#440: Vaikeuksien kautta voittoon?

Pitkästä aikaa täällä taas! Nyt on kyllä pakko sanoa, että olen totaallisesti jättänyt bloggaamisen sivuun ja keskittynyt sen sijaan tekemään muita tekemättömiä hommia valmiiksi. Olin perjantaista sunnuntaihin Ypäjällä kauden viimeisissä isommissa hallikisoissa, enkä edes harkinnut ottavani tietokonetta tai kameraa mukaan. Vaikka bloggaaminen on ihanaa ajanvietettä, on välillä kiva pitää pieni hengähdystauko ja tehdä asioita ilman, että ikuistaa joka hetkeä muiden tarkasteltavaksi.

 

En mainostanut blogissa lähdöstäni Ypäjälle, joten se on voinut tulla joillekin yllätyksenä. Lähdin siis perjantaina tavaroiden pakkaamisen ja hevosen ratsastamisen jälkeen ajelemaan kohti Ypäjää Champin kanssa: olin ilmoittautunut lauantaina 110cm luokkaan ja sunnuntaina 120cm luokkaan. Jännitti niin paljon, etten meinannut nahoissani pysyä - välillä ihan mietin, miksi edes halusin lähteä kisaamaan, kun paljon mieluumin olisin istunut verryttelyssä töissä ilman omia suorituspaineita!

 

Mulla ei ole tältä kerralta mitään materiaalia, sillä sunnuntaina kukaan ei kuvannut ratojani ja lauantain videot eivät ole sellaisia, mitä voisin laadun puolesta julki laittaa (zoomaukset ihan pielessä ja välillä ratsukkoa ei näy ollenkaan). Kerron kuitenkin lyhyesti siitä, miten meillä tuolla loppujen lopuksi meni: välillä teki mieli heittää hanskat tiskiin ja poistua takavasemmalle upoten itsesääliin, mutta loppujen lopuksi olin kuin hangon keksi ja valmiina kohtaamaan uudet haasteet entistä vahvempana.

 

Puhelinkuvia! Laatu siis mitä on.. Tässä Champ lauantain starttien jälkeen niin viattoman näköisenä..

.. ja tässä sunnuntaina ruusukkeen kanssa :)

Jo tutuksi tulleeseen tapaan hoidin itse Champin koko viikonlopun ajan, sillä mulla ei ollut kaveria mukana auttamassa. Aamulla herätykset olivat siis kuudelta ja nukkumaan pääsi vasta yhdentoista maissa. Väliin mahtui paitsi hevosen ruokintaa, kävelytystä ja ratsastusta, myös karsinan siivousta, töitä ja tuttujen kanssa kuulumisten vaihtamista. Olin nukkunut jo torstai-perjantai välisen yön huonosti, joten viikonloppuna olin äärimmäisen väsynyt, enkä esimerkiksi jaksanut meikata tai harjata hiuksia koko aikana, haha :D Pipo vaan päähän ja sillä hyvä!

 

Lauantain 110cm luokka oli oikea jumboluokka yli 80 lähtijän toimesta - onneksi starttasin alkupäässä! Hoidin Champin siistiksi, mutten tälläkään kertaa letittänyt hevosta. Verryttelyssä hevonen tuntui ihan super hyvältä ja teki hienoja hyppyjä, vaikka toin sitä välillä vähän huonoihin paikkoihin. Kerran se vähän spookasi pientä okseria yrittäen kiemurrella, muttei kuitenkaan yrittänyt kieltää. Ruuna vinkui ja oli aika voimakas takaa hypyissä, joten kyydissä oli pysymistä. Radalle menin sitten sellaisella asenteella, ettei mistään mennä ohi. Moni varmasti muistaa miten meillä kävi viimeksi Ypäjällä ensimmäisessä luokassa: hevonen oli verkassa hyvä, mutta radalla jäi pomppimaan kulmaan ja lopulta oli aika potkittavissa koko radan läpi.

 

Ennen lähtömerkin saamista olin näyttänyt hevoselle kaikki erikoisemmat esteet ja pitänyt todella paljon tuntumaa koko ajan niin, ettei Champ päässyt pois viritetystä tilasta ollenkaan. Radan viimeinen este oli vesimatto, jota Champ kyttäsi heti alusta lähtien. Ensimmäisen esteen pääsimme hyvin yli, mutta toinen este oli kohti vesimattoa ja Champ teki nelisen metriä ennen estettä laukasta täyskäännöksen hypäten pystyyn. Se ei siis kieltänyt kakkosesteelle, muttei suostunut menemään lähelle vesimattoestettä. Potkin sitä koko voimallani hetken aikaa ja tullessani uudestaan teki Champ saman, mutta kerkesin kääntää sen voltille niin, ettei sitä laskettu uudeksi kielloksi. Uudella yrityksellä katsojat auttoivat ja hakkasivat maneesin laitaa niin, että ruuna väisti ääntä ja meni kakkosesta yli. Loppurata olikin melkoista taistelua: hevonen ei kuunnellut ohjaa eikä pohjetta, joten keilattiin aika monta estettä huonojen lähestymisten vuoksi. Se ei yrittänyt onneksi enää kieltää, muttei ollut missään nimessä hallinnassa.

 

Perjantaina kävimme Champin kanssa vielä kävelyllä yhdeksän maissa illalla.

Ypäjällä oli lauantaina oikein talvista! Ja kylmää..

Radan jälkeen soitin valmentajalleni ja kysyin, voisinko pyytää jotain toista hyppäämään Champilla luokan ulkopuolisena tuon radan vielä uudelleen. Valitsin stunttikuskiksi Madis Mornan, joka on mua paljon kokeneempi ja taitavampi ratsastaja ja kisannut paljon erilaisilla hevosilla. Madis suostui hyppäämään Champilla luokan vielä omien ratsastettaviensa päälle, vaikkei ollut koskaan aiemmin ratsastanut hevosellani. Iso kiitos siis hänelle! Lainakusin halusin Champin selkään siksi, että halusin nähdä, johtuuko hevosen lukkoon meneminen omasta jännityksestäni vai jostakin muusta. Kukaan muuhan ei ole hevosella varsinaisesti hypännyt sen ollessa minulla.

 

Madiksen kanssa Champ oli vieläkin parempi verryttelyssä ja teki pari todella hienoa hyppyä! Katselin maasta, että onpas mulla kiva hevonen. Kerroin Madikselle meidän ongelmat ratsastuksessa ja varsinkin radalla, sillä kotona ja verrytelyssähän hevonen on kuin unelma. Verryttelyssä Madis tuli kerran 120cm okserin sellaisella ilmavaralla, että se olisi pitänyt saada videolle. No, ainahan se menee niin, että kun kukaan ei ole kuvaamassa, kaikki sujuu kuin rasvattu.

 

Radalla Madis antoi Champin olla ihan rentona ennen lähtömerkkiä ja seistä pitkin ohjin. Itse suoritus meni aika lailla kuten omani: samassa kohden hevonen rupesi pelleilemään ja oli selkeästi sitä mieltä, ettei halunnut toimia yhteistyössä. Kun Madis sai sen potkittua tilanteesta pois, loppurata sujui omaani paremmin. Kommentit olivat seuraavat: hieno hevonen, joka jännittyessään menee tilaan, missä ei kuuntele jalkaa ollenkaan. Jos sillä menee vähän hitaampaa laukkaa, se jää pohkeen taakse ja pääsee tekemään tuollaisia äkkikäännöksiä esteeltä pois ja jos sitä ratsastaa isommassa laukassa, se vähän pelästyy tilannetta ja ottaa herkemmin puomeja, kun ei ole tottunut isompaan ratalaukkaan.

 

Lauantain iltakävely.

Sunnuntaina menin laittamaan Champia kuntoon 110cm luokkaa varten, mutta se oli mennyt nukkumaan.
Tuossa näkyy myös, miten se oli levittänyt heinänsä karsinaan, mitä se ei normaalisti koskaan tee.

Lauantaina meillä kävi vielä ammattilainen katsomassa satulan istuvuuden, kun olin aikaisemmin sen sopinut ja satula todettiin nykyisillä virityksillä hyväksi. Pyysin vielä illalla Timo Talviota katsomaan hevosta, kun se oli vaisu, eikä oikein syönyt kunnolla. Champ oli vatsastaan arka ja selkeästi reagoi sillä muutokseen, joten sain Talvioilta mahahaavalääkkeen seuraavaa päivää vasten helpottamaan hevosen oloa. Sovimme, että Timo katsoisi sunnuntain starttini ja keskustelisimme sen jälkeen hevosen tilanteesta.

 

Siirsin itseni 120cm luokasta 110cm luokkaan sunnuntaille ja päätin muiden kanssa juteltuani mennä vielä alle pienimmän mahdollisen luokan eli 90cm heti aamusta kahdeksalta. Aamuluokkaan laitoin hevoselle verryttelyyn gramaanit ja hyppäsinkin niillä muutaman hypyn ottaen ne pois vasta okserille. Sama toistui: hevonen oli todella kiva verryttelyssä, mutta radalla se kääntyi ympäri ennen ykkösestettä. Tästä sisuuntuneena jatkoin loppuradan täysin virheettä ja ihan välttävän siististikin, hevonen ei yrittänyt mitään ja oli todella hyvin menossa imien esteille. Luulin tietysti, että ensimmäiselle esteelle tuli kielto, joten en jatkanut toiseen vaiheeseen - emme olleet kuitenkaan vielä ylittäneet lähtölinjaa, joten olisin saanut jatkaa radan loppuun. Tajusin sen vasta siirryttyäni raviin seuraavan esteen jälkeen, joten jouduin tekemään uuden lähestymisen toisen vaiheen ensimmäiselle esteelle ja tästä sain virhepisteitä ja yliaikaa. Arvatkaa vain sainko kuittailuja muilta! Kun hevonen toimi hyvin, ei ratsastaja tajunnut ratsastaa rataa loppuun..

 

Juttelin Talvion kanssa ja hän sanoi, että voisin hyvin mennä sen 110cm luokan vielä perään. Tuon luokan verryttelyssä Champ oli todella hyvä, paras kaikista. Ja radalla se oikein loisti! Heti lähtömerkin saatuani käytin laukannoston yhteydessä raippaa pohkeen taakse ja sen jälkeen hevonen ei ajatellut taakse päin edes sekunnin vertaa. Kaikki lähestymiset onnistuivat ja pääsin ratsastamaan aikaa. Tuloksena nollarata, johon olin omalta ratsastukseltanikin oikein tyytyväinen - harvinaista siis! Osasin ratkaista tilanteita hyvin ja tunsin taas sen saman flown, joka  meillä oli aluemestaruusradalla. En tehnyt supertiukkoja teitä, mutta sijoituimme silti ja saimme ruusukkeen. Radan jälkeen Champ oli kyllä varsin tietoinen siitä, että se oli ollut hieno, sillä se tepasteli ulkona niin ylpeän näköisenä, ettei toista ollut..

 

Laitettiin keräys pystyyn! :D

Analyysi Talviolta oli se, että Champ reagoi selkeästi vatsallaan kisatilanteissa. Hänen mielestään hevosessa on valtavasti laatua ja se haluaa suorittaa koko sydämestään, mutta sitä häiritsee joku asia, minkä se kokee ikäväksi ja siksi se temppuilee. Toisaalta tuo häiritsevä tekijä ei ole niin suuri, että siitä olisi sille haittaa. Sain ohjeeksi syöttää sille aina ennen kisoja ja kisojen ajan mahahaavalääkettä tai muuta happosalpaajaa, kuten monet tuttuni tekevät kisahevosiensa kanssa. Sen lisäksi päätin syöttää hevoselle mahahaavalääkekuurin ihan varmuuden vuoksi nyt kisojen jälkeen. Meidän vakuutus korvaisi tuon lääkityksen, mikäli hevonen tähystettäisiin ja sille todettaisiin mahahaava, mutten halua tähystyttää Champia paaston takia ja siksi mennään näin.

 

Sovimme myös, että kun hollannin maajoukkue-eläinlääkäri tulee seuraavan kerran Suomeen, hän katsoo Champin vuosihuollon merkeissä Talvion kanssa kokonaan läpi esteradalla ja kliinisesti, jotta ollaan sitten valmiita ensi kauteen. Siihen asti jatketaan normaalia treeniä ja käydään ehkä jossain seurakisoissa lähiseudulla, mikäli omat aikatauluni antavat myöten. Ajattelin, että Champ olisi ollut nyt alkuviikosta väsynyt kisojen vuoksi (kuten oli edellisellä kerralla), sillä se oli sunnuntaina tosi väsynyt Ypäjällä, mutta vielä mitä - hevonen on ollut tosi pirteä ja hyvätuulinen. Torstaina se pääsee taas hierontaan ja lauantaina hyppään jotain jumppaavaa tallikaverini kanssa. Siihen asti ratsastetaan hevosta läpi sileällä ja pidetään mieli virkeänä!