#598: Santa Riding - ei kiitos!

Aloitin tämän postauksen kirjoittamalla otsikkoon "ensimmäinen hyppykerta uudella kotitallilla", kunnes tajusin kaksi seikkaa. Ensinnäkin, otsikko olisi ollut sellaisenaan aivan liian pitkä ja kuiva. Toisekseen, sunnuntain estevalmennus ei ollut ensimmäinen kerta, kun ylitin puomeja kyseisellä kentällä: olimmehan olleet jo lähes kuukausi aiemmin vierailemassa tallilla hyppäämisen merkeissä. Niin tai näin, ajattelin kuitenkin kertoa teille muutamalla sanalla ensimmäisestä Piuden pitämästä valmennuskerrasta nykyisellä tallillemme.

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, oli meillä lauantaina kouluvalmennus, joka oli hevosen kannalta normaalia ratsastuskertaa hieman rankempi. Sanoin Piudelle jo heti tunnin aluksi, että Champ saattaa hyvinkin olla takaosastaan jumissa, sillä vaikka hevonen oli tarhannut ratsastuksien välissä kahden tarhausvuoron verran (lauantaina valmennus oli heti aamusta ja sunnuntaina vasta illalla), ei se silti ollut liikkunut niin sanottua palauttelevaa treeniä mihinkään väliin. Mulla on usein tapana pitää rankemman valmennuksen tai muun ratsastuksen jälkeen jonkinlainen palautumispäivä, jolloin kävelemme pitkään maastossa ja otamme muutamia pätkiä irrottelevampaa ravia ja laukkaa. Tai jos säät ovat huonoja, työstän hevosta maneesissa pidemmällä kaulalla kaarevilla urilla normaalia ratsastusta kevyemmin.

Meidän seuran estejoukkueella on sunnuntaina edessä Etelä-Suomen alueen estejoukkuemestaruus, jossa olemme Champin kanssa mukana edustamassa. Tarkoituksenamme oli siis treenata hieman rataa, sillä käytössä on kerrankin iso ja hyväpohjainen kenttä mukavan vaihtelevalla estekalustolla. Meidän onneksi joukkuealuemestaruus hypätään 100/110cm -tasolla, joten hyppään näissä kisoissa ensin yhden avoimen 110cm -luokan ja sen jälkeen mestaruuden 110cm -tasolla. Seuraavana viikonloppuna onkin sitten toivottavasti mukava lähteä kisaamaan varsinaisista aluemestaruuksista 115cm -radalle luottavaisin mielin - toivotaan parasta!

Piude oli laittanut kentälle kavaletin poikkihalkaisijalle niin, että tulin sitä ympyrän kaarella. Heti alkuun huomasin, että Champ oli kuin olikin aavistuksen väsyneen oloinen ja todellakin pohkeen takana. Se ei oikein reagoinut jalkaan, muttei toisaalta myöskään painanut kädelle: se oli enemmänkin tyhjä edestä ja kyljistä, kaatui oikealle ja oli todella hidas. Hirveän hyvä yhdistelmä hyppäämistä ajatellen, heh! Yritin parhaani mukaan saada hevosta aktiivisemmaksi ajatellen edellisen päivän Antonion antamia vinkkejä, mutta Piude käski mun jättää hevonen alusta asti rauhaan: "anna sille aikaa vertyä. Jos sä käyt siihen kiinni heti alussa, arvaa onko se seuraavalla kerralla innoissaan lähdössä töihin."

Tässä LOISTAVA esimerkki siitä, miten paljon liikettä edellä olen ponnistuksessa. EI näin!

Miten yhden kavaletin ylittäminen voikin olla hankalaa? Aloitimme homman vasemmassa kierroksessa, jossa tein varmasti kymmenen toistoa ennen ensimmäistäkään sujuvaa ylitystä. Tulin liian kovaa suhteessa kavaletin kokoon; tulin liikaa kiinni ja ajauduin puolikkaaseen askeleeseen; hyppäsin ennen hevosta; jäin liikkeestä jälkeen.. Lista on loputon! Mutta heti, kun sain ajatuksesta kiinni, rupesi homma pelittämään. Kerta kerran jälkeen lähestymiset onnistuivat ja Champ tuntui pehmeältä. Se oli edelleen mielestäni pohkeen takana, mutta se oli rento ja ainakin jollakin asteella kuuliainen. Milla rupesi videoimaan tuntiani tässä kohtaa, joten vasemmasta kierroksesta mukana on vain viimeinen kavaletin ylitys.

Oikeassa kierroksessa pakka levisi käsiin heti alkujaan. Mä en vain voi ymmärtää, miten en osaa ratsastaa ollenkaan tuohon kierrokseen! Suurin vaikeus oli ennen kaikkea tasapainoilla omien apujen kanssa: Piude vaati, että mun piti (tietysti) ratsastaa muuallakin kuin kavaletin edessä ja takana matkustelemisen sijaan. Toisaalta en saanut käydä hevoseen kiinni ja paineistaa sitä. Raja näiden kahden välillä on melko häilyvä, sillä muutun helposti jopa liian aggressiiviseksi niissä tilanteissa, joissa Champ ei reagoi heti apuihini. Esimerkiksi jos käytän pohjetta, eikä ruuna anna haluttua vastinetta, saatan potkaista sitä heti ihan kunnolla saadakseni edes jonkun reaktion. Mutta kuten aiemmin sanottu: kun hevonen ei ole tasapainossa, ei se pääse eteen, vaikka miten potkisi. Onneksi valmentajani eivät katso sormien läpi minkäänlaista tarpeetonta riuhtomista tai potkimista ja saan esteradallakin heti sanomista siitä, jos teen käsilläni liikaa.

Loppujen lopuksi kavaletin ylitys oikeassa kierroksessa sujui edes välttävästi. En saanut aikaan samaa fiilistä kuin toiseen kierrokseen, mutta periaatteessa mitään katastrofaalista ei enää tapahtunut ja pystyimme siirtymään itse hyppäämiseen. Piude pyysi mua tulemaan diagonaalilla pystyn ihan samalla tavalla kuin ratsastaisin kavaletille. Tuloksen voitte nähdä ja kuulla videolta - tein ihan jotain muuta kuin mitä piti. "Miksi sun ratsastus muuttuu noin radikaalisti?" Siinäpä vasta vuosisadan kysymys! Toistojen kautta sain hieman paremman otteen hommaan ja muutamaa idioottimaista lähestymisvirhettä lukuunottamatta (miten niin ei ole ok jättää yhtä askelta kokonaan pois juuri ennen hyppyä?) hypyt pystylle sujuivat mukavasti. Champ alkoi vähitellen innostua hyppäämisestä ja siitä tuli enemmän estettä kohden pidettävä kuin "ajettava", mikä on ainakin mulle ehdottomasti helpompaa.

Pystyn jälkeen siirryimme pysty-okseri -linjalle, jossa välin metrimäärä oli 20,5. Tarkoituksena oli tulla linjalle viidellä laukka-askeleella eli sujua kaarteen läpi tarpeeksi eteen, jotta pystyä kohden voi odottaa ja esteiden välissä edetä sopivasti niin, ettei okserille joudu ratsastamaan eteen tai vetää muutamaa viimeistä askelta kädet puutuneina taaksepäin. Kun tämä sujui, otimme mukaan vielä pysty-okseri -sarjan kahdella laukka-askeleella välillä 10,5 metriä.

Tässä on hyppy, jossa jouduin ratkaisemaan liikaa eteen kohti sarjaa. A-osalle siis melko laaka hyppy kaukaa..

.. mutta kerrankin olin pystyssä ja mahduimme hyvin väliin!

Hän on niin kuvauksellinen ;)

En kerro noista onnistumisista sen tarkemmin, sillä näette ne videolta, mutta muutamaa epäonnistumista ja virhettä haluan miettiä tarkemmin. Sekä linjan okserille, että sarjan pystylle onnistuin ottamaan yhdet kiellot. Molemmissa tilanteissa vedin hevosen niin pieneen laukkaan, että se ajautui täysin puolikkaaseen askeleeseen. Jos tilanne olisi ollut se, että olisin laukannut eteen puolikkaaseen askeleeseen, olisi Champ varmasti hypännyt esteiden yli, mutta koska ratsastin lähtökohtaisesti ajatuksena lähinnä hevosen pysäyttäminen, ei ruuna tietenkään kokenut hyppäämistä kannattavimmaksi vaihtoehdoksi. Molemmissa tilanteissa rauhoitin tilanteen ja tulin uudelleen, ilman sen kummempia ongelmia.

Yksi suuri, konkreettinen ongelma, joka mulle on tässä kesän aikana taas muodostunut, on hyppyyn lähtö ennen hevosta. Esteen päällä tämä ei välttämättä näy niin selkeästi - jos mukaan ei lasketa liioiteltua myötäämistä - mutta varsinkin ponnistuksessa olen ihan hevosen kaulalla ja makaan etukaaren päällä. Voitte vain kuvitella, miten paljon työläämpää on myös hevoselle saada etuosa ylös tarvittavan nopeasti silloin, kun ratsastajan painopiste on väärässä kohdassa häiritsemässä hevosen liikkumista. Tätä varten mun pitäisi tosissaan ottaa itseäni niskasta kiinni ja treenata myös tallin ulkopuolella vatsalihaksia, jotta saisin tuettua ylävartaloni paremmin hypyissä.

Champilla on aina niin hyvät ilmeet hypyissä :D

Linkki videoon. 

Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin! Kerran sarjalle tullessani jouduin ratkaisemaan ensimmäiselle esteelle reippaasti eteen, jolloin esteiden väli meinasi jäädä todella ahtaaksi. Tällä kerralla jäin pystyllä ylävartalollani todella hyvin pystyyn ja näin ollen mahduimme väliin oikein loistavasti. Sain jopa positiivista palautetta! Mun pitää vain varoa sitä, etten sano missään vaiheessa hevoselle "hou" ennen esteitä, sillä Champ reagoi tuohon sen verran voimakkaasti, että se saattaa hyvinkin pysähtyä. Piuden sanojen mukaan Santa Riding saa siis jäädä pois tämän hevosen kohdalla ;)

Vaikka tästä postauksesta saattaa jäädä ylenpalttisen negatiivinen kokonaiskuva, oli tunti mielestäni kuitenkin kohtuullisen onnistunut ja hypyt sujuivat pääosin hyvin. Esteet olivat lopuksi diagonaalin pystyä lukuunottamatta 110-120cm korkeudella ja tein ajoittain ihan hyviäkin ratkaisuja lähestymisissä. Champ myös hyppää tällä uudella kentällä todella kivasti ja hypyt tuntuvat selkään melko ilmavilta, mikä saattaa näkyä siinä, että mulla on vaikeuksia pysyä kyydissä. Mahahaavan parantuminen näkyy kyllä selkeästi noiden hyppyjen muutoksena: enää hevonen ei hyppää niin selättä, vaan se oikeasti ponnistaa ylös, varsinkin oksereilla. Toivotaan, että tämä pysyy tällaisena tulevaisuudessakin!