#736: Viisi vuotta sitten: kuvia Belgiasta

Multa pyydetään säännöllisin väliajoin, että tekisin postauksen ulkomailla hevoshommissa työskentelemisestä. En oikein tiedä, miten näihin pyyntöihin tulisi reagoida, sillä olen kertonut omista kokemuksistani vuosien aikana paitsi reaaliaikaiseksi paikan päältä, myös kuvin ja videoin myös jälkikäteen jonkinlaisissa tiivistelmäpostauksissa. Mietteitäni siitä, mitä kaikkea näissä isommissa hevosmaissa työskentelemisestä voi oppia, millaisa siellä mun näkökulmasta katsottuna oli ja lähtisinkö uudelleen. 

Usein pyyntönä on, voinko tehdä kattavan tiivistelmäpostauksen reissuistani. Musta tuntuu, että olen sanonut kaiken sanottavan, mutta silti en ole kertonut juuri mitään. Ensimmäisestä ulkomaantyöreissustani tulee parin kuukauden päästä kuluneeksi viisi vuotta, joten voitte kuvitella, ettei nuo muistot ole enää kaikista tuoreimmassa muistissa. Silti muistan elävästi monia ihania yksityiskohtia, aina saapumishetkestäni viimeisiin minuutteihin. 

Olen ehkä väärä ihminen kertomaan siitä, millaista työskentely Keski-Euroopan talleilla on nykyään. Kaverini Sarina onkin kertonut jotain omia kokemuksiaan blogissani viimeisen vuoden aikana, mutta jokaisella on toki yksilölliset mietteensä hommasta. Se, mitä koen ehkä osaavani kertoa, on näkemys siltä kannalta, kun lähti "isoon maailmaan" ratsastuskouluoppilaan paikalta. Niin, mähän tosiaan lähdin ensimmäiselle reissulleni kauan ennen kuin mulla oli ollut edes ensimmäistä ylläpitohevostani. 

Kaivelin tänään torstaina vanhoja kuvia vuodelta 2011, kun olin Belgiassa Stephex Stablesilla hommissa kesäaikaan. Olen tehnyt matkasta erikseen koostepostauksen vuonna 2011 (linkki) ja kertonut sen jälkeen useampaan otteeseen eri postauksissa yleisiä fiiliksiä (linkki, linkki). Tuntuu hassulta palata näihin aiheisiin vuosi toisensa jälkeen, sillä onhan nuo reissut tältä erää menneisyyttäni - vaikkakin vaikuttaneet valtavasti nykyiseen tilanteeseeni hevosharrastajana. Ne jättivät muhun jäljen, jota ilman en olisi tässä pisteessä nyt. Edelleenkin haaveilen joskus lähteväni ulkomaille pidemmäksi aikaa, joskin tällä hetkellä haave painottuu yliopisto-opiskeluun ja siinä ratsastuksen ja harrastekilpailemisen yhdistämiseen, ei niinkään tallihommiin. Tiedä sitten, mitä elämä tuo tullessaan.

Kokosin tähän postaukseen yli kolmekymmentä kuvaa, joita ei toivottavasti ole nähty tämän blogin puolella koskaan aiemmin. Muutamasta kuvasta en ollut satavarma, joten älkää pahoittako mieltänne, jos ihan väärässä olin ;) Jotta postaus ei jäisi ihan pelkäksi kuvien katselemiseksi, voitte halutessanne jättää jotain kysymyksiä mulle näiden Belgian ja Hollannin reissujen osalta. En lupaa, että osaisin vastata faktatietoa, mutta omia kokemuksiani voin muistella lämmöllä. Ja mikäs sen mukavampaa :)

Viva ja viimeinen päivä Belgiassa.

Nina ja Keijo estetreeneissä nurmikentällä.

Stephexillä oli muutama eri kenttä, tässä valtavan kokoinen sileätyöskentelyyn tarkoitettu kenttä.

Minä ja Urkki laukkaradalla.

Ninan käytävällä meitä oli töissä kolme tyttöä, Tiina ja Nina. Tässä Viivi ja Viva.

Meillä oli tosi hauskaa, koska paikalla olevat hevosenhoitajat olivat kaikki melko samanikäisiä :D

Minä ja Inkku viimeisenä päivänä.

Hauskaa oli, vaikka töitä tehtiin! Mä en tiedä, miten tuo ohja menee noin mun kädestä :D

Näitä kuvia kun katsoo, on sitä vanhentunut viidessä vuodessa melkoisesti :D

Mulla oli ratsastettavana välillä viikonkin putkeen kolme kimoa: Urkki, Viva ja Ritu. Katsoinpa äsken huvikseni hevosten tuloksia. Vivahan voitti Ninan kanssa esimerkiksi yhden viiden tähden GP:n ja Ritu on kisannut Global Champions Touria. Viva oli mun suosikki, sain ratsastaa sillä melkein joka päivä, koska sitä kuntoutettiin.

Joo, välillä meno oli melkoista säätämistä. Ihmekös, kun tuli sanomista :D

Tähän taululle merkattiin aina se, mitä hevonen teki päivällä ja kuka sillä ratsasti, mitä varusteita käytettiin ja kävikö hevonen esimerkiksi laitumella tai kävelytyskoneessa.

Ps. Kuten olen moneen kertaan sanonut, kypärä on hyvä pitää päässä. Näistä kuvista on aikaa viitisen vuotta ja ei, en saa sitä kypärää päähän jälkikäteen. Olkaa te viisaampia, mitä olin itse tuolloin!