#596: Muutto valmis!

Eilisessä postauksessa kerroin viikonlopun muutostamme, joka on nyt saatu hienosti päätökseen. Vaikka postaustahtini on yleensä kahden päivän väleillä, palan halusta päästä kertomaan teille hieman eilisen ja tämän päivän kuulumisia. Pitäkää siis hatusta kiinni, sillä nyt on luvassa pienoinen postausmaraton!

Olen tällä hetkellä äärettömän innoissani, odottavainen ja ennen kaikkea onnellinen. Vaikka edellisestä tallipaikastamme oli haikeaa lähteä pois, tuo muutos aina jotain uutta ja jännittävää mukanaan. Nykyisellä tallillamme puitteet ovat treenaamista ajatellen ideaalit, enkä malttaisi pysyä housuissani miettiessäni tulevaa syksyä. Kun käytössä on reilun 60 x 40 m kokoinen kuitupohjainen ulkokenttä, valoisa ja tilava maneesi, kävelytyskone, solarium, kuntoonlaittopaikat ja rauhallinen talli, ei esteratsastaja oikeastaan muuta kaipaa. Paitsi tietysti kunnon estekaluston erikoisesteillä varustettuna - ja sellainen paikasta löytyy. Ymmärrätte varmaan, miksi olen iloinen.

Hienot fasiliteetit eivät tietenkään voi korvata hyvää tallihenkeä, joka on harrastuksen mielekkyyden ylläpitämisen kannalta ensiarvoisen tärkeässä asemassa. Edellisellä tallillamme oli paljon erilaisia hevosia ja ihmisiä erilaisista tausoista, mutta tutustuin paremmin muutamaan tallilaiseemme ja viihdyin heidän seurassaan mainiosti. Nykyisellä tallilla hevosmäärä on huomattavasti pienempi ja hevosenomistajia on näin ollen vähemmän. Olen tässä kahden päivän aikana kerennyt havainnoimaan sen verran, että uskaltaisin sanoa talli-ilmapiirin olevan iloinen ja avoin, jolloin ihmiset tulevat hyvin juttuun keskenään. Meidätkin toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi tarjoamalla kakkukahvit. Olo on tervetullut ja pyrin omalta osaltani pitämään tallin jatkossakin paikkana, jossa kaikki viihtyvät. 

Aloitin kuvaamaan muutostamme videopostausta, mutta jossain vaiheessa ajatus kameran kantamisesta joka paikkaan aiheutti enemmän ahdistusta kuin iloa, joten jätin homman suosiolla kesken. Näin keskityin täysillä siihen, mitä olin tekemässä ja saimme kuin saimmekin kaikki tavarat todella nopealla aikataululla paikoilleen.

Itse muuttopäivän aikataulu sujui seuraavasti: lähdin ennen yhtätoista pois koulusta Helsingistä ja kahden aikaan ajoin autolla tallille. Mulla oli mukana peräkärry, joten pakkasin kaikki varusteet ja tavarat muuttolaatikoihin ja siitä sitten peräkärryyn ja autoon kavereideni avustamana. Ennen uudelle tallille ajamista harjasin Champin vielä vanhalla tallilla kertaalleen oikein kunnolla, jotta se olisi siistin näköinen kaatosateen ja mudassa pyörimisen jälkeen. Kun harjaus oli valmis, saimme kaikki tavarat yhdellä kertaa kuljetettua uudelle tallille ja näin ollen säästimme aikaa ja hermojamme.

Kello taisi olla vähän yli neljä, kun kaarsimme tavaroidemme kera uudelle tallille ja rupesimme laittamaan kamppeita paikoilleen. Koska mä olin vastuussa auton liikutuksesta peräkärryineen, ei kaikki sujunut aina ihan vaivattomasti: olin jo kertaalleen peräkärryn kanssa puskassa, kerran meinasin peruuttaa ojaan. No, ainakaan elämä ei käynyt tylsäksi! Putsasimme huolellisesti kaikki ruokalaarit, hyllyt ja muut uusien tavaroiden sijoituspaikat ennen varsinaista järjestelyä, jotta pääsin aloittamaan mukavasti "puhtaalta pöydältä".

Tässä näkyy, miten paljon hevonen nojasi kädelle ja miten se oli etupainoinen.. :D

Isäpuoleni oli luvannut tulla kuljettamaan Champin tallilta toiselle, joten hieman ennen kuutta aloimme valmistautumaan tätä varten. Meidän porukkaa oli loppujen lopuksi uudella tallilla paikalla kolmen auton ja yhden skootterin verran, sillä olimme ajelleet ristiin rastiin ja vailla mitään suunnitelmallisuutta. Lopulta, hieman seitsemän jälkeen, asteli itse päätähti eli Champ uuteen karsinaansa. Ruuna ei pahemmin uusia naapureitaan ihmetellyt, vaan rupesi tyytyväisenä syömään. Jätimme sen rauhassa karsinaansa ja lähdimme sillä välin syömään ruokaa.

Illan viimeisenä toimintana oli luvassa ratsastus. Ratsastin perjantaina ensimmäistä kertaa kunnolla koko viikkoon (maastokävelyä ei lasketa mukaan, eihän?) ja sen kyllä huomasi hevosesta. Champ oli todella menossa, mutta kuitenkin pohkeen takana ja äärettömän hidas avuille. Se painoi kädelle ja oli levoton suustaan aukoen suutaan ja heittäen kieltä ulos minkä pinkomiseltaan kerkesi. Yritin tehdä hieman siirtymisiä ja saada jotain kontrollia hevoseen, mutta yritykseksi se taisi jäädä. Ratsastin käynteineen yhteensä vain reilut puoli tuntia, sillä homma olisi mennyt helposti pelkäksi tappeluksi kevyempien päivien jäljiltä: halusin säästää energiaa seuraavan päivän kouluvalmennusta varten.

Lauantain kouluvalmennuksesta saatte kuulla lisää myöhemmin, mutta pääsimme heti tositoimiin arvostetun GP-kouluratsastajan Antonio Do Valen opastuksessa. Sen lisäksi Champ sai kokeilla solariumia sekä kävelytyskonetta. Ruuna oli selkeästi vanha tekijä, sillä se otti asiat melko lungisti. Hevosenomistajalle se on ihana piirre, sillä voin huoletta jättää hevosen tallityöntekijöiden hoiviin. Nyt vain toivotaan, että kaikki jatkuu myös tulevaisuudessa yhtä helppona :)

Miten teidän hevosenne suhtautuu uusiin asioihin?