#766: Rakas, sinusta on tullut pullukka

Nyt tuntuu siltä, että valmennuspostauksia on tullut yhteen pötköön riittävästi. Tykkään itse valtavasti kirjoittaa ja toki myös lukea sellaisia, mutta sisällöllisesti ajateltuna useat peräkkäiset tekstipostaukset saattavat tuntua kaikille (niin lukijoille kuin allekirjoittaneellekin) raskaalta. Vai olenko väärässä? Näin rannalla makoillessani mieli on ainakin sen verran keveänä, että kertoilen tähän väliin meidän muita kuulumisia uusien kuvien kera.

Kesä taitaa olla parhaimmillaan juuri nyt. Olemme treenanneet Champin kanssa vaihtelevasti sileällä, esteillä ja toki myös maastossa. Tallimme viereinen pelto on vihdoin niitetty matalaksi ja sen reunoilla pääsee ratsastamaan esteettä. Toki ratsastus onnistui myös aiemmin, mutta meno oli kyllä kaikkea muuta kuin kivaa ratsastajan kannalta! Champ nimittäin yritti syödä pitkiä heiniä jokaisella askeleella tai vaihtoehtoisesti se ei uskaltanut liikkua pitkässä ruohikossa eteenpäin, vaan yritti pysähtyä parin laukka-askeleen välein katsoakseen, mihin se on astumassa. Meno oli hieman töksähtelevää, jos näin voi sanoa.. Niitetyllä pellolla olemme päässeet ottamaan kaiken ilon irti baanailusta, eikä hevosen ja mun innostukselle ole löytynyt rajoja. 

Tuhat ihanaa kuvaa, jotka Rosita (linkki blogiin) otti viime viikolla. Olen rakastunut <3

Mä tein omassa pääkopassani päätöksen, etten lähde väkisin tenttimään kahta tenttiä tässä ennen elokuuta, vaan keskityn aidosti kesään, hevoseen, kavereihin ja läheisiin. Toki myös vähän töihin, nyt kun työtunteja kertyy aiempaa huomattavasti enemmän. Mä en tosiaan ole aamuihminen ja voi että, miten mua hajottaa herätä ennen viittä aamuisin keretäkseni kuudeksi töihin. Hassua varmasti, mutta mä odotan opintojen jatkumista ennemmän kuin kuuta nousevaa, jotta pääsen jälleen rentoon ja leppoisaan elämääni: aamuratsastuksia, sarjojen katselua ja intensiivisempää bloggaamista. Voi kyllä olla, että totuus muuttuu muuksi syyskuussa, kun aloitan kirjoittamaan kandityötä ja siirryn samalla maisteriopintoihin. 

Syksylle on luvassa vaikka mitä kivaa! Suunnitelmissa on paitsi kisoja, myös erilaisia matkoja ja tapahtumia hevosten kanssa ja ilman. Isommista jutuista voisin mainita syyskuun alkuun sijoittuvan kolmipäiväisen matkan Brysseliin, joka toivottavasti päästään tällä kertaa toteuttamaan. Ainakin päivämäärät on nyt sovittu Euroopan komission kanssa.. Lokakuussa olen jälleen tuttuun tapaan Helsinki Horse Show'ssa työntekijänä paikalla keskiviikosta aina sunnuntaihin asti, joskin tällä kertaa joudun jättämään itse sunnuntain välistä toisen matkan takia. Lähden aamulla heti kuudelta lentokoneella Maltalle, jossa vietän viikon verran lämmössä. Aika ihanaa, aurinkolomalla en olekaan ollut hetkeen :)

Vähän kyllä mietityttää jo tässä vaiheessa, miten järjestän Champin elämän tuon kahden viikon ajalle. En ole koskaan ollut niin pitkää aikaa poissa sen luota, joten täytyy yrittää sumplia joku kaveri vastaamaan sen päivittäisestä liikutuksesta ja ruoista tai esimerkiksi koittaa neuvotella, josko valmentajani ottaisi sen hoiviinsa siksi aikaa. Nyt ei kuitenkaan kannata murehtia niitä asioita, vaan keskittyä vielä tähän hetkeen ja lämpöön, jota kotimaakin osaa tarjota. Ihan mielenkiinnosta tiedustelen kuitenkin teiltä kokemuksia vastaavista tilanteista. Miten olette toimineet, jos olette olleet yhtäjaksoisesti pois kotoa useamman viikon ajan? Kuka on hoitanut hevosen ja onko kaikki mennyt ihan hyvin?

Mutta palataan vielä takaisin blogin päätähteen eli Champiin. Se on ollut kaikista kuumista säistä huolimatta yllättävän pirteä, vaikka kuumat säät ovat sille yleensä se viimeinen niitti. Virtaa on tuntunut riittävät ratsastuksessa oikeinkin hyvin, olenpa päässyt kokemaan muutamia loikkiakin sen selässä ollessani. On ihanaa nähdä oma hevonen hyvinvoivana, mikään ei aikuisten oikeasti saa mussa samanlaista onnellista fiilistä aikaan. Pieniä harmaita hiuksia on tosin nyt aiheuttanut Champin nirsoilematta sen puuron suhteen, sillä se ei tykkää elektrolyytistämme jota syötän, ja siksi se jättää kaiken puuron usein syömättä. Elektrolyytti taitaa olla Black Horsen, joten jos jollakulla on suositella maistuvampaa mallia, otan ilomielin kaikki ehdotukset vastaan. Tuntuu turhalta iskeä hevosen turvan eteen päivittäin kalliita nivel- ja vitamiinivalmisteita, kun ne eivät edes pääsy mahaan asti. Onneksi ruuna syö muuten kuin hevonen (kirjaimellisesti) ja onkin saanut kuulla tallilla useammalta taholta saaneensa massaa lisää. Suorastaan pienen kesämahan, mikä tekee sille kyllä oikein hyvää. Voisinpa jopa todeta, että rakas, sinusta on tullut pullukka. Hyvä vaan, että heinä maistuu!

Rosse pääsi myös itse hevosen selkään, josta on tulossa myöhemmin juttua ja kuvia. Rositan blogissa tosin jo nyt ;)

Viime viikolla olin myös Playsson.netin järjestämissä kuvauksissa, jossa oli tällainen supersöpö koiravauva mukana!

Tästä postauksessa tuli kyllä sekoitus ihan kaikkea mahdollista, mutta ehkä se ei haittaa. Aurinko sekoittaa pääni niin, että ajatus laukkaa kaukana tästä hetkestä. Nyt syvennyn jäisen mansikkamehun, kevytlukuisen pokkarin ja porottavan auringon alle nauttimaan elämästä yli kahdeksantuntisen työpäivän, kodin suursiivouksen ja blogihommien päätteeksi. Illalla pääsemme vielä kouluvalmennukseen, jonka aloitus sijoittuu varttia vaille kymmeneen. Ihmeellisiä nuo kouluratsastajat, kun jaksavat yötä myöten treenata!

Ihanaa kesäpäivää just sulle :)