#843: Varmuutta omaan tekemiseen

Kun Champin lähtö Saksaan alkoi varmistua, pelkäsin jääväni ilman ratsastettavia hevosia. Oman hevosen kanssa tilanne on aina suhteellisen stabiili: jos hevonen on terveenä, pääset ratsastamaan periaatteessa päivittäin. Tällainen tilanne mulla oli viimeisen neljän vuoden ajan, sitä ennen sama homma oli ylläpitohevosen kanssa. Välillä ratsastin ratsastuskoulussa, välillä vuokrasin muiden hevosia. Niin tai näin, koskaan mulla ei ollut tilannetta, jossa en olisi päässyt ratsastamaan haluamaani määrää.

Viimeksi olin vastaavan tilanteen äärellä vuonna 2012, kun palasin loppukesällä Hollannista Suomeen. Olin työskennellyt ulkomailla tovin, jonka vuoksi olin antanut ylläpitohevoseni takaisin kasvattajalleen. Palatessani Suomeen olin täysin hevoseton: mulla ei ollut yhtään ratsastettavaa, ei ratsastuskoulutunteja eikä edes ideaa siitä, mitä lähtisin tekemään. Paluutani seuranneena päivänä soitin vanhalle ratsastuksenopettajalleni kertoakseni tilanteen ja hän ihanana ihmisenä järjesti mulle kaksi vakioviikkotuntia Equstomista. Vain pari päivää tämän jälkeen mulle tarjottiin samaisella tallilla asuvaa ruunaa vuokrahevoseksi, jolla pääsin ratsastamaan paitsi tunneilla, myös itsenäisesti. Myöhemmin syksyllä kuvioihin tuli pitkäaikaisen valmentajani tamma, jota aloin ikään kuin ylläpitämään ennen tamman siirtymistä ratsastuskouluhevoseksi. Alle puolen vuoden päästä paluustani Suomeen olinkin jo ostanut Champin, joten musta tuli virallisesti hevosenomistaja.

Tänä vuonna tilanne on erilainen, enkä pystynyt soittamaan ratsastuskoululle varatakseni tunteja hevosettomana ollessani. Maksan Champin elämisen Saksassa, joten mulla ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa siitä, että ratsastaisin täällä Suomessa samalla muita hevosia. Neljä ja puoli vuotta sitten olin vasta ylittänyt täysi-ikäisyyden rajan, jolloin vanhempani kustansivat tunnit ratsastuskoulussa. Nyt tilanne on toinen, joten mua ihan tosissaan jännitti se, jäisinkö todella ilman ratsastettavia hevosia. Olin ajatellut, että voisin ottaa jonkun nuoren hevosen itselleni tähän väliin, onhan mulla edelleen tallipaikka, mutta äitini halusi, etten sitoutuisi mihinkään hevoseen omistajan lailla ennen uuden hankintaa. Pieni hengähdystauko hevosenomistajuudesta ja siihen liittyvistä vastuista voi tehdä hyvää monella tapaa.

Kun Champin lähtö tuli julkiseksi, sain useita viestejä ihmisiltä, joissa mulle tarjottiin hevosia joko ostettavaksi tai ratsastettavaksi. Olin yllättynyt, sillä en todellakaan pidä itseäni kummoisena ratsastajana. Vitsailinkin hevosihmisille, että ehkä mua pyydetään ratsastamaan, koska putsaan varusteet aina ratsastuksen jälkeen! Tilanne on nimittäin tällä hetkellä se, että saisin ratsastaa niin paljon kuin ikinä jaksaisin. Ihan totta, joudun kieltäytymään ajoittain ratsastuksesta siksi, etten ehdi menemään viittä hevosta päivässä koulun ja töiden ohella. Uskomatonta. Mulla on kolme vakituisesti hypättävää hevosta, joista kahdella pääsen estevalmennuksiin siten, että omistajat osallistuvat kustannuksiin. Toisella olisi tarkoitus kisata, kaksi hevosista on myytävänä. Lisäksi näistä kahdella ratsastan muutenkin. Eikä homma lopu siihen, lisänä ratsastan kahdesti viikossa yhtä, jolla pääsen myös kouluvalmennuksiin, Ja kahta muuta aina kun apua tarvitaan, välillä kerran ja välillä useammin viikossa. Tilanne on mulle hämmentävä, mutta oon sanoinkuvailemattoman kiitollinen siitä, että mulla on tällainen mahdollisuus. 

Muilla hevosilla ratsastaminen on asettanut mut ihan uuteen tilanteeseen. Champin kanssa löysin viimeisen puolen vuoden aikana jonkinlaisen uuden vaihteen, niin sanotun yhteisen sävelen. Sileällä työskentelemisestä tuli oikeasti nautinnollista, vaikkei homma aina tietystikään toiminut ihan oppikirjan mukaan. Opin ratsastamaan ruunaa tietyllä tavalla, joka muokkautui myös omaksi tavakseni toimia. Nyt kun olen mennyt paljon erilaisilla hevosilla, olen tosissani joutunut kyseenalaistamaan omat tottumukseni ja tapani ratsastaa. Jokainen hevonen on erilainen, eikä sama ratsastustyyli ja avut välttämättä sovi samalla tavalla jokaiselle hevoselle. On ollut haastavaa ratsastaa yhden päivän aikana neljä hevosta, joista jokainen on eri tasoinen ja toimii eri tavalla. 

Siinä sitä on mietitty pää puhki. Asiat, joissa koin olevani Champin kanssa tietyssä pisteessä, saattavat tuntua vaikeilta jonkun toisen hevosen kanssa. Jos olisin ollut samassa tilanteessa ennen Champin hankkimista, olisin varmasti turhautunut nopeasti. Näin hieman vanhempana osaan nähdä tilanteesta myös sen valoisan puolen: erilaisilla hevosilla ratsastaminen kasvattaa mua ratsastajana ja ihmisenä ihan valtavasti. En välttämättä onnistu kaikessa, eikä hommat toimi täydellisesti yhdenkään hevosen kanssa, mutta opin joka askeleella enemmän ja enemmän. Joudun kyseenalaistamaan omat tapani ja siirtymään mukavuusalueelta pois. Ajattelemaan aktiivisesti sitä, mikä toimisi parhaiten. Se tuntuu ajoittain todella työläältä, mutta on varmasti pitkällä tähtäimellä erittäin hyödyllistä mun kehitystä ajatellen. Ja jos ei muuta, niin ainakin olen ratsastanut erilaisilla hevosilla ennen uuden hankkimista. Silloin on helpompi tietää, mitä hevoselta haluan.

Näissä alemmissa kuvissa on Acsu!

Tässä postauksessa mun piti kertoa tarkemmin Vilhon kanssa olleista valmennuksista, mutta koska teksti tuli nyt jo kamalan pitkäksi, jätän hommat suosiolla seuraavaan postaukseen. Vilhon kanssa olemme käyneet nyt kahdessa estevalmennuksessa, ensi viikolla olisi vuorossa seuraavat. Ensimmäisestä hyppykerrasta olemme menneet jo valtavin harppauksin eteenpäin, sillä mä olen vähitellen löytänyt nappuloita ja Vilho puolestaan alkaa malttamaan paremmin. Hyppääminen on sen mielestä niin siistiä, että alussa ruuna on aina melko innoissaan. Jotenkin tuon hevosen kanssa työskenteleminen on niin kivaa, se kun on aina liikkeellä positiivisella asenteella. 

Usealla hevosella hyppääminen on parantanut myös mun estesilmää. Champin kanssa hyppäsin viikoittain, joten hevonen tuli mulle tutuksi kauttaaltaan. Tiesin, miten sen kanssa pitäisi lähestyä esteitä, eikä homma todellakaan tuntunut oudolta. Kaikki tapahtui suoraan selkäytimestä. Vieraiden hevosten kanssa mulla oli vielä pari kuukautta sitten tunne, etten välttämättä osannut lähestyä esteitä oikein. En tiennyt, miten paljon pystyisin säätelemään laukkaa ennen esteitä tai mistä kohden juuri sen hevosen kanssa olisi hyvä ponnistaa hyppyyn. Nyt, kun takana on useamman hevosen kanssa ylitettyjä esteitä useamman kerran viikossa, alkaa homma vähitellen tuntumaan sujuvammalta. Samalla olen saanut omaan tekemiseeni varmuutta ja uskallan luottaa paremmin omiin ratkaisuihini. 

Mutta se tästä tällä kertaa! Yritän saada seuraaviin valmennuksiin jonkun kuvaamaan, mutta jo tähänkin mennessä mulla on videomateriaalia kahdesta hyppykerrasta Vilhon ja Lucaksen kanssa, kuvia Kallesta ja Vilhosta sileällä ja vaikka mitä. Pitänee ehkä tunkea kaikki samaan postaukseen, jotta saan niitä pois pyörimästä koneen uumenista :D Nyt suuntaan kuitenkin tallille, tänään vuorossa on yhden uuden hevostuttavuuden hyppäämistä sekä Vilholla ja Acsulla ratsastamista. Mukava sunnuntai siis luvassa!

Onko teille tullut samoja fiiliksiä eri hevosilla ratsastaessa?