#546: Helatorstain estetreenit

Eilen ihmiset viettivät vapaapäivää helatorstain merkeissä, joten pääsin jo päivällä Piuden luokse estevalmennukseen. Viimeksi olimme paikalla hevosen kanssa noin vuosi sitten, joten nyt oli korkea aika suunnata kotikentän ulkopuolelle. Kuvasimme tallipäivästä videopostauksen ja julkaisen sen heti, kunhan saan videonmuokkausohjelman toimintaan. Toivottavasti pian!

 

Meidän kotitallimme kenttä on pieni, mutta Piuden kenttä on vielä aavistuksen kapeampi. Se tuo omia haasteitaan ratsastusta ajatellen, varsinkin näin maneesikauden jälkeen: maneesissa kun on ollut sitä tilaa ratsastaa ja "haahuilla". Ahtaalla kentällä jokainen metri on otettava käyttöön, eikä missään kohdassa kannata oikaista - se nimittäin kostautuu niin, ettei seuraavalle esteelle kerkeä valmistautumaan ajoissa. Jos et ratsasta esteen jälkeen kunnolla kaarteeseen ja käytä kaikkea tilaa hyödyksi, et välttämättä pääse koskaan seuraavalle esteelle niin kuin olit suunnitellut. Se taas vaikuttaa siitä seuraavaan esteeseen ja niin edelleen. Oravanpyörä on valmis.

 

 

En kerro valmennuksesta tällä kertaa kovinkaan paljon näin kirjallisesti, sillä videopostaukseen tulee jonkun verran enemmän videoita ja materiaalia. Lisäksi tuon videonmuokkausohjelman kaatumisesta johtuen en pysty laittamaan kuin yksittäisiä videoita YouTubeen eli tämän postauksen tueksi saatte ainoastaan viimeisen radan liikkuvana kuvana. Sekin lienee tyhjää parempi? Ärsyttävää, miten riippuvainen koko bloggaaminen on yhdestä ohjelmasta..

 

Aloitimme tunnin tulemalla ympyrällä pienen pientä kavalettia laukassa molemmista suunnista. Mun piti katsoa, että hevonen pysyi suorana, kääntyi ulkoavuista ja huolehtia siitä, etten lähtenyt pidentämään laukkaa tarpeettomasti korotetulle puomille. Yritin jo heti alkutunnista kiinnittää huomioni siihen, että vasen jalkateräni osoittaisi paremmin menosuuntaan. Roikuin myös tuttuun tapaan enemmän vasemmalla jalustimella, joten korjailin useaan otteeseen painoa oikeallekin jalalle.

 

Haha, tämä kuva oli pakko laittaa, koska tässä näkyy miten osuin raipan kärjellä mun kypärän lippaan siksi, koska dyykkasin ylävartalolla liikaa :D Ja hei, yhtä aikaa paistaa aurinko ja sataa vettä!

 

Alkuverryttelyhypyt pystylle sujuivat ilman suurempia ongelmia, joskin en ratsastanut sille aina hyvää tietä. Aluksi ongelmana oli juurikin sen tilan käyttö: kun tilaa oli vähän, piti kaikki sentit ottaa huomioon ja ratsastaa korostetun tarkasti. Jos käänsin liian aikaisin, en päässyt pystyn jälkeen tarpeeksi syvälle seuraavaan kulmaan, mikä vaikeutti seuraavalle okserille lähestymistä, koska hevonen ei ollut ajoissa tasapainossa ennen estettä. Ongelmaksi muodostui myös se, että lähdin työntämään hevosta kulmaan oikealla ohjalla vieden kättä vasemmalle puolelle sen sijaan, että käyttäisin vasenta ohjaa ja oikeaa pohjetta. Kun sain tätä korjattua, oli ero ihan valtava: olin oikeasti valmis seuraavalle esteelle jo kulman aikana, en vasta seuraavassa kulmassa.

 

Hyppäsimme pientä rataa, joka oli lopuksi seuraavanlainen: lyhyeltä sivulta kulmankatkaisu-tyyppinen tie kapealle pystylle, lyhyellä diagonaalilla pysty, diagonaalilla okseri, pitkällä lähestymisellä suoralla linjalla okseri, diagonaalilla kulman jälkeen pysty toisesta suunnasta ja siitä lyhyellä diagonaalilla kapea toisesta suunnasta. Ei siis mitään kamalan hankalaa, mutta kuitenkin sitä, mikä on juuri mulle kaikista haastavinta. Jotta esteille pääsi perille, oli oikeasti edettävä sopivassa tahdissa, sillä esimerkiksi ensimmäiselle okserille oli kaarteesta ulos vain kolme laukka-askelta ja este oli lopuksi noin 125cm korkea. Tähän auttoi eilinen  kouluvalmennus, jossa harjoittelimme kuuden metrin laukkavolttia sillä ajatuksella, että voltilta poistuttaessa edessä olisi 130cm este. Siinä sai edetä jo aika hyvin ;)

 

Champin ilme :D

 

Viimeinen ratavideo (linkki videoon)

 

Kuvista ja tuosta yhdestä videosta näette paremmin sitä, mitä meno oli eilen. Aluksi Champ oli vähän jännittynyt, aivan kuten se vieraissa paikoissa aluksi saattaa olla. Se ikään kuin vielä vähän "käpertyy" itseensä, johtuen varmasti mahahaavan aiheuttamista kipumuistista. Tämä näkyy siinä, että vaikka hevonen on menossa ja ulkoisesti jopa härveltää liikaa (Jonnan sanoin: metromato!), ei se kuitenkaan ime esteille ihan samalla tavalla kuin kotona, eikä reagoi avuille normaalisti. Esimerkiksi edestä se on tyhjä ja toisaalta pohkeelle hidas, mutta äärimmäisen herkkä kannukselle. Koko ajan tunnin edetessä hevonen muuttui paremmaksi ja lopussa se oli ihan superhyvä.

 

Viimeisestä radasta saimme pelkästään kehuja ja sain taas itselleni sellaisen flown, miltä esteratsastuksen pitäisi tuntua. Esteet olivat 120+cm korkeudella, muutama vähän isompi ja kapea pysty taisi olla 115-120cm. Ensi viikolla yritämme uudelleen mennä Piuden luokse tai treenaamme kotimaneesissa, riippuen jälleen kuskeista ja aikatauluista.

 

Joko te pystytte ratsastamaan ulkona pelkässä t-paidassa/topissa? :)