Hevosihmiset ovat aivan oma rotunsa. En ole koskaan kuullut minkään muun lajin tai harrastuksen parissa niin paljon ilkeitä kommentteja kanssaihmisistä kuin mitä olen ratsastusurheilussa joutunut todistamaan. Okei, en ole harrastanut juuri mitään muita lajeja, mutta olen pitänyt silmäni sekä korvani avoimina ja tullut siten tähän johtopäätökseen havaintojeni pohjalta.
Juoksin tänään kaatosateessa normaalia lenkkireittiäni ja mietin, miksi hevosihmisiltä vaaditaan täydellisyyttä jokaisessa asiassa. Johtuuko se siitä faktasta, että olemme tekemisissä elävien olentojen kanssa? Ehkä osittain, tuskin kuitenkaan kokonaan. Yleisellä tasolla virheet yleensä sallitaan ja niiden tekijöille hymyillään osanottavasti, mutta jälkeenpäin saa kuulla jotakin toista kautta, kuinka juuri nämä hymyilijät ja tsemppaajat ovat arvostelleet ratkaisujasi selkäsi takana. Jos Maija tippuu ratsastuskoulun tunnilla satulasta ratsastusvirheen vuoksi, tulevat kaverit yleensä tsemppaamaan tyttöä ja kannustavat tätä tunnin loppuun asti. Myöhemmin tallituvassa juoruillaan, kuinka huono ratsastaja Maija onkaan.
Minä teen virheitä. Päivittäin: ratsastajana, ystävänä, opiskelijana, hevosenomistajana, tyttärenä, työntekijänä, ihmisenä.. Lista on loputon. Virheet voivat olla vääriä valintoja esimerkiksi siitä, minkä loimen puen hevosen päälle tai toisaalta suoranaisia epäonnistumisia esimerkiksi asiakaskohtaamisessa. Välillä hautaudun mieluumin peittovuoren alle katsomaan lempisarjaani televisiosta sen sijaan, että lähtisin kaverini kanssa elokuviin tai avaisin koulukirjan, jonka lukeminen olisi pitänyt aloittaa kauan sitten.
Oleellista on kuitenkin se, etten tee konkreettisia virheitä tahallani. En koskaan tarkoita satuttaa toisia ihmisiä millään tavalla, vaikken jaksaisi raahautua elokuviin heidän kanssaan. Jos olen potkaissut hevosta ratsastaessani turhaan, en ole tehnyt sitä ilkeyttäni, vaan yleensä siksi, etten ole osannut toimia oikein. Olen myös melko mukavuudenhaluinen, jollain tapaa jopa itsekäs ihminen, joten asiat, jotka ovat itselleni epämieluisia, jäävät herkemmin tekemättä kuin asiat, jotka haluan toteuttaa itseäni varten. Ihmismieli on mielenkiintoinen: välillä teemme asioita, joita emme tarkoita tehdyksi - tai toisinpäin. Ja yleensä näiden asioiden vuoksi podemme huonoa omatuntoa, välillä pidempään ja välillä vähemmän aikaa.
Miten tämä kaikki liittyy ratsastukseen tai tähän blogiin? Kuten ylempänä totesin, hevosihmiset ovat oma rotunsa. Raadollisia, arvostelevia ja usein sellaisia, jotka näkevät vain oman kantansa oikeana. Asioitahan ei luonnollisesti voi hoitaa kuin yhdellä tavalla ja se oma on aina oikea. Näen jokapäiväisessä tallielämässäni tilanteita, joissa kahden tai useamman ihmisen näkemykset risteävät niin, että jollakin on asiaan sanomista. Harvemmin kukaan loukkaantuu henkisesti näissä tilanteissa, mutta joskus sanallinen syytös on ollut niin painavaa, että joku on ottanut niistä itseensä.
En itsekään ole mikään pyhimys, joka toimisi aina oikein ja pitäisi turhat mölyt mahassaan. Varsinkin nuorempana tuo hoitajakulttuuri toi itsellenikin sen, että juoruilimme tallissa muista ikäisistämme ja nuoremmista ratsastajista välillä jopa hyvinkin ilkeään sävyyn. Asiat on oikeasti hyvä hoitaa rehellisesti kasvotusten, ei toisten selän takana puhuen. Toisaalta liika rehellisyyskään ei ole hyvästä - jotkut asiat on hyvä pitää vain omana tietonaan, varsinkin jos kyse on inhimillisistä virheistä, kuten epäonnistuneesta ratsastustunnista tai huonosta kisasuorituksesta. Olisiko sinusta mukavaa saada tunnin jälkeen ikävä kommentti puolitutulta tallilaiselta, joka kertoi, ettet osaa ratsastaa hänen hoitohevosellaan?
Bloggaajana olen asettanut itseni asemaan, jossa muut voivat vapaasti - nimettömästi tai nimellisenä - arvostella sitä osaa itsestäni ihmisenä tai hevosenomistajana, minkä tänne blogiin teille jaan. Niin monesti olen saanut kuulla olevani surkea ratsastaja ja jopa aiheuttavani hevoselleni kipua tahallisesti. Onnekseni olen oppinut kanssaihmisiltä ja toisilta bloggaajilta sen, miten tuollaiseen palautteeseen tulee suhtautua. En ole täydellinen, enkä sitä missään nimessä haluakaan olla. Kukaan ei voi olla täydellinen, ei edes sitä kuollakseen haluavat. Olen tehnyt lukuisia virheitä elämässäni, myös täällä blogissa, ja tulen varmasti niitä jatkossakin haluamattani tekemään. Se, mitä kuitenkin arvostan itsessäni, on halu oppia noista virheistä ja toimia jatkossa toisin.
Olemme kaikki matkalla, jossa opimme jokainen hetki jotakin uutta. Kehottaisin siis jokaista miettimään, miksi vaadimme toisiltamme täydellisyyttä, johon kukaan ei voi edes päästä. Kukaan ei ole seppä syntyessään, joten aloittelijat tekevät luonnollisesti enemmän virheitä kuin ammattilaiset. Seuraavan kerran, kun olet aikeissa kommentoida blogeissa tai "oikeassa elämässä" jotain ilkeää tai edes näpäyttävää jonkun toisen tekemisistä, mieti ensin hetki, mitä tuolla kommentilla haluat saavuttaa. Jos vastauksesi on lähtökohtaisesti negatiivinen, kannattaa kommentin tarpeellisuutta arvioida uudelleen. Täydellisyyttä kohden voi ja kannattaa pyrkiä, mutta sitä ei voi koskaan saavuttaa. Sen ymmärtäminen positiivisesti avartaa meidän jokaisen katsetta moneen suuntaan.
Mitä mieltä olet tästä aiheesta? Ovatko hevosihmiset mielestäsi
kärkkäämpiä arvostelemaan muita?
Erittäin hyvä kirjoitus, ja aivan täyttä asiaa. Itse en jaksa esimerkiksi blogissani nimettömiä syytöksiä kuunnella, siksi olen kieltänyt anonyymien kommentit. Kritiikkiä otan vastaan, tottakai, mutta jos pystyy muita haukkumaan, niin tehköön sen edes oman nimimerkkinsä takaa. Eikä ole muuten tullut nimimerkin takaa yhtään syytöstä, josta olisin ottanut nokkiini!
VastaaPoistaVarsinkin este- ja kouluratsastuskilpailuissa asenne muita kohtaan on kyllä pahimmillaan. Muista lajeista (kenttä, matkaratsastus, valjakko jne.) olen kuullut paljon positiivista juuri siinä, että muut auttavat toisiaan, ei ole sitä kurjaa mulkoilua eikä selän takana puhumista, tai ainakaan siitä ei jäädä kiinni. Tässä asiassa mielestäni jokaisen tulisi tehdä ryhtiliike, jotta kilpailuihin ja valmennuksiin olisi kaikkien mukava lähteä ilman epämiellyttävää arvostelua!
Aivan ihana teksti! Huomasin paljon itseäni, varsinkin noissa toisten arvosteluissa..
VastaaPoistaTämä on niin totta! Itse silloin penskana kun aloin hevosista kiinnostumaan, jaksoin tasan kuukauden käydä ratsastuskoululla, kunnes kyllästyin siihen hoitajien harrastamaan "marttakerhoiluun" jossa haukuttiin aivan kaikkia ja oltiin itse niin täydellistä hoitajaa ja ihmistä kuin olla ja voi!
VastaaPoistaRavipuolella en tälläistä ole niinkään huomannut. Mua opetettiin 12-vuotiaana kädestä pitäen valjastamiset ym ja kehuttiin kun työt oli hyvin tehty ja sanottiin asiallisesti jos jokin oli mennyt pieleen. Ehkä juurikin tuo ratsastuspuolen marttakerhoilut on ajanut itseni välttelemään ratsastuskouluja, kun se oman egon pönkitys tuntuu olevan se tallilla käynnin ydin!
Omaan blogiinkin tulee ihan laidasta laitaan anonyymeiltä suorastaan pa*kaa niskaan ja taas toinen ano sanoo ajatuksensa niin, että siitä haluaakin ottaa niitä pointteja vastaan. Helpottaisi kummasti, jos jokainen vaikka sen nimimerkin takaa sanoisi sanottavansa, kun anonyyminä on kummiskin niin paljon helpompi huudella ilman vastuuta.
Samoja ajatuksia herää täällä. Ehkä ilkeilyä ja ikävää kanssaharrastajien kohtelua aiheuttaa sekin, että tätä lajia voi harrastaa niin monenlaisista lähtökohdista, jotka asettavat aina tietyt rajoitteet harrastamiselle tai lajissa etenemiselle. Silloin herkemmin kateus nostaa päätään, mikä sinänsä on ihan luonnollista. Pitäisi sisäistää, että se mitä toisella on ja minulla ei, ei ole minulta pois =)
VastaaPoistaTosi hyvä kirjoitus!
VastaaPoistaTotta on kyllä aika pitkälti. Itse olen kilpaurheilua (yleisurheilu) harrastanut jo kauan ihan SM- tasolla ja siellä ei juurikaan ketään mollata tai haukuta, varsinkaan muut urheilijat ja valmentajat. Siellä ainakin itseäni on aina kannustettu. Asia tosin on ehkä hieman eri. Useimmiten treenataan pelkän valmentajan kanssa, eikä muut tiedä mitä oikeastaan edes tehdään. Jokainen joka on kuitenkin edes tällä tasolla urheillut tiedetään, että se on tehnyt töitä ja aina ei onnistu. Lisäksi siinä ei ole toista elävää olentoa, jonka hoidosta kaikilla olisi oma mielipide. Yleisurheilussa on myös vähemmän ihan pelkkiä harrastelijoita mitä vanhemmaksi tullaan, joten ne pahimmat harrastelijat eivät puhu pahaa ja ne jotka pärjäävät hyvin, ei heillä ole tarvetta haukkua ketään.
VastaaPoistaLisäksi esim. yleisurheilu ei aiheuta niin paljon kateutta. Monella ei ole varaa ratsastaa tai ostaa kallista hevosta, käydä valmennuksissa ym, jonka uskon aiheuttavan paljon paskan puhumista.
En siis ole muissa lajeissa tavannut niin paljon selän takana puhumista ja haukkumista, mitä ratsastuksessa.
Tämä on täyttä totta! Ja olen samaa mieltä, kun ensimmäinen kommentoija. Ratsastuskoulussa, somessa, este-ja koulukisoissa ihmiset ovat töykeitä ja puhuvat toisesta pahaa selän takana, mutta myös kenttäratsastajiin tutustuttuani heillä on aivan erilainen henki ja fiilis, kaikki ovat ns. yhtä ja tsemppaavat valtavasti toisiaan.
VastaaPoistaJa ainiin luultavasti kateus on suurin syy hevosihmisten riidoissa ja selän takana puhumisissa.
PoistaOlipa hyvä kirjoitus!
VastaaPoistaHarmi ku ett keksinyt eka (: et saa koskaan mitään näin hyviä aiheita että kutsutaan super hyväksi. Etkö vois keksii kans joku aihe ja kirjoittaa siitä, ett vähän alat taas tekee blogistas niin hyvän mitä ennen on ollut että se oikeasti on suomen suosituin hevosblogin arvoinen.
PoistaAnonyymi 23.05, mikä sun pointti oli : DD
PoistaNiin totta. Varsinkin tuntuu siltä, että ihmiset ajattelevat, että bloggaajia on oikeus arvostella rankasti, koska he ovat tuoneet itsensä "julkisuuteen". Tämä on mielestäni niin väärin. Bloggaajatkin ovat ihan tavallisia ihmisiä, missä muutkin. Heilläkin on tunteet ja heitäkin harmittaa ilkeily. Jokaista tulee kohdella, niinkuin itseään haluaisi kohdeltavan!
VastaaPoistaAsiaa! :)
VastaaPoistaUpea kirjoitus, kiitos! Harrastuspainoitus on nykyään koirissa ja voin kertoa, että siellä kohtaa kanssa aika ilkeitä kommentteja varsinkin niiltä ihmisiltä, jotka ei oikeasti tiedä asiasta hölkäsen pöläystä.. Jokaisella se oma mielipide on aina niin tärkeä ilmaista, koska 'minähän olen aina oikeassa'. On hyvä tuoda oma mielipide julki mutta rajansa kaikella. Ja selän takana puhuminen on vaan niin nykypäivää..
VastaaPoistaTuo on usein muuten totuus myös hevospiireissä, ne, jotka eivät asioista niinkään edes tiedä tuntuvat olevan kärkkäitä tuomaan esille sen heidän kattavan tietotaitonsa. Ja niinhän se on, että kateelliset ja katkerat puhuu pahaa pönkittääkseen omaa vajavaista itsetuntoaan. Se riittää yleensä aiheeksi, jos jollain sattuu olemaan oma hevonen. Sit ollaan lellittyjä ja hemmoteltuja ja snobeja. On vaan liian vaikeaa sanoa "oot onnekas kun sulla on oma hevonen. Kumpa mäkin joskus vielä saisin."
PoistaIhan super kirjotus! Tosi hyvin osasit perustella sun kannan ja voin kyllä niin allekirjoittaa sun tekstisi. Äsh ihan kylmät väreet tuli jotenkin :D
VastaaPoistaUskon että muissakin lajeissa on juurikin tätä p*skanjauhantaa, enemmän ehkä tyttövoittoisissa lajeissa. En ole itsekään harrastanut muuta kuin ratsastusta, mutta veikkaisin että esimerkiksi tyttöjen jalkapallojoukkueessa on melko samanlaista tyttöjen välistä kateutta ja pahan puhumista. Puhumattakaan sitten vastustajan mollaamisesta!
VastaaPoistaAnteeksi! Sanoin jo siinä estevalkku postauksessa että en ymmärtäny asiaa (Kuoletat suuta) ja olin hieman äkkipikainen :) Anteeksi Anteeksi virheeni en ole täydellinen! Tsmppiä sulle!
VastaaPoistaIhan mielettömän hyvin kirjoitettu postaus tärkeästä aiheesta! Luen harmittavan vähän muiden blogeja, koska näen aika harvoin sellaisia postauksia, jotka oikeasti haluan lukea ajatuksella sanasta sanaan. Tämä oli sellainen teksti, jota teki suorastaan mieli ahmia! :D
VastaaPoistaOlen tästä asiasta täysin samaa mieltä kanssasi, upeasti olit kirjoittanut postauksen.:)
VastaaPoistatodella hyvä kirjoitus! =)
VastaaPoistaTämä teksti pitäisi luetuttaa jokaisella ratsastuskoululla.. Sieltä löytyy paljon näitä toisia arvostelevia henkilöitä, jotka eivät (tietenkään) itsekään tee kaikkea "oikein". Usein ne on juuri niitä pikkutyttöjä jotka pyörii siellä tallilla tyyliin kaiken vapaa-aikansa ja jotenkin ajattelevat olevansa eksperttejä, joka tosin voi kuulua myös siihen ikään (: Muutaman kerran olen ollut tilanteessa kun nämä tytöt ovat pelotelleet jonkun alkeisratsastajan jostain ponista, mutta onneksi sitten ko. tallin omistaja ja henkilökunta osasivat puuttua asiaan (:
VastaaPoistaOlipa hyvin ja asiallisesti kirjoitettu teksti ja on kyllä totta että ratsastuksessa toisia arvostellaan erittäin kärkkäästi. On hienoa että sä kuitenkin kerrot rehellisesti ratsastuksestasi, valmennuksista jne. ilkeistä anonyymeistä huolimatta!
VastaaPoistaTosi hyvä teksti täyttä asiaa!
VastaaPoistaItsekin nuorena ollut niin pienenä ja osaamattonana "isojen hoitajatyttöjen" arvosteltavana kuin myös ei niin fiksuna teininä itse pätemässä joka asiaan :D Hevosmaailma, kuin myös koira maailma (auta armias näyttelykehän juoruakkoja) ovat todella raadollisia. Johtuukohan se siitä, että maailmassa ei ole kahta samanlaista hevosta. Jos juoksija kadehtii jonkun kenkiä: sen kun menee ja ostaa itselleen samanlaiset. Kun ratsastaja kadehtii toisen hevosta, on tilanne mahdoton: mistään et täsmällee samanlaista saa.
Ihminen haluaa aina sitä mitä ei voi saada ja etenkin hevosmaailmassa kun lähtötilanteita on niin erilaisia kateus ja arvostelu nostavat helposti päätään.
Itse suht kovapäisenä en isompien jutuista ottanut nokkiini, joten rakas harrastus on omien resurssien puitteissa jatkunut. Talli missä nyt käyn on samalla talli, jossa olen viihtynyt parhaiten. Johtuisikohan ehkä siitä, että 90% kävijöistä on aikuisia? ;)
-Heidi
Täyttä asiaa!! Tosi hyvin ja asiallisesti kirjotettu, oon myös huomannut saman asian ratsastusmaailmassa, vaikka tallilla, jossa käyn, ilmapiiri on hyvä ja juoruilua ei mahdottomasti kuule. Ravipuolella on ainakin omasta mielestäni parempi ja rennompi ilmapiiri ja ihmiset vetävät yhtä köyttä. Jos joku onnistuu, siitä iloitaan ha onnitellaan, jos jollekin sattuu jotain, ei onnistu, muut sen ymmärtää ja tsempataan toista.
VastaaPoistaTäyttä asiaa! Tallillani ei kiusata, mutta kun tipuin, niin huomasin, että muut siellä naureskelivat.
VastaaPoistaAntavat kyllä aika "hyvän" kuvan itsestään... Ja sitten asiaan:
Blogini löytyy osoitteesta www.shttolttila.blogspot.fi. Siistin vielä banneria, mutta minulle tulee automaattisesti tuo valkoinen iso blogin otsikko päälle. Miten sen saisi pois? :) Ajattelin kysyä, kun sinulla Se puuttuu.
Mulle itelle on sanottu päin naamaa että "Joo kaikilla muilla meni hyvin mutta sun pitäs oikeesti vaihtaa alemmalle tunnille!". Sen jälkeen mulla oli 3 kk ratsastus tauko ja aloitin lopulta uudella tallilla. En oo ite ketään haukkunu koska tiiän että se sattuu ja tuntuu inhottavalta.
VastaaPoistaTää oli tosi hyvä aihe ja itsekin tätä samaa usein mietin! On hevosihmiset kyllä harvinaisen törppöjä välillä... Tällaista sonnan jauhantaa kohtaa usein hoitajien kesken satulahuoneessa tai tiiviissä kaveripiireissä, sekä tietenkin myös täällä internetissä; eritoten blogimaailmassa. On hirveän valitettavaa, että osaksi juuri siksi täytyy miettiä erityisen tarkkaan mitä vaikka itsestään tai hevosestaan -saatika toisesta tai toisen hevosesta, blogiin kommentoi. Siitä yhdestä lauseesta tai tekstistä voi lähteä vaikka mitä juttua liikenteeseen!
VastaaPoistaTodella kurjaa, ja näin se vaan menee, siihen tulee vain totuttautua ja yrittää itse omalla käytöksellään edesauttaa tämän hevosihmisten korvienvälissä riivaavan ajatuksen häivyttämistä pois mielistä!
Hyviä jatkoja sulle ja Champille, teidän touhuja olenkin jo aika kauan seuraillut, ihan suunnilleen Champin saapumisesta alkaen, ja aijon jatkaa sun blogis selailua kyllä vielä jatkossakin! :)