#234: Voiko ihanammin päivän enää alkaa..

Jälleen yksi Ypäjän kisaviikonloppu takana, kohta voisin alkaa kutsua paikkaa melkein yhdeksi kodikseni! Meillä oli todella mukava viikonloppu hyvässä seurassa, joskin kylmentynyt sää verotti hieman (kun paleli kellon ympäri jääpuikkona maneesissa, teki välillä mieli mennä kaikki vaatteet päällä saunaan).

 

Harmitti kyllä niin paljon, kun en päässyt taaskaan hyppäämään Pekan kisoihin! Viime keväästä asti mun on pitänyt TeHon kisoihin mennä hevosen kera, mutta esteeksi on tullut joko hevosen terveys tai sitten omat työni. Otan nyt ehdottomaksi tavoitteeksi marraskuun Ypäjäviikonlopun, jos siellä sattuu meille avoimia luokkia olemaan. Vitsailtiin Pekan ja Antin kanssa, että sinne pitää kehitellä luokka "AA Special", jossa voisi sitten hypätä kaikki monivikaiset, mielenvikaiset ja pienilaukkaiset hevoset.. :D



Ypäjän kollaasi ja mun hienot piirustukset...!

Ypäjältä ei ole mitään kuvamateriaalia tuota kollaasia lukuunottamatta, sillä en kylmissäni jaksanut kaivaa kameraa esiin. Sunnuntaina olin lisäksi ilman puhelinta, sillä se hajosi lopullisesti oltuaan ensin kolme viikkoa neonvihreä ja halki näytöstään.. Nyt olenkin ollut kohta neljä päivää ilman kännykkää, mikä on ollut toisaalta todella rentouttavaa, myös erittäin stressaavaa - onko joku yrittänyt tavoitella?

 

Kävimme maanantaina vihdoin Jutin luona Vermossa tarkastuttamassa Champin hampaan. Mulla oli mukana kaikki Hyvinkäältä saatu materiaali molemmilta kerroilta kuvineen ja lausuntoineen, joten ennen Champin suuhun katsomista Juti tarkasteli niitä. Kun pääsimme käsiksi itse hevoseen, oli toimenpiteet heti selvät: Juti halusi vielä uudet kuvat hieman erilailla otettuina, sillä aiemmista kuvista ei pystynyt tarkasti sanomaan hampaan tilannetta. Ennen kuvien ottamista meillä oli jo aavistus diagnoosista: kyseisessä hampaassa on vanha vamma, esimerkiksi murtuma, jonka aika on korjannut itsekseen. Hampaan pinnalla oli paljon hammaskiveä, joka on päässyt tulehduttamaan hammasjuuren, jonka vuoksi vanha vamma on mahdollisesti aktivoitunut.

Kaksi apinaa Vermossa odottelemassa omaa vuoroaan. Oli muuten kylmä!

Nää kuvat ovat nyt sitten kännykkälaatuisia ja todella edustavia, yritän saada jotain oikeetakin materiaalia mahdollisimman pian esille... Tässä Champ ei olisi enää jaksanut odotella ja alkoi syömään narua. Hölmö :D

Uusien kuvien jälkeen saimme vahvistuksen diagnoosille. Onneksi näin! Koska hammas tuntui "kiinteältä" ja ehjältä ulospäin, eikä hevonen ollut aiemmin reagoinut vanhaan vammaan, ei sitä tarvitse huomioida jatkossakaan, mikäli tämä tulehdus saadaan alta pois. Aiemmin saamamme lääkkeet eivät olleet kuitenkaan riittävän tehokkaita tämäntyyppiseen tulehdukseen, joten saimme uuden massiivisen lääkekuurin, kunhan tämä vanha saadaan alta pois. Uuden lääkkeen kesto on 4pv, mutta annos on melkoisen suuri ja kyseessä on todella vahva antibiootti, joten sen pitäisi tehota hyvin tulehdukseen. Mikäli turvotusta tai muuta reaktiota ei hampaassa tai ikenessä enää tule, menemme seuraavan kerran ensi helmikuussa Jutin luokse raspauttamaan Champin hampaat ja kuvaamme samalla tuon kyseisen alueen. Jos vanha vamma ei vaikuta reaktiiviselta, voi elämää tämän jälkeen jatkaa aivan normaalisti "unohtaen" kyseisen hampaan kokonaan. Jos vamma taasen on reaktiivinen, täytyy hampaan poistoa harkita.

 

Uutiset olivat kyllä helpottavia! Saamme jatkaa täysin normaalia liikuttamista ja elämää. Nyt vaan kaikki sormet ja varpaat ristiin, että tämä olisi tällä ohi!

 

Champ on ollut viime aikoina ihan älyttömän hyvä ratsastaa. Se on ollut kevyt kädelle ja pohkeelle, eteenpäinpyrkivä ja miellyttämishaluinen. Oikeastaan voisin muotoilla asian niin, että ratsastus on ollut lähes koko ajan miellyttävää ja jokaisen kerran jälkeen olo on todella iloinen. Olen työstänyt paljon siirtymisiä (huom! ne ovat olleet nimenomaan siirtymisiä, eivätkä askellajin vaihtoja!), avotaivutuksia, väistöjä ympyrällä ja suoralla, vaihtoja ja vastalaukkaa. Paljon olen myös tehnyt reaktiivisuutta parantavia harjoituksia eli laukannut kunnolla eteen - ottanut kiinni - eteen - kiinni jne. Aluksi Champ saattaa eteen ratsastessa vastustella pohjetta mm. pukittamalla tai vaihtamalla laukkaa, mutta kun sen kerran potkaisee eteen vastusteluista huolimatta, ei sen jälkeen tarvitse kuin ajatella eteenpäin ratsastusta ja hevonen toimii loistavasti.

 

Voitteko uskoa, tällaisen UPEAN piirroksen sain sähköpostiini vähän aikaa sitten! Meri oli halunnut piirtää

Champista kuvan ja lähetti sen sitten mulle. Suuret kiitokset, tämä sai aivan älyttömästi ihailia facebookissa! Merin blogiin

pääsee tästä: http://merilli.blogspot.fi/

Huomenna pääsemme vihdoin hyppäämään valmennuksessa ja toivon todella, että saisin paikalle kuvaajan (Susanna vähän lupautui jo, saa nähdä..)! Menemme jälleen jumppaa, sillä Champ on hypännyt viimeksi EsRan aluemestaruuksissa vajaa kuukausi sitten ja sitä ennen rataa kunnolla Tampereen hallikisoissa elokuuna alussa. Niin se aika vaan menee.. Toki olemme menneet paljon kavaletteja ja näiden kahden kisojen välissä jumppatehtäviä, mutta kotona emme ole hypäänneet rataa sitten kesän. Rakentaminen on aina niin työlästä ja yhdelle ratsukolle se tuntuu vähän turhalta.

 

Millaisista estetehtävistä te pidätte?

 

Mutta nyt jatkan tämän iloisen fiiliksen parissa ja valmistaudun nukkumaan, jotta jaksan heräillä aamulla kuudelta tallille ja rientää pirteänä valmennukseen!