#429: Itsenäistä esteratatreeniä

Huh, miten kiireinen loppuviikko mulla onkaan ollut! Torstaina tosiaan olin kouluvalmennuksessa ja perjantaina treenattiin Champin kanssa sileällä heti aamukahdeksalta, jonka jälkeen kääriydyin kuuman suihkun jälkeen kolmen peiton alle ja otin (pienet) kahden tunnin päiväunet ennen töiden iltavuoroa, kun väsymys pakotti silmäluomet kiinni. Lauantaina työvuoro oli heti aamusta, joten iltapäivällä suuntasin tallille vähän erilaisissa merkeissä. Meillä oli nimittäin seuran kisaviikonloppu!

 

Miten teidän seuranne järjestää kisoja? Edustamani seura järjestää ymmärtääkseni yhdet este- ja yhdet seurakoulukisat joka kevät ja syksy, yleensä samana viikonloppuna eli peräkkäisinä päivinä. Tänä viikonloppuna järjestys oli sellainen, että lauantaina kisattiin kouluratsastuksessa tasoilla helppo C - helppo A ja sunnuntaina esteratsastuksessa ristikosta metriin. Olin itse paikalla toimihenkilönä ja tein vaihtelevasti erilaisia hommia: toimin verryttelyvalvojana, olin tuomarin sihteerinä niin esteillä kuin koulussakin, istuskelin kuvaamassa, soitin taustamusiikkia, tarjoilin ruokaa buffassa sekä hengailin muuten muiden seuralaisten ja kavereiden kanssa.

Tässä muutama kuva lauantain koulukisoista, kun kerkesin kuvailemaan tallikavereitani. Laatu on surkea, koska valaistus oli pimeä ja valo keltainen.. Eli siis aika kauhea kuvausolosuhteiltaan :D

 

Pukeuduin vähän optimistisesti ensin, jouduin sitten heti vetämään päälle kasan toppavaatetta..

Olisin halunnut osallistua Champilla lauantaina koulukisoihin luokassa helppo C:2, mutta omat oikeat työni estivät aikeet. Sunnuntaina en myöskään osallistunut esteisiin, sillä korkein luokka oli metri ja valmentajani kanssa totesimme, ettei mun sitä kannattanut hypätä. Sunnuntaina olikin niin ikävän sateinen sää, että olin ihan tyytyväinen ratkaisuun silloin!

 

Lauantaina sää oli aivan jäätävän kylmä ja vaikka olin pukeutunut lämpimästi, palelin silti iltapäivästä ihan iltaan asti. Oikeastaan koko kylmyyttä ei lopussa tuntenut, sillä olin jäässä, ettei enää edes tärisyttänyt. Kun viimeisen luokan palkintojenjako oli ohi, aloimme tomerasti rakentamaan pakkassäässä esterataa maneesiin. Kellon ollessa vähän yli kahdeksan oli rata valmiina maneesissa ja riensin itse varustamaan hevosta estetamineisiin. Olin nimittäin päättänyt hypätä itsenäisesti ratatreeniä illan päätteeksi, kun en kerta osallistunut kisoihin sunnuntaina.

 

Tämä video sisältää alkuverryttelyä (linkki).

 

Pyysin äitini ja isäpuoleni paikalle auttamaan esteiden kanssa, sillä en halua hypätä yksin ihan turvallisuussyistä. Äiti otti mukaan videokameran, joten tässä on materiaalia kaikista hypyistä ja lisäksi vähän alkuverryttelystä. Menin yhteensä reilun tunnin verran: aluksi kävelin pitkään ja verryttelin Champin muutenkin huolellisesti, sillä maneesissa oli ensimmäistä kertaa oikeasti ihan viileää. Annoin hevosen ravata ensin ihan pitkässä muodossa sellaista tahtia kuin se itse halusi, ottaen vasta myöhemmin hevosta ylemmäs ja vaatien siltä jotain. Tein ravissa samantyylistä alkuverryttelyä kuin Ninan valmennuksessa, sillä Champ toimi silloin todella kivasti.

 

Laukassa annoin hevosen jälleen edetä ensin omaa tahtiaan istuen itse kevyessä istunnassa. Champ halusi mennä täysiä maneesia ympäri, mutta olin iloinen hevosen eteenpäin pyrkimyksestä, enkä halunnut rajoittaa sitä siinä vaiheessa liikaa (kuten videolla sanonkin). Tein lopulta samaa tehtävää kuin ravissa ja sen jälkeen vähän laukannostoja, joissa Champin piti käynnistä reagoida pienestä pohkeesta todella selvästi laukkaan. Champin kanssa suurin ongelma on yleensä se, että se ei ajattele tarpeeksi eteenpäin kävellessään tai pysähdyksissä: toisin sanoen se on pohkeen takana.

 

Tältä videolta voi katsoa verryttelyhypyt (linkki).

 

Verryttelyhypyt tein vähän samalla ajatuksella kuin kisoihin valmistautuessa: ensin muutama kavaletti, sitten pystyä vähitellen nostaen 110cm korkeudelle ja tämän jälkeen okserille muutama hyppy niin, että se on lopussa reilu 110cm korkea. Kaikki hypyt on katsottavissa noilta videoilta, joten en selitä niistä sen kummemmin. Hain hyvää ja iloista fiilistä ratsastukseen ja annoin Champin olla vähän "villi". Se hyppäsi tosi positiivisella asenteella ja oli oikein kiva ratsastaa.

 

Kun olin hypännyt tarpeeksi verryttelyhyppyjä, aloitin radan ratsastuksen. Rata oli sama kuin seuraavan päivän kisojen ensimmäinen vaihe, sisälsi sujuvia teitä ja oikeastaan aika vähän mitään kamalan teknistä. Neljänneltä viidennelle sai sujua neljällä laukalla ja pidensin itselleni sarjavälin vähän isommaksi, kun Champilla on sen verran pitkä laukka ja halusin hyppäämisen olevan tällä kertaa helppoa ja sujuvaa. Kuudennelta seitsemännelle ei ollut mitään tiettyä metrimäärää, mutta se oli sujuvat seitsemän laukkaa - ei ratsastaen eteen, vaan sallien laukata perille asti. Ensimmäinen rata oli kahta ensimmäistä estettä lukuun ottamatta 80-100cm ja toinen sitten 100-120cm.

 

 Tässä videossa on ratavideot, pienempi ja isompi (linkki).

 

Molemmat radat olivat ihan sujuvia, toinen varsinkin - ensimmäisellä kerralla nuo välit ovat aina vähän hakemista, kun en tiedä yhtään, millaiselta tietä esimerkiksi kaareviin väleihin kannattaa tehdä ja miten linjoille kannattaa tulla sisään. Hyvä ero oli esimerkiksi neljänneltä viidennelle: ensimmäisellä kerralla pidin vähän liikaa kaarteesta ulos neloselle, jolloin siihen tuli okserin takia melko ylöspäin menevä hyppy ja jouduin ratsastamaan voimakkaammin eteen päästäkseni viidennelle esteelle neljällä laukalla. Toisella radalla sujuin paremmin kaarteesta läpi okserille, jolloin sain isomman hypyn sisään ja neljä laukkaa oli vaivaton viidennelle.

 

Kuten jo aiemmin sanoin, halusin Champin olevan positiivisella asenteella hypätessä ja sitä se todella oli! Koko ajan korvat pystyssä ja zoomaillen aina edessä olevalle esteelle, josko se hypättäisiin. Annoin sen laukata vähän vapaammin, enkä esimerkiksi istunut heti esteiden jälkeen satulaan. Kehuin sitä äänellä paljon. Hevosesta huomasi, miten sen itseluottamus oli "huipussaan" ja sen ilme oli ihan "kyllä mä osaan!". Niin hauska tapaus! Koska valmentajaa ei ollut mukana, en halunnut hypätä enempää, saati vaativampia tehtäviä. En todellakaan ole niin taitava, että pystyisin hyppäämään itsenäisesti mitään kovin vaativaa, sillä se ei ole turvallista enää kenellekään osapuolelle.

 

Hyppäättekö te itsenäisesti koskaan?