#761: Auringonlaskussa ratsastusta

Viime viikolla sain idean toteuttaa kauan pyytämäänne tallivideopostauta, sillä kaverini tuli mukaani tallille ja näin ollen videolle olisi mahdollista kuvata muutakin kuin omaa naamaani. Toteutus kuulosti sen verran houkuttavalta, että pakkasin ikivanhan videokamerani laukkuun ja suuntasin tallille aikeenani tehdä illan aikana yhtä jos toista. Luvassa oli klippaamista, ratsastamista ja hevosen valokuvaamista. Kaikesta selvittiin kunnialla ja tallipäivä kerkesi venähtää vain reilun kuuden tunnin mittaiseksi!

Videopostaus itsessään on melkoisen pitkä, sillä minuutteja kertyi yhteensä yli viisitoista. En kuitenkaan viitsinyt jättää siitä mitään sen ihmeellisempää pois, vaikka tuokin versio on melkoisen raadollisesti edioitu - klippejä kun tallentui muistikortille yli sadan kappaleen verran! Siinä sitä riitti ihmettelemistä yhden illan ajalle. Onneksi nyt ei ole koulua eikä sen kummemmin mitään muutakaan ihmeellistä, joten ehdin käyttää tällaiseenkin aikaa hyvän tovin. Mun pitäisi ilmeisesti alkaa julkaisemaan postauksia melkein päivittäin, sillä näitä tuntuu kertyvän niin kamalasti julkaisemattomiin kansioihin, että hukun kohta kaikkeen haalimaani materiaaliin. Tämä tosin taitaa olla nyt se paljon puhuttu positiivinen ongelma..

Champin ja mun arki rullaa siis hyvin, kuten videoltakin voi sen omin silmin todeta. Hevoselta lähti vihdoin karvat ja nyt se on aavistuksen siistimmän näköinen. Eihän se ollut pitkässä karvassa ennen klippaustakaan, mutta se hikoili paksussa turkissaan kuin mikäkin märkä pesusieni ja oli mun mielestä tätä klipattua ulkonäköä epäsiistimpi. Sellainen metsittynyt, jos näin voin asian ilmaista. Se on jännä, sillä jos katson mitä tahansa muuta klippaamatonta hevosta, ei mua häiritse ollenkaan niiden pitkä turkki. Päinvastoin, ne ovat äärimmäisen kauniita sellaisinaan! Jotenkin tuota omaa on alkanut katsoa eri tavalla ja sen suhteen olen tullut krantuksi. Klippaaminen oli tässä kohden kuitenkin ihan järkevä ratkaisu, sillä maanantain estevalmennuksessa hevonen suorastaan vaahtosi karvojen lähtemisestä huolimatta. Olisi sillä ollut kuumat paikat villapöksyissään.

Luitte ihan oikein - me olemme päässeet estevalmennusten makuun! Ja voi että, miten olikin hauskaa. En osaa sanoa, kumpi meistä nautti enemmän: minä vai hevonen. Taidettiin molemmat olla onnesta soikeina. Hypyt eivät jää tältä viikolta tähän, sillä keskiviikkona olisi tarkoitus suunnata kulku Laakson iltakisoihin, joskaan ei itse kilpailijana. Me mennään hyppäämään ratatreeniä kisojen ulkopuolella, sillä haluan katsastaa, missä mennään nyt tuon suhteen. Vaikka olen toki innoissani lähdössä matkaan, on takaraivossa silti pieni pelko siitä, että Champ lyö liinat kiinni esteiden välissä eikä hommasta tule sen takia yhtään mitään. Mutta nekin on tilanteita, joita on nyt lähdettävä selvittämään, eikä niitä siksi kannata pelätä etukäteen. Sillä mennään, mitä vastaan tulee!

Haluatteko jatkossa nähdä tallivideopostauksia? :)

Linkki videoon.