Joulukalenterin 10. luukku - Arvonta

Jälleen on aika avata uusi joulukalenteriluukku, jo tuttuun tapaan arvonnan merkeissä. Arvottavia tuotteita on tälläkin kertaa kaksi, kuten myös palkintojen voittajia! Myös tämän arvonnan palkinnoista kiitos kuuluu Veljekset Wahlstenille. Voitte käydä tutustumassa yrityksen joulukuvastoon tästä linkistä - mukana on toinen toistaan ihanampia joululahjaideoita niin kaksi- kuin nelijalkaisille ystävillemme. 

Yksi ratsastajan tärkeimmistä varusteista on mielestäni sopiva vyö. Ratsastushousujen tulee pysyä napakasti jalassa ja ainakin itselläni ne tuppaavat valumaan jalasta, mikäli vyötärön ympärillä ei ole jotain pidikettä. Voitte kuvitella, miten järkytyin eräänä kauniina päivänä, kun olin unohtanut vyön kotiin tallille saavuttuani. Eihän siitä ratsastamisesta meinannut tulla yhtään mitään, kun housut tuntuivat tippuvan jalasta kierros toisensa perään. Ja pakko myöntää, että onhan se vyö myös eräänlainen statussymboli ratsastajalle kuin ratsastajalle. Menee samaan kastiin kuin kellot kilpailuissa ;)

Jottei housut tipu jalasta, on tämän arvonnan palkintona vöitä kaksin kappalein! Kyseessä on jälleen Horse Comfortin tuote. Molemmat vyöt ovat samanlaisia, mutta toisen värinä on musta ja toisen ruskea. Vöiden ulkopuolella on koristeena trendikkäitä niittejä ja alapuoli on nahkaa. Näitä kelpaa esitellä kisoissa tai ihan kotitallillakin. Hintaa vyöllä on 15,90 euroa kappaleelta. 

OHJEET OSALLISTUMISELLE:

• Kirjoita tämän postauksen kommenttikenttään nimesi ja toimiva sähköpostiosoitteesi. 
• Kerro, kumman värisen vyön haluaisit voittaa.
• Tykkää blogin Facebook-sivusta, Instagram-tilistä, ole blogin virallinen lukija google-tunnuksen avulla tai seuraa meitä Youtubessa.
• Muista myös varmistaa, että olet tykännyt Veljekset Wahlstenin Facebook-sivusta! Jos sinulla ei ole tunnuksia Facebookissa, ei hätää. Joulun kunniaksi voit osallistua arvontaan myös ilman sosiaalisen median tunnuksia.
• Tämän päivän arvonta suoritetaan 12.12.2015 kello 21:00, joten jätäthän kommenttisi siihen mennessä. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti sähköpostitse. Mikäli sähköpostiin ei vastata kahden päivän kuluessa, arvotaan uusi voittaja.

Onnea arvontaan!

Meistä jokainen on kuvitellut olevansa nuorempana se kaikista taitavin ratsastaja - eikö totta. Tallilla neuvottiin muita, koska hei, "olenhan mä kisannut jo ysikymppiä ja ratsastanut kymmenen vuotta". Ja saanut kerran taluttaa ratsastuskoululla asuvaa yksityishevosta pesupaikalta karsinaan, siis sen kuuden metrin matkan verran. Mutta talutinpa kuitenkin.

Kuten jo monesti todettu, tieto lisää tuskaa. Ja ai että, millaista se tuska on vanhemmaksi tullessa! Kuvittelin vielä jokin aika sitten, etten juuri ole kehittynyt ratsastajana viimeisten vuosien aikana. Näitä joulukalenteriluukkuja tehdessäni todellisuus paiskautui vasten kasvojani, sillä jouduin kaivamaan esiin reilun kuuden tai viiden vuoden takaisia ratsastusvideoitani. Niissä hevosen selässä kaahotti menemään tyttö, jolla ei ollut juuri minkäänlaista käsitystä siitä ratsastuksen tasosta, jolle olen onnistunut tähän mennessä kipuamaan. Myönnettäköön heti, etten edelleenkään koe olevani millään tasolla hyvä, mutta kai sen saa ääneen sanoa: näihin videoihin verrattuna on kehitystä parempaan tapahtunut valovuoden verran.

Miran kanssa estekisoissa.

Reneen kanssa koulukisoissa. Onkohan jopa samoista, joista tämä ensimmäinen video on!

Tänään katsellaan videoita ajalta, jolloin olin ratsastuskouluoppilaana Solbackassa ja Equstomissa. Ensimmäisessä videossa on esteratavideoita. Video alkaa ratasuorituksella tuntiratsastajien mestaruuskisoista Messilästä vuoden 2009 heinäkuulta, jolloin kisasin juniorimestaruudessa Santtu-nimisellä ruunalla. Seuraava pätkä on saman vuoden keväältä, kun osallistuin pitkäaikaisen hoitohevoseni Miran kanssa estekisoissa 90cm luokkaan kotitallillamme. Ja jottei lysti loppuisi siihen, otamme katsaukseen vielä vuoden 2011 estekisavideon, jossa hyppään Equstomin kotikisoissa hauskalla Nudde-ruunalla pikkuluokassa. Toisessa videossa pääsette näkemään kaksi koulurataa Renee-ponin kanssa, ensimmäinen vuodelta 2010 ja toinen vuodelta 2009. Onhan noissakin jo pieni ero ;)

Näiden estevideoiden katsominen oli opettavaista puuhaa. Oli hauska huomata, millaisia virheitä mulla on noina aikoina ollut ja mitkä niistä ovat edelleen esillä, joskin ehkä hieman huomaamattomammassa muodossa. Kaikista eniten mieleeni jäi kuitenkin video, jossa ratsastuksenopettajani Minkki palkitsi kaksi kisojemme osallistujaa erikoispalkinnolla vuoden 2011 kisojen yhteydessä. Toinen niistä palkinnoista siunaantui mulle seuraavilla saatesanoilla: "Urheiluhengestä varmaankin. Toinen nuori ratsastaja Aada, joka oli hypännyt Santulla viimeksi vuoden 2009 kesällä ja Nuddella ennen näitä kilpailuja kaksi kertaa. Ratsastaja, joka kyselemättä menee hevosella kuin hevosella ja vielä osallistuu kunniakkaasti kilpailuihin. Se on myös äärimmäisen esimerkillistä ja voimme kaikki ottaa tästä opiksemme". 

Linkki videoon (estekisavideot).

Linkki videoon (koulukisavideot).

Tuossa puheessa oli tietysti oma liioittelunsa, sillä luokka oli taitoarvostelu, eikä korkeus ollut siksi päätä huimaavaa. Silti osasin nähdä tässä paljon sitä, millainen olen vielä nykyäänkin ratsastajana. Kiipeän kyselemättä hevosen kuin hevosen selkään aina silloin, kun mahdollisuus siihen siunaantuu. En muista yhtäkään kertaa, jolloin olisin kieltäytynyt ratsastamasta sen takia, etten olisi halunnut ratsastaa kyseisellä hevosella. Monet kerrat osallistuin tallikisoihin niin, että olin ratsastanut edellisen kerran kyseisellä hevosella monta vuotta aiemmin ja istunut kisoja edeltävänä päivänä hetken verran satulassa. Tai kuten Tahkolla, hyppäsin kisoissa hevosilla, joita en ollut koskaan aiemmin nähnytkään. 

Jokaiselta hevoselta voi oppia jotain. Siksi olen painellut menemään metsässä ravureilla, yrittänyt epätoivoisesti vääntää kentällä kouluratsastusta shirellä ja tippunut kymmeniä kertoja itsepäisten ponien kyydistä. Mutta juuri tämän periksiantamattomuuden vuoksi olen myös saanut mahdollisuuden kavuta hienojen este- tai kouluhevosten selkään ja oppimaan sellaista ratsastusta, missä haluan loppujen lopuksi kehittää itseäni. Neuvoni kaikille, varsinkin nuoremmille ratsastajille onkin, ettei koskaan kannata kieltäytyä ratsastusmahdollisuuksista siksi, ettei hevonen ole tarpeeksi "hieno" tai olla menemättä kisoihin siksi, ettei ole treenannut tarpeeksi. Jokainen hetki antaa avaimia tulevaisuuttasi varten, ratsastajana ja hevosihmisenä.