#692: Pämppiksen aamuvilli

Tiedättehän, miten iltaisin saattaa iskeä niin sanottu iltavilli. Silloin on pakko häslätä koko ajan jotain, sillä paikallaan on mahdotonta pysyä. Iltavilli voi iskeä ihmiseen, koiraan tai vaikkapa hevoseen. Mulla on pari kaveria, joille iltavilli on melko yleinen käsite ja mikäli heidän seurassaan sattuu juuri tällä hetkellä olemaan, tarttuu se myös melkoisen tehokkaasti kanssaihmisiin.

 

Perjantaina sain todistaa sitä, että myös Champia villitti. Ei tosin illalla, vaan aamulla ennen kahdeksaa, kun muita hevosia vietiin ulos (hullu se on, kukaan täysjärkinen ei voi olla aamuisin noin energinen). Olin pyytänyt tallimme omistajaa jättämään ruunan sisälle odottamaan aamuista tallikäyntiäni ja kun lopulta saavuin paikalle, tiesin heti mitä tuleman pitää. Hevosen katseesta ja olemuksesta näki niin selkeästi, että nyt se on menoa se.

 

Kun kävelin Champin naapurikarsinaan vaihtamaan toisen hevosen loimea, aloitti Champ oman aamuvillinsä. Ensin se nuohosi turvallaan kaltereita ja yritti kurotella naapurikarsinan puolelle, mutta todettuaan tehtävän epäonnistuneeksi alkoi se vinkumaan ja hyppimään pystyyn pukkien kera omassa karsinassaan. Pian karsina olikin sisustettu uusiksi, kun aamuheinien jämät olivat sekoittuneet runsaan purukuivituksen joukkoon erilaisten kuoppien kera. Viedessäni toista hevosta pihalle kuulin tallin toiseen päähän asti hevoseni vinkumisen, niin kovaa sillä meni.

 

Joo, taidetaan pysyä ton esteiden ylittämisen puolella #tallilekatallilvika
Julkaissut Aada Lätti 11. helmikuuta 2016

 

Mikäli yllä oleva videoupotus ei näy, linkkaa tästä!

 

Aamuvilli ei suinkaan loppunut karsinassa suoritetun aamujumpan jälkeen. Taluttaessani Champia käytävällä kohti kuntoonlaittopaikkaa yritti se puikahtaa jokaiseen aukinaiseen karsinaan sisälle ja kun vihdoin pysähdyin laittamaan ylimääräistä loimea käsistäni telineeseen, livahti ruuna otteestani ja liimautui vieraan hevosen karsinan takaseinään kiinni. Sieltä se pällisteli mua hirveän syyllisen näköisenä, tietäen tasan tarkkaan tehneensä väärin. Sama meno jatkui kuntoonlaittopaikalla, jossa Pämppis yritti koko ajan hamuta yhtä jos toista suuhunsa seilaten samalla vähän puolelta toiselle tai muuten vain tuijottaen pää niin ylhäällä kuin narut myöten antoivat.

 

Aamuvilli sai päätöksensä juoksutuksessa, jonka jälkeen hevonen oli jälleen oma puuhakas, muttei enää yhtä rasittava itsensä. Champissa on se hauska puoli, että vaikka sitä olisi kävelyttänyt maneesissa vain kierroksen ja vienyt sen sitten takaisin talliin, näyttää se aina yhtä kaikkensa antaneelta. Selkeästi vaativaa ajatustyötä tuo maneesiin asteleminen ;) Kaiken aamuisen toiminnan päätteeksi vein hevosen tarhaan ja jätin sen murjottamaan kauimmaiseen nurkkaan. Se inhoaa yli kaiken kaikkea sadetta, tuli se sitten lumena tai vetenä. Hauskan näköistä, kun Champia hakee sateella tarhasta: se kävelee pää lähes vaakasuoraan vinossa, koska se ei halua, että sen korviin sataa..

Tältä Champ näyttää, kun sillä on aamu- tai iltavilli :D

Champ on muutenkin ollut nyt todella kiva ratsastaa - suorastaan energinen! Ennen varsinaista ratsastusta olen saattanut joutua laukkaamaan useamman kierroksen vapaammin, jolloin ruuna on saanut toteuttaa itseään vinkumalla ja loikkimalla. Jos alan näissä tilanteissa vaatimaan siltä heti hidasta ravia ja täyttä keskittymistä, nostaa se heti keskisormen (tai -kavion, heh) pystyyn ja lopettaa yhteistyön siihen. Kun annan sen aluksi toteuttaa itseään, käännän samalla ylimääräisen energian hyödyksi ja säilytän hevosen työmotivaation. Tämä ei tosin ole aina itsestäänselvää, mutta parhaani mukaan yritän tulokseen päästä.

 

Tämän postauksen ohessa oleva video on kuvattu torstailta, jolloin menin ihan sattumalta maneesiin laitettuja puomeja. Ne oli korotettu noin 15-20cm korkeudelle maasta ja välit olivat noin 1,5m puomien keskiosasta mitattuna. Mun oli tarkoitus mennä puomeja ja kavaletteja, mutta tuo puomilinja osoittautui aika hauskaksi tehtäväksi! Tallimme omistaja oli maneesissa ja pyysin häntä videoimaan suorituksiamme, sillä Champ tuntui pinnistelevän niin kovasti puomeja ylittäessään. Jälkikäteen katsottuna on pakko sanoa, että osaahan se noita takajalkojaan nostaa! Kuski ei vain taida osata sitä ilman apupuomeja pyytää..

 

Tästä tuli tällä kertaa vähäkuvainen ja oikeastaan melko sisällötön postaus, mutta välillä tällaisia! Itse vietän viikonlopun kisoissa ja työpaikalla, joten lisää analyyttisempaa pohdintaa ratsastuksesta on luvassa vasta ensi viikon puolella. Viettäkää kuitenkin ihana ja rentouttava viikonloppu nauttien ystävänpäivästä parhaiden ystävienne seurassa - oli ne sitten ihmisiä tai nelijalkaisia :)