#475: Jouluinen tervehdys

Blogin joulukalenteri on nyt avattu loppuun ja paluu arkipostauksien pariin alkaa. Kulunut kuukausi onkin ollut hyvin vaihderikas, sillä se on pitänyt sisällään valmennuksia, kotitreeniä ja matkustelua. Tällä hetkellä olen Polvijärvellä sukulaisteni luona, mutta palaan illalla takaisin kotiin lauantain työpäivää varten (josta suuntaan heti alkuillaksi Turkuun ja palaan takaisin sunnuntaina). Kiirettä on siis pitänyt ja tämän vuoden puolella edessä on vielä yksi esseen palautus, joten blogi jää toistaiseksi hieman hiljaisemmalle vaihteelle ennen uutta vuotta.

 

On aina yhtä vaikeaa aloittaa postausta pidemmän arkipostaustauon jälkeen. Mitähän kertoisin? Mielestäni tähän väliin olisi hyvä aika ottaa kysymyspostaus - tällä kertaa menneen kuukauden ajalta tai lähitulevaisuuteen liittyen. Eli laittakaa kysymyksiä tulemaan kommenteilla! Ne saavat liittyä kaikkeen ratsastukseen tai hevosiin, mutta miksei myös jollakin tasolla itseeni ilman hevosia. Yritän vastailla kysymyksiin viikonlopun aikana.

 

 

 

Aatto sujui itselläni hyvin aiempien rutiinien mukaisesti: aamulla heräsin tallille, sillä luvassa oli joulukatrilli. Tämän postauksen kuvat ovatkin otettu pitkälti joulukatrillista sekä sen jälkeisestä fiilistelystä. Meidän tallilla on tapana pukea hevoset jouluisesti ja ennen katrillia muutamat vapaaehtoiset esittivät vielä joulunäytelmän. Katrillissa olin Champin kanssa johtoparina, sillä se ottaa helposti kierroksia joutuessaan kulkemaan jonossa. Kun oli vuorossa laukkaosuus ympyrällä, olin todella lähellä tippumista: edellä oleva hevonen pukitti pienesti, jota Champ väisti pysähtymällä (vaikka väli olikin reilu). Samalla sekunnilla se vinkaisi ja pukitti niin, että tallikaverit kertoivat jälkikäteen sen koko vatsan näkyneen. Olin tietysti itse ihan kaulalla, josta hevonen vielä pomppasi ylös. Onneksi näin, koska muuten olisin lentänyt kauniissa kaaressa maahan. Sen jälkeen Champ oli todella tyytyväinen itseensä..

 

Aatonaattona kävin ratsastamassa lumisella pellolla ennen varsinaista maneesityöskentelyä. Champ oli niin innoissaan! Emme päässeet kahta metriä suoraan, sillä ruuna vinkui, viskoi päätään ja loikki suuntaan ja toiseen. Tuttuun tapaan tarkoituksena oli ravata ylämäki ja kävellä alas, mutta Champ päätti ravin sijaan vetää aina pukkilaukalla koko pitkän mäen ylös ja pysähtyä mäen päälle korvat hörössä tuijottamaan kaukaisuuteen. Ajattelin, että monen kerran jälkeen hevonen olisi rauhoittunut, mutta meno ei hyytynyt yhtään! Kerran otin yhden kuvan maisemasta, kun Champ seisoi hetken paikoillaan. Laitoin puhelimen takaisin taskuun ja ajattelin, että tämä riehuminen oli ilmeisesti tässä. Käyttäessäni vähän pohjetta Champ sinkosi jälleen sivulle raketin lailla vinkumisen saattelemana. Harmi, kun mukana ei ollut kuvaajaa, sillä tuolta ratsastukselta olisi saanut hauskoja kuvia!

 

 

 

 

Täällä Itä-Suomessa on pakkasta melkein 20 astetta ja sää on todella ihana! Yritän päästä tänään päivällä ennen kotiin paluuta ottamaan muutamia kuvia luonnosta, sillä kotona ei tällaista kovinkaan usein pääse näkemään, vaikka lunta toki sinnekin on tullut. Toivotaan todella, että tästä vuodesta tulee oikein luminen ja pääsemme nauttimaan talvesta kunnolla :)

 

Mitä pidätte kuvista? Otitteko te joulukuvia hevosistanne?