Siitä on vierähtänyt hetki, kun olen viimeksi kirjoittanut jotain syvällisempää pohdintaa bloggaamiseen liittyen tänne blogini puolelle. Viimeisen viikon aikana olen kuitenkin päässyt pohtimaan näitä asioita jälleen enemmän, useassa eri kontekstissa. Mikäpä sen mukavampaa kuin jalostaa omia ajatuksiaan muiden vertaistuen avulla ja purkaa niitä kirjoittamalla teidänkin luettavaksi!
Hetkinen - sanoinko vertaistuki? Kyllä vain! Kävimme muutamien bloggaajien kesken varsin hedelmällistä ajatustenvaihtoa bloggaamiseen liittyvän kommentoinnin suhteen, ja oli mielenkiintoista huomata, miten erilaisilla tavoilla ihmiset suhtautuvat esimerkiksi negatiivissävytteiseen kommentointiin. Asia kiehtoi itseäni sen verran paljon, että kysyin keskuteluun osallistuneilta luvan pohtia asioita myös blogissani. Jos aihe herättää teissä ajatuksia, jakakaa ihmeessä niitä kommenttien muodossa alle! Olisi kiva kuulla mielipiteitä niin muilta bloggaajilta kuin erilaisilta lukijoiltakin.
 |
| Koska tähän aiheeseen on vaikea liittää kuvia, otetaan mukaan kaikki julkaisemattomat kuvat Noorasta ja Champista! Noora pohti Champilla ratsastusta myös omassa blogissaan, jonne pääset tästä linkistä. Kannattaa lukaista ;) |
En enää edes muista, miten monta kertaa olen kirjoittanut blogiini siitä, miten suhtaudun itse saamiini kommentteihin. Tai jutellut asiasta kavereideni tai lukijoideni kanssa kasvokkain. Jakanut mielipiteitäni asiaan liittyen erilaisissa haastatteluissa. Koska jokaiselle lienee selvää, että positiiviset kommentit otetaan yleensä avosylin vastaan, en lähde käsittelemään niitä sen enempää tämän postauksen sisällössä. En halua vähätellä, sillä kyllähän niistä positiivisista kommenteista saa ihan valtavasti voimavaroja omaan tekemiseen. Ja mikä olisi sen loistavampi egopuustaus kuin vuolas ylistyskommentti onnistumisista ratsastuksen, bloggaamisen tai ihan vain elämän suhteen. Silti uskallan väittää, että lopulta ne kriittiset kommentit antavat saajalleen enemmän.
Ennen varsinaiseen aiheeseen siirtymistä on syytä huomauttaa, että kriittisiä kommentteja on hyvin monenlaisia. Kriittisen kommentin voi antaa negatiivisella tai positiivisella tavalla. Jos sanomana on, että lukijan mielestä bloggaaja suoriutui kisaradallaan huonosti syystä x, voi asian esittää esimerkiksi toteamalla "ratsastit surkeasti, oot niin huono" tai esittää korjausehdotuksia seuraavaan kertaan. Ja sen korjausehdotuksenkin voi muotoilla niin monella tavalla. Millainen ero on sun mielestä siinä, sanooko bloggaajalle "kannattaisiko ottaa ensi kerralla lyhyemmät ohjat" tai "kiinnitin huomiota ohjiesi pituuteen. Olisiko siinä mahdollinen syy epäonnistumiselle?". Toki tässä päästään aiheeseen, haluaako kukaan tuntemattomilta ihmisiltä virtuaalivalmennusta oman kotivalmentajan oppien sijaan, mutta se onkin sitten oma postauksensa.
Sosiaalinen media on luonut ihan uudenlaisen keskustelukulttuurin. Eräs bloggaaja mietti aikaa, jolloin olimme vielä ratsastuskouluoppilaita. Ei ollut somea, ei ollut blogeja tai mitään virtuaalitodellisuuksia. Ihmisiä ja heidän tekemisiään arvosteltiin tallin nurkilla, mutta kohteena olivat tutut ihmiset. Sosiaalinen media on tarjonnut mahdollisuuden laajentaa omaa verkostoa: voimme tutustua ihmisiin, joita emme periaatteessa tunne. Vaikka luulemme tuntevamme - kirjoittaahan bloggaaja useasti viikossa elämästään julkiseen blogiinsa. Samalla some antaa käyttäjälleen valinnanvapauden siitä, haluaako hän jakaa kommenttinsa nimettömästi vai nimellään.
Anonyymius on nykyajan trendi. Sen taakse on helppo piiloutua, eikä se ole pelkästään negatiivinen asia. Moni arempi lukija voi jakaa mielipiteitään ilman omaa nimeään, sillä kaikki eivät ihan oikeutetuista syistä halua tai välttämättä edes pysty jakamaan mielipiteitään oman nimensä kera. Toki anonyymius lisää samassa suhteessa negatiivisempaa kommentointia, sillä vastuu omista sanoista tuntuu haihtuvan nimen poistumisen myötä. Yksi bloggaajista kertoi, että hän saa paljon rakentavaa kommenttia sähköpostitse: lukijat haluavat olla vuorovaikutteisia, mutta eivät ehkä uskalla kirjoittaa mielipiteitään kaikkien nähtäville. Olen itse tehnyt samankaltaisia huomioita. Saan paljon positiivista, kannustavaa ja rakentavaa palautetta lukijoiden kanssa kasvokkain käydyissä keskusteluissa, mutta kukaan ei ole koskaan tullut haukkumaan blogiani mulle suoraan päin naamaa. Vaikka mä en todellakaan pahastuisi siitä! Uskon, että siitä lähtisi liikkeelle todella pohdiskeleva keskustelu.
Aloittaessani bloggaamisen sain jonkun verran negatiivisia kommentteja, mutta suurimmillaan ne taisivat olla ollessani noin 18-vuotias. Silloisen minäni mielestä en ollut oikeutettu moisiin kommentteihin: olinhan täysin oikeassa kirjoittamissani asioissa, mulla oli ympärilläni loistava valmennustiimi ja olin juuri ylittänyt täysi-ikäisyyden. Tiesin kaikesta kaiken, vaikka tiedostin, etten oikeasti tiennyt niin sanotusti mistään mitään. Tuolloin negatiiviset kommentit tuntuivat ikäviltä ja saatoin pahoittaa mieleni niistä pitkiltäkin tuntuviksi ajoiksi. Näin 22-vuotiaana voin todeta, että olin todella naiivi ja lapsenmielinen vielä blogin alkuaikoina, mutta sehän kuuluu normaaliin kasvuun ja kehitykseen. Erilaisissa keskusteluissa on sanottu monesti, että mä olen kasvanut blogin mukana ihmisenä ja vaikutan nykyään "järkevämmältä" monen asian suhteen, jos näin voi sanoa. Allekirjoitan kaiken tuon täysin, vaikka onkin ikävää myöntää olleensa joskus väärässä.
Suurin yksittäin palauteryöppy osui omalle kohdalleni viime vuoden lokakuussa 4 Your Horse -tapahtuman jälkeen. Sain osittain täysin oikeutetusti satoja negatiivisia ja kriittisiä kommentteja esiintymiseemme liittyen, jonka jälkeen kirjoitin asiasta postauksen Erilainen näkökulma. Tuo postaus on edelleen yksi kaikkian aikojen luetuimmistani ja voin rehellisesti sanoa, että yllätyin valtavasti saamastani palautteesta. Sellaisetkin ihmiset, jotka eivät olleet aiemmin kommentoineet blogiini mitään, halusivat tsempata. Kaikki kommentointi oli niin uskomattoman kannustavaa, että edelleenkin noita lukiessani meinaan liikuttua. Tuossa postauksessa uskalsin tuoda omat tuntemukseni aidosti esiin ja myönsin heikkouteni sekä sen, että mäkin teen virheitä.
Inhimillisyys on jollain tavalla kaiken alku ja juuri. Tuon tapahtuman jälkeen aloin käsittelemään saamiani negatiivissävytteisiä kommentteja ihan eri tavalla. Enää en koe haukkuvia kommentteja ilkeänä, vaan yritän löytää niistä jotain syvällisempää. Miksi kirjoittaja on halunnut sanoa juuri näin? Mitä juuri tämän kommentin takana on? Se, että kommentissa esitetään asioita, joista olen itse eri mieltä, ei tarkoita, että kommentoija olisi huono ihminen tai väärässä. Hänellä on näkökulma, jonka hän haluaa tuoda esiin. Mä en ole oikea ihminen sanomaan, onko se oikein vai ei. Lisäksi olen oppinut myöntämään virheeni. Jos joku sanoo, että olen pilannut hevoseni, niin eihän siinä voi kuin nyökyttää päätään. Eihän Champ ole hypännyt kanssani niitä 140cm-luokkia, joita se meni vielä ennen Suomeen tuloaan. Mutta hei, harjoittelemassa me kaikki ollaan!
En ole kiusaamisen kannalla, ehen. Nettikiusaaminen on surullista, mutta niin on mielestäni myös se, jos ihmiset ottavat itseensä kommenteista, joissa yritetään neuvoa. En halua kuulostaa pyhimykseltä, sillä olenhan itsekin joskus kuitannut kaiken omista mielipiteistäni eroavan kommentoinnin "idioottien puheiksi". Nykyään pyrin katsomaan asioita rationaalisemmin. Toiset ihmiset ovat kuitenkin tunneherkempiä ja ihmisläheisempiä, jolloin negatiivinen kommentti tuntuu ikävämmältä. Halutaan yrittää ymmärtää, miksi ihmisiä pitää arvostella, kun voisimme vain olla sulassa sovussa keskenämme. Mä en ole koskaan ollut kovinkaan tunneherkkä, mikä on osaltaan sekä heikkous, että vahvuus. Persoonallisuuserot vaikuttavat ja sen huomaa myös negatiivisesti kommentoivat anonyymit. On helpompi alkaa arvostelemaan ihmistä, joka selkeästi pahoittaa mielensä saamistaan kommenteista. Silloin toiminnalle saadaan vastakaikua. Omaa persoonaa on vaikea muuttaa, eikä siihen todellakaan pitäisi pyrkiä. Omakuvaa ja itsetuntuoa kun ei ei koskaan pitäisi rakentaa muiden mielipiteiden mukaan.
Ratsastus on ehkä kaikista otollisin aihe arvostelulle. On blogit, on elävät olennot harrastuskumppaneina, murrosikäisiä tallit täynnä ja kaupan päälle kasoittain naisia. Naiset ovat tunnetusti niin kamalan solidaarista porukkaa, varsinkin toisiaan kohtaan. Vielä kun pakkaan lisätään se tosiasia, että varallisuus vaikuttaa onnistumiseen - tai ainakin helpottaa sitä. Eräs bloggaaja totesi mun mielestä loistavasti sen, että negatiivisia kommentteja saadessaan kannattaa muistaa yksi tosiasia. Ihmiset eivät hauku toisiaan siksi, että haluaisivat muuttaa omia käsityksiään, vaan koska haluavat pysyä vanhoissaan. Toisen tekeminen tuntuu väärältä ja sitä halutaan korjata. Joskus ulosanti voi ontua, jolloin saatetaan pahoittaa jonkun mieli. Otetaan yksi esimerkki ratsastuskoulusta, jossa tunnilla olevat ratsukot harjoittelevat uusia tehtäviä. Katsomossa istuu joukko nuoria tyttöjä, jotka naureskelevat ratsastajille. Opettaja kehottaa tyttöjä hiljenemään. Hän tietää, että tehtävä on katsomossa istuville vaikeampi kuin hevosten selässä paraikaa oleville ratsastajille. Tytöt naureskelivat, koska ovat epävarmoja omasta tekemisestään. On vaikeaa olla se, joka ei pärjää. Tätä samaa esimerkkiä voi soveltaa muutettuna ihan mihin tahansa elämän osa-alueeseen.
Tässäpä taas tekstiä kerrakseen! Loppuun haluan sivuta vielä aihetta, jonka joku anonyymi nosti esiin ruskealla foorumilla: "tosiasia on, ettei näitä blogeja jaksa lukea. Asiantuntemattomuus sekä asiassa, että kirjoittamisessa käy rasittavaksi pidemmän päälle." Toinen anonyymi vastasi kommenttiin kysymyksellä siitä, mitä asiantuntemusta julkisista, mutta samalla yksityisistä blogeista pitäisi löytyä. Jokaisen bloggaamiseen jollain tavalla kytkeytyvän kannattaa ainakin silmäillä läpi Janne Huovilan ja Sampsa Saikkosen artikkeli, joka on osa Saikkosen väitöskirjaa. Siinä käsitellään asiantuntijuutta suomalaisissa terveysblogeissa. Mielenkiintoinen aihe, suosittelen kaikille!
Millaisia ajatuksia kommentointi blogeissa ja/tai ratsastuspiireissä herättää sinussa?
"- - voimme tutustua ihmisiin, joita emme periaatteessa tunne. Vaikka luulemme tuntevamme - kirjoittaahan bloggaaja useasti viikossa elämästään julkiseen blogiinsa."
VastaaPoistaJuuri tämä luulo siitä, että tunnetaan tuntematon ihminen pelkkien blogitekstien perusteella, on yksi ongelma. Et nostanut tätä aihetta esille, mutta on sanottava, että kamalin tapa suhtautua bloggaajiin, johon olen törmännyt on se, että he ikään kuin olisivat "selityksen velkaa" lukijoille tekemistään asioista. Näin ajattelevat ihmiset unohtavat herkästi, että blogissa näkyvät asiat ovat vain yksi pieni osa bloggaajan elämää, eikä bloggaaja ole millään lailla velvollinen selittelemään tai perustelemaan omaan elämäänsä kuuluvia asioita. Ihan kaikkea omasta yksityiselämästä ei tarvitse avata, vaan ainoastaan sen tiedon pitäisi riittää, mikä liittyy blogikirjoitusten aiheeseen. Se, että nähdään asioista vain yksi puoli ei tarkoita sitä, että se olisi ainut olemassa oleva puoli.
Toki bloginpitäjällä on vastuu siitä, että tuo esiin "sopivan määrän" asioita omasta elämästään, kun on jo tehnyt siitä osittain julkista, mutta jokin raja on oltava. Ja tämä raja on myös kaikkien lukijoiden ymmärrettävä.
Tuo on kyllä aivan totta joka sana, aiheesta voisi tehdä ihan oman postauksensa! Sanoit loistavasti sen, että näkyvä puoli ei ole aina se ainut. Sitä tuntuu olevan vaikea monen ymmärtää :)
PoistaTosi hyvin kirjoitettu!
VastaaPoistaKannattaa aina kommentoida asiallisesti, ja jos on jotain negatiivista sanottavaa, voi sen jättää kokonaan kirjoittamatta tai muotoilla sen kohteliaammaksi.
Sun blogia on ihana lukea ja kirjoitat kaiken aina niin huolellisesti!
Kiitos! Mä olen samaa mieltä, tosin kritiikkiä saa ja pitää esittää, mutta se esitystapa on aika oleellinen osa ;)
PoistaTää oli hyvä kirjoitus. Luulen, että yksi syy kiusaamiseen, kärjistymisiin, kärkkäyteen ja kateuteen on virtuaalimaailman avautumisen ohella myös se, että hevosharrastuksessa on alkanut yhä enemmän näkyä tuloerot. Kun alotin ratsastuksen kauan sitten, oli toki myös silloin aina heitä joilla oli varaa omiin hevosiin ja kisatiimeihin ja valmennuksiin sekä hienoihin varusteisiin, mutta tilanne on muuttunut yhä korostuneemmaksi. Siinä missä yhä useammalla on niitä omia hevosia ja mahdollisuus tavoitteelliseen menoon, on myös heitä joilla on juuri ja juuri varaa käytettyihin kamppeisiin ja tuntiin kerran viikossa. Ja niitä, jotka eivät pääse koskaan ratsastustunnille. Lapset ovat ratsastuksessa paljon kilpailuhenkisempiä kuin aikaisemmin, ja joku toinen bloggaaja hiljattain kuvailikin että jo alkeiskurssilla vahdataan silmä kovana meneekö hevonen "muodossa" vai ei. Itse aloin miettiä näitä juttuja vasta monen vuoden harrastamisen jälkeen, mutta veikkaanpa että jos alottaisin nyt, olisi tilanne toinen. Ihmisten pitäisi ajatella toisiaan paljon enemmän muiden saappaisiin niin empatia lisääntyisi.
VastaaPoistaTuo on aivan totta! Ja ehkä myös se, että tieto lisää tuskaa. Nykyään on saatavilla niin runsaasti tietoa ratsastukseen ja hevosiin liittyen netin kautta..
PoistaJotenkin sain tästä postauksesta motivaatiota oman blogin kirjoittamiseen, vaikka aikaa onkin ihan hurjan vähän :)
VastaaPoistaPörheää Menoa
Ihana kuulla! Tsemppiä blogin kanssa :)
PoistaTodella hyvä kirjoitus! Juuri tällaisten postauksien takia blogisi on yksi parhaista :)
VastaaPoistaVoi kiitos :)
PoistaKiitos Aada, hyvä kirjoitus :)
VastaaPoistaKiitti itsellesi :)
PoistaTosi hyvä kirjoitus! Olet taitava kirjoittaja, sun blogi on ehdottomasti mun lemppari!! :) :) Kuvat tässä postauksessa on kans hienot, kuten sun blogin kuvat aina. Kommentoinnista sen verran, että toki siinä on iso ero, onko kommentoijan tarkoitus selvästi vain ilkeillä vai onko hän tosissaan esimerkiksi antamassa neuvoja, eli onko tarkoitus hyvä, vaikka kommentti vaikuttaisikin ilkeältä. Suoranainen kiusaaminen on tietysti tosi ikävää ja kumpuaa yleensä henkilön omista ongelmista. En oikein osannut muotoilla ajatustani, toivottavasti ymmärsit silti... :)
VastaaPoistaTäytyy vielä kommentoida, että kaksi uusinta videota (lentovideo ja my day) olivat ihan huippuja! Tulin mielettömän iloiseksi sun puolesta, kun kuulin videolla sun varsaprojektista! :D :D Toivottavasti se siis toteutuu, etenkin kun sä olet niin taitava ratsastaja, että hienoa jos Champ saa aikanaan seuraajan :)
Iso Kiitos! Ihana kuulla, että tuo projekti ilahduttaa :) mä olen itsekin luonnollisesti innoissani, mitenhän sitä jaksaa odottaa seuraavat pari vuotta! Ja ymmärsin pointtisi hyvin, olet aivan oikeassa :)
PoistaSanoit sun mydaylla siitä varsaprojektista niin kun saat sen varsan niin aiotko myydä Champin?
VastaaPoistaKuulit tuon kohdan, niin kuulit varmasti myös samassa klipissä olevan kohdan Champin jatkosta ;)
PoistaMielenkiintoinen aihe!
VastaaPoistaJäin vielä miettimään tuota, kun kirjoitit, että on helpompi alkaa arvostella ihmistä, joka selvästi pahoittaa mielensä kommenteista. Tämä on varmasti yksi olennainen syy siihen, mistä negatiiviset kommentit kumpuavat, mutta luulen että vielä merkittävämpi on se asenne, jonka bloggaaja tekstiinsä kirjoittaa. Bloggaaja, joka kirjoittaa tekstinsä, joissa antaa ymmärtää olevansa kokenut valmentaja, erinomainen hevosen kouluttaja, suuri kilparatsastaja tai jollakin muulla tavalla pätevä jakamaan keräämäänsä oppia lukijoille "ammattimaisesta" näkökulmasta, herättää herkästi negatiivista kommentointia. Joka on aika ymmärrettävää - suomalaisia kun ollaan. :D Sen sijaan nöyrästi omaan treenaamiseensa ja hevosharrastukseensa suhtautuvat keräävät takuulla paljon enemmän tsemppiviestejä kuin ilkeää piikittelyä. Joka myös on ymmärrettävää, lajiin järkevästi suhtautuville "hyville tyypeille" kun toivoisi niin vilpittömästi vain kaikkea hyvää lajin parissa. :)
Näinpä juuri. Toisaalta on hassua, että oikeasti ne ammattilaisinakin toimivat ihmiset joutuvat sitten arvosteltaviksi, vaikka heillä olisikin kaikki tarvittava ammattitaito asioiden esilletuomiseen. Toki erikseen ovat nämä "ammattilaiset", jotka esittävät osaavansa enemmän kuin todellisuudessa on totta. Mutta tällaista tämä on :D
PoistaMun oli pakko mennä heti kurkkaamaan tuo 4 your horse-video kun en ollut tämmöstä ennen nähnyt. Julmaa kommentointia ihan turhaan :( Ihmisiltä puhkeis varmaankin suoni päästä jos näkisivät mut esteradalla, kouluratsastajana mulla ei ole mitään estesilmää ja hevonen kyllä joutuu tästä vähän kärsimään, onneks mun mussu on kiltti eikä vedä hernettä nenään ;)Sitä vaan haen, että on OIKEASTI rohkeaa tehdä jotain mitä ei välttämättä ihan hallitse ja vielä tehdä se yleisön edessä. Tästä seuraava nettiräpätys on mielestäni melko sivistymätöntä ja aikuiselta jo TODELLA noloa, mutta ihmiset tosiaan on sitä mitä on. Itse kadehdin todella paljon niitä jotka saavat hyppäämisen näyttämään niin uskomattoman helpolta, mutta en koe tarpeelliseksi arvostella heidän ratsastustaan sileällä, vaikka joskus itsekseni ajattelenkin osaavani jotain paremmin.
VastaaPoistaHaha, huippu vertaus tuo, että ei ole tarvetta mennä arvostelemaan, vaikka tuntisi itse osaavansa paremmin. Näinhän se pitäisi mennä! Kiitos tästä kommentista :)
PoistaSuper hyvä teksti!
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaMielenkiintoinen aihe ja hyvä kirjoitus!
VastaaPoistaToisinaan tuntuu, että anonyymina kommentoijat pistää turhanpäiväisiä kommentteja, joista ei saa mitään irti, mutta tulee käsitys, että kommentoijan tarkoitus on vain yrittää pahoittaa bloggaajan mieli, aiheisiin joissa bloggaaja kirjoittaa onnistumisesta tai asiaan joka on juuri aloitettu. Moni kuvittelee tietävänsä koko totuuden yhden videon tai kuvien perusteella ja analysoi ihmisen ja/tai eläimen eleitä ja tyyliin korvien asentoa ja tietää sen perusteella kaikesta kaiken.
Koirablogien puolella tiedän jo bloggaajien estäneen anonyymeiltä mahdollisuuden kommentoimiseen, kun se touhu on mennyt niin päättömäksi. Niin kauan, kun pystyy kirjoittamaan anona kommentin joka kykenee sanomaan myös päin naamaa niin on hyvä ja kirjoittaa, mutta surullisesti usein kommenttien taso näyttää olevan sitä luokkaa, että monikaan ei samaa sanoisi päin naamaa.
Toi oli kyllä niin asiaa koko postaus että huhhuh! Itse olen joskus kokenut sen kun olen ollut tunnilla niin katsomossa naureskelee itse täydelliset. Olen myös ollut seurassa missä yritetään mua saada mukaan ilkkumaan muiden virheitä..mitä hyötyä siitä on? Ei mitää. Itse seuraan mielelläni muiden tunteja tai youtubessa videopostauksia tunneista ja otan oppia ja kiva nähdä jos joku tekee virheen niin siitäkin oppii kun näkee itse miltä se virhe näyttää sivusta katsottuna eikä siltä että miltä se tuntuu perseen alla. Rehellisesti sanottuna en ikinä oo oikeen tykänny lukemisesta saatika kirjottamisesta mut tää aihe sai mut lukee koko postauksen. Pitää vaan muistaa ettei kukaan ole seppä syntyessään ja ammattilainenkin tekee joskus virheitä :) Sun videoita ja päivityksiä on kiva lukea/ katsoa koska oot niin positiivinen aina kaikesta :)
VastaaPoista