torstai 20. heinäkuuta 2017

#891: Tätä et tiennyt - vai tiesitkö

Viime aikoina täällä blogissa on tullut todella paljon valmennuspostauksia ja muutenkin pidempiä tekstipostauksia, joten ajattelin hieman keventää tunnelmaa väliin. Lisäksi matkan varrella mukaan on tarttunut uusia lukijoita iso kasa, joille tämä postaus saattaa olla hauska lisä - tai miksei vanhoillekin lukijoille. Nyt nimittäin kerrotaan musta sellaisia faktoja, joita et ehkä ole aiemmin tiennyt!

Yritin keksiä mukaan nimenomaisesti sellaista infoa, joka ei välttämättä ole tullut muuten esiin blogissa, instagramissa tai vaikkapa mun videoillani. Toivottavasti kukaan ei järkyty näistä! Jos joku kohdista tulee sulle täytenä yllätyksenä, laita ihmeessä kommenttia, koska se olisi tosi hauska kuulla. Ja kerro ihmeessä myös, jos olet kuvitellut musta jotain ihan toisenlaista tai jos joku näistä on myös sun kohdalla tuttua ;)

UUTISTEN SEURAAMINEN
Aloitetaan tällaisella vähän tylsällä faktalla. Mulla on tapana katsoa joka aamu ennen töihin lähtöä meikatessani edellisen illan puoli yhdeksän uutiset Yle Areenasta ja jos aikaa jää, saatan katsoa perään vielä jotain Aamu-tv:tä tai muuta vastaavaa asiaohjelmaa. Luen uutisia todella paljon, mutta nykyään en lehtiversioita, koska en tilaa niitä kotiini. Yksi ilta katsoin parituntisen kahden vuoden takaisen Suuren vaalitentin eduskuntavaaleista, vaikka olin toki nähnyt sen aikanaan. Se oli vaan niin mielenkiintoinen ihan argumentoinnin kannalta.

HIUSTYYLI NUOREMPANA
Kysyin äidiltäni jokin aika sitten, miten hän on voinut sallia mun hiustenleikkuun ollessani yläasteella. Mun hiukset olivat näin jälkikäteen sanottuna ihan kamalan rumat, vaikka ne ehkä olikin leikattu sen ajan tyylin mukaisesti vähän kerroksittain ja rikotusti. Mutta ihan totta, ne olivat niin lyhyet, etten saanut niitä järkevästi edes ponnarille. Ja kaiken huipuksi pidin sitä ponnaria silti, jolloin mulla oli takaraivossa sellainen kahden sentin tikkusuora takajeejee. Voi että, oi niitä aikoja!

EN HALUNNUT HARRASTAA RATSASTUSTA
Yläasteaikoinani mulla oli vaihe, kun en halunnut enää harrastaa ratsastusta. Tuntui, etten kehittynyt mihinkään, eikä homma vaikuttanut siksi enää niin mielenkiintoiselta. Ratsastin tuolloin vain yhdellä tallilla ja keksin aina ratsastustuntipäivinä syitä, miksen voinut mennä tallille: milloin oli käsi kipeä tai päähän särki. Innostuin kuitenkin kokeilemaan toistakin ratsastuskoulua, joka oli aivan täynnä. Jotenkin saimme äitini kanssa ylipuhuttua mut jonnekin tunnille ensin rästiläisten tilalle, myöhemmin vakipaikalle. Innostuin kouluratsastuksesta ja aloitin koko harrastuksen ikään kuin uudelleen. Sittemmin tuon ratsastuskoulun opettaja on todennut, että onneksi hän järjesti mulle paikan tunniltaan. Kävin parhaimmillaan kolme viikkotuntia pelkästään tuolla tallilla, kisasin valtavasti ja sain jopa pronssimitalin ratsastuskouluoppilaiden välisissä mestaruuskisoissa kouluratsastuksessa vuonna 2011.

Tämän postauksen upeista kuvista kiitos Rosita Dahlberg - http://topangan.blogspot.com!


MELKEIN PUTKASSA
Tästä ei ole edes mitenkään järkyttävän pitkä aika, kun meinasin joutua putkaan. Olimme kaveriporukalla viettämässä kaverini syntymäpäiviä ja jatkoimme iltaa Helsingin baariin, jossa olimme isolla tyttöporukalla liikkeellä. Ostin koko illan aikana kaksi juomaa, joista ensimmäisen jälkeen en muista illasta mitään. Parin tunnin päästä olimme lähteneet takaisin kotiin, mä menin bussiin ja seuraava muistikuva mulla on aamulla sängystäni kotoa. Mun kaksi muuta jätkäkaveria oli hakenut mut poliisiaseman edestä, jonne olin päätynyt syystä x ja soittanut heille. Edelleenkään en tiedä, miten olen tuonne päätynyt tai mitä on tapahtunut, mutta ilman noita kavereita olisin herännyt aamulla hämmentyneenä ja huumattuna putkasta. Onneksi kaverit jelppasivat ja multa ei varastettu mitään.

EN OLE SEURANNUT MYYNTISIVUSTOJA
Tämä on oikeasti itseänikin ihmetyttänyt seikka! Mä en ole koskaan seurannut hevosten myyntisivustoja, sillä mulla on käynyt todella hyvä tuuri hevosten suhteen. Kapri eli ensimmäinen ylläpitohevoseni tuli mulle siten, että olin miettimässä itselleni hevosen ostamista. Nina Fagerström halusi mut kuitenkin töihin seuraavana vuonna Hollantiin, joten hän järjesteli asioita ja soitti mulle yhtenä päivänä ollessani Tahkolla ratsastamassa hevosia, että mulle tulisi Eeva-Liisa Penttilältä nuori hevonen ylläpitoon. Mä en tiennyt tästä hevosesta mitään etukäteen, vaan se tuotiin seuraavana tiistaina tallimme pihaan ja sen jälkeen alkoikin treeni. Sekä Champin, että Macon kohdalla ostoprosessi tehtiin siten, että mä ilmoitin valmentajalleni etsiväni hevosta hintaluokasta x ja sen jälkeen menin kokeilemaan hevosia ensin Hollantiin, sitten Saksaan. En nähnyt yhdestäkään myynti-ilmoitusta etukäteen ja itse asiassa nimet ja suvutkin kuulin vasta, kun olin hevosilla jo ratsastanut. Champin nimen sain kuulla vasta sitten, kun olin jo tullut takaisin Suomeen.

RAKASTAN LUKEMISTA
Nuorempana kuuluin Pollux-nimiseen hevoskerhoon, josta sain jokaisen paketin mukana kaksi kirjaa. Noita paketteja tuli muistaakseni lähes kuukausittain ja voi että, miten se paketin saapuminen oli päivän kohokohta! Itse kerhon muista tavaroista en ehkä niin välittänyt, mutta ne kirjat olivat ihan mun suosikkeja. Kahlasin muutenkin kirjaston kirjoja läpi enemmän kuin ehdin oikeasti edes lukemaan. Tälläkin hetkellä mulla on kesken neljä erilaista kaunokirjallista teosta, joita luen iltaisin ennen nukkumaanmenoa. En tiedä, mistä innostus on peräisin, mutta mulle luettiin kirjoja jo ennen syntymääni ollessani äitini vatsassa - ehkä se kumpuaa sieltä asti.

NÄEN ASIOITA "KUVAAJAN SILMIN"
Jos ajan esimerkiksi autolla tai liikun jossain, näen ja ajattelen kaiken aina sen mukaan, miltä maisema näyttäisi kuvassa tai kuvan taustana. On kamalaa katsoa ikkunasta hienoa auringonlaskua tai ajaa jonkun upean maiseman ohi tajuten, ettei sitä pysty ikuistamaan sillä hetkellä kameran linssille. Monilla mun valokuvausta harrastavilla kavereilla on ihan sama ongelma, joten en ole tämän asian kanssa yksin. Aikoinaan kuvasin paljon enemmän ja musta onkin tehty kolme sivun kokoista juttua eri sanomalehtiin aiheesta johtuen.



OLEN KOVIN AVOIN IHMINEN
En toki kaikille, mutta parhaille ystävilleni kyllä. Mun on todella helppo puhua asioistani, mikä saattaa joidenkin mielestä olla jopa hieman outoa. Etenkin Millan kanssa me jaamme elämästämme ihan kaiken - oikeasti, sellaista asiaa ei taida olla, mistä me emme voisi jutella. Siis ihan totta, joskus saatamme jutella puhelimessa niin, että toinen istuu samalla vessassa. Mulla ei ole koskaan ollut kenenkään ihmisen kanssa samanlaista ystävyyssuhdetta ja on niin hienoa, että elämässäni on niin monia ihania ihmisiä. Nuorempana olin super ujo, enkä esimerkiksi suostunut lukemaan ala-asteella luokassa ääneen. Äitini vei mut korvalääkäriin, koska en reagoinut mihinkään ja hän luuli, etten kuule kunnolla. Kuuloni oli erinomainen, mutta mä en vain halunnut ottaa samalla tavalla kontaktia ihmisiin. Nykyään me vitsaillaan siitä, että olen varmaan vaihtunut jossain välissä toiseen ihmiseen!

OLEN MAAILMAN LAISKIN KOKKI
Eikä tämä edes ole vitsi, sillä mun syöminen kotona on luokkaa "paistan jauhelihaa ja syön sen sellaisenaan" tai "paahdan leipää ja paistan kananmunan". Joskus kerran kuukaudessa saatan tehdä jotain oikeaa ruokaa, jota syön seuraavat neljä tai viisi päivää aina iltaisin. Hauska yksityiskohta tässä on se, että mulla oli yläasteella kotitalous aina numerolla 10, koska osaan kyllä valmistaa ruoan ohjeista lukemalla. Mähän siis syön töissä kunnon ruoan päivällä, joten mun jääkaapissa on kotona tälläkin hetkellä yksi hillopurkki, kurkku ja juustoa. Ainiin, niitä kananmunia myös. 

OMA TALLI OLISI PAINAJAINEN
Monet hevosihmiset tuntuvat unelmoivan omasta tallista, isosta kasasta hevosia ja siitä ydinperheestä koirineen. Mä itse en voisi koskaan kuvitella itseäni tallinomistajana, enkä edes halua eläimiä kotiini. Mun unelma olisi asua joko esimerkiksi Etelä-Haagassa, työskennellä jossain kansainvälisessä yrityksessä johtotehtävissä ja harrastaa laadukkaasti kilparatsastusta. Toinen vaihtoehto olisi toteuttaa sama ulkomailla, mutta silloin haluaisin asua esimerkiksi ihan Brysselin ydinkeskustassa tai jossain muussa EU:n kannalta merkittävässä kaupungissa. 

EN OLE PERHEIHMINEN
Tämän otsikointi on vaikeaa, mutta jatkoa edelliseen. Mä en ole koskaan unelmoinut isosta perheestä ja useista lapsista, enkä ollenkaan ole varma, haluanko edes lapsia. Tai jos haluaisin, niin ehkä sen yhden - mutta en todellakaan vielä pitkään aikaan. Monet mun kaverit ovat juuri mun vastakohtia ja haluavat vähintään kaksi lasta, osalla on jo nimetkin päätettynä. Tällä hetkellä en edes varmaksi osaa sanoa, osaisinko edes olla missään supervakavassa parisuhteessa. Oon kyllä aina saanut kuulla siitä, että mun elämäntahdissa ei edes pysy mukana kuka tahansa mies, koska mulla on niin vähän vapaa-aikaa. Mutta koskaan saa sanoa ei koskaan, eihän sitä tiedä, vaikka rakastuisinkin päätä pahkaa ja saisin kolme lasta asuen siinä punaisessa omakotitalossa hevoset kotipihassa.. Tässä kohden kaverini nauravat, että not gonna happen. Heh.



PYRIN AINA PAREMPAAN TULOKSEEN
Tai no, aina ja aina. Mutta esimerkiksi töissä meillä on tavoitteena tietty tulos päivässä ja vaikka pääsisinkin sen yli reilusti, saatan silti potea huonoa omaatuntoa siitä, etten tehnyt joka minuutti töitä niska limassa, jolloin olisin voinut ylittää tavoitteen kolminkertaisesti. Mä en esimerkiksi pidä taukoja töissä lounaan lisäksi juuri koskaan, koska sen vartin voi käyttää tehokkaasti työskentelyynkin. Töissä mut on palkittu paitsi porukan tsempparina, myös ilopillerinä. Olen aika tavoiteorientoitunut, mikä näkyy oikeastaan kaikessa tekemisessäni. Toisaalta sitten ne asiat, joita en koe niin tärkeiksi, jäävät kyllä huoletta heitteille. 

OPISKELU ON OLLUT MULLE SUHTEELLISEN HELPPOA
Vielä kahdeksannella luokalla olin melko tavallinen oppilas keskiarvojeni puolesta, mutta yhdeksännen luokan päättötodistuksessa keskiarvoni oli 9.3. Lukion päättötodistuksessa keskiarvo kaikista aineista oli tasan 9, kun ainekeskiarvoissa oli seitsemän ainetta numerolla 10, kolme ainetta numerolla 7 ja loput numerolla 9. Seiskat sain pitkästä fysiikasta, pitkästä matematiikasta ja englannista. Kyllä otti päähän! Kirjoitin kolme laudaturia aineista, jotka olivat mulle suhteellisen helppoja omaksua. En oikeastaan edes lukenut kamalasti, mutta koulussa pärjääminen oli mulle tärkeää kilpailuhenkisyyteni vuoksi. Nykyään muhun pätee hyvin meemi, jossa korkeakouluopiskelijoita verrataan hyvin lauseeseen "Ääh, onhan aina uusinnat". Mulla opiskelu menee todella aalloittain, sillä välillä en tee opintojen eteen mitään moneen kuukauteen ja välillä luen pari viikkoa ihan niska limassa. Esimerkiksi kandidaatintyöni väänsin kasaan parissa viikossa arvosanalla 4, kun arvostelu oli 1-5. Helpommalla olisi päässyt, jos olisi tehnyt hommat seminaarien kanssa samaan aikaan.

KIITOS ON MULLE TÄRKEÄ SANA
Eikä niinkään siten, että se mulle sanottaisiin, vaan nimenomaisesti mun sanomana muille. Sain edellisessä työpaikassani kuulla, ettei mun tarvitse aina kiittää, kun mun työkaveri tekee jotain puolestani - esimerkiksi ojentaa jonkin esineen tai avaa oven. Kiitos tulee multa kuitenkin niin automaattisesti, että sitä on vaikea jättää pois. Esimerkiksi viime viikonlopun kisoissa eräs toimihenkilö käveli esteen eteen juuri, kun olin sitä lähestymässä ja huusin kovaan ääneen "Siirrytkö esteen edestä, kiitos". Paikalla olleet olivat naureskelleet, että ainakin on hyvin kasvatettu :D 

41 kommenttia

  1. Mä voin niin samaistua tuohon ruoanlaittoon! Evvk! Ja minä vielä aikoinaan lähdin peruskoulun jälkeen ravintolakouluun. No.. päivääkään en niitä hommia ole tehnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, ilmeisesti väärä ala oli se koulu sulle :D samaistun!

      Poista
  2. noi kuvat on aivan upeita! :)
    ja tosi kiva, kun välillä tälläsiäkin postauksia, niiden valmennuspostauksien sijaan! vaikka ei niissäkään mitään valittamista ole. ;)

    VastaaPoista
  3. Voin niin samaistua tuohon ruuan laittoon! :D ikinä en kotona ruokaa jaksa tehdä, ja jos äiti ei ole mitään tehnyt niin teen tyyliin nuudeleita.
    Ja sama tuon oman tallin kanssa. En ikinä voisi pitää omaa tallia, se olisi ihan liian rankkaa. Olen tehnyt viimeiset puoli vuotta pienellä 4 hepan tallilla päivä- ja iltatalleja ja hoitanut suurinpiirtein kaiken. Esim. Karsinoiden putsaukset, heinien ja ruokien laitot, vesien täyttämiset sisälle ja ulos. Ja on kyllä ollut rankkaa, ja vielä on siihen päälle pitänyt liikuttaa hevonenkin. Mutta ainakin kokemusta rikkaampana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokemukset on kyllä tärkeitä elämässä. Niistä sitä sitten tietää, Mikä on kivaa ja mikä ei. Ihana että mulla on kohtalotovereita :)

      Poista
  4. Voi vitsi.. niin monta kohtaa joihin pystyn samaistumaan sun kanssa, mut kuitenkin asioita, joita en ehkä ihan välttämättä olis heti susta uskonut... :D
    ja omg kuolen noille kuville susta ja makkarasta <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha kerro ihmeessä mikä oli yllättävää :D joo mä kanssa rakastan näitä kuvia! Huh ♡

      Poista
  5. Tää oli tosi kiva postaus, mielenkiintoista tietää enemmän sinusta! Ja aivan upeita nämä kuvat! :)

    VastaaPoista
  6. Pystyn niiiiiin hyvin samaistumaan tuohon kohtaan "En ole perheihminen". Itse olen aina arvostanut yksin olemista todella paljon ja se ns. oma rauha on elintärkeää. Vakavaa seurustelusuhdetta en tällä hetkellä kaipaa lainkaan ja lapsia en edes harkitse, vaikka 3 vuoden päästä täytänkin jo sen maagisen 30 :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maaginen 30 kuulostaa kyllä pahaenteiseltä ;) ei vissiin, elämästä pitää nauttia just miten omalta osalta parhaaksi tuntuu! Peukkua vaan tolle sun asenteelle täältä :P

      Poista
    2. Anonyymi sen sanoi... En kyllä minäkään ole mikään lapsirakas, oma rauha on parasta ja en halua ees kuvitella millainen zombi olisin jos olisin omasta lapsesta(/lapsista) riippuvainen 24/7/365, huhhuh!! D: Mut ilmastonmuutoksen takia oliskii parempi ettei hankittais niitä lapsia ;)

      Poista
    3. Jihuu lisää sielunkumppaneita :D

      Poista
  7. Millaista työtä teet? ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon pankissa töissä :) Ei oman alan juttuja, mutta ehkä niitäkin joskus!

      Poista
  8. Hymyilytti tuo "siirrytkö esteen edestä, kiitos". :D
    Kuuluin myös lapsena Polluxiin ja harrastan myös lukemista joka ilta ennen nukkumaanmenoa. :)

    VastaaPoista
  9. Ihania kuvia. Tosin mun huomio kiinnittyi viidennessä kuvassa siihen että näyttää kuin oikeasta etujalasta puuttuisi pala :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä näyttää :D mä sain nää suoraan kuvaajalta!

      Poista
  10. Olipa kiva postaus! :D Mä en ainakaan tiennyt mitään noista kohdista. Kuuluin itsekin aikanaan Polluxiin ja voi että oli kivaa kun postilaatikosta löytyi heiltä paketti :,,D Ne kirjat olivat oikeastaan yllättävän hyviä, kun eivät olleet miltään tunnetuilta kirjailijoilta (mun muistaakseni) tms. ja olivat kuitenkin muista kielistä suomennettuja. Samastun kans tohon "laiska kokki" -juttuun... Harmi ettei ole varaa käydä kauhean usein ulkona syömässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...unohtui vielä tästä että onpa upeita kuvia!! :o :D

      Poista
    2. Oliskin varaa käydä ulkona, olisin niin onnellinen siitä ruoasta <3 ja siis jep, ainakin sen nuoren aadan mielestä ne kirjat oli koukuttavia ;)

      Poista
  11. Voin ainakin samaistua tuohon lukemiseen, sillä luen aina välillä kaksi 200 sivuista kirjaa päivässä :D Lisäksi seuraan uutisia, olen avoin, pyrin aina parempaan tulokseen, näen asioita kuvaajan silmin ja opiskelu on ollut suhteellisen helppoamyös minulle :D Oli kiva saada tällainen "erikoispostaus" ja oppia sinusta uutta :D Ja ihania kuvia sinusta ja Macosta, sovitte kyllä niin hyvin toisillenne <3

    VastaaPoista
  12. Voin ainakin samaistua tuohon lukemiseen, sillä luen aina välillä kaksi 200 sivuista kirjaa päivässä :D Lisäksi seuraan uutisia, olen avoin, pyrin aina parempaan tulokseen, näen asioita kuvaajan silmin ja opiskelu on ollut suhteellisen helppoamyös minulle :D Oli kiva saada tällainen "erikoispostaus" ja oppia sinusta uutta :D Ja ihania kuvia sinusta ja Macosta, sovitte kyllä niin hyvin toisillenne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meissähän on paljon paljon samaa! Cool :D kiitos paljon!

      Poista
  13. Täällä kans yks kiittelijä :D Mulle lapsena sanottiin siitä kun en kuulemma kiittänyt jostain asiasta niin nykyään sitten kiittelen ihan kaikesta.

    Oli kivaa vaihtelua tämmönen erilainen postaus, vaikka valmennusjututkin on kivoja! Omia lemppareita on ääniraidalliset valmennusvideot, käytin varmaan yhden päivän pelkästään niiden kattomiseen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, sä oot ottanut ihan aikaa niille videoille! Siistiä :D

      Poista
  14. Hiustyyli, putkajuttu ja kuvaajan silmin oli mulle uudet asiat sinusta, muut tiesin ainakin osittain, tai että näin jälkeenpäin luettuna ne on ihan loogisia sun kohdalla, tai niiku sillee :D Mut varmasti valaisi montaa muuta enemmän ku minua!

    VastaaPoista
  15. Jossain vaiheessa väitit ettei toi sun perfektionistisuus ole kuin tallilla.. Toivottavasti et polta itseäsi loppuun tyyliin kolmikymppisenä, menee talentti hukkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo kyllähän se itsensä piiskaaminen tulee esille vähän siellä täällä, mutta sitten oon toisissa asioissa hövelimpi :) pitää vaan muistaa relata välillä!

      Poista
  16. Jos olisi sun kouluarvosanoja pitänyt arvata, niin olisin arvannut, että sulla ois enkku kymppi. :D

    VastaaPoista
  17. Tätä lukiessa tuli jotenkin hyvä mieli, etten ole ainut :D Erityisesti mitä tulee tavoiteorientoitumiseen, opiskeluun ja koulumenestykseen, niin olen ehdottomasti samaa linjaa! Selvisin koko yläasteen lukematta yhteenkään kokeeseen, niin oon tehnyt vielä lukiossakin - muutamaan kurssikokeeseen oon jopa jaksanut kirjan avata etukäteen, ja sieltä on yleensä napsittu sitten jotain 9-10 arvosanoja lähes poikkeuksetta. Sen sijaan nyt syksyllä alkaviin kirjotuksiin oon saanut jonkun motivaatioboostin lukea kaikki kurssit läpi. Ja koska oon tavotteet asettanut, niin todellakin odotan niitten täyttymistä! :D
    Kovin montaa yllättävää asiaa ei ollut, oon rivien välistä saanut aika hyvän kuvan. Muutama vuosi tässä on kulunutkin, oon seurannut sua jostain Kapri-ajoista asti seurannut, joten siinä on ehtinyt kulua vuosi jos toinenkin! On ollut kiva seurata sun matkaa vähän pidemmän kaavan mukaan. Mutta olihan siellä vähän yllättäviä, tottakai ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, sä olet ollut mukana tosi kauan! Ihanaa :D ja hei ihan loistavaa kun kohtalotovereita on mukana! Okei, kyllä mä nyt kirjat avasin ennen koetta, mutta jos tunneilla kuunteli niin hyvin jäi päähän :)

      Poista
  18. Koska tulee ääniraidallinen video kisoista? Eikä pitänyt tulla jo eilen? :)

    VastaaPoista
  19. otatko rahaa kun ratsastat/kisaat muita hevosia?

    VastaaPoista
  20. Olipas hauska postaus :D En osaa tarkemmin sanoo mitkä oli tuttuja asiota ja mitkä uusia, mutta ei ainakaan suuria yllätyksiä tullut vastaan 😂. Mitä muuten opiskelet?

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat