkeen ja täytyy sanoa, että hevonen on tuntunut todella kivalta! Syksyn tullessa Champilla riittää virtaa, joten ruuna on ollut eteenpäinpyrkivä ja jopa suhteellisen yhteistyökykyinen. Vinohan se taas on, kun en ole kohta kahteen viikkoon oikein kunnolla päässyt mitään tekemään. Hackamoreilla ratsastelu ilman tuntumaa tietysti ehkäisee ihan pahimpien virtapiikkien syntymistä, mutta ei se hevosen kuntoa tai notkeutta ylläpidä. En halua ottaa hackamoreja enää tuntumalle, sillä ne painavat kuitenkin hieman alaleukaa, joka on vielä arka.

Eipä sillä, että muutenkaan voisin enää noita hackamoreja käyttää: tiistaina maastoillessani ravailin normaalisti ja siirsin hevosta käyntiin ihan normaalisti pidättäen (en siis todellakaan riuhtonut) ja kappas - hackamoreja yhdessä turvan päältä pitävä nahkaremmi pamahti katki! Sekunnin verran olin aivan paniikissa, sillä mikäli Champ olisi pelästynyt tapahtumaa tai jotakin muuta, ei mulla olisi ollut  mitään, millä olisin sen saanut pysähtymään. Luojan kiitos mulla on sen verran fiksu hevonen, että pelkän äänen avulla sain sen pysähtymään ja pomppasin kiireesti alas selästä. Nahkaosa oli napsahtanut metallin kohdalta ihan kauniisti katki, aivan kuin leikkaamalla. Se oli ilmeisesti haurastunut ajan saatossa ja kun olin repinyt hevosen päätä puskista pois, ei lopulliseen rikkimenemiseen tarvittu kuin kevyt pidäte. Nahkaosan päällä ollut pehmuste vielä esti sen, että olisin huomannut kulumisen. Onneksi mitään ei tapahtunut!

 

Viime torstaina olin Sannan kouluvalmennuksessa Paavo-hevosella, josta sain hieman videota. Olipa hassua mennä koulusatulalla ja pitkillä jalustimilla! Kun kävelin loppukäyntejä, luulivat sekä Ville että Minkki, että kyseessä oli Champ. No, samanlainen väritys näillä molemmilla vekkulihevosilla on, vaikka siihen ne yhtäläisyydet sitten varmaan ulkoisesti jäävätkin.. Vaikka tunti ei sujunut kauhean hyvin, oivalsin jälleen vaikka mitä uutta. Vaikka Champ ja Paavo ovat periaatteessa hyvin erilaisia hevosia ratsastaa, on niillä kuitenkin samoja ongelmia ja pääsen oivaltamaan asiat helpommin Paavon kanssa, jonka jälkeen niitä on helpompi lähteä korjaamaan Champilla.

 

No, perjantaina oli tarkoitus lähteä hevosen kanssa Ypäjälle ja hypätä sekä lauantaina että sunnuntaina 110cm-luokat. Hevonen jää kuitenkin tuon hammastulehduksen vuoksi kotiin ja suuntaan sinne itse. Tuleva kuukausi pitää sisällään kauhean paljon kaikkea! Luvassa on ensimmäiset yliopistotasoiset tenttini, lähes viikon mittainen rupeama Horse Showssa, tallin vaihtoa sekä erilaisia juhlatilaisuuksia. Kunhan lokakuu on ohi, pyrin minimoimaan kaiken ylimääräisen hetkeksi ja keskittyä kunnolla paitsi ratsastukseen, myös opiskeluun/työntekoon. Josko me silloin päästäisiin hyppäämään jotkin kisat.

 

Vähän näyttää siltä, että huonoltä näyttää :D Taisi sataa ja aikalailla!

Champ oli ihan pöllähtäneen näköinen perjantaisen klinikkareissun lopuksi, kun se oli rauhoitettu.
Odoteltiinkin sitten hetki ja lähdettiin ajamaan vasta, kun heppa vähän selkisi :)

"Mä tiiän et sulla on nameja! Ihan varmaan on kun aina on nii älä huijaa..!"

Onko teidän hevosillanne/hoitohevosillanne ylimääräistä syysvirtaa? Tuntuu siltä, että tuolla vilkkusilmäisellä ADHD-ruunallani on sitä vaikka muille jakaa ja se kuulemma aina aamuisin vinkuu ja hyppelehtii tarhassaan onnesta tai jostakin muusta soikeana. Ei silläkään paljon elämän murheet paina, hyvä niin :)