#795: Tyhmästä päästä kärsii..

Perjantai ja sunnuntai piti viettää mukavasti kisoissa Hyvinkäällä, ensin ykköstason ja sitten toisena päivänä kolmostason karkeloiden merkeissä. Kyllähän me lähdettiinkin matkaan hevosen kanssa, mutta käännyttiin hyvin nopeasti verryttelystä takaisin kotiin jo ensimmäisenä päivänä. Champ ei tuntunut mun mielestä hyvältä selkään, joten totesin, ettei mun kannata ottaa turhaan riskiä siitä, että hyppääminen olisi sille ikävän tuntuista.

Siis mitä ihmettä oikein tapahtui? Tämä vaatinee hieman selvennystä. Kaikki lähti liikkelle torstaista, jolloin hevosella oli kengitys sovitusti. Olin typeränä ja täysin ajattelemattomuuttani varannut hevoselle kengityksen juuri päivää ennen kisoja, vaikka tiesin menneisyydestä, että riski kengityksen jälkeiselle arkomiselle olisi olemassa. En vain jotenkin osannut ajatella asiaa, sillä Champ on välillä kengitetty kisoissakin ihan paikan päällä kokonaan ympäri ennen kahden päivän kisarupeamaa. Ruunalla on kuitenkin todella herkät kaviot, eikä kavioiden materiaali ole todellakaan hääppöistä, joten erittäin siistinkin kengitystyön jälkeen se saattaa arkoa kavioita. Etujaloissa sillä on pakko pitää pohjallisia, sillä sen kavioiden pohja on niin arka.

Näin me edustettiin. Champ näyttää jotenkin aikuisemmalta hupun kanssa :D

Ruuna on keksinyt, että vedessä on siistiä hengata. Se haluaa väkisinkin vetää itsensä kaikkiin lammikoihin, joissa se sitten polskuttaa etujaloillaan ja kävelee ympyrää. En pistä pahakseni, ainakin vesipelko on tältä osin selätetty!

Sain jo kengityspäivänä noottia kaveriltani siitä, että menin tekemään niin typerän ratkaisun. Eipä siinä enää itkut auttaneet, vaan selkään oli pakko kiivetä torstaina tsekkaamaan hevosen liikkuminen. Ja kyllähän se liikkui, oikeinkin mallikkaasti. Tein ihan perustyöskentelyä, minkä lisäksi näin hevosen liikkeen myös maasta käsin, sillä eräs kaverini alkuverrytteli Champin. Voin hyvällä omallatunnolla sanoa, ettei ilmassa ollut pienintäkään jäykkyyttä saati epäpuhtautta - ruuna oli oikeasti miellyttävä ratsastaa. Kerkesin siis huokaista helpotuksesta ja todeta, ettei tällä kertaa tarvinnut pohtia kengitysongelmia.

Perjantai koitti ja saavuin tallille tekemään valmistelut kisoja varten. Champ oli tuttuun tapaan puunattuna korvista kavioihin, oikein edustuskelposena valmiina pomppimaan esteitä valkoisen hiekan yllä. Mulla oli todella hyvä fiilis, sillä jännitystä ei ollut ilmassa ollenkaan ja olin valmis nappaamaan sijoituksen jos toisenkin kotiinviemisinä. Kisapaikalle saavuin hyvissä ajoin, sillä olin yksin liikenteessä ja halusin ottaa kunnolla aikaa saadakseni tehdä asiat rauhassa. Ennen luokkani alkua olinkin kävelyttänyt hevosta hyvin ja kerennyt jutella yhden jos toisen tutun kanssa, joka oli eksinyt paikalle kisatamineissa tai ilman. 

Tästä eteenpäin kuvia torstain ratsastukselta.

Ennen verryttelyyn saapumista kaverini manasi mokaani edellisen päivän kengityksen kanssa toiselle paikalla olleelle ihmiselle. Naureskelin vain, että ei Champ siitä mitään sano, se pötki edellisenäkin päivänä menemään niin innoissaan. Kaverini kysyi, olinhan muistanut juoksuttaa ja tarkistaa sen liikkumisen vielä kotona ennen lähtöä, mutta myönsin suoraan, ettei asia ollut tullut pieneen mieleenkään. Olihan hevonen ollut edellisenä päivänä kengityksen jälkeen täysin normaali. Verryttelyssä sainkin kokea melkoisen fiiliksen romahduksen, kun siirsin Champin raviin: se ei ontunut, mutta oli selkään todella jäykän tuntuinen, eikä oikein halunnut edetä. En halunnut ravauttaa sitä yhtään enempää, joten nostin laukan ja annoin sen laukata pitkin ohjin muutaman kierroksen. Siirsin hevosen uudelleen raviin ja ravailin hetken molempiin suuntiin ensin ohjat pitkinä, sitten kunnolla tuntumalla. Laukkatyöskentelyn jälkeen otin pari hyppyä pienelle ristikolle, hevonen oli ihan hyvän tuntuinen, mutta ei todellakaan normaali. 

Pyysin stewardia, kaveriani ja valmentajaani katsomaan Champin liikkeitä. Ravasin molempiin suuntiin, oikeassa se oli selvästi paremman näköinen ja myös tuntuinen. Se ei ontunut, mutta kuten stewardi sanoi, se on näyttänyt paljon paremmaltakin aiemmissa kisoissa. Pysäytin hevosen ja valmentaja tarkasti Champin kaviot, jotka olivat täysin normaalit ilman lämpöä tai muuta näkyvää ongelmaa. Valmenaja ja stewardi sanoivat, että mun pitäisi vain itse päättää, mitä haluan tehdä. Päätin ottaa yhden kokeiluhypyn pystylle, joka onnistui täysin normaalisti: hevonen hyppäsi innoissaan, eikä vastustellut yhtään. Heti hypyn jälkeen tiesin kuitenkin, etten halunnut startata yhtään luokkaa, sillä jokin ei tuntunut selkään täysin normaalilta. Champ on nyt hypännyt niin hyvin kisoissa, etten halua ottaa riskiä siitä, että se tekisi sille kipeää. Silloin oravanpyörä on valmis kaikella tapaa.

Ahkerat loppuravit :D

Niinpä meidän retki Hyvinkäälle jäi varsin lyhyeksi. Starttien perumisen jälkeen istahdin hetkeksi tuomaritorniin. Totesin, ettei mua oikeastaan edes harmittanut. Tyhmästä päästä kärsii, no, tässä tapauksessa ihan kaikki. Pienen hengähdystauon jälkeen palasin takaisin ulkoilmaan, jonka jälkeen kävelin hetken loppukäyntejä ja hoidimme hevosen pois kotiinlähtöä varten. Se sai kuitenkin jäädä vielä hetkeksi traileriin odottelemaan heinien parissa, sillä kävimme katsomassa kisasuorituksia maneesissa. Kotiin palattuamme tein ihan normaalit toimenpiteet aina varusteiden putsaamisesta hevosen hoitamiseen asti, vaikka vähänhän se turhautti - emmehän olleet päässeet varsinaisesti tekemään juuri verryttelyä kummempaa. 

Lauantaina halusin katsoa Champin liikkumista liinassa, eikä se ollut ainakaan parantunut perjantaisesta. En viitsinyt kiusata ruunaa enempää, vaan heitin sille suitset päähän ja kävelin sen kanssa selästä käsin melko pitkään maneesissa ilman satulaa. Jos Champ olisi liikkunut lauantaina hyvin, olisin saattanut harkita sunnuntain starttia siten, että olisin vielä aamulla tsekannut hevosen liikkumisen ennen matkantekoa. Koska hevonen ei mielestäni ollut hyvä, luovuin sunnuntain kisa-ajatuksista suosiolla ja käytin seuraavan aamun lenkkeilyyn lämpömittarin näyttäessä tasan nollaa. Niin se kesä vain meni, ensimmäiset pakkaset ovat aivan nurkan takana. 

Sunnuntaina päätin kiivetä Champin selkään nähdäkseni, miten se liikkuisi edellisen päivän kävelytyksen jälkeen. Ja hyvinhän se, suorastaan pinkoi menemään minkä kintuistaan pääsi. En kuitenkaan uskalla edelleenkään huokaista helpotuksesta, sillä vaikka kaviot olisivat taas normaalit kengityksen jäljiltä, on meillä ongelmia rivin kanssa. Champillahan on nyt ollut kesäkuusta asti riviä kaikissa valkoisissa jaloissa, eli niissä, joissa ei ole pigmenttiä. Välillä tilanne näytti parantuvan täysin, mutta nyt viimeisen viikon aikana rivit ovat levinneet ja ne ovat oikeasti todella ikävän näköiset. Eläinlääkäri on tulossa huomenna paikalle tsekkaamaan jalat, sillä kaikista hoidoistani ja eläinlääkäreiden konsultoinneista huolimatta tilanne on vain pahentunut. Jos tilanne vaatii, menemme perjantaina klinikalle, mutta mikäli hommat voidaan hoitaa kotoa käsin, tehdään Champille samalla huomenna vuositarkastus yleisterveyden kannalta. Nyt siis toivotaan, että yksi eläinlääkärikäynti riittää ja saamme samalla jonkun tolkun rivien suhteen!

Sellainen kisaviikonloppu siis takana. Meillä tulee nyt väkisinkin taukoa, sillä vuositarkastuksessa Champia varmaankin huolletaan jotenkin, jolloin sillä on hetken kävelylomaa. Parin viikon päästä alkaakin Helsinki Horse Show, jolloin olen pois maisemista kaksi viikkoa. Saattaa siis olla, että koko lokakuu menee enemmän ja vähemmän kävelyhommissa, sillä ollessani pois maisemista olen ajatellut antaa Champille pienen loman ennen talven treenejä. Onneksi saan ratsastella muita hevosia tässä ennen jäähallirupeamaa, ihan pelkäksi laiskotteluksi ei munkaan elämä mene ;)

Onko teille tullut vastaan tapauksia, joissa riviä ei ole meinattu saada pois?