#597: Antonio Do Valen valmennus

Kauaa emme kerenneet Champin kanssa totutella rauhaisasti uuteen asuiympäristöön, sillä edellispäivän muuton jälkeen lauantaiaamu valkeni kouluvalmennuksen merkeissä. Kyseessä ei kuitenkaan ollut perinteinen kotivalmentajani koulutunti, vaan jotain vähän erikoisempaa: kävimme nimittäin Grand Prix -luokkiakin kisanneen portugalilaisen kouluratsastaja Antonio Do Valen yksityisvalmennuksessa. Hän tuli uudelle tallillemme pitämään tunteja aamupäivällä, joten päätin ilmoittautua mukaan.

Itsestäänselvä valinta tämä ei ollut, sillä puntaroin hetken aikaa sitä, onko vierailevan kouluvalmentajan tunneista välttämättä juuri meille ratsukkona niin paljon hyötyä kuin jollekin toiselle voisi olla. Faktahan on, että näin opiskelijana rahankäyttöä tulee priorisoida ja mulle hyödyllisempää on varmasti estevalmennukset. Koska vakituinen kouluvalmentajani ei päässyt viime viikolla paikalle ja todennäköisesti taukoa näistä valmennuksista tulee nyt jonkin aikaa, päätin kuitenkin lopulta uskaltautua kokeilemaan jotain uutta. 

Tässä ensin neljä kuvaa siitä, millainen ravi oli ennen paremman tahdin löytämistä. Paremmin asia havainnollistuu videolla alempana! Ja kaikki kuvat ovat kuvakaappauksia videolta, sillä mulla ei ollut kuvia ollenkaan :)

Valmennus alkoi puoli yhdeksältä eli pääsin herämään lauantain kunniaksi jo ennen auringonnousua. Koska valmennus oli yksityistunti, kesti se vain puolen tunnin verran. Meillä oli käytössä korvanapit eli harmittavasti videolle asti ei kuulunut mitään puhetta. Lisäsin videolle alunperin taustamusiikit, mutta YouTube on hiljentänyt raidan tekijänoikeuksellisista syistä ja näin ollen joudutte katsomaan miltei 20 minuuttia äänetöntä kuvaa. No, ainakin videoita riittää! Videoita on nyt jatkossa jälleen tarjolla normaalisti, sillä isäni kyllästyi anonyymien kommentointiin videoiden puuttumisesta ja hommasi mulle Pinnacle Studio 18.6 Ultimaten. 

Mutta sitten itse asiaan! Antonio aloitti valmennuksen siten, että hän pyysi mua kävelemään, ravaamaan ja laukkaamaan kenttää ympäri kuten normaalisti tekisin. Samalla hän katsoi hieman sitä, mikä oli meidän kohdallamme suurin korjattava asia. Olin kävellyt ja alkuverrytellyt hetken aikaa etukäteen, joten työskentelimme suoraan tehtävien parissa. 

Kaksi seuraavaa kuvaa ovat sitten vähän sitä ideaa, mitä yritimme hakea: hevonen enemmän ylämäkeen. Välillä tosin vähän hakoteillä, kuten alemmasta näkee ;)

Nämä kaksi kuvaa ovat sitten laukkaa ennen tahdin parantamista.

Kauaa ei Antonion tarvinnut menoani katsoa, kun hän jo rupesi ohjeistamaan minua. Ensimmäinen korjaus oli, että hän halusi mun hidastavan tahtia merkittävästi. Champ juoksee helposti ikään kuin eteenpäin kaatuen eli heittäen etujalkoja nopeasti alta pois samalla, kun takaset kauhovat vatsan alle tulemisen sijaan taaksepäin. Hidastamalla tahtia hevoselle tulee enemmän aikaa astua yksi askel ja se joutuu käyttämään itseään kokonaisvaltaisemmin. Se ei pysty juoksemaan apuja karkuun, vaan se joutuu koukistamaan jalkansa ja tekemään yhden askeleen eteen enemmän töitä.

Koko loppuaika kuluikin sitten tämän oivalluksen hahmottamisessa. Sekä koulu- että estevalmentajani kotioloissa ovat toki puuttuneet tähän ongelmaan jokaisella valmennustunnillamme, mutta Antonion kanssa aihe vietiin vielä syvemmälle. Antonio halusi, että hän kykenee näkemään Champin takajalan yläosan lihakset liikkeessä - silloin ne ovat käytössä. Voitte kuvitella, miten rankkaa tällainen yhtäjaksoinen "kokoaminen" ruunalle oli: se oli puolen tunnin jälkeen ihan poikki!

Ja nämä kolme "kokoamisesta".

Tässä olen juuri taputtamassa hevosta, kun se oli tehnyt oikein. 

Teimme siis aluksi tehtävää ravissa ympyrällä ja suorilla. Ensimmäinen korjaus oli se, ettei raipan kosketus tarkoittanut hevoselle automaattisesti eteen, vaan pikemminkin "ylös ja aktiiviseksi". Käyttäessäni raippaa en saanut päästää hevosta yhtään eteen, vaan mun piti pitää se kädellä ja istunnalla paketissa. Kerran Champ protestoi tätä potkaisemalla takajalallaan taakse, mutta heti seuraavalla kerralla ruuna tajusi homman idean ja tarjosi takasillaan "syvempää" liikettä sen sijaan, että se olisi juossut raippaa karkuun. Ei mitään kovin isoa, mutta kuitenkin niin, että eron huomasi ja sen tunsi selkeästi satulaan. Jokaisen "kokoamisen" jälkeen hevosta piti aina kiittää äänellä ja taputtamalla, jotta työskentely olisi sille mieleistä. 

Laukassa jatkoimme aivan samalla idealla. Vasemassa kierroksessa mun piti huolehtia, että Champ pysyi suorana, eikä alkanut työntää takaosaansa sisälle ja tarjoamaan piruettimaista kääntymistä (tai no, pienen pientä volttia - eihän me piruetteja osata). Tämä suunta on meille molemmille paljon helpompi, joten enemmän töitä ja korjattavaa löytyi oikeasta kierroksesta. Sain oikeastaan todella hyvän neuvon koskien oikean kierroksen laukkaa! Olen aina ajatellut, että oikea laukka on Champille vaikeampaa siksi, että vinoutensa lisäksi se on heikompi oikeasta takajalastaan. Oikeastaan oikeassa kierroksessa ongelma onkin ulkojalka eli vasen takanen, sillä se ei ole tarpeeksi aktiivinen ja jää helposti liian suoraksi. Toki ulkoavut ovat aina ensisijaisen tärkeät, jottei hevonen kaadu sisälle, mutta nyt sain tähän ihan uudenlaisen lähestymistavan. Jään nimittäin helposti ratsastamaan liian vahvoilla sisäavuilla oikeassa kierroksessa siksi, koska Champ taipuu oikealle todella paljon vasempaa huonommin.

Linkki videoon.

Kaiken kaikkiaan valmennuksesta jäi tosi positiivinen mieli. Emme tehneet mitään meille helppoja juttuja, sillä vaikka liikkeiden sijaan keskityimmekin lähinnä takaosan aktiivisuuteen, on se Champin kaltaiselle suorajalkaiselle hevoselle aina vähän haastavaa - varsinkin, kun kyydissä on kokematon kuski. Antonio painotti, että aktiivisuuden pitää meidän kohdalla olla ennen kaikkea "ylöspäin" menevää eteenpäin menevän sijaan, sillä muuten hevonen juoksee apuja karkuun ja on kiireinen. Hän myös painotti, että estehevonen tarvitsee valtavasti voimaa takaosaan ja kehotti mua jatkamaan tällaista treeniä osana meidän arkirutiineja, jotta Champin liikkeiden säätelykyky parantuisi ja näin ollen ratsastettavuus esteradoilla helpottuisi (esimerkiksi juuri välien ratsastaminen, kun säätövaraa on laukassa enemmän). 

Puolen tunnin valmennusten haittana on se, että juuri kun homma alkaa yleensä sujumaan, pitää leikki jättää kesken. Toisaalta Champ ei olisi jaksanut tällaista yhtäjaksoista "kokoamista" enempää, sillä laukassakin kokoamisen jälkeen en saanut päästää sitä takaisin normaaliin laukkaan, vaan mun piti pitää se edelleen kasassa pienemmässä laukassa ja rentoutua pelkästään kädellä. Sain oikeasti paljon ajateltavaa ja on todella harmi, ettei videolla kuulu mitään puhetta - sitä olisi ollut kiva katsoa itsekin jälkikäteen! Ja vaikka opeuskielenä oli englanti, ymmärsin silti Antonion neuvot ja kykenin samalla keskittymään ratsastukseen. Saa nähdä, jos me päädytään tämän valmentajan tunnille vielä joskus tulevaisuudessakin :)

Onko teillä kokemusta ulkomaisista valmentajista?