Joulukalenterin 5. luukku - Lainaratsastaja kyydissä

Maanantain eli joulukuun viidennen päivän kunniaksi palaamme ajassa reippaasti taaksepäin, nimittäin aina heinäkuulle asti. Tuolloin sain vieraakseni tallillemme ensimmäistä kertaa bloggaajakolleegani Rositan, joka saapui aina Ruotsista asti kuvaamaan mua ja Champia vihreyden ja auringon alle. Näin muutamia kuukausia myöhemmin maa on saanut jo useampaan otteeseen valkoista peitettä ylleen, mutten saanut toteutettua tätä postausta aiemmin valmiiksi. Ei se mitään, otetaan se osaksi joulukalenteria!

Rositahan on mua hieman vanhempi kouluratsastaja, joka on tullut monelle tutuksi blogimaailmasta tai vaikkapa Instagramin puolelta todella hienoista kuvistaan. Tapasimme ensimmäisen kerran varmaankin reilu vuosi sitten - voin olla myös väärässä, sillä no, muistini on erinomainen, mutta hyvin lyhyt. Sen jälkeen viestittelimme aina silloin tällöin ja puhuimme ideasta, että Rosita tulisi napsimaan meistä kuvia ja pääsisi samalla kapuamaan hevoseni kyytiin. En malttanut odottaa, sillä hyviä kuvia on aina ilo katsella. Ihan samalla tavalla kuin muita ratsastajia Champin selässä. On oikeasti opettavaista seistä maassa ja seurata, miten ruuna toimii toisen ratsastajan alla.

Ensin muutamia kuvia marraskuulta. Rosse ja Champ siis!

Tilanne on melko raaka sille, joka siellä selässä normaalisti istuu. Vierailevilta ratsastajilta saa usein varsin reaalista palautetta: onko hevonen hidas jalalle, kulkeeko se suorana, miten se kantaa itsensä ja reagoi muihin apuihin. Yksi kerta ei välttämättä anna vielä kaikkea, sillä usein tällaiset meidän tasoiset amatööriratsastajat eivät "uskalla" ratsastaa hevosta täysin normaalisti uudessa tilanteessa. Toisella kerralla homma usein sujuukin jo paremmin ja jos välissä on ollut pidempi tauko, osaa lainakuski usein sanoa mielipiteitään myös siitä, mihin suuntaan hevonen on välissä kehittynyt. 

Champin selässä on loppujen lopuksi käynyt aika moni ihminen tässä vajaan neljän vuoden aikana. Jos olen ollut matkoilla, on sillä ollut noin kuusi ihmistä, joiden huomaan olen voinut jättää sen niin sanotusti ilman huolen häivää. Osa näistä on tallityöntekijöitämme, osa kavereita. Näiden lisäksi Champia on liikuttanut satunnaisesti kerran tai pidempijaksoisesti noin viisi ihmistä, minkä lisäksi sen kyydissä on käynyt säännöllisesti kouluvalmentajani ja epäsäännöllisesti kerran tai silloin tällöin joku kaverini tai tallituttuni. Joskus koko ratsastuksen ajan, joskus esimerkiksi loppuverryttelynä. Mä olen aina ollut vähän höveli sen suhteen, ketä päästän Champin selkään. Joskus olen saattanut kysyä kesken ratsastuksen joltain tallillamme olevalta vuokraajalta, olisiko hän halunnut testata Champia oman ratsastukseni päätteeksi. On kiva saada ihmisille hyvä mieli, eikä muutamasta kierroksesta ole haittaa hevoselle.

Sitten siirrytään viime heinäkuulle! En muokannut näitä kuvia ollenkaan, joten laatu on nyt sen mukainen :D

Champ innostui kavaletin hyppäämisestä ja rupesi villiksi :D

En silti sano, että päästäisin Champin selkään ihan ketä tahansa. Jos sillä on ratsastanut joku, olen ollut aina tietoinen siitä, että kyseinen ihminen pärjää sen kanssa. Mulle ei ole tärkeää, liikkuko hevonen välttämättä peräänannossa tai näyttävästi, kunhan ratsastus on pääosin siistiä ja siitä ei niin sanotusti ole haittaa mun omille säädöille. Mun kaveripiirissä on onneksi sen verran taitavia ratsastajia, että usein Champ on ollut oikeinkin kiva heidän jäljiltään. Naureskelin juuri muutama viikko sitten, kun laitoin Millan ratsastamaan Champilla loppuverryttelyt oman hyppäämiseni jälkeen. Milla ei ole ratsastanut hetkeen kunnolla, eikä hänellä ollut mitään ratsastusvaatteita päällään. Champ liikkui silti paremmin kuin mulla ja olikin seuraavana päivänä ihan superhyvä. Ehkä vähän masentavaa, mutta niin siistiä, että mun kavereissa on taitavia ihmisiä.

Tosiaan, Rosita meni kesällä Champilla ensimmäistä kertaa ja nyt marraskuussa toiseen otteeseen. Näin toisella kerralla meno oli oikeasti todella kivan näköistä, eikä ensimmäinenkään kerta hullummalta näyttänyt! Champ on vähän spesiaali hevonen, johtunee ehkä ratsastajastaankin. Mun kouluvalmentaja on aina sanonut, että se näyttää maahan paljon helpommalta, mitä on selkään. Yksikin unohdettu apu ja tsadam, ruuna on poissa avuilta. Opettavaista, muttei todellakaan aina helppoa. Mutta tässähän sitä joutuu opettelemaan ratsastusta, eikä sitä ajelemista, joka olisi joissain kohdin ehkä paljon mukavampaa ;) 

Rosita kertoi omassa blogissaan tarkemmin mietteitään liittyen Champin ratsastukseen, kannattaa käydä lukaisemassa sieltä. Saas nähdä, koska uusimme tämän systeemin seuraavan kerran! Puhetta on ollut, että lähtisin käymään Ruotsissa hänen luonaan keväällä, kunhan saan vähän rahaa kasaan. Olisi kyllä hauskaa ottaa pieni miniloma naapurimaahan, sillä viimeksi olen käynyt siellä nelisen vuotta sitten. Ehkä ensi vuonna siis!

Oletteko te lainanneet hevostanne muiden ratsuksi usein?