Joulukalenterin 7. luukku - Valmennuksessa

Joulukalenterin luukut ilmestyvät nyt näin iltapuhteella, mutta ei anneta sen häiritä elämää. En ole ehtinyt kirjoittaa näitä luukkuja ollenkaan etukäteen, joten voitte kuvitella, että olen hieman helisemässä julkaisuaikojen kanssa. Koitetaan kuitenkin tsempata tämä kuukausi ja pitää joulukalenteri hengissä - jos te tästä pidätte! Sen voin paljastaa, että tulossa on ainakin tallivideopostaus, Champin mietteitä ja muutamia muita teidän paljon toivomia aiheita.

Niin on itsenäisyyspäivät juhlittu ja paluu arkeen kävi ryminällä. Vielä maanantaina elin omassa haavemaailmassani vailla murheita huomisesta, jolloin olimme kaverini Sarinan kanssa tallilla pitkän kaavan mukaisesti: klippasin ensin Champin, jonka jälkeen hyppäsin Vilholla ja illalla mulla oli vielä estevalmennus tuon oman hevoseni kanssa. Pitkästä aikaa sain paikalle kuvaajan, joka ikuisti meidän menoa videon muodossa. Siispä joulukalenterin seitsemännen luukun takaa paljastuu ääniraidallinen video valmennuksesta!

Tunti alkoi perinteisesti tehtävällä, jossa tulimme puomilta ristikolle kolmella laukka-askeleella. Tehtävää oli jatkettu vielä siten, että ensimmäinen puomi tuli pienestä kaarteesta, joten sille piti pystyä säilyttämään hyvä laukka ja tahti aina koko kaarteen läpi. Mulle paljon helpommin sanottu kuin tehty! Ristikkolle tuli tehdä pieni kaarre, muttei kuitenkaan liikaa, jottei väli jäänyt pitkäksi. Ristikon jälkeen oli jälleen kolme laukka-askelta seuraavalle puomille, josta jatkettiin vielä myöhemmin kolmella askeleella okserille. Välit olivat lyhyitä, joten hevosen tuli olla tarpeeksi paketissa ja avuilla mahtuakseen suorittamaan tehtävät vaaditulla tavalla. Aluksi mulle tuottikin ongelmia mahtua ristikon ja toisen puomin väliin, sillä Champ kulki hieman pitkänä ja tarjosi aina esteen jälkeen oikeaa laukkaa vasemman sijaan.

Koska ajankohtaisia kuvia ei ole, palataan vuoteen 2015 :D

Toistojen jälkeen homma rupesi kuitenkin sujumaan, mikä oli tietysti helpottavaa kuskille - en ollut niin hukassa kuin aluksi ajattelin! Kun olimme tehneet alkuverryttelyä noiden esteiden parissa, lähdimme tulemaan muutamaan otteeseen jumppalinjaa, jota olin hypännyt hieman erilaisena edellisen ratsuni kanssa. Tällä kertaa jumppa koostui innarikavaleteista, josta jatkettiin yhdellä askeleella ristikon yli, josta puolestaan yksi askel pystylle ja siitä kaksi laukka-askelta okserille. Nuo ensimmäiset esteet pysyivät koko valmennuksen ajan matalina, mutta okseria nostimme vähitellen isommaksi. Champ hyppäsi koko tunnin ajan hyviä hyppyjä jumppasarjan viimeiselle esteelle, joten emme nähneet tarpeelliseksi nostaa estettä isommaksi tai tehdä hyppyjä niin sanotusti turhaan. 

Jumppasarjalla ongelma oli aluksi suoruuden kanssa. Champ haki todella voimakkaasti oikealle, ei siis varsinaisesti valunut sinne, mutta hyppäsi hieman kiertäen itseään oikealle. Se johtui osittain siitä, ettei painoni ollut tasaisesti molemmilla jalustimilla, sekä siitä, että raippani oli vasemmassa kädessä. Pieniä juttuja, mutta herkkä hevonen reagoi näihin välillä voimakkaastikin. Niinpä vaihdoin raipan oikeaan käteen ja lisäsimme pieniä apuja jumppaan, jolloin hevonen hyppäsi suorana ja olimme tyytyväisiä lopputulokseen. Apuina meillä oli vinopuomi heti ensimmäisen kavaletin kohdalla, jonka lisäksi nostimme ristikon oikeaa puolta tarkoituksella ylemmäs ja vaihdoimme pystyn maalinjan siten, että toinen pää oli oikealla ilmassa. Nuo ohjaavat hevosta automaattisesti enemmän vasemmalle.

Linkki videoon (ääniraidallinen valmennusvideo).

Kun olimme tyytyväisiä jumppaan, otimme mukaan muutamia linjoja ja suoria teitä, jotta saimme alle ratatempoa tulevia kisoja varten. Linjat olivat melko simppeleitä: mukana oli ihan tavallista viiden askeleen pysty-okseri -linjaa viidellä laukka-askeleella, jonka lisäksi teimme erilaisia kaarevia teitä ja tulimme joitakin esteitä pitkillä lähestymisillä tai kaarteista ulos. Muutamia mokia jouduin korjaamaan, kuten esimerkiksi sen, etten jäänyt esteiden jälkeen seisomaan jalustimille ja vain vetämään kädellä taaksepäin, vaan että pääsin istumaan satulaan ja rentouttamaan käden esteitä kohden. Tuolla on valtava vaikutus hypyn laatuun, sillä kovalla kädellä saadaan aikaan selättömiä hyppyjä. Helpommin toki sanottu kuin tehty, mutta siihen pitäisi pyrkiä.. Kerta kerran jälkeen homma rupesi kuitenkin pelittämään paremmin ja löysin takaisin sitä ratarytmiä, joka tuppaa välillä katoamaan tarpeellisten toistojen puuttuessa.

Nyt vain toivotaan, että sunnuntaita se ratarytmi olisi mahdollisimman hyvin muistissa ja saisin alle hyvät radat kisoista ennen talven rokotuslomaa. En selitä tunnista sen tarkemmin, sillä videolla näkyy hyvin kaikki kuvatut pätkät selityksineen päivineen, niin onnistumiset kuin epäonnistumisetkin. Niitä katsomalla opin itsekin, kun mietin, mikä tunne mulla oli selkään verrattuna siihen, miltä se on näyttänyt maahan. On siis oikeasti hyödyksi, kun paikalle tulee kuvaaja, joka pystyy taltioimaan sitä omaa ratsastustani analysointia varten!

Kuvataanko teidän ratsastustanne usein? :)