#545: Mikä on koulutunnin tarkoitus?

Mulla on nyt jotenkin todella tyhjä olo. Ensimmäiset pääsykokeet tältä vuodelta takana! Istuin tänään neljä tuntia Tampereen yliopistolla kirjoittamassa viisaita asioita paperille ja ajoin suoraan kotiin istuakseni hetkeksi koneen ääreen ja suunnatakseni sitten tallille. Täällä blogin puolella olikin alkuviikon ajan hiljaista, sillä luin ahkerasti viimeiset päivät ja majoituin Tampereella viimeisen yön.

 

Olen aiemmissa postauksissa kertonut, miten Champista on tullut jatkuvasti vain parempi ja parempi sileätunneilla. Eihän se edelleenkään mikään kouluhevonen ole, mutta verrattuna alkutalveen - tai vaikka kuukauden takaiseen - on ero selkään aikamoinen. Viime viikolla sain kouluvalmennukseen kuvaajan ja näin ollen hieman todistusaineistoa siitä, missä nyt mennään.

 

Kuvapläjäys, olkaa hyvä! Nyt on mukana hyviä ja huonompia hetkiä :)

Kaikkien kuvien laatu ei ole ihan parasta mahdollista, sillä ulkona oli jo hämärää eikä maneesissa kuin muutama lamppu päällä. Näistä on kuitenkin nähtävissä jotain, joten julkaisen silti!

Aluksi Champ kulkee vähän lapojen päällä, eikä nouse tarpeeksi ylös etuosastaan.

Tässä etuosa on jo paremmin ylhäällä.

Teimme vähän kokoamismaista liikehdintää: tästä siirtyminen isompaan raviin takaisin tai sitten käyntiin.

Kuluneen talven ja kevään aikana olen tehnyt mielenkiintoisen havainnon. Monet hevostuttavani kyselevät, mitä kaikkea teemme Champin kanssa kouluvalmennuksissa. Kun kerron meidän tekevän ihan perusratsastuksellisia juttuja, on vastaus yleensä jotain tällaista: "Joo, mutta mitä liikkeitä? Teettekö te avoja tai sulkuja? Tai mitä kouluohjelman pätkiä? Me harjoitellaan sitä ja tätä ja tuota..". Ihmiset ajattelevat helposti, että kouluvalmennuksissa hiotaan koko tunnin ajan yhtä liikettä, jotta siitä tulisi täydellinen. Ehkä kouluhevosten kohdalla asia onkin näin, mutta ei estehevosilla - tai ainakaan meillä.

 

Champin kanssa kouluvalmennukset pyrkivät kokonaisuudessaan siihen, että hevonen olisi avuilla, pohkeen ja ohjan välissä. Sen pitäisi olla reaktiivinen, tasapainossa ja kulkea tahdissa. Tuntien tavoitteena on parantaa hevosen ratsastettavuutta ja näin ollen toimivuutta esteiden välissä, ei suorittaa temppuja ja tehdä välttämättä teknisesti kovinkaan vaativia asioita. Jos teemme avotaivutuksia, sulkua, vaihtoja tai kokoamisia, niillä kaikilla halutaan tähdätä nimenomaan parempaan ratsastettavuuteen. Mitään liikkeitä ei siis tehdä siksi, että niitä on kiva tehdä tai että pääsen kertomaan tallissa, miten harjoittelimme vastalaukkaa. Tätä on vaikea selittää, mutta ymmärtänette pointin?

 



Näiden kahden kuvan (ylempi ja tämä) välillä huomaa eron, kun hevonen muuttuu pitkäksi.

 

Joskus saatamme tehdä tunnilla pelkästään siirtymisiä, joskus ihan kaikkea sekaisin. Esimerkiksi juuri viime viikolla teimme aluksi siirtymisiä ravista käyntiin. Ideana oli koota ravia vähän ja tehdä tästä napakka, mutta samalla pehmeä siirtyminen alaspäin. Mun piti huolehtia, että ratsastan siirtymisen loppuun asti, enkä luovuta viimeistä askelta Champille, jolloin se pääsee pitkäksi ja takajalka ei tule kunnolla rungon alle. Tärkeää oli siis tehdä siirtyminen pelkästään istunnalla: vatsalihakset aktiivisena, hengitys ulos, oman lantion mukautuminen käynnin tahtiin.

 

Ravissa meillä on tällä hetkellä ehdottomasti haastavinta se, etten saa antaa Champin juosta altani pois. Ennen se ei liikkunut mihinkään ja nykyään se haluaisi välillä paahtaa pikajunan lailla eteen lapojensa päällä. Kun se malttaa ravata (eli kun muistan itse ratsastaa), on ravissa pätkittäin todella kiva tahti ja jousto! Jonna jopa sanoi, että Champista tulisi hyvä kouluhevonen - jos sillä ei olisi kieltä ulkona ja niitä sen ahdistuskohtauksia, jolloin katselen hevosta pätkittäin yläkautta silmiin. Kieli tosin pysyy hyvin sisällä varsinkin ravissa, kun hevonen kantaa itseään kropan läpi.

 

Ja näissä kahdessa (ylempi ja tämä) jälleen ero: hevonen on etupainoinen ja toisessa paremmin ryhdissä.

Kuskiakin naurattaa :D

Laukassa hevonen on aluksi pitkä ja matala...



... mutta vähitellen sekin muuttuu ryhdikkäämmän näköiseksi :)

Nuo ahdistuskohtaukset ovat aina aluksi uuteen askellajiin siirtyessä ongelmana. Esimerkiksi nostaessani ensimmäisen kerran laukan saattaa Champ jäädä ensin ihan paikalleen ja kun pyydän sitä eteen, heittää se pään ylös ja laukkaa korvat hörössä pää niin ylhäällä, että kirjaimellisesti näen sen sen silmät korvien välistä. Tällöin teen helposti sen virheen, että annan hevosen päästä pitkäksi. Se, mitä noissa tilanteissa pitäisi tehdä, on pitää käsi vakaana ja nostaa sitä tarvittaessa ylemmäs tasaisen tuntuman säilyttämiseksi, istua hevosen ympärillä ja jatkaa vaikuttamista ihan samalla tavoin kuin aiemminkin. Muutaman kymmenen sekunnin jälkeen hevonen tajuaa, että hei, helpommalla pääsen, kun lasken päätä vähän alemmas.

 

Pään nostaminen ja paikalleen jääminen ovat varmasti jääneet mahahaavan takia päälle, sillä niitä on nykyään paljon vähemmän kuin ennen ja tosiaan vain ensimmäisessä laukannostossa tai välillä ensimmäistä kertaa raviin siirtyessä. Kun hevonen tasoittuu, ei se tee sitä enää ollenkaan. Mahahaavan ollessa pahimmillaan alkutalvesta ennen lääkityksen aloittamista on liikkuminen varmasti välillä ollut ikävän tuntuista, mikä heijastuu paikoitellen edelleen. Toivotaan, että tuon "ongelman" saa kitkettyä pois mahan parantuessa ja hevosen ratsastettavuuden parantuessa.

 

Heppa joutui ajattelemaan, kun pääkin vaahtosi! :D

Maailman parhain poni <3

Mulla olisi ollut vaikka mitä muuta kerrottavaa Champin ratsastettavuudesta tähän postaukseen, mutta valitettavasti kello rientää ja mun on aivan pakko lähteä tallille, jotten myöhästy illan koulutunnilta. Ulkona on todella sateinen sää, luvattiin jopa ukkosta. Ei siis yhtään huvittaisi lähteä kylmään tuuleen: varsinkaan, kun kaverit lähettelevät Keski-Euroopasta kuvia, joissa he taluttelevat hevosia lähes +30 asteen lämpötiloissa. No, ehkä mekin sitten kesällä!

 

Millaisia teidän koulutuntinne yleensä ovat? :)