#571: Onnenkyyneleet

Jos saan sanoa ihan suoraan, en olisi uskonut tämän päivän tulevan koskaan vastaan. Tämä viikko on kummitellut kaukaisena mielessäni jo pitkään, sillä jokainen korkeakoulupaikkaa hakenut saa viimeistään tämän viikon aikana tiedon hyväksytyksi tai hylätyksi tulemisesta. Valmistuin ylioppilaaksi vuonna 2013 ja siitä asti tämä viikko on ollut se "totuuden hetki". Niin myös tänä vuonna.

Ensimmäisenä ylioppilasvuonnani eli vuonna 2013 hain Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan viestintää. En lukenut pääsykokeisiin juuri ollenkaan, eikä mulla ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä lähellekään pisterajoja. Seuraavana vuonna panostin enemmän ja hain lisäksi toisena vaihtoehtona Tampereen yliopistoon saman alan opintojen pariin. Edelleenkään opiskelupaikkaa ei herunut, mutta yllätykseksi olin varasijalla Tampereelle - vaikken lukenut kaikkia pääsykoemateriaaleja ollenkaan. 

Muutamia kuvia Este-Jusseista tämän postauksen yhteyteen! Kaikki kuvat c. Suvililja.net 

Tänä vuonna oli siis kolmas hakuvuoteni. Olin alusta asti sitä mieltä, että tänä vuonna pääsen Tampereelle sisään. Aloitin lukemisen helmikuun alussa ja vähensin työtuntejani minimiin. Jätin blogin kirjoittamisen vähemmälle, jouduin sulkemaan osan kavereistani lähes kokonaan pois elämästäni. En käynyt kisoissa töissä viimeisen kahden kuukauden aikana ennen pääsykokeita ja sosiaalinen elämäni oli muutenkin hiljaisempaa. Yritin panostaa, mutta silti lukeminen jäi vähän puolitiehen. Kevät oli kuitenkin itseltäni melkoinen rutistus, sillä kaikesta vanhasta ja totutusta luopuminen oli varsinkin aluksi melko rankkaa henkisesti.

Kävin Tampereella harjoituspääsykokeissa viikkoa ennen oikeita pääsykokeita ja lopulta itse näytön paikassa puolessa välissä toukokuuta. Kokeen päätyttyä olin antanut kaikkeni. Kahden viikon kuluttua mulla oli pääsykoe Helsingin yliopistoon ja aloitin sen artikkelimateriaalin lukemisen vasta Tampereen kokeen jälkeen. En ajatellut pääseväni Helsinkiin, sillä viestintä on siellä alana aina erittäin suosittu ja sisään otetaan vain 25 hakijaa melkein 700 hakijan joukosta. 

Eilen huomasin, että Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijavalinnat oli julkaistu. Hieman skeptisenä päätin mennä tarkastamaan tulokset ennen nukkumista: päässä vain ajatus siitä, että ei saa pettyä, vaikkei sisään pääsekään. "Kyllä mä pääsen Tampereelle, Helsinkiin on niin mahdoton päästä." Avasin ohjelman sivut ja tuijotin ruutua. 

HELSINGIN YLIOPISTO, VALTIOTIETEELLINEN TIEDEKUNTA, VIESTINTÄ, VALTIOTIETEIDEN KANDIDAATTI JA MAISTERI, HYVÄKSYTTY.

Päivitin sivun uudelleen. Ja uudelleen. En ollut uskoa silmiäni. Puin kylpytakin yöpukuni päälle ja kävelin alakertaan, josta jatkoin matkaa ulos näyttämään iPadin näyttöä äidilleni. Äiti ei ensin tiennyt, mitä oli lukemassa, mutta asian tajuttuaan itkimme molemmat onnesta muutaman minuutin ajan. Vastaanotin opiskelupaikkani ja ilmoitin asiasta muulle perheelleni, muutamille sukulaisille, kavereille ja lopulta kaikille Facebook-ystävilleni. Muutaman minuutin nettisurffailu muuttui kahden tunnin epäuskoiseksi itkun ja naurun täyttämäksi kummasteluksi. Mä pääsin yliopistoon. Enkä minne tahansa, vaan Helsinkiin, joka on Suomen arvostetuin yliopisto. Alalle, johon olen halunnut yläasteelta asti. Huh!

En voi vieläkään kunnolla ymmärtää tätä todeksi. Tällä hetkellä istun Turussa Sarinan luona viettämässä kahden päivän minilomaa arjesta ja olen onnellinen jokaisesta hetkestä, joka on näihin päiviin mahtunut. Mä en olisi ikinä voinut kuvitella pääseväni opiskelemaan Helsinkiin, mutta niin vain kävi. Kaikista ihaninta on se tunne, ettei mulla ole enää stressiä tulevaisuudesta - seuraavat viisi vuotta on aikalailla valmiiksi mietitty! Muistakaa siis uskoa unelmiinne, sillä ne voivat ihan oikeasti toteutua. Tässä on yksi hyvä, elävä esimerkki.

Miten teidän opiskelunne jatkuvat syksyllä? :)