#441: Hyppäämistä vieraalla hevosella!

Tämän postauksen tekeminen venyi kyllä luvattoman myöhäiseksi, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan - eikö? Olin viime viikon maanantaina vierailemassa Puoliverinen prinssi -blogin kirjoittajan Susannan ja hänen hevosensa Nuutin luona ja pääsin hyppäämään rautiaalla sukkajalkaisella ruunalla (paras väri, heh!). Olimme suunnitelleet tätä todella pitkään, mutta harvoin kahden kiireisen ihmisen aikataulut kohtaavat sopivasti yhteen. Onneksi vihdoin näin tapahtui!

 

Susanna kertoikin jo aikaisemmin omia mietteitään bloginsa puolella ratsastuskerrasta. Aloittelimme niin, että Susanna kävi itse kyydissä testaamassa ensin hevosensa liikkumisen ja kiipesin sitten hänen jälkeensä satulaan. Ennen omaa ratsastustani pyysin, että Susanna ottaisi yhden hypyn kavaletille, jotta näkisin maasta vähän millainen hyppy Nuutilla on. Selkään kavuttuani kävin ensin kaikki askellajit läpi ja tunnustelin vähän millainen hevonen oli kyseessä, sillä en ollut koskaan aiemmin ratsastanut Nuutilla ja oikeastaan vain kerran aiemmin nähnyt sen livenä liikenteessä.

 

Esteiden välissä Nuutti jäi helposti vahvaksi edestä ja halusi kiitää esteille juuri omaksi valitsemaansa vauhtia!

Nuutin ja Champin suurin ero on varmasti se, että Nuutti tukeutuu ohjaan paremmin ja on melko tasainen suorittaja. Ei missään nimessä mikään automaatti ja isot pisteet Susannalle siitä, miten helpota hän saa Nuutin näyttämään! Olin itse ihan hukassa aluksi, sillä ruunalla oli todella erilaiset liikkeet Champiin verrattuna ja se toimi vähän eri tavalla kuin oman ratsastustapani muokkaama tuttu ja turvallinen Champ. Laukassa nauroin ja mulla oli lähinnä sellainen tunne kuin mua olisi kiidätetty tuhatta ja sataa maneesia ympäri.. Kyselin Susannalta, mikä on hevoselle helpompi suunta ja lähdin sen mukaan tekemään verryttelyhyppyjä.

 

Olimme rakentaneet maneesin toiselle pitkälle sivulle pysty-okseri -linjan, diagonaalille pystyn ja toiselle pitkälle sivulle kavaletti-okseri -sarjan yhdellä laukka-askeleella. Aloitin hyppäämisen tulemalla ensin molemmista suunnista yhtä pystyä ympyrällä niin, että pyrin säilyttämään mahdollisimman tasaisen laukan esteelle asti. Nuutti oli todella rento ja tasainen aina siihen asti, kunnes se kiinnittyi esteeseen ja lähti vetämään sitä kohden toden teolla. Yritin pitää käden mahdollisimman vakaana ja matalana tehden pidätteitä ilman repimistä taaksepäin. Martingaali olisi varmasti ollut hyvä apukeino pään nostamiseen, mutta sitä ei tällä kertaa mukana ollut.

 

Tällainen hieno tasajalkahyppy tuli tehtyä, kun Nuutti oli menossa enemmän kuin kuski olisi sallinut..

 

Kun olin saanut tuntumaa hyppyyn, siirryin tekemään tehtäviä yksittäin ennen radan ratsastamista. Tulin pysty-okseri -linjaa muutaman kerran ja säädimme sitten väliä sopivammaksi. Nuutti jäi esteiden välissä todella vahvaksi suusta ja sen laukkaa oli siksi vaikea säädellä, joten jäin helposti liian lähelle seuraavaa estettä. Muutaman kerran tulimme aika pohjaan, jolloin hevonen pomppasi tasajalkahypyn okserin yli. Mun olisi pitänyt päästä istumaan paremmin hevosen ympäri ja saada se paremmin takaosansa päälle, jotta sen laukka olisi ollut alusta asti paremmin säädeltävissä.

 

Pyrin tekemään niin, että hyppäsin aina muutaman hypyn ja kävelin sen jälkeen hetken ennen uusia hyppyjä. Nuutilla ei ole hypätty pitkään aikaan säännöllisesti, käsittääkseni ei moneen vuoteen kunnolla pieniä esteitä lukuun ottamatta. Tulimme rataa ensin pienellä korkeudella niin, että siirsin hevosen esteiden välissä käyntiin tai tein voltin, jotta sain sen takaisin avuille ennen seuraavaa estettä. Lopulta Susanna nosti esteet ensin noin 80cm korkeudelle ja sitten vielä vähän isommaksi niin, että toinen okseri oli metrin ja toinen 110cm.

 

 

Nuutti väsähti todella nopeasti, vaikka pidimme paljon kävelyjaksoja ja hyppäsimme määrällisesti vähän. Väsähtäessään se ei enää jäänyt kättä vasten esteiden välissä, jolloin mun olisi pitänyt ratsastaa paremmin jalalla kättä kohden ja hevonen eteen mahtuaksemme väleihin kuten aiemmin. En tajunnut tätä heti tehdä, jolloin otimme muutaman kerran huonon etäisyyden yhdelle esteelle, minkä jälkeen Nuutin itseluottamus sai vähän kolausta ja se ilmoitti, ettei suostu menemään sen yli. Koska homman oli tarkoitus olla hauskaa vaihtelua hevoselle, pyysin Susannaa laskemaan okserin ihan pieneksi ja tulin sen kerran sellaisena. Sen jälkeen vielä sarja isompana ja sitten noin 80cm pysty lopuksi niin, että hevoselle jäi positiivinen mieli hyppäämisestä.

 

Kun tarkoituksena ei ole treenata verenmaku suussa estekisoja varten, vaan toteuttaa esteratsastus hevoselle lähinnä mielenvirkistyksen muodossa, ei mielestäni tarvitse vaatia hevosta menemään sen mukavuusalueen yli jatkuvasti. Tärkeää on, että varsinkin vaikeampien tehtävien jälkeen hevosta kiitetään tarjoamalla sille mahdollisuus sille helppoon ja mieluisaan tehtävään, josta se selviytyy vaivattomasti. Näin ollen sille jää päällimmäiseksi positiivinen fiilis hyppäämisestä ja se haluaa tehdä sitä jatkossakin. Samalla tavalla toimitaan usein nuorten hevosten kanssa. Tuon hyppykerran aikana nostimme vaatimustasoa ehkä hieman liikaa aiempien hyppykertojen määrään nähden, joten oli hyvä palata takaisin helppoon tehtävään lopuksi.

 

Nuutilla on todella vahva hyppy ja sen takajalat kyllä nousivat korkealle esteiden noustessa, oli ihan kyydissä pysymistä :)

 

Kaiken kaikkiaan mulla oli todella hauskaa ja olen Susannalle kiitollinen mahdollisuudesta hypätä Nuutilla! Kaikkien hevosten kanssa saadut kilometrit ovat aina plussaa itselleni ratsastajana, sillä pääsen kokeilemaan erilaisia hevosia ja kehittymään siten itse ratsastajana. Vaikka en taitava olekaan, on ihana huomata, miten eri ihmiset antavat mun ratsastaa hevosillaan silloin tällöin.

 

Ratsastatteko te paljon eri hevosilla? :)