#776: Älä etsi pelkkiä virheitä

Muokkasin juuri hetki sitten videoita edellisen viikon estevalmennuksesta. Halusin tehdä videosta ääniraidallisen, sillä pystyin samalla käsittelemään omaa ratsastustani itselleni ääneen. Ääniraitaa nauhoittaessani huomasin erään seikan: löysin itsestäni jatkuvasti virheitä, joita toin esiin toinen toisensa perään. Milloin ratsastin huonon lähestymisen, milloin en istunut tarpeeksi suorassa. Ääniraitaa oli kulunut jo parin minuutin ajan, enkä ollut sanonut yhtäkään positiivista asiaa omasta ratsastuksestani. Lopetin ääniraidan siihen paikkaan.

Tekniikan kehittyessä videokuvaaminen on rantautunut ratsastusurheilun pariin siinä missä muidenkin urheilulajien piiriin. Kehittyäkseen on hyvä tiedostaa oma tekemisensä myös niin sanotusti ulkopuolisen silmin - valmentajien ja toisaalta esimerkiksi videomateriaalin avulla. Ratsastus on varsinkin kilpasuorituksien aikana niin hektinen laji, ettei suorittaja yksinkertaisesti kykene keskittymään oman tekemisensä analysoimiseen samalla, kun hän pyrkii tekemään radalla kaikkensa onnistuneeseen suoritukseen. Eikä pitäisikään pystyä, sillä liika analysoiminen kesken suorituksen vie tekemiseltä fiilistä ja tunnetta, jota tarvitaan huipputuloksia tavoiteltaessa.

Videomateriaali ratsastuksen tukena on omasta mielestäni varsin tehokas oppimismuoto, jos sitä osaa käyttää oikein. Oman ratsastuksen videointi on yleistynyt viime vuosina hurjasti, vaikka tiedän edelleenkin ratsastajia ja valmentajia, jotka eivät halua videoita omasta tekemisestään. Syynä videoimisen karttamiselle voi olla esimerkiksi pelko siitä, ettei ratsastaja kykene keskittymään tunnilla tehtäviin asioihin, jos paikalla on kuvaaja tallentamassa asioita nauhalle. Uskon kuitenkin, että oikeasti kehitystä kaipaavat ratsastajat pystyvät erottamaan kameran ratsastuksen ulkopuolelle ja keskittyä siihen parhaillaan menossa olevaan tehtävään. Ratsastuksen jälkeen on syytä huoltaa myös se hevonen asianmukaisesti pois ennen kameraan syventymistä, sillä hevostenhan takia me tätä hommaa tehdään, ei valokuvien tai videoiden.

Mun rakkain <3 Tässä postauksessa vain kuvituskuvia, saatte myöhemmin tällä viikolla tuon videon valmennuksesta, josta puhuin!

Monet valmentajat kuitenkin tykkäävät käyttää videoita opetusmateriaaleina monesta syystä. Joskus valmentaja ei pääse mukaan kisoihin, jolloin valmentaja voi pyytää lähettämään videon suorituksista, jotta hän voi analysoida ratsukon suoriutumista ja lähteä kehittämään yhteistyötä sitä kautta paremmaksi. Toisinaan valmentaja voi pyytää ratsastajaa katsomaan videolta jonkin asian, joka valmennuksessa on juuri tehty: millainen asento ratsastajalla oli tietyssä hetkessä tai miten hän käytti jotakin apua. Välillä asioita on helpompi sisäistää jälkikäteen videon avulla, sillä selkään tunne saattaa olla täysin erilainen. Itse ainakin huomaan, että luulen istuvani selässä ollessani kauhean takakenossa, vaikka videolta katsottuna olen hädintuskin suorassa.

Videoita voi kuitenkin käyttää monella tavoin väärin. Huomasin juuri tuota ääniraitaa tehdessäni, etten osannut käsitellä näkemääni oppimisen kannalta järkevästi. Heti ensimmäisestä katselukerrasta lähtien takerruin omiin virheisiini. Mietin, kehtaanko julkaista asiaa x tai y ja muokkasin videota sen mukaan. Jokaisen epäonnistumisen kohdalla pohdin, pitäisikö mun pätkäistä video ja aloittaa se sellaisesta kohden, jossa asiat taas hetkellisesti sujuvat. Lopulta luovutin ajatuksen suhteen ja päätin lätkäistä videot sellaisenaan esille, vaikka tiedostin riskin siihen, että joku saa mahdollisuuden kommentoida negatiivisesti valmennuksemme kulkua. En kuitenkaan ole ammattilainen ja teen virheitä, joten miksi niitä pitäisi peitellä.

Tai ylipäänsä etsiä jatkuvasti. Siinäpä asian ydin. Videoista saa parhaan mahdollisen hyödyn irti silloin, kun ne katsoo muutamaan kertaa huolellisesti lävitse. Ensimmäisellä katselukerralla olisi syytä kiinnittää huomiota onnistumisiin ja positiivisiin asioihin, sillä jos katselun aloittaa lähtökohtaisesti negatiivisempia asioita etsien, jää suorituksista aina päällimmäisenä mieleen epäonnistumiset. Sitä kautta myös onnistumisia on vaikea sisäistää, sillä virheet jäävät aktiiviseen muistiin ja siirtyvät ratsastukseemme. Virheitä ei pitäisi myöskään käsitellä negatiivisen kautta, kuten esimerkiksi ajattelemalla "ratsastinpas tuon välin huonosti", vaan yrittää löytää asioista se, mitä tulisi korjata toteamalla esimerkiksi, että väliin olisi pitänyt ottaa yksi puolipidäte enemmän.

On todella mielenkiintoista, miten pienillä ajatuseroilla voi olla niin suuri merkitys meidän omaan tekemiseen. Ratsastus on siitä hauska laji, ettei sen parissa voi koskaan tulla valmiiksi - kehitystä tapahtuu aina suuntaan ja toiseen. Oppimisprosessia on kuitenkin mahdollista helpottaa kehittämällä itseään psyykkisellä puolella, jolloin itse ratsastamisesta on mahdollista saada kaikki hyöty irti. Epäonnistumiset on tottakai tärkeää tiedostaa, eikä niiden vähättelemisestä seuraa mitään hyvää. On kuitenkin tärkeää, millä tavalla niitä käsittelee, sillä parhaimmillaan epäonnistumiset kehittävät ratsastajaa ihan valtavasti eteenpäin. Aivan, kuten muuallakin elämässä.

Kaikella on siis kaksi puolta. Niin myös sillä, että Champ on nyt viikonlopun yli kävelyvapaalla. Ruuna kengitettiin tiistaina, johon se reagoi hieman olemalla etusistaan melkoisen tönkkö. Yritin ratsastaa sillä eilen kevyesti, mutta hevonen oli niin epämääräinen, etten viitsinyt kiusata sitä pidempään. Sama juttu kävi viime vuoden lopulla, jolloin hevonen käveli parin viikon ajan ja söi kipulääkekuurin oloa helpottaakseen. Nyt lähdenkin ajamaan klinikalle hakeakseni rivirasvaa ja tulehduskipulääkettä nelijalkaiselleni. Pieni kävelyloma ei ole pahitteeksi kenellekään, mutta toivon toki, että pääsisin ensi viikon alkupuolella taas kunnon treeniin. Nyt siis sormet ja varpaat ristiin! Hyvää tässä Champin lomassa on se, että saan ratsastaa itse viikonlopun aikana neljällä muulla hevosella. Harmittaa kyllä hyppäämisten takia, mutta ehtiihän niitä myöhemminkin :) Loppuun voinee todeta, että onni olisi hyväkavioinen hevonen.

Analysoitteko te ratsastustanne videoiden perusteella?