#526: Ratatreeniä Riders Innissa

Oho, viime postauksesta kerkesi vierähtää hyvä tovi, joten nyt taitaa olla korkea aika tulla kirjoittelemaan teille hieman menneiden päivien tapahtumista. Tai itseasiassa varsinainen kuulumispostaus on tulossa myöhemmin tällä viikolla - tämän postauksen aiheena on viime viikkoinen hyppypäivä Riders Innilla Hyvinkäällä.

 

Paikka itsessään taitaakin olla teille lukijoille tuttu joko entisten vastaavanlaisten postauksieni kautta tai sitten olette päässeet tutustumaan tiloihin paikan päällä. Viime viikonloppuna (eli siis pääsiäisviikonloppuna) talli järjesti 1-3 tasolla hypättävät kilpailut, joissa olin sunnuntaina auttamassa. Mutta ei siitä sen enempää, kerron niistä karkeloista seuraavissa postauksissa enemmän!

Edellisen kerran kävimme hyppäämässä Riders Innissa niin, että olimme aamun ensimmäisiä ratsastajia. Viime keskiviikkona olin vuorostani päivän viimeinen hyppääjä ja ennen vuoroani maneesissa oli hypätty käsittääkseni ainakin kolme valmennustuntia ilta-aikaan. Tämä näkyi hieman maneesin pohjassa, joka oli kaarteiden ja esteiden ponnistus-/laskeutumiskohtien alueelta muuttunut melko pehmeäksi. Noin uusi maneesin pohja ei ole vielä täysin asettunut, mutta kuten valmentajani aina sanoo: "don't blame the ground, learn how to ride".

 

Aloitin verryttelemällä hevosta ravissa ja laukassa rennosti hölkkäämällä. Champilla tuntui olevan ihan kivasti virtaa, sillä jo ennen maneesiin pääsyä se esitti vaikka mitä "katsokaa, olen maailman mahatavin ori" -liikkeitä kävelyttäessäni sitä pihalla vuoroa odotellessamme. Hevonen selkeästi tunnisti, mikä paikka oli kyseessä ja mitä se pääsisi tekemään.

 

Isäni kuvasi videoita ratsastuksestani, mutta suurin osa ajasta meni esteiden korkeuksien muuttamiseen ja näin ollen varsinaisen alkuverryttelyn ja sileätyöskentelyn videointi jäi kokonaan pois. Onneksi Salla oli jälleen paikalla kameran kanssa ja sain muistikortille mitä ihanampia hyppykuvia muistoksi. Pitää kyllä olla kiitollinen, kun joku jaksaa olla paikalla aina keretessään! :)

 

Verryttelyhypyt otin yhdelle "ylimääräiselle" esteelle, joka ei kuulunut varsinaiseen rataan. Aloitin ristikolla ja tulin sitä molemmista suunnista, minkä jälkeen nostin sitä pystyksi ja vähitellen korkeutta lisää. Mitään varsinaisia suurempia ongelmia ei ollut, mutta Champ oli vähän turhan paljon menossa ja sen vuoksi jäin vetämään liikaa kädellä taakse. Muutamia kertoja ponnistuspaikka oli turhan lähellä estettä, mutta pidin tuntuman kuitenkin loppuun asti. Se, mitä voisin korjata ehdottomasti paremmaksi, on hyppyihin mukautuminen. Olin varsinkin tällä hyppykerralla todella monessa kohdin ihan liikaa hevosen liikkeen edellä, mikä näkyi varsinkin ponnistuksessa. Ja kun pohja oli melko raskas (ja tämän vuoksi hevosellekin työläämpi ponnistaa hyppyyn ja saada etuosa tarpeeksi nopeasti ylös), olisi mun pitänyt pikemminkin olla entistä pystymmässä ylävartalolla ja odottaa sen sijaan, että heittäydyn kaulalle ja toivon parasta. No, jälkiviisaus on paras viisaus..

 

Pyysin apujoukkojani laskemaan esteet noin 90cm korkeudelle ja näytin heille mitan selästä käsin. Seuraavalle radalle nostimme korkeuden metriin ja siitä seuraavalle 110cm korkuiseksi. Tai niin ainakin luulin! Riders Innissa ei ole mitään mittoja esteissä, joten arvioin korkeudet hieman väärin.. Sunnuntaina sain tietää, että todellisuudessa ensimmäinen ratani oli ollut noin metrissä, toinen 110cm ja kolmannella esteet olivat 120-130cm. Sunnuntaina naureskelin, että ehkä mä uskallan mennä kisoissa sen 110cm, kun ne tuntuvat niin maahankaivetuilta treeneissä. Olen nimittäin sanonut kaikille, että kisaan tällä kaudella vain 90cm, kun en uskalla muuta mennä :D

Champin kanssa käytiin vielä vähän ihmettelemässä, että olipas esteet lopuksi isoja :D

Ensimmäisellä radalla oli sekä hyvää, että huonoa. Jäin ratsastamaan kolmannelle esteelle ihan taaksepäin ja jatkoin samaa vetämistä neljännelle, mitä ei edes tullut videolle, kun kuvaaja kuvasi jotain ihan muuta kuin ratsukkoa. No, ehkä hyvä niin. Champ onneksi oli tilanteen tasalla ja hyppäsi kuskin estelyistä huolimatta varsin mallikkaasti. Toisella radalla en säätänyt ihan niin paljon ja hypyistä tuli pehmeämpiä.

 

Se on todellakin totta, että erilaiset pohjat vaativat erilaista ratsastusta. Mun olisi pitänyt edetä paljon enemmän eteen, mutta jostain syystä jäin lähinnä junnaamaan paikalleni, mikä kostautui korkeimmalla radalla sekä ykkösesteelle, että neljännelle okserille. Ykköselle tein kerta toisensa perään saman virheen eli jäin kaarteessa (jossa oli todella pehmeää) laukkaamaan liikaa taakse ja otin yhden askeleen liikaa. Champ kyllä hyppäsi joka ikinen kerta puhtaasti yli, mutta kuten videoilta voitte huomata, joutui se hieman jumppaamaan ja kuski kyllä keikkui kyydissä minkä vain apinantaidoiltaan osasi! Tunsin itseni niin huonoksi, kun en vain saanut korjattua virhettä yrityksistä huolimatta. Isommalla radalla jäin ratsastamaan samalla tavalla taaksepäin kolmannelta kohti neljättä estettä eli okseria. Champilla ei olisi ollut minkäänlaista mahdollisuutta hypätä puhtaasti leveästä okserista yli, joten se lähinnä hidasti ennen estettä ja kääntyi siltä pois. Täysin oma vikani ja uudestaan tullessani ratsastin edelleen liikaa kädellä, tosin sillä kertaa myös jalalla tukien ja hevonen hyppäsi.

 

 

Kaikki videot (linkki videoon).

 

 

Viimeinen rata (linkki videoon).

 

Viimeinen rata sujui onneksi ihan hyvin pieniä virheitä lukuun ottamatta. Ensimmäiselle esteelle tein siis edelleen saman virheen, mistä jo tuossa aiemmin kerroin ja sarjalle etenin kaarteesta vähän turhan pienesti. Muuten olen aika tyytyväinen! Ja jos jotain oikeasti positiivista pitää sanoa, niin selkeästi tämä talven aikana tehty ratatreenaus alkaa pikkuhiljaa näkymään omassa ratsastuksessani ja varsinkin siellä pääkopassa. Nuokaan esteet eivät nimittäin tuntuneet isoilta, vaikka olivat loppujen lopuksi ihan esteiden kokoisia.

 

Tällä viikolla en pääse hyppäämään Riders Inniin aikataulullisista syistä, mutta ensi viikolla tarkoituksena olisi ottaa treenit joko itsenäisesti tai Ville Kulkkaan avustuksella. Tänään meillä oli kotitallilla rataharjoitukset, joissa hyppäsin lopuksi 110-120cm radan ja sain ehkä ensimmäistä kertaa kuulla valmentajani suusta sanat "ratsastin hyvin". Tuo merkitsee itselleni paljon, sillä noita sanoja ei turhan usein kuule - eikä valmentajani niitä huvikseen sano! Tämä olikin hyvä päätös pääsiäiselle.

 

Oikein ihanaa toista pääsiäispäivää kaikille :)