#799: Hevosten hyvinvointi puhuttaa

Tällä viikolla vietettiin eläinten viikkoa. Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto julkaisi viikon kunniaksi hevosen puolesta -kampanjan, joka koostui netistä luettavasta infopläjäyksestä ja kadunvarsille sijoitetuista julisteista, oppilaitoksiin jaettavaa materiaalia unohtamatta. Monien, myös allekirjoittaneen, lähibussipysäkin lasista seinää koristi kuva kimosta hevosesta, jonka ilme oli asentonsa puolesta kaikkea muuta kuin tyytyväinen. Kuvan yhteydessä kehotettiin ihmisiä auttamaan hevosia, "meidän nöyrimpiä palvelijoitamme", lahjoittamalla rahaa tekstiviestillä.

Myönnetään, että olen aiheen puolesta melkoisen myöhässä. En kuitenkaan herännyt kampanjaan vasta tässä vaiheessa, vaan jätin tietoisesti asian blogin puolella käsittelemättömäksi. Pelkäsin, että omat mielipiteeni asiaa koskien saattaisivat herättää joissakin ihmisissä täysin poikkeavia tuntemuksia, enkä halunnut haastaa riitaa kenenkään kanssa. Pohdittuani asiaa enemmän tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei keskustelua - sitä kriittisempääkään - pidä missään nimessä yrittää välttää. Laitetaan siis kaikki peliin ja pohditaan hetki asiaa, joka on ollut enemmän ja vähemmän kaikkien hevosihmisten huulilla.

Heti alkuun haluan sanoa, että SEYn kampanja on omasta mielestäni sekä onnistunut, että epäonnistunut riippuen siitä, miltä näkökulmalta sitä haluaa katsoa. Ymmärrän kampanjan tarkoituksen: sillä haluttiin herättää huomio siitä, että hevosia kohdellaan joissakin tilanteissa epäreilusti. Vastaanotto on ollut ristiriitaista, samalla tavoin kuin taannoisen SEYn kampanjan kanssa kävi. Tuolloin tienvarsia koristivat kuvat koirasta happiviiksien kanssa. En itse yllättynyt siitä, että SEY valitsi julisteensa kuvaan hevosen, joka on vedetty päästään epämiellyttävään asentoon. Liitto pyrkii kampanjoissaan mahdollisimman suureen näkyvyyteen, joka mahdollistetaan osittain vetoamalla ihmisten tunteisiin. Ja mikä muu toimisi, saati leviäisi provokatiivisia kuvia paremmin.

Aiheeseen mitenkään liittymättä kuvituskuvia parin vuoden takaa, kun kävin kuvaamassa
muutamaa valtavan hienoa siitosoria! 

Perisuomalaiseen tapaan kuuluen aloitetaan asioiden läpikäynti epäonnistuneelta kannalta. Vaikka kampanjan ajatus lienee asioiden tiedottamisessa, on sen sisältö suunnattu väärälle kohderyhmälle. Olen jutellut kampanjan tienvarsimainoksista usean ei-hevosihmisen ja kilpaurheilijan kanssa tehden sen huomion, että näiden kahden ryhmän näkemykset julisteesta eroavat täysin. Ei-hevosihminen näkee julisteessa kuvan mistä tahansa ratsastustilanteesta. Hän ei osaa erottaa, edustaako kyseinen kuva hyvää vai huonoa ratsastusta. Monien ei-hevosihmisten käsitys oli, että kampanjallaan SEY haluaa puhutella ihmisiä ratsastuksen kieltämisestä. He kokivat kampanjan siten, että ihminen aiheuttaa ratsastuksellaan lähes poikkeuksetta tuskaa hevoselle.

Hevosihmiset osaavat katsoa kampanjaa syvemmin. Yksi tulkinta lienee SEYn halu korostaa, ettei väkivalta ole koskaan oikea ratkaisu hevosten kanssa. Väkivalta rinnastetaan kuvassa rollkuriin, joka on puhuttanut hevosmaailmaa varsinkin kouluratsastuksen huipulla jo monen vuoden ajan. Laajemmin kampanjaan tutustuessa selviää, että SEY haluaa ajaa muitakin hevosten oikeuksia ja jakaa tietoa esimerkiksi hevosten lajityypillisestä käyttäytymisestä. Tienvarsimainos ei kuitenkaan avaa asiaa sen enempää. Veikatkaapa, kuinka moni tavan tallaaja on vaivautunut avaamaan nettiselaimen selvittääkseen mainoksen taustat tai sen, mihin kerätyt varat menevät. Uskoisin, ettei kovinkaan moni. Oletko sinä?

Juttelimme erään porukan kanssa mainoksen kuvavalinnasta. Jos kohdeyleisöksi määritellään kaikki ihmiset, olisiko kuva esimerkiksi ylipainoisesta hevosesta ajanut asiaa paremmin. Lihava eläin on asia, jonka jokainen lajiin perehtymätönkin ymmärtää suhteellisen samalla tavalla. Ratsastuksesta tietämättömät eivät välttämättä kuitenkaan osaa erottaa toivotun ja epätoivotun ratsastuksen eroja, hevosen ilmeestä huolimatta. Jos kohdeyleisöksi on haluttu valita hevosihmiset, on nykyinen kuvavalinta mielestäni onnistunut. Se on herättänyt ihmisten huomion, mikä on kampanjoinnin tarkoitus kaikessa lyhykäisyydessään. Siltä osin SEYn kampanja on erittäin onnistunut: se on levinnyt laajalle ja saanut huomiota sosiaalisessa mediassa alustasta riippumatta.

Ratsastuksen harrastajat ovat reagoineet kampanjaan kovin monella tavoin. On ihmisiä, joiden mielestä kampanja on hieno asia: se herättää ihmiset keskustelemaan hevosten hyvinvoinnista. Ja sehän lienee SEYn perimmäinen tarkoitus! Tyhmä pitäisi olla, jos haluaisi väittää muuta - toki eläinten hyvinvoinnista pitää pystyä keskustelemaan ja olosuhteita parantaa jatkuvasti. En ole itsekään mikään pyhimys. Olen varmasti tuottanut tekemisilläni hetkellistä kipua hevoselleni, tiedostamatta tai tiedostetusti. En usko, että maailmasta löytyy yhtäkään ihmistä, joka ei olisi näin tehnyt. Asioiden tiedostaminen on kuitenkin tärkeää, samalla tavoin kuin se, että omat virheensä myöntää. Musta onkin ollut hauska lukea kampanjan tiimoilta sellaisten ihmisten kirjoituksia, jotka yrittävät nyt kiillottaa omaa sädekehäänsä vedoten SEYn sanomaan. Tekopyhää tai ei, ainakin osittain huvittavaa.

Toinen joukko lienee hevosihmiset, jotka vetävät kampanjan huumoriksi. Eräskin suomalainen kilparatsastaja julkaisi muutama päivä sitten Facebookissa seinällään kuvan, jossa hän istuu kilpahevosensa selässä riimu hevosen päässä. Kuvan yhteydessä käytettiin tunnisteita, jotka viittasivat sarkastisesti kuolaimettomuutta ja muuta vastaavaa ihannoivaan harrastajaryhmään. Päivitys sai hetkessä satoja ja satoja tykkäyksiä, eikä meno hyytynyt kommenteissakaan. Myönnetään, mun mielestä tuo päivitys oli hyvällä tavalla hulvaton ja nauroin pitkään sen nähtyäni. Mutta samalla siitä huomasi sen, miten monet ratsastajat - varsinkin kilparatsastajat - irvailivat kampanjan kustannuksella ja vähättelivät sen sanomaa.

Toisaalta ymmärrän, toisaalta en. Hyvinvointi on ehdottoman tärkeä asia, mutta kampanjan olisi mun mielestä voinut toteuttaa paremmin. Suomessa on suhteellisesti vähän tietoisesti tapahtuvaa hevosten huonoa kohtelua, moniin muihin maihin verrattuna. Se ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että asioita voi tehdä aina paremmin ja niihin pieniinkin ongelmiin tulee puuttua. Uskoisin, että Suomessa hevoset "kärsivät" pikemminkin juuri amatöörien ja harrastelijoiden käsissä, kun tietoa ja taitoa ei ole tarpeeksi. Käytetään vääränlaisia varusteita, pidetään hevosia epäsopivissa olosuhteissa ja ruokitaan väärin. En osaa itsekään, siksi turvaudun osaavampien ihmisten mielipiteisiin. Toisaalta ei se ammattilaisuuskaan autuaaksi tee, sen olen nähnyt omin silmin. Jos joku saa teksistäni käsityksen sinisilmäisyydestä, voin korjata sen verran, että hevoshommien parissa on tullut nähtyä valtavasti sellaista, mitä en koskaan voi julkisesti kertoa. Kysyinkin joskus blogissani, kumpi on pahempaa - ammattilaisen tietoinen vai amatöörin tiedostamaton hevosen huono kohtelu.

Hevosten hyvinvointi puhuttaa, koska meillä jokaisella on vähän omat mielipiteemme asioiden oikeasta laidasta. Tutkimustuloksia löytyy joka lähtöön, aiheesta kuin aiheesta. On rikkaus, että pystymme keskustelemaan asioista ja yrittää löytää ratkaisuja, jotka parantavat rakkaiden nelijalkaistemme elämää asianmukaisella tavalla. Harmittavan usein ääripäiden edustajat eivät kuitenkaan kykene näkemään toisen toiminnan hyviä puolia, vaan se oma tapa nähdään ainoana oikeana reittinä onneen. Ihminen on itsekäs olento. Siinä riittääkin parannettavaa meille jokaiselle, hevosten hyvinvoinnista huolehtimisen ohella ;)

Mitä mieltä sä olet SEYn kampanjasta?