#676: Vuoden ensimäinen valmennus

Vuodenvaihde on kulunut meidän osaltamme laiskotellen. Tai no, laiskottelu voi antaa sanana väärän kuvan tilanteesta, mutta se lähentelee sitä kuitenkin melko hyvin. Emme nimittäin olleet osallistuneet minkään sortin valmennuksiin joulukuun toisen viikon jälkeen eli lähes kuukauteen. Keskiviikkona ja sunnuntaina oli siis korkea aika rueta karistamaan joulukiloja niin ratsastajalta kuin hevoseltakin ;)

Syitä meidän valmennustaukoon oli muutamia. Ensinnäkin, Champ reagoi joulukuun alussa kengitykseen liikkumalla epämääräisesti ja halusin siksi antaa kavioiden kasvaa rauhassa pituutta. Toisekseen hevonen rokotettiin ennen joulua, minkä vuoksi se oli viikon kevyellä liikutuksella. Kolmas syy oli tuo matkani Ylläkselle, jonka takia Champ sai jatkaa kävelylinjalla vielä yhden viikon verran. Kyllä mä ratsastin ennen meidän reissua enemmän ja vähemmän, mutta kuitenkin hevosta kuulostellen. Jos se liikkui arkoen etukavioitaan, menin vain käyntiä pitkin ohjin. Toisina päivinä ratsastin varovaisesti, mutta edelleen välttäen esimerkiksi jyrkkiä kaarteita. Viikon kävely ja pohjalliset olivat kuitenkin tehneet tehtävänsä ja mitään arkomista ei enää ole havaittavissa!

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, sai eteläinen Suomi nauttia viime viikolla hirmupakkasista. Monet ratsastajat jättivät hevosensa suosiolla seisomaan, mutta itse liikutin Champin jokaisena pakkaspäivänä selästä käsin joko maneesissa tai pellolla. Sunnuntaina pakkaslukemat olivat enää -19 asteessa, joten uskaltauduimme urheilemaan estevalmennuksen merkeissä aamukahdeksalta. Kyllä muuten väsytti, mutta töihin oli pakko keretä ennen puolta päivää.. 

Tällä kertaa vain videoita - nämä ovat kuvakaappauksia siltä ja siksi laatu on mitä on. Tässä näkee hyvin sen, miten Champ ei avannut takaa ollenkaan.

Olin rakentanut jo edellisenä iltana meille valmiiksi jumppalinjan, jota hyppäsimme seuraavana aamuna. Sovimme valmentajani kanssa, että tuolla ja nyt kuluvalla viikolla tekisimme Champin kanssa jumppasarjatyöskentelyä, jotta se pääsisi avaamaan itseään pienen hyppytauon jälkeen. Jumppasarjat kuuluvat meidän jokavuotiseen treenitalveen, sillä kesällä niitä tulee hypättyä todella harvoin, jos koskaan. Kisakaudella me keskitymme yleensä enemmän juuri ratatreenaamiseen, talvella rokotusloman jälkeen hevosta on yleensä aina jumpattu enemmän ja vähemmän erilaisten tehtävien avulla. 

Jumppasarjat ovat siitäkin hyvä treenimuoto, että niillä Champ pääsee ylittämään hieman isompia esteitä. En voisi koskaan lähestyä ratsullani 145cm korkuisia pystyjä tai oksereita ratojen osina oman taitamattomuuteni vuoksi, mutta jumppasarjoissa ne menevät siinä samalla kuin itsestään. Toki mulla on hieman kyydissä pysymistä, mutta hevoselle ne eivät ole mikään ongelma, jos välit on tehty järkeviksi ja hevoselle sopiviksi. En kuitenkaan lähtisi hyppäämään jumppasarjoja ilman osaavan ihmisen opastusta, koska niiden kanssa voi pilata monta asiaa ja vaikeuttaa siten tulevaisuutta ajatellen omaa työtään.

Aloitimme tunnin perinteisesti ravipuomien avulla, missä ei tapahtunut mitään mainitavaa. Piude halusi, että annoin Champin kulkea mahdollisimman rentona, enkä siis saanut paineistaa sitä tai lyhentää sen kaulaa liian kippuraan. Sama teema jatkui laukassa ristikon yli. Suurimmaksi ongelmaksi koitui se, että Champ valui helposti oikealle ennen ja jälkeen ristikon. Korjasin sitä kääntämällä omaa kroppaani oikealle, jolloin takapuoleni valahti vasemmalle. Tämä oli tietysti väärä tapa, sillä se korosti entisestään hevosen vinoutta.. Piude neuvoi mua kiinnittämään huomiota siihen, että olisin yhtä paljon molempien jalustimien päällä ja vain johtamaan oikealle. Tämä tuntui tietysti epäloogiselta, kun hevonen valui oikealle, mutta kun säilytin ennen estettä vasemman ohjan tuntuman (ei vetämällä) ja johdin esteellä oikealle, pysyi hevonen suorana ennen estettä ja laskeutui oikeassa laukassa esteeltä alas. 

Jumppasarjana meillä oli tällä kertaa seuraava tehtävä: puomi - 2,6 metriä - ristikko - 5,6 metriä - pysty - 6,2 metriä - okseri - 6,5 metriä - okseri - 9,8 metriä - pysty. Aloitimme hyppäämisen niin, että aluksi esteinä oli vain kolme ensimmäistä, sitten mukaan lisättiin viimeinen okseri ja lopuksi viimeinen pysty. Koska kaarre tuli aika nopeasti vastaan pystyn jälkeen, otimme sen loppujen lopuksi pois kokonaan, jotta hevosen ei tarvinnut hypätä niin sanotusti seinää vasten esteiden noustessa isommaksi. Kun pysty oli noin 120cm korkeudella, ei Champ hypännyt sitä ollenkaan pyöreänä, sillä se ennakoi jo tulevaa kääntymistä. Noissa tilanteissa on järkevää helpottaa tehtävää, jotta saadaan haluttu tulos aikaan eli tässä tapauksessa rentoja hyppyjä pyöreällä hevosella. 

No, ne rennot hypyt taisivat tällä kertaa jäädä haavekuviksi! Champilla oli todella paljon hyppyenergiaa ja se oli menossa itse kovasti eteen. Välit oli suunniteltu niin, että se saisi oikeasti tilaa: normaalisti joudumme menemään vähän muiden hevosten ehdoilla, mutta nyt yksin ollessa metrimäärät olivat juuri tuolle hevoselle sopivat. Esteiden noustessa ahtaus kuitenkin tuli vastaan, mikä näkyi vähän hyppyjen kiireellisyydessä. 

Muutimme esteiden korkeuksia ja leveyksiä tunnin edetessä useaan kertaan. Välillä viimeinen okseri oli reilun 120cm korkeudella lähes tasaokserina, sitten siitä tehtiin reilusti nouseva 130cm okseri. Välillä toisiksi viimeinen okseri oli sekin nousevana 120cm, lopussa ehkä 110cm tasaokseri. Näillä muutoksilla halusimme muuttaa Champin hyppyä, sillä Piude halusi, että se olisi avannut takaa enemmän. Nyt se jäi todella helposti suppuun takaa eli se veti takajalkansa mahan alle, eikä avannut niitä hypyn päällä taaksepäin. Noilla korkeuksilla Champin ei vielä tarvitse juuri ponnistaa esteiden yli, mutta suurin ongelma oli ehkä siinä, että se oli läpi tunnin turhan kiireinen ja siksi teki tähän tehtävään nähden huonoja hyppyjä.

Omassa tekemisessäni oli tietysti taas hakemista tauon jälkeen. Jumppasarjoilla mulla on aina ollut hankaluuksia saada sopivaa tasapainoa, mikä vaikeutui entisestään paksujen toppahanskojen johdosta: en saanut hevoseni harjasta kunnolla kiinni! Lopussa heitin hanskatkin pois ja homma helpottui heti kertaheitolla. Ensi kerralla pitää suosiolla jättää hanskat maneesin reunalle ja pukea ne päälle vasta siinä vaiheessa, kun sormista häviää viimeinenkin tunto ;) Ei nyt sentään, mutta kyllä tuolla oli suuri merkitys oman tekemisen kannalta. 

Linkki videoon.

Toinen ongelma itselläni oli ylävartaloni kanssa. Ennen olen harrastanut myös jumppasarjoilla varsinaista syväsukeltamista, mutta nyt olin jostain syystä jopa liian pystyssä. Tämä kostautui tietysti sillä, etten saanut käsiäni tarpeeksi eteen ja jäin roikkumaan hevosen suuhun. Suussa roikkuminen ei helpottanut Champin urakkaa ja vaikutti osaltaan hyppyjen kiireisyyteen. On se vaan vaikeaa! Piude sanoikin, että menin aikalailla ääripäästä toiseen: välillä heitin ohjat pois hypyssä jo pitkän aikaa ennen ponnistusta ja välillä keikuin takapuoli takakaaren päällä vielä hyppykaaren korkeimmassa kohdassa.. Mulla olikin melkoinen "Mikki merihädässä" -fiilis. Lopulta kokeilin ratsastaa lähtökohtaisesti pidemmällä ohjalla, mikä auttoi asiaan jonkin verran.

Kaiken kaikkiaan valmennuksesta jäi ihan hyvä fiilis, sillä oli todella kivaa päästä hyppäämään pitkästä aikaa kunnolla. Hypyt itsessään olivat mitä olivat - eivät nyt huonoja, mutta eivät todellakaan sieltä parhaimmasta päästä. Sen vuoksi sovimme, että hyppäisimme vielä tällä viikolla jumppaa kerran tai kaksi. Se tulee kyllä tarpeeseen, niin hevoselle kuin ratsastajallekin! Josko pakkaset olisivat hellittäneet silloin edes vähän, jotta ratsastus muuttuisi aavistuksen verran inhimillisemmäksi. Toivossa on hyvä elää!