#557: Puomikoulua

Kävimme jälleen viime viikon sunnuntaina Riders Innissa hyppäämässä, edellisen kerran epäonnistumisen kummitellessa yhä mielessä. Tuosta valmennuksesta yritän tehdä oman postauksensa, joten en avaa päivää sen kummemmin. Tiivistettynä illan kulku oli seuraava: hevonen hyppäsi paljon paremmin kuin edellisellä kerralla, mutta ratsastin itse välillä ihan päättömästi. Kokonaisuutena onnistumisprosentti oli kuitenkin suurempi!

 

Sunnuntain estevalmennus oli todella rankka niin mulle kuin hevosellekin, sillä omien epäonnistumisieni vuoksi jouduin tekemään useita toistoja esteiden ollessa kuitenkin jo ihan esteiden kokoisia, 110-120cm korkeudella. En onnistunut sopimaan seuraavalle (eli juuri nyt menossa olevalle) viikolle kouluvalmennusta, joten pyysin lupaa osallistua tiistain estevalmennukseen idealla, että hyppäisin vähemmän ja tekisin enemmän puomikoulu-tyyppisiä harjoituksia.

 

Kaikki postauksen kuvat ovat muutaman viikon takaa, eivät tältä kyseiseltä tunnilta!

 

Champ rupesi villiksi...

... ja mä vain nauran kyydissä :D

Niinpä tiistaiaamuna istuin kahdeksalta hevosen selässä kuunnellen lintujen viserrystä ja nauttien aurinkoisesta, vähitellen lämpenevästä ilmasta. Olimme sopineet tunnin kentälle, sillä ulkona oli jo aamulla melkein 15 astetta lämmintä - kyllä kelpasi olla! Mun lisäksi valmennukseen osallistui kolme muuta ratsukkoa, kaikki hyvin eritasoisia, joten tehtäviä piti soveltaa hieman jokaisen osaamistason mukaan. Teimme hirvittävän kivoja ja hyödyllisiä tehtäviä, joten ajattelin kerrankin jakaa nämä ihan piirretyn kuvan kanssa blogin puolelle. Toivottavasti joku saa vinkkejä omaan treenaamiseen!

 

Perinteiseen tapaan aloitimme tunnin itsenäisellä verryttelyllä käyden kaikki askellajit läpi sillä aikaa, kun esteet viimeisteltiin oikeille paikoilleen. Yleensä aloitamme itsenäisen verryttelyn jälkeen verryttelyhypyillä, mutta tällä kertaa aloimme ratsastamaan kaarevaa puomilinjaa (kuvan linja nro 1) valmentajan valvonnassa.

 

Tässä mä yritin vähän koota laukkaa, ei siis mitään oikeaa kokoamista, mutta sinne päin.

Tein tätä pienellä voltilla, jotta se olisi mulle helpompaa.

Mitähän tässä tapahtuu? :D

Puomilinja koostui kahdesta puomista, jotka oli asetettu kaarevalle linjalle kentän toiselle pitkälle sivulle. Tarkoitus oli ratsastaa kunnolla kulmiin ennen ja jälkeen linjan, keskelle puomeja suoralla hevosella ja asettaa hevonen kaarteen mukaan menemättä kuitenkaan liian syvälle kaarteeseen. Tulimme tehtävää ensin ravissa, kokemattomammat keventäen ja muut harjoitusravissa. Tämä sujui meiltä oikeastaan ilman sen suurempia ongelmia: mun piti vain huolehtia, että hevonen pysyi suorana ennen ja jälkeen puomien, eikä jäänyt asettumaan kulman kaarten mukaisesti. Toisella avoimella pitkällä sivulla nostettiin laukka kahdesti ravista, toinen tai molemmat nostot vastalaukkaan. Ideana oli siis tehdä koko ajan jotain, eikä vain jäädä ajelehtimaan kenttää ympäri. Näin hevoset tulivat paremmin ohjan ja pohkeen väliin. Estevalmennusten alkuverryttely tuppaa yleensä nimittäin olemaan enemmän tai vähemmän päätöntä ajelehtimista ilman sen suurempaa ajatusta.

 

Kun ravitehtävä sujui, teimme samaa harjoitusta laukassa. Laukassa tehtävää voi toteuttaa hyvin monella tavalla. Tässä muutamia vaihtoehtoja:

1. Laukkaa kierroksen mukaista laukkaa (esim. oikeassa kierroksessa oikeaa laukkaa) koko tehtävän läpi niin, että puomien välinen kaarre tulee vastalaukkakaarteeksi.
2. Laukkaa kierroksen mukaista laukkaa puomille asti, jossa teet vaihdon saadaksesi kaarteeseen myötälaukan ja toisen vaihdon jälkimmäisellä puomilla palataksesi takaisin kierroksen mukaiseen laukkaan.
3. Laukkaa vastalaukkaa (esim. oikeassa kierroksessa vasenta laukkaa) koko tehtävän läpi, jolloin kaarre on myötälaukassa.

 

Se, mikä on missäkin tilanteessa helpoin, riippuu aivan hevosen ja ratsastajan osaamistasosta. Hevosella, joka ei osaa vaihtoja tai ei vaihda automaattisesti, on vaihtoehto 1 ehdottomasti helpoin. Toisaalta vaihtoherkällä hevosella tämä on erittäin hyvä harjoitus vastalaukan treenaamiseen. Jos halutaan harjoitella vaihtoja, on kohta kaksi hyvä vaihtoehto. Itse menin tuon kolmannen kohdan mukaan, sillä siinä oli meille ratsukkona eniten haastetta: jouduin ratsastamaan kaarretta ennen ja sen jälkeen olevan kulman vastalaukassa, mikä oli jo erityistä tarkkuutta vaativaa, sillä kulmat olivat jyrkät.

 

Laukassa täytyi siis olla energiaa, jottei hevonen rikkonut kulmissa raville. Toisaalta hevosta ei missään nimessä saanut päästää pitkäksi, sillä silloin vaihto tuli automaattisesti. Oikea kierros oli mulle helpompi, sillä vasen laukka on Champille ehdottomasti vahvempi ja se pystyy säilyttämään paremmin tasapainon vastalaukassa tässä kierroksessa. Oikeassa laukassa ratsastin muutaman kerran turhan hätiköiden jälkimmäisen kaarteen, josta seurauksena tuli vaihto, mutta muuten sekään ei tuottanut ongelmia.

 

 

Puomitehtävien sujuessa vaihdoimme puomit ristikoihin ja aloimme tulemaan kuvan linjan nro 2 kahta reunimmaista estettä yksittäisinä. En muistanut piirtää noita kuvioita tuohon kuvaan, mutta ideana oli laukata pitkää sivua melkein kulmaan asti ja kääntyä esteen kohdalta pienenpieni voltin puolikas, josta jatkaa laukkaa vinolla lähestymisellä ristikolle, joka oli toisessa päässä pitkää sivua. Voltin puolikas piti ajatella ikään kuin takaosakäännösmäisesti. Hevosta piti siis oikeasti kääntää ulkoavuilla, ei vain vetämällä sisäohjasta. Kun tämän tajusi, kääntyi oikeastaan hevonen kuin hevonen todella pienellä säteellä.

 

Yksittäisten hyppyjen jälkeen siirryimme suoralle linjalle kolmoissarjalle (kuvassa linja nro 2), jossa kaksi reunimmaista estettä olivat ristikoita ja keskimmäinen kapea pysty. Esteiden väliin tuli kaksi laukka-askelta. Välit olivat lyhyet Champin kaltaiselle isolaukkaiselle hevoselle, joten mun piti huolehtia siitä, etten liioittele ylävartalolla hypyn edelle: tällöin hevonen malttoi paremmin ja välit olivat sopivammat. Tärkeää oli myös se, etten ratsastanut liikaa taaksepäin ensimmäiselle esteelle, sillä silloin jouduin sallimaan ensimmäisessä välissä enemmän ja näin ollen toinen väli jäi ahtaaksi toisen esteen isomman hypyn takia.

 

 

Tulimme tehtävää molemmista suunnista, aivan kuten puomilinjaakin. Esteet eivät nousseet kuin maksimissaan 70cm korkeudelle, mutta tarkoituksena ei ollut hypätä isoja esteitä, vaan harjoitella tekniikkaa, tarkkuutta ja huolellisuutta. Tunnin päätteeksi saimme vielä hypätä yksittäistä okseria (kuvan tehtävä nro 3), joka oli lopulta metrin korkuinen. Ei siis isoja esteitä, mutta erittäin hyvää harjoitusta hevosille ja ratsastajille. Pitkät lähestymiset yksittäisille esteille ovat ainakin itselleni aina haastavia, sillä niitä kohden jään usein nyppimään liikaa. Nyt tätä ongelmaa ei ollut ja hevonen hyppäsi oikein pyöreitä ja hyviä hyppyjä.

 

Tällainen puomikoulutunti tuli erittäin hyvään saumaan, sillä epäonnistuneiden estevalmennusten suurin ongelma on ollut se, etten ole alkuverrytellyt huolellisesti vaatien hevosta oikeasti raiteilleen. Nyt pitää vain muistaa vaatia itseltään (!) ja hevoselta alusta asti enemmän, jotta valmennus voi sujua isommillakin esteillä paremmin.

 

Onko nämä tehtävät teille ennestään tuttuja? :)