lauantai 4. helmikuuta 2017

#846: Peltorallia prinssihevosella

Viime postaukset ovat olleet kovin tekstipainotteisia, joten sukelletaan hetkeksi kuvien maailmaan. Näitä kuvia onkin paljon, sillä sää, teema ja hevonen oikein vaativat tulla kuvatuiksi! Vai miltä teidän korvaanne kuulostaa aurinkoinen ilma, peltoratsastus ja lumenvalkea prinssihevonen?

Kuvissa esiintyy siis jo aiemmin kertaalleen blogissani mainittu Kalle, jonka selkään olen päässyt kapuamaan näiden kuvien jälkeen useampaankin otteeseen. Hevosen omistaja oli muualla, joten sain liikuttaa ratsua sen aikaa. Emme halunneet käyttää aurinkoisia päiviä maneesissa neljän seinän sisällä, vaan suuntasimme kulkumme lumiselle pellolle. Heti tuon viikonlopun jälkeen Etelä-Suomi saikin niskaansa oikein kunnon vesisateita, jotka veivät lumet mennessään ja tekivät kaikista paikoista pääkalloliukkaat. Niin sitä toivoisi, että jäät sulaisivat ja tilalle tulisi joko kunnollinen lumipeite tai vaihtoehtoisesti ne kauan kaivatut keväiset kelit. Onhan täällä jo vähitellen tullut suorastaan kevätfiilis, kun aurinko on pilkahdellut pilvien takaa ja Helsinki on päässyt nauttimaan sulamisvesien muodostamista puroista. Ei enää montaa kuukautta, että saamme ottaa aurinkoa rannoilla ;)

Ps. Eilen eli 3.2. Champilla ja mulla tuli täyteen neljä upeaa vuotta yhteiseloa takana. Sanon tämän siksi, että hevonen on edelleen mun omistuksessa ja tällä hetkellä olen parhaillani Saksassa neljän päivän ajan rakasta hevostani moikkaamassa. Kritiikkiä antaneiden lukijoiden mielestä blogini on ollut täyttä valetta, sillä heidän mielestään kaikelta hehkutukseltani "elämäni hevosesta" meni pohjat siinä vaiheessa, kun lähetin Champin Saksaan. Jokaisella on toki omat mielipiteensä, mutta voin onneksi hyvällä omallatunnolla sanoa, että tuo hevonen on oikeasti ollut mun elämän hevonen ja paras ystäväni. Kaikkien näiden neljän vuoden ajan. Kirjoitin viime vuonna vuosipäivänämme seuraavaa:

"Sanat eivät riitä kuvailemaan sitä tunnetta, mikä mussa vallitsee tuon nelijaksaisen takia. Olen onnellinen. Todella olen!

Ajatellessani yhdessä kävelemäämme matkaa nousee silmäkulmiini väkisinkin onnenkyyneleet, sillä enempää en olisi voinut toivoa. Sain ystävän, jota en tule unohtamaan koskaan. 

Tulevaisuus näyttää niin valoisalta, että odotan lähes kauhulla sitä hetkeä, kun koko kauneus romahtaa alas paljastaen jotain ikävää edestään. Mutta nyt ei ole aika murehtia, vaan nauttia siitä, mitä elämällä on annettavanaan.

Varsinkin sillä hetkellä, kun matkamme joskus päättyy, luulen osaavani arvostaa enemmän niitä hetkiä, joista mulle jää pitkät ja kauniit muistot."

Tuolloin en osannut aavistaa, että meidän matkamme tulisi päättymään niin nopeasti. Noita sanoja uudelleen lukiessani taustalla soi sattumalta tämä kappale ja kyyneleet valuivat poskiani pitkin. En itkenyt surusta, vaan kaipuusta ja siitä, miten paljon ihania asioita saimme kokea yhdessä. Kiitollisuudesta. Ystävyydestä. Olkoon se mitä tahansa muille, mulle se oli aitoa rakkautta tätä hevosta kohtaan. Nyt ja ikuisesti.

Kiitos, Champ 

















15 kommenttia

  1. En ymmärrä saamaasi kritiikkiä! Miksi Champ ei voisi olla elämäsi hevonen, vaikkei teidän tarina jatkunutkaan aivan toivotulla tavalla. Tilanteet muuttuu ja niihin on mukauduttava ja ajateltava itseänsäkin.
    Mulla tulee olemaan vuoden päästä tilanne, jolloin joudun viemään rakkaan elämäni hevosen viimeiselle matkalle. Sen jalkavaiva ei kestä käyttöä ja vaikka se kivutta pystyykin elämään, minun on ajateltava itseänikin ja sitä mitä hevosharrastukseltani haluan. Tämä tamma jättää mulle varsan, eikä minulla jatkossa ole varaa pitää kahta hevosta.
    Toivottavasti löydät itsellesi mukavan harrastuskaverin, jolla voit toteuttaa unelmiasi kilpakentillä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voi ei, tuo tulee olemaan ikävä tilanne. Onneksi teillä on vielä aikaa yhdessä :)

      Poista
  2. Harva on niin vahva ja viisas ja pystyy myöntämään sen, että "elämänsä hevosella" voisi olla asiat paremmin toisen ihmien ja toisen ratsastajan luona. Toivon, että Champkin saa sitten itselleen juuri sille sopivan ja tarpeeksi vahvan ratsastajan, kuten kirjoitit että se sellaisen tarvitsee.

    Sinun rakkautesi Champia kohtaan ei ole yhtään vähentynyt, vaikka sen pois annoitkin. Harva ihminen tajuaa sitä, joka ei ole ollut samassa tilanteessa. Itse olen antanut hevoseni ylläpitoon kilpavuosiensa ajaksi, koska minä en ollut tarpeeksi hyvä sille. En jaksanut paneutua siihen 110% opiskeluiden, töiden ja lapsiarjen kanssa. Nyt sillä on nuori ratsastaja joka satsaa siihen 110% ja hevonen pärjää hyvin. Se tulee minulle sitten neljän vuoden päästä siitostammaksi ja viettämään leppoisia eläkepäiviään - mutta hevosen aika on nyt, ei sitten kun lapseni ovat sen verran isoja että pärjäävät kotona yksin 2-3h ilman äitiä.

    Tuollaisia valintoja eivät monet valitettavasti osaa tehdä, eivätkä valitettavasti osaa ymmärtää.
    Minusta sinä, Aada, olet ihan super vahva ja viisas. Ja rohkea! Kun uskallat julkisesti myöntää, että vaikka kuinka rakastat Champia, niin sille on parempi ratsastaja jossakin. Ja toivon, että hän Champin luokse löytää :)

    Toivottavasti sinäkin löydät itsellesi ihanan, uuden hevosystävän joka sopii juuri sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä tämän anonyymin kanssa! Viisas päätös kaikin puolin Aada! Vitsi miten kivoja kuvia postauksessa! Oot ymmärtääkseni aika pitkä mutta Kalle näyttää jopa sunkin alla korkealle hevoselle!

      Poista
    2. Voi, Kiitos molemmille ihanista kommenteista! Toivotaan todella, että sopiva hevosystävä löytyy tulevaisuudessa :) Ja Champ saa kodin, jossa se pääsee loistamaan <3

      Poista
  3. Tosi ihania kuvia taas :) Eikä, mulla tulee aina tippa linssiin kun luen sun kirjoituksia siitä miten tärkeä Champ on - sä olet todella taitava kirjoittaja! On muuten tullut superhyviä videoita viime aikoina sun Youtube-kanavalle, kuten ne kaksi ääniraidallista valmennusvideota ja se Miksi Champ lähti Saksaan? -video :) Kysyit siinä viimeksi mainitulla videolla, että toivottaisiinko lisää juttelu- tai kuulumisvideoita tai vastaavia. Mä ainakin toivoisin! Jutteluvideot on aina kivoja muiden videoiden joukossa :) Toisaalta olen kyllä tykännyt paljon ihan kaikista sun videoista, olivat ne sitten minkä tyyppisiä tahansa... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! Kiva kuulla, että videot ovat olleet mukavia seurata. Näitä on tulossa paljon lisää, täällä Saksassakin kuvaan ihan joka päivältä oman videonsa :)

      Poista
  4. Millä ohjelmalla muokkaat videosi?:) Onko sulla jotain vinkkejä vloggaamisen aloittamiseen? Haluaisin aloittaa vlogin, mutta musta tuntuu ettei ketään kuitenkaan kiinnosta tai jos se on jotenki noloa jos joku tuttu sit löytää mun tekemän videon.. :D Miten sä joskus sait kerättyä tarpeeks rohkeutta ja miksi päätit alkaa tekee myös videoita Tubeen?:)

    Ainiin ja sitten vielä, että mistä otat musiikit videoihisi?:) Kun ymmärtääkseni tekijänoikeuksien vuoksi ihan mistä vaan niitä ei saa ottaa..

    Kiitos jo etukäteen ja ihanaa viikonloppua!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon tehnyt videoita YouTubeen jo kauan ennen blogin aloittamista, tosin ne olivat silloin sellaisia "kesäkooste"-videoita jne. Mutta blogin kirjoittamisen alun jälkeen latasin sinne kaikki ne videot, joita tuli tänne näkyväksi. Nyt tänä vuonna mä yritän alkaa panostaa enemmän myös siihen tubepuoleen, sinne kun on alkanut kerääntymään yllättävän paljon seuraajia. Sellainen looginen siirtymä siis :)

      Kannattaa vaan olla ihan oma itsensä videoilla, silloin se ei jännitä! Ja niitä videoita ei kannata tehdä siksi, että haluaisi seuraajia (viitaten siihen että jos ketään ei kiinnosta), vaan puhua niillä videoilla just siitä mikä on sulle itselle tärkeää, koska se intohimo välittyy myös katsojille ja tuo sitä kautta varmasti enemmän katsojia kuin mikään väkisin väännetty materiaali.

      Musiikit saa katsottua Youtuben musiikkikirjastosta :)

      Poista
  5. http://www.ratsut.fi/ilmoitukset/ad/24-yleishevoset/15845-ruuna-loredo-11.html

    Moikka! Katoin youtubesta videon aiheeseen liittyen ja vaikka siinä sanoit etsiväsi valmentajasi kanssa uutta hevosta saksasta, voin suositella yhtä tutun tuttuni hevosta sinulle.
    Tämä hevonen hyppää kyllä vaan sen 80cm ratana, mutta valmentajat uskovat sen pystyvän treenin avulla isompiinkin luokkiin, nyt mennyt yli metriä yksittäisenä. Sillä ei ole kun hyvänmielenhypelty ja tämän takia noin raala viellä ja tällähetkellä lihaksetonkin.. Videot eivät kerro parasta hevosesta, jos yhtään kiinnostaa niin käy ihmeessä koeratsastamassa tuo. Heti tuli tämä hevonen mieleen kun luin että etsit uutta hevosta. Olen seurannut blogiasi koko kirjoittelu-urasi aikana ja jotenkin tuli sellainen fiilis että taitosi riittäisivät tämän hevosen eteenpäinviemiseen ja vielä ties kuinka pitkälle!

    VastaaPoista
  6. Vähänkö ihania kuvia ja muutenkin kiva postaus!
    tiiajanasu.blogspot.fi

    VastaaPoista
  7. Ne kritiikit joita täältä kommenttiboxeista sai lueskella - oli suurin osa naurettavaa teinien lässytystä.
    Jokaisella useamman vuoden hevostelleella on varmasti olemassa se oman "elämänsä hevonen". Mulla se on ehdottomasti ja varmasti ikuisesti myös ensimmäinen oma hevoseni joka opetti paljon ja jonka myin (ja vaihdoin toiseen) juurikin siksi että halusin kisata aktiivisesti mutta tämän tamman kanssa kuljetukset oli aina aikamoista sirkusta.
    Kukaan ei tosin ole koskaan kyseenalaistanut sitä, että olisi jotenkin huono ihminen tai etten tuosta hevosesta välittäisi (vaikka edelleen jaksan jauhaa tuon hevosen olevan mulle tärkein kaikista vaikka sen myynnistä tulee tänä vuonna kuluneeksi 10 vuotta..)- johtunee siitä että en ole koskaan pitänyt siitä blogia :D ..? Josta taas päästään siihen, että miksi toisille ollaan niin paljon epäreilumpia vain siksi, että joku sattuu bloggaamaan?

    Alunperin mun piti kyllä kommentoida naureskellen vain sitä, että huomaa kuvanneen jokusen kisan ja nimenneen kuviin hevoset kun tämän valkean ratsun tunnistin välittömästi sen turvasta vaikken henk.koht tunnekkaan.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä kommentista <3 Oon sun kanssa aivan samaa mieltä. Ja voin myös samaistua tuohon kuvaamiseen, aikoinaan itsekin kisoja kuvanneena oppi hevoset tunnistamaan nopeasti ;)

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat