#773: Festareita ja hevoshuolia

Tasan viikko sitten Helsingin Kyläsaaressa vietettiin viidettä kertaa Weekend Festivaleja. Kuten blogissa jo aiemmin mainitsin, olin paikalla lauantaina perjantain jäädessä väliin omien työkuvioideni takia. Ehkä ihan hyvä ratkaisu näinkin, sillä nämä olivat mun osalta kesän kolmannet ja mahdollisesti viimeiset festarit - ellen sitten innostu lähtemään tänä viikonloppuna flow'hun..

Lauantai alkoi normaalista festivaalipäivästäni poiketen aamun työvuorolla, josta suuntasin lähestulkoon suoraan kaverini Millan luokse Helsinkiin. Meillä ei ollut mikään kiire alueelle, sillä ensimmäinen artisti, jonka halusimme nähdä, aloitti kolmen jälkeen. Milla oli tilannut kotiinsa ruokaa, joten chillailimme siellä jutellen mukavia hänen ja poikaystäväni kanssa. Lopulta pääsimme lähtemään matkaan, emmekä myöhästyneet suunnitellusta aikataulusta kovinkaan pahasti. Melkoinen saavutus, kun ottaa huomioon seurueen jäsenet ;)

Festivaalialueella oli tuttuun tapaan paljon nähtävää. Lavojen lisäksi alueella oli erilaisia huvipuistolaitteiden tyyppisiä vempeleitä sekä esimerkiksi benji-hyppytorni, josta olen pari vuotta takaperin itsekin tullut alas. Anniskelualueiden välistä löytyi ruokakojuja ja pisteitä, joista jokainen halukas pystyi ostamaan vaikkapa lein kaulaansa. Tänä vuonna olen pitänyt sellaista tai useampaakin koristamassa asujani, joten näillä festareilla tuo look sai jäädä unholaan. Olin valinnut päälleni aina niin klassista mustaa aina kengistä päällystakkiin asti. Takkia ei onneksi tarvinnut käyttää, sillä säät suosivat ja Helsinki näytti parhaat puolensa festarikansalle!

Meitä oli lopulta liikkeellä suunniteltua isompi ryhmä, kun mukana heilui sekalainen esteratsastajista koostuva joukkio. Hauskaa oli vaikka muille jakaa, kun vietimme aikaa festivaalin päälavan edustalla ja vipissä. Kiersimme Millan kanssa muidenkin lavojen ympärystöt, mutta meille mieluisimmat artistit esiintyivät juurikin päälavalla, minkä vuoksi se vakiintui nopeasti oleskelupaikaksemme. Aiempina vuosina olen katsonut lähes jokaisen artistin juurikin lavan edustalla yleisön joukossa, mutta tällä kertaa kuuntelimme keikkoja myös hieman kauempaa. Varsinaisesti lavan edustalla vietimme aikaa esimerkiksi Tungevaag & Raabanin, Martin Garrixin ja Hardwellin keikkojen aikana. Hardwell onkin aina ollut mun ykkössuosikki, tämä taisi olla kolmas kerta, kun näin hänen settinsä livenä.

Iso kiitos siis kaikille mukana olleille, ensi vuonna ehdottomasti uudelleen! Weekend on aina ollut mulle eräänlainen kesän lopetus, sillä sen jälkeen syksy tuntuu olevan paljon lähempänä opiskelujen ja muiden osalta. Niin myös tänä vuonna, vaikka opintoni alkavatkin vasta syyskuun puolella. Tässä on kuitenkin tulossa yhtä jos toista jännää juttua lähiaikoina, tiedä vaikka muuttaisin ihan pian omilleni. 

Jännitystä elämään on tuonut myös rakas hevoseni Champ. En ole tainnut mainita blogissa aiemmin, mutta ruunalla on ollut riviä toisessa takajalassaan kesäkuun puolesta välistä lähtien. Syytä sille on vaikea tietää, sillä hevosen tarha, karsina ja oikeastaan kaikki elinolosuhteet ovat kuivia - syy saattaa siis olla ruokinnallinen. Toisaalta mikään ruokinnassa ei ole muuttunut, eikä hevosella ole koskaan Suomessa ollessaan ollut riviä. Mulla ei ole ylipäänsä koskaan ollut rivihevosta hoidettavanani, joten en todellakaan tiennyt, miten tätä pitäisi lähteä hoitamaan. Kyselin vinkkejä ja sainkin monia, mutta välillä laiminlöin hoidon ajatellen rivin menevän ohi ajan kanssa itsekseen. Se ei näyttänyt pahentuvan, muttei lähtenyt poiskaan.

Aloin hoitamaan riviä aktiivisesti heinäkuussa, jolloin ostin siihen tarkoitukseen hoitoshampoon ja rivirasvaa. Katselin tuota tulosta viikon verran, mutta homma ei oikein lähtenyt menemään suuntaan tai toiseen. Rupi kyllä irtosi, mutta jalka rupesi haavautumaan rivikohdasta. Jos laitoin jalkaan siteen, alkoivat haavat märkiä kosketuksen vuoksi. Toisaalta pigmentitön iho reagoi auringonpaisteeseen, jolta se olisi ollut hyvä suojata siteellä. Maanantaina jalka oli turvonnut impparin takia, jolloin heitin hanskat tiskiin ja hankin klinikalta hoito-ohjeet lääkkeineen päivineen. Nyt olenkin käynyt tallilla parhaimmillani neljästi päivässä, sillä jalka pitää pestä ja hevonen lääkitä tulehduslääkkeellä aamuin illoin. 

Olisi siis ehkä pitänyt suhtautua tuohon riviin vakavammin jo alusta asti, mutta onneksi näistä virheistä voi ottaa opikseen. Champ on kuitenkin ollut täysin ratsastuskäytössä, eikä rivi muuten estä elämää. Impparikin onneksi laskee liikkeessä pois ja liikuntahan on tuohon vaivaan paras lääke. Tulehduslääkkeen neljän päivän dopingvaroajan vuoksi meillä jäi nyt viikonlopun kisat välistä, mutta sen sijaan kävimme treenaamassa rataa Riders Innissa Hyvinkäällä. Tästä on tulossa omaa postaustaan ensi viikolla, sillä vaikka olin ensimmäistä kertaa yksin liikenteessä hevosen kanssa, sain kuin sainkin videoita valmennuksesta. 

Nyt mä painun pehkuihin, jotta jaksan herätä aamulla hoitamaan tuon nelijalkaiseni riviä. On tämä hevosenomistajan elämä ihanaa - vapaapäivä tai ei, herätys on syystä tai toisesta aina aikainen. No, en valita! Kun menen aamulla talliin ja näen Champin korvat pystyssä karsinassaan sen tunnistaessa ääneni, valaistuu synkempikin päivä ihan uudelle tasolle. On se vaan niin kovin rakas ♥

Onko teidän hevosella ollut joskus riviä? Miten hoiditte sitä?