#737: Ratsastusta Champin puolisiskolla!

Terveisiä television äärestä! Katsoin juuri loppuun jääkiekon maailmanmestaruuskisojen finaalin, jossa Suomi pelasi Kanadaa vastaan kultamitalista. Kolmatta kultamitalia tälle vuodelle ei valitettavasti tullut, mutta meillä oli hyvä kisakatsomo perheeni ja kaverini kanssa. En tosin itse uskaltanut juuri peliä katsoa, keskityin sen sijaan ruokapuoleen. Postauksien tekeminen on tosiaan jäänyt nyt vähän vähemmälle, osittain johtuen töistä ja näistä juuri loppuun saatetuista maailmanmestaruuskisoista, mutta suurimmaksi osaksi siksi, että olen saanut ratsastaa paljon kuluneiden päivien aikana.

Voitte arvata, miten innolla otin vastaan mahdollisuuden ratsastaa muillakin hevosilla. Champhan on nyt edelleen toisella ratsastajalla hypättävänä, joten en ole päässyt sillä itse kahteen viikkoon hyppäämään. Tämä jännitti itseäni hieman etukäteen, mutta olen kuitenkin tehnyt sen kanssa melko paljon puomityöskentelyä, joten tuntuma hyppäämiseen on tuskin kadonnut kokonaan. Tekee varmasti ihan hyvää välillä vain katsoa taitavampaa ratsastusta maasta käsin ja yrittää omaksua näitä oppeja omaan tekemiseen. Toivon todella, että muutos omassa ratsastuksessani näkyisi sitten, kun varsinaisen hyppäämisen aika koittaa. Olemme nimittäin tehneet paljon muutoksia omaan ratsastukseeni nimenomaan kouluvalmennuksissa tuota esteratsastusta ajatellen.

Champin puolisisko Lilli! Olin tosiaan ollut hevosen selässä vasta muutamia kertoja aiemmin, joten meno oli ajoittain hieman hakemista. Tässä me vasta aloiteltiin.

En ole kuitenkaan joutunut olemaan täysin ilman hyppäämistä, sillä eilen lauantaina sain hypätä Wallulla. Hevosella oli tosin seuraavana päivänä vuorossa kisat vuokraajansa kanssa, joten en tehnyt kovinkaan montaa hyppyä, enkä muutenkaan ratsastanut pitkästi saati rankasti. Parin ensimmäiset kisat sujuivat mitä parhaiten, sillä he saivat toisesta luokasta luokkavoiton. Hienoa, isot onnittelut! Oli kyllä ihanaa hypätä pitkästä aikaa ja varsinkin, kun sain kokeilla jälleen uutta hevosta esteiden parissa. Walluhan on kilpaillut nuorempana isoja luokkia käsittääkseni aina 150cm-luokissa asti, joten se tietää, mitä esteillä kuuluu tehdä. Vaikka papalla on nykyään ikää lähemmäs kahtakymmentä, ei se tosiaan näy esteillä - tai ei oikeasaan missään muuallakaan! Vauhtia riittää, mutta eikö se ole hienoa. Elämäniloa parhaimmillaan :)

Musta on tullut muuten ihan super innostunut kouluvalmennuksia kohtaan! Olemme tehneet niissä vaihtelevasti kaikkea aina puomi- ja kavalettityöskentelystä peruutuksiin, hakien lähinnä tuntumaa siihen, mitä mun pitäisi tehdä kokonaisvaltaisesti paremmin. Tänään sunnuntaina aamu alkoikin juuri kouluvalmennuksella, jonka päätteeksi jouduin toteamaan, että mulla oli allani oikeasti kivasti liikkuva hevonen! Saimme valmentajaltamme kehuja siitä, että se näytti hetkittäin jopa kouluhevoselta. Siis Champ. Kouluhevoselta! Se oli kyllä aavistuksen verran liioiteltu ilmaus, mutta silti. Teimme avotaivutuksia sulkutaivutuksen apuja hyödyntäen ja voi että, miten kevyt, omilla jaloillaan kulkeva ja taipuisa hevonen olikaan. Eihän siellä selässä voinut kuin hymyillä.

Viikonloppuun on mahtunut myös aiemmin Instagramissani (@aadalatti) esiintynyt hevostuttavuus, puoliveritamma Lilli. Tässä kohden on pakko todeta, että maailma on tosiaan pieni! Lillillä ja Champilla on nimittäin sama isä, vaikkei ehkä ulkonäön perusteella uskoisi. Vai näyttävätkö nämä kaksi mielestänne samoilta? Lilli on ilmeisesti tullut enemmän emäänsä, sillä hevosten isä on aivan Champin näköinen: rautias sukkajalkainen ja läsipäinen herrasmies, jolla on hieman pitkä runko ja aavistuksen suorat takajalat.

Lilli on mullekin melkoisen uusi tuttavuus, sillä nämä kuvat on otettu tänään sunnuntaina, jolloin istuin hevosen selässä muistaakseni kolmatta kertaa kunnolla. Ensimmäinen kerta oli nopea kokeilu omistajan ratsastuksen jälkeen ja toisella kertaa menin talviaikaan pellolla hevosen mielenvirkistykseksi. Nyt saan ratsastaa tammalla viikonlopun yli kolmena päivänä peräkkäin, mikä on ollut enemmän kuin mukavaa. Vaikka Champ ja Lilli ovat sukua keskenään, ovat ne silti loppujen lopuksi kovin erilaisia hevosia ratsastettavuudeltaan. Ei sillä, eihän se sukulaisuus merkitse loppujen lopuksi kovinkaan suurta roolia hevosen ratsastamisessa.. Näiden parin päivän aikana olen saanut miettiä paljon omaa tekemistäni, sillä siinä, missä Champ on tottunut paikkailemaan omia virheitäni (kuten vinoutta tai muita istuntaan liittyviä pulmia), rokottaa Lilli niistä tietysti heti. Se on kovin herkkä istunnalle, mikä on ollut kivaa vaihtelua. Ei sillä, etteikö Champin olisi: se kuitenkin sietää sitä, että istun vähän oikea kylki "lytyssä", kun taas toiset hevoset reagoivat siihen herkemmin.

Nyt kello alkaa olemaan sen verran paljon, että mun on pakko suunnata nukkumaan. Tällaisia pikapäivityksiä on luvassa vielä ainakin ensi viikolla, sillä mulla on vielä perjantaina palautettavana yksi viisitoistasivuinen essee, joka on täysin aloittamatta. Sen lisäksi olen jokaisena iltana joko töissä tai yliopistolla, minkä lisäksi menemme keskiviikosta torstaihin yöksi juhlimaan mökille. Jonnekin väliin pitäisi vielä mahduttaa oma hevonen, muut koulutyöt sekä muiden hevosten ratsastus. Siksi herätyskello soi huomennakin jo kuuden jälkeen. Yritän kuitenkin tehdä postauksia mahdollisimman paljon, sillä juttua riittäisi. Mutta siihen asti, viettäkää hauska viikko! :)

Oletko sinä päässyt ratsastamaan hevosilla, joilla on sama isä tai emä?

Olivatko nämä hevoset samanlaisia vai erosivatko ne suuresti toisistaan?