#744: Asennemuutoksen edessä

Viime viikolla pääsimme nauttimaan oikeista superhelteistä. Lämpömittari kohosi useana päivänä yli kahdenkymmenenviiden asteen, mikä oli monella tapaa ihana asia. Auringossa makaaminen tuntui pakolliselta toimenpiteeltä, jonka tieltä sai väistyä mikä tahansa toiminto - oli se sitten opiskelu, siivoaminen tai lenkille lähteminen. Onneksi näitä asioita voi aina myös yhdistää siten, että lenkkeilyn ajoittaa keskipäivän lämpimimpään aikaan ja opiskelukirjat raahaa mukaan rannalle. Ensimmäistä en suosittele, siinä tulee kuuma.

Hellesäissä on myös huonot puolensa, vaikka sitä ei olekaan helppoa myöntää. Hevosihmisten on ajoitettava hevosten liikutus aamuun tai iltaan, jottei hevoset joudu työskentelemään pahimman lämpöaallon aikaan. Nelijalkaiset saattavat hikoilla jo pelkästään tarhassa seistessään, jolloin niitä pitäisi päästä viilentämään päivällä tai vaihtoehtoisesti ottaa hevoset viileämpään talliin sisälle muutamaksi tunniksi. Virkeäkin ratsu saattaa taantua laiskemman puoleiseksi ja voi että, jos hevonen on jo valmiiksi hidas. Silloin hommasta ei taida tulla yhtään mitään!

Niin vaan oli uhmattava luonnonlakeja ja suunnattava viime viikon keskiviikkona kohti Jokelaa, vaikka lämpöä riitti aina melkein 27 asteen verran. Champin hyppytreenien ajankohta ajoittui juuri iltapäivään eli kaikista kuumimpaan aikaan. Pelkkä trailerissa matkustaminenkin oli oma projektinsa, sillä kaksi hevosta lämmittivät koppia tehokkaasti ikkunoiden aukiolosta huolimatta. Champ oli ratsastusvuorossa toisena, joten se sai odotella vuoroaan napostelemalla ruohoa kentän laidalla. Taisi ruuna luulla, että homma menee pelkästään hengaillessa! Voitte kuvitella, ettei sitä kamalasti innostanut siirtyä vihreän äärestä trailerille satulointia varten: hevosparka oli niin maansa myyneen näköinen.

Champ menossa treeniin. Ilmekin sellainen, että nyt ei huvittaisi.

Tämä syömishomma olisi ihan se juttu!

Tämä oli tosiaan kolmas kerta, kun Pyry hyppäsi Champilla treenausmielessä. Jokainen ratsastus on rakentunut samalla tavalla, alun sileätyöskentelyn siivittäessä pikkuhyppyjen ottamista, josta on sitten jatkettu vähitellen normaalimpien esteiden korkeudelle. Korkeutta ei ole kuitenkaan nostettu kovinkaan suureksi ja esteet ovatkin pysyneet hyvin maltillisina, noin 100-120cm korkeudella. Tämä on mielestäni hieno homma, sillä korkeus ei ole Champille se ongelma - se kyllä hyppää, jos esteitä nostetaan. Se, mikä hevosella on ongelmana, on sen hitaus pohkeelle. Kun se jää hitaaksi kaarteessa ja päättää "kytätä" jotain, ei siitä saa tarpeeksi nopeasti reaktiota, jolloin tilanne on jo ikään kuin menetetty.

Tämä kävi ilmi viime viikon treenien aikana, kun lämmin sää verotti jo itsessään Champin menohaluja ja kentälle oli tuotu uuteen kohtaan vesimatto-okseri. Champ oli aluksi melko väsähtäneen oloinen, vaikka olin antanut sille kaksi edeltävää päivää hyvin kevyttä liikuntaa maastoilun ja kävelytyskoneen avulla, jotta sillä olisi edes jotain virtaa hyppäämistä ajatellen. Kuumat säät eivät todellakaan sovi tuolle hevoselle! Pyry teki aluksi hommia puomien kanssa niin ravissa kuin laukassakin ja siirtyi sitten hyppäämään pikkuesteillä rataa, ihan vain saadakseen hevosen moottoria käyntiin ja näyttääkseen jälleen kaikki esteet sille. Champ ei oikein meinannut innostua hommasta, mutta hyppäsi kuitenkin ihan tyytyväisenä, joskin hieman vetelän oloisena. Kuski sanoikin, että tähän hevoseen taitaa nämä kelit vaikuttaa.

Koska kuvia ei ole, niin laitetaan videolta pari still-kuvaa. Champ ei nähnyt tarpeelliseksi nostaa etujalkojaan, kun yli pääsee hyppäämällä vähän ylempääkin :D

Kun esteet nousivat, alkoi Champkin heräämään ja olemaan vähän skarpimpi. Hypyistä tuli oikein kivoja paikoitellen, mutta yksi ongelma oli juurikin oikeassa kierroksessa kaarteen läpi lähestyminen kohti vesimatto-okseria. Oikea kierros on laukassa Champille muutenkin hankalampi, sillä se ei ota sisätakajalkaa tarpeeksi hyvin alleen, jolloin laukkaan on vaikea saada tarpeeksi voimaa. Kun se keksii kaarteessa jäädä ratsastajan apujen taakse kytätessään tulevaa estettä, ei se reagoi jalasta tulevaan apuun ollessaan niin hidas pohkeelle ja seurauksena on se, että ruuna pääsee liiraamaan tai kääntymään esteeltä pois. Tämä on juuri se tilanne, joka mulla on käynyt kisoissa niin monta kertaa.

On hyvä, että tuo ongelma tuli esiin kotitreenissäkin, sillä ammattikuski osasi purkaa ongelman hyvin palasiksi ja ratkaista sen siten, ettei hevonen tehnyt samaa uudelleen. Toki se oli edelleen hidas läpi kaarteen, mutta meni joka kerta esteestä yli. Hevosen herkistäminen pohkeelle ja muille avuille on pitkä projekti, jossa mun pitää vain yksinkertaisesti ottaa itselleni selkeä tavoite ja yrittää parhaani mukaan päästä sitä kohden. Nyt viimeisen kuukauden aikana olemmekin hioneet tätä kerrasta toiseen paitsi kouluvalmennuksissa, myös ratsastaessani itsenäisesti kotona. Uskon ja toivon, että tämä työ tuottaisi tulosta viimeistään syksyllä, kunhan saan iskostettua uuden ratsastustavan (tai ehkä enemmänkin asenteen) omaan päähäni ja sitä kautta vaikuttamiseeni.

Linkki videoon (Pyry hyppää Champilla).

Niinhän sitä sanotaan, että tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Tässä tapauksessa ratsukko. Eikä ehkä tyhmästä päästä, vaan hieman mukavuudenhaluisesta. Ajattelemattomasta? Niin paljon helpompi olisi vain ajella ja matkustaa, antaa hevosen nojata apuihin ja pyytää, muttei oikeasti vaatia. Sillä tavalla pääsen varmasti tekemään ihan hyvää tulosta tällä tasolla, jolla nyt kisaan. Mutta en pääse nousemaan vahvalle 120cm tasolle, saati isompiin luokkiin. Niissä vaaditaan jo se, että hevonen on oikeasti pohkeen edessä ja ajattelee itsekin esteitä kohden. Jos haluan kehittyä, tulee mun ottaa ihan uusi asenne jokapäiväiseen tekemiseeni. Sitä ollaan harjoiteltu viimeinen kuukausi ja sitä kutsun aikuistumiseksi. Aikuistumiseksi ratsastuksen parissa.

Viime kerran estetreenien viimeinen rata oli aika hyvä, sillä Champ teki muutamat todella kivat hypyt esteiden ollessa 110-120cm korkeudella. Päätimme vielä, että ratsukko tulee muutaman kerran yhtä linjaa hieman isompana. Voi että, millaiset loikat Champ tekikään viimeisille oksereille! Ruuna sai kehuja siitä, että se on oikeasti hyvä hevonen, kunhan sen kaiken saa kaivettua tuolta ulos. Hypätä se osaa, mutta sitä ennen pitää muiden palikoiden olla kunnossa ratsastettavuuden osalta. Näiden palikoiden paikalleenasettumista käydään kokeilemassa viikonloppuna Hyvinkäällä, kun Champ pääsee jatkamaan kisakauttaan Riders Innin valkoisen hiekan loisteessa. Mua jännittää varmasti enemmän kuin silloin, jos itse istuisin satulassa kisavaatteet päällä. Jäiks!

Oletko sinä joutunut tekemään asennemuutoksia ratsastuksen suhteen? :)