#688: Juuri niin hyödyllistä kuin itse ajattelet

Ääniraidallinen valmennusvideo ylitti kaikki ennakko-odotukseni suosionsa suhteen, sillä sain siitä valtavasti positiivista palautetta. Tästä inspiroituneena yritän jatkossakin tehdä vastaavanlaisia videoita joko sellaisenaan tai sitten tavalliseen tekstiin yhdistettynä, jolloin te voitte lukijana valita mieleisenne tavan katsoa valmennuspostaukset läpi. Ihan jokaiseen videoon en uskalla ääniraitaa luvata, mutta eihän sitä makeaa saa mahan täydeltä muutenkaan syödä ;)

Tämän postauksen anti ei sisällä ääniraitoja, sillä videoita tai uusia kuvia ei ole ollenkaan luvassa. Ajattelin kuitenkin kertoa hieman ratsastuksistani Wallun kanssa, kun se ilmeisen monia lukijoita tuntui kiinnostavan. Tarkemmin sanottuna aion palata jonkin aikaa ajassa taaksepäin sellaiseen päivään, jolloin teimme ruunan kanssa töitä kavaleteilla ja puomeilla. On muuten ollut todella kivaa päästä ratsastamaan säännöllisesti muitakin hevosia ja vaikken tällä viikolla koulukiireiden vuoksi ilmeisesti tuon nelijalkaisen selkään pääse kapuamaan, kuuluu normaaliin viikkooni kaksi ratsastuskertaa Wallun kanssa. Välillä kolmekin, joskus sitten vähemmän. 

Wallulla ratsastaminen on kaikella tavalla erilaista kuin Champin kanssa. Vaikka sillä on ikää reippaasti Champia enemmän, on virtaa silti vähintään yhtä paljon. Periaatteessa Wallu on hevonen, joka tarvitsee ratsastaessa tukea jalalla - se ei ole laiska, mutta ei missään nimessä liian reipas. Tuo virtaisuus näkyy pikemminkin siinä, että hevonen kehittelee itselleen omaa tekemistä (kuten maneesin seinien kyttäilyä), jos sitä ei pidä työskentelymoodissa ja keksi sille ajatustyötä. Toki vauhtiakin riittää, mikä tuo eteen haasteita ratsasajalle. Lyhyehköt raviaskeleet kun pitäisi saada mahdollisimman pitkiksi ja samalla hevonen rennommaksi!

Vanhoja kuvia musta ja Wallusta, sillä uusia ei valitettavasti ole :/

Mutta niinhän se menee, että yleensä ne kaikista kuumimmat hevoset tarvitsevat eniten tukea jalalla. Ristiriitaista, mutta ilmeisen totta. Olenkin yrittänyt ottaa Wallun kanssa tavoitteeksi saada se ensin mahdollisimman rauhalliseen raviin ja jopa liitoitellun pyöreälle kaulalle, josta olen pystynyt vähitellen pidentämään askeleen pituutta ilman tahdin rikkoutumista ja nostamaan hevosta ryhdikkäämmäksi ilman, että ruuna kerii itsensä virkkuukoukuksi ylös laskien samalla selkänsä alas. Aivan perustyötä siis, ilman mitään kummallisuuksia.

Champ on hevosena vino oikealle siinä, missä Wallu vasemmalle. Molemmilla on siis oma heikompi suuntansa, mutta heikkoudet tulevat esiin vähän eri tavoin: Champ tuntuu ikään kuin kaatuvan oikealle puskien samalla vasenta lapaa ulos. Wallu sen sijaan on yksinkertaisesti jäykempi oikeasta kyljestään ja varsinkin niskastaan, jolloin se ei halua antaa rehellistä asetusta vasemmalle. Ratsastajalle tällainen ongelmanratkaisu on oikeaa aivojumppaa, sillä en pysty korjaamaan näitä ongelmia vain miettimällä samaa asiaa toisin päin - mun pitää oikeasti soveltaa jotain uutta. Näin pääsen käyttämään omia työkalujani ratsastajana paljon laajemmassa skaalassa. 

Vinoutta korjatessani tykkään tehdä paljon avotaivutuksia, sillä niissä pääsen vaikuttamaan hevoseen enemmän kokonaisuutena. Tuolloin yhtenä päivänä kavaletteja mennessäni päätkinkin yhdistää ravipuomit ja avotaivutuksen niin, että tulin pitkillä sivuilla avotaivutusta (kuvan vinottaiset katkoviivat) ja toisella lyhyellä sivulla ikään kuin pienellä diagonaalilla oli kolme ravipuomia. Ravipuomit oli laitettu melko pitkille väleille ja tulin niille tarkoituksellisesti hitaassa tahdissa sisään, jotta Wallu joutui venyttämään askeltaan ja viipymään ilmassa yhden askeleen aikana vähän pidempään. Tällainen harjoitus on mun mielestä ihan kiva sellaisille hevosille, joilla on herkästi lyhyt ja kiireinen ravi. Toistin tätä molemmissa kierroksissa ja vaadin, että hevonen asettui rehellisesti avotaivutuksessa. Poikituksen ei tarvinnut olla missään nimessä korrektia taivutusta reilumpaa, mutta hevonen tuli suoristaa ennen kulmaa, jotta avotaivutukselle tuli selkeä alku ja loppu.

Tehtävä 1: avotaivutusta ja puomeja.

Tehtävä 2: puomeja ja kaveletti.

Tehtävä 3: kavaletteja kahdeksikolla molemmista suunnista.

Tehtävä 4: kavaletteja kaarevalla uralla.

Itse kavalettitehtävät aloitin tulemalla edellisessäkin tehtävässä olleet ravipuomit ja nostamalla niiden jälkee laukan ylittääkseni kaarevalla linjalla olevan kavaletin. Sama tehtävä toimi myös toisin päin, jolloin mun piti istua kevyesti satulaan kavaletin jälkeen ja siirtää hevonen raviin ennen puomilinjaa. Varsinkin näin päin toteutettuna tehtävä on hyvä kontrollin parantamiseen, sillä se vaatii nopeaa reagointia ja keskittymistä ratsastajalta. Wallu rakastaa hyppäämistä, joten se haluaisi herkästi kiihdytellä esteiden jälkeen. Näin ollen tämä osoittautui aika hyväksi tavaksi saada ruuna kuuntelemaan ratsastajaansa paremmin ja odottamaan sitä, mitä siltä kavaletin jälkeen haluttaisiin.

Laukkatyöskentelyn ohella tein kavalettiharjoituksia, joissa laukkasin kahta kavalettia isolla kahdeksikolla molemmissa kierroksissa tai tulin niitä kaarevalla uralla kuvan mukaisesti. Kaikkinensa tällaiset puomi- ja kavalettitehtävät ovat juuri niin hyödyllisiä kuin ratsastaja ne hyödyllisiksi kokee. Pienillä esteillä ja puomeilla asiat voi toki suorittaa hutiloiden ja vain ratsastaa pisteestä a pisteeseen b, sillä eihän noiden selvittämiseksi oikeasti tarvita kovinkaan kummoisia taitoja. Tehtävistä saa kuitenkin ihan äärimmäisen tehokkaita, jos ne ratsastaa huolellisesti ja keskittyy siihen, mitä on tekemässä. Jokaisen kulman ja käännöksen huolellinen ratsastaminen sekä omaan vartalonhallintaansa keskittyminen vaatii jo vähän enemmän kuin pelkkä esteeltä toiselle räiskiminen. Jos siihen yhidistää vielä kokonaisvaltaisesti tarkan ratsastuksen ja sen, että hevosen pitää olla sataprosenttisesti avuilla, on tällaisista yksinkertaisemmistakin tehtävistä hirveän paljon hyötyä tulevaisuuden hyppäämisiä varten.

Koskaan ei siis kannata aliarvioida tekniikkatehtäviä tai ajatella, että puomeista tai kavaleteista ei ole kummoista iloa ratsastajalle. Väittäisin, että pitkällä tähtäimellä esteratsastuksenkin perusta lähtee nimenomaan onnistuneista ja tarkoista suorituksista tuollaisten tehtävien parissa. Kun osaat ratsastaa huolellisesti puomeilla, osaat varmasti siirtää saman ratsastuksen myös esteille. Itselläni suurin ongelma lieneekin se, että pienemmillä esteillä en yleensä jaksa keskittyä kunnolla. Siksi tällaiset tehtävät ovat mulle äärimmäisen tärkeitä!

Menetkö sinä usein puomeja tai kavaletteja?