lauantai 23. syyskuuta 2017

#903: Miksi juuri Marocco?

Multa on toivottu vaikka ja kuinka pitkään postausta siitä, miten päädyin ostamaan Macon. En kirjoittanut tästä koskaan varsinaista omaa postaustaan, sillä uuden hevosen saapumisen aikaan tekemistä tosiaan riitti töiden ja opiskelujen osalta, enkä halunnut tuhlata koneella istumiseen yhtään ylimääräistä aikaa. Toisaalta koko hevosen hankintaprosessi oli niin muualta kuin mun käsistä ohjattua, etten edes lopulta juuri vaikuttanut oman hevoseni valintaan. Mutta nyt on aika sukeltaa hetkeksi ajassa taaksepäin ja palata viime toukokuuhun, kun uuden hevosen hankinta tuli ajankohtaiseksi.

Alunperin mun suunnitelmana oli ostaa uusi hevonen jo talven aikana, mahdollisesti jopa helmikuun puolella. Suunnitelmat muuttuivat kuitenkin matkan varrella moneen otteeseen, sillä halusin pitää Champin pidempään treenissä Saksassa. Lopulta sovimme, että tulisin toukokuun alussa katsomaan mahdollisia hevosehdokkaita Saksaan Niken luokse. Mietimme päiviä, joiden joukosta saimme sovittua sopivimmat - sitten otin töistä vapaata, pakkasin kamppeet kasaan ja lensin Lontoon kautta Saksaan pariksi päiväksi. Mukana mulla oli tavallisen vaatekerran lisäksi ratsastuskamppeet, sillä tarkoituksena oli tosiaan ratsastaa hevosia yhden päivän ajan kokeilumielessä.

Koska reissusta on jo aikaa, en valitettavasti muista päiviä, jolloin oli paikan päällä. Sen tarkemmin en enää muista myöskään kokeiltujen hevosten määrää, enkä sitä voi mistään tarkastaa, sillä olen tällä hetkellä Ypäjällä viettämässä Macon kanssa kisaviikonloppua. Mutta ei anneta tämän häiritä! Joka tapauksessa pääsin perille Saksaan pitkän matkan kautta loppuiltapäivästä, jonka jälkeen yksi tallin työntekijöistä haki mut Hampurista ja suuntasimme suoraan Niclaksen tallille. Siellä pääsin tietysti heti ensimmäisenä moikkaamaan Champia, jonka kanssa lähdimme maastoilemaan oikein pitkän kaavan mukaan. Olin maastossa yksin, enkä olisi voinut nauttia enempää elämästä sillä hetkellä. Muistan, miten kello lähenteli jo seitsemää, eikä mistään kuulunut muuta ääntä kuin metsässä kaikuva linnunlaulu. Ja se linnunlaulu on todellakin kuulemisen arvoista, sillä noissa metsissä ääni on uskomaton! Laitoin siitä aikanaan videon Instagramiin, jonka voitte katsoa alempaa.

Maroccon myyntikuvat
Näissä se on siis viisivuotias!
Kuva, kun olin Champin kanssa maastossa toukokuussa :)
Seuraavana aamuna starttasimme hevosauton Niclaksen kanssa kello seitsemältä, sillä veimme samalla matkalla erään tamman tallille, johon olimme menossa kokeilemaan hevosia. Matka kesti kolmisen tuntia ruuhkien vuoksi, joten ehdimme jutella hyvin siitä, millaista hevosta meidän kannattaisi juuri mulle tässä tilanteessa etsiä. Olin valmistautunut hankkimaan hevosen tietystä budjetista, jolloin tiesin, että kyseessä olisi todennäköisesti hyvinkin nuori hevonen. Opiskelijana en kokenut, että mun olisi viisasta laittaa hevoseen liikaa rahaa - sitoohan se lopulta pitkälle ajalle ihan jokaisen. En ollut saanut näistä kokeilemistamme hevosista aiemmin videoita yhtä hevosta lukuunottamatta, mutta odotin kyllä paljon.

Saavuimme Hof Sosathin tallille perille ennen puoltapäivää, jonka jälkeen siirryin melko nopeasti maneesiin seuraamaan ensimmäisen hevosen ratsastusta. En ollut uskoa silmiäni, sillä tuo talli oli todella hieno! Okei, se on yksi Saksan merkittävimmistä hevoskasvatuksen keskuksista, josta tulee monia upeita oreja ja suoritushevosia. Siltikään en ollut osannut varautua vastaavaan näkyyn, saati ymmärtänyt ratsastavani noin hienoissa puitteissa. Hassua! Jo pelkästään maneesin yhteyteen rakennetussa olohuoneessa oli viimeisen päälle tehdyt ruokailutilat, baaritiskit ja esimerkiksi hevosenpää-patsaita. 

Mulle esiteltiin yhteensä muistaakseni noin vajaa kymmenen hevosta. En siis muista määrää tarkalleen, mutta joka tapauksessa määrä oli alle kymmenen, mutta enemmän kuin kuusi. Hevoset olivat iältään viidestä seitsemään vuotta ja niillä kaikilla oli hypätty, mutta niistä kaikki eivät vielä olleet kisanneet ratsastajan kanssa esteluokissa. Jokainen hevonen esitettiin mulle ensin tallin oman ratsastajan toimesta, jonka jälkeen Nikke laittoi mut kyytiin. Kokeilin jokaisen hevosen kanssa käynnin, ravin ja laukan, muutaman laukanvaihdon ja jotain temponvaihteluita. Yhden hevosen kanssa en edes lähtenyt hyppäämään, sillä vaikka se vaikutti kovin hienolta, yritti se temppuilla laukannostossa. Mä olisin todennäköisesti itse jatkanut koeratsastusta, mutta Nikke sanoi samantien, ettei mun pidä ratsastaa sillä hevosella enempää. Olimme etsimässä mulle "easy going" -hevosta (en keksi tälle mitään järkevää suomennosta), joten sen ei todellakaan tarvinnut temppuilla koeratsastuksessa.

Nämä kuvat ovat Hof Sosatheilta, jossa kävin kokeilemassa hevosia. Ne ovat olleet esillä blogissani aiemminkin, mutta koska olen tosiaan täällä Ypäjällä, ei mulla ole uusia kuvia mukana :)



Juuri Macon ratsastusta ennen pidimme pienen tauon. Kävelimme Niken kanssa talleja läpi, jolloin Nikke valitsi mulle uusia hevosia kokeiltavaksi. Tilanne oli absurdi: kävelimme tallin käytävällä ja Nikke luki karsinan ovikylteistä hevosen syntymävuoden, suvun ja sukupuolen. Jos hevonen näytti paperilla hyvältä, kurkkasi hän karsinaan katsoakseen hevosen ulkonäköä. Kun olimme käyneet kierroksen loppuun, luetteli Nikke tallin henkilökunnalle ne hevoset, jotka halusimme vielä kokeilla. Mulla ei ollut edelleenkään pienintä aavistusta, mitä hevoset olisivat tulossa kokeiltavaksi, mutta se ei haitannut yhtään. Olin oikeasti todella kiitollinen siitä, että mulla oli mukana ammattilainen, joka tiesi, millaisen hevosen tarvitsisin ja mitä olimme etsimässä.

Aikanaan kirjoitin blogiini siitä, kun näin Champin sen koeratsastuksessa ensimmäistä kertaa. Ruuna herätti heti mielenkiintoni erikoisella päämerkillään ja komeudellaan, mutta se näytti lisäksi todella kivalta myös ratsastaa. Ja se hyppäsi todella hyvin! Macon suhteen voidaan sanoa vähän samaa, sillä se oli ehdottomasti yksi kauneimmista hevosista, joita kokeilin. Eihän se ollut mitenkään spesiaali esimerkiksi merkkiensä suhteen, mutta jokin siinä hevosessa kiehtoi muita enemmän. Itse näyttöratsastuksessa ruuna näytti olevan vähän villi, sillä se koikkelehti innoissaan hyppäämisen makuun päästyään ja selkeästi nautti siitä, mitä oli tekemässä. Nikke totesikin, että ruunalla ei oltu taidettu hypätä hetkeen.

Näyttöratsastaja ei mennyt Macolla pitkään, sillä Nikke halusi mut hevosen selkään yllättävän nopeasti. Olin hypännyt alle jo monta hevosta, joten mulla oli hieman varmempi olo itsellänikin. Hyvän fiiliksen oli tuonut myös se, että heti ensimmäisen hevosen kohdalla oli esteet nostettu 120cm korkeudelle, enkä silti ollut onnistunut pilaamaan lähestymisiä. Ja tuo ensimmäinenkin hevonen vaikutti todella kivalta ja olisinkin voinut ostaa sen yhtä lailla. Tilanne oli siis se, etten enää panikoinut sitä, etteikö reissulta löytyisi jokin kiva hevonen mahdollisina kotiintuomisina. Kun ei ole paineita saavuttaa mitään, sujuu homma yleensä paljon rennommin!

Henkilön Aada Lätti (@aadalatti) jakama julkaisu
Niinpä kiipesinkin Macon kyytiin. Pakko sanoa, että ruuna ei ollut todellakaan mikään maailman ihanin ratsastaa sileällä. Se oli aika tahmea suustaan, eikä meinannut ottaa pidätteitäni kunnolla läpi. Liikkuihan se niska nyökyssä, mutta muoto oli juuri tasan se tietty, eikä se siitä muuttunut suuntaan tai toiseen. Nikke totesi, että mun tulisi antaa sen olla nyt mitä on eli vähän pitkä ja matala, mutta sellaisessa muodossa, mikä siinä tilanteessa oli sille hevoselle helpoin. Koeratsastuksessahan ylipäänsä ei pysty juuri muuttamaan hevosta, ainakaan tällaisen meikäläisen olemattomilla taidoilla muutaman kierroksen aikana. Sen sijaan Nikke muutti mun ratsastusta ja käski mun laukata eteen kunnolla, jotta hevosen saisi paremmin pohkeen eteen. Jos tuntui, että Maco oli vahva ja lähti puremaan kuolaimeen kiinni ennen estettä, olin tehnyt virheen jo kauan ennen lähestymistä jäädessäni ratsastamaan liikaa kädellä taaksepäin. Kun sain hevosen kunnolla eteen, loppui myös vetäminen esteille. 

Macon kanssa pääsimme tekemään hyppyjä pystyllä ja okserilla reilun 120cm korkeudelle asti, jonka jälkeen ravasin sillä loppuravit ja luovutin sen hoitajalleen. Tuon jälkeen taisin kokeilla vielä muutamia hevosia, joista viimeinen oli varsinainen sähikäinen: menin ilman kannuksia ja raippaa, mutta hevonen oli silti tuli hännän alla. Se oli kyllä todella rehellinen ja kiva estetamma, jonka kanssa hyppäsin myös isompia esteitä samalla korkeudella, mitä Macon ja sen ensimmäisen kokeiltavan kanssa. Tuo tamma oli kuitenkin aika pieni ja siro, eikä lopulta yhtään mun tyylinen. Kiva kylläkin, sillä oli kisattu isompiakin luokkia.

Hevosten ratsastuksen jälkeen menimme maneesin olohuoneen ruokailutilaan syömään lounasta, jonka tallin väki meille tarjosi. Nikke ja tallin omistaja juttelivat saksaksi lähes koko ruokailun ajan ja näin kieltä ymmärtämättömänä lähinnä selailin tallin orikuvastoa ja yritin miettiä, puhuvatko he kenties jostain hevosesta, jota olimme kokeilleet. Kun ruokailu oli saatu valmiiksi, tsekkasimme vielä pari muuta asiaa ja lähdimme sitten takaisin kolmen tunnin paluumatkalle. Autossa tehtiinkin sitten ne isoimmat päätökset eli keskusteltiin siitä, mikä näistä hevosista mahdollisesti olisi mulle se paras. Nikke koki, että ensimmäinen kokeilemani hevonen sekä Maco olivat ne, joista valinta kannattaisi tässä tapauksessa tehdä - aivan kuten itsekin ajattelin. Kysyin Nikeltä suoraa mielipidettä siihen, kumman hän valitsisi ja tässä kohden nuoli osoitti Macon suuntaan. Se oli enemmän urheiluhevonen, nimenomaan kilpaurheilua ajatellen. Toisen kanssa olisin ehkä päässyt "heti" isompiin luokkiin, mutta siinä ei ollut samalla tavalla sitä voimaa ja laatua, mitä Macosta löytyy. Toki tuo toinen hevonen oli sekin hieno ja muistaakseni vasta kuusivuotias, mutta se oli hieman raskaampi rakenteeltaan. 

Macon ensimmäinen viikko Suomessa!


Tallille palattuamme soitin äidilleni, isäpuolelleni ja isälleni sekä monille ystävilleni. Juttelimme siitä, mikä olisi tässä tilanteessa paras ratkaisu. Nuo meidän suosikkihevoset olivat paljon omaa budjettiani kalliimpia, mutta toisaalta koin, etten halunnut palata takaisin siihen budjettiin, jonka olin itselleni aluksi asettanut. Ilta oli mulle aika rankka, sillä jouduin punnitsemaan sen välillä, halusinko ostaa uuden hevosen ja asettaa itseni siihen kiinni niin sanotusti koko elämältäni vai kenties tehdä jotain ihan muuta, kuten matkustella, shoppailla ja viettää rentoa elämää ilman sen kummempia velvotteita hevosten suuntaan. Tässä kohden olisin myös todennäköisesti lopettanut tavoitteellisen ratsastuksen, sillä en kokenut, että mulla riittäisi motivaatio harrastaa lajia tavoitteellisesti seitsemänä päivänä viikossa ilman sitä omaa hevosta, josta saisin päättää kaiken itse.

Sain monia hyviä neuvoja. Äitini oli se, joka halusi tuoda esiin myös ne riskit, joita uuden hevosen hankkimiseen sisältyi. Hän halusi, että tajusin myös ne vaihtoehdot, joita olisi tarjolla ilman oman hevosen hankkimista. Lähes kaikki muut totesivat, että jos hevosen hankkiminen on mahdollista nyt, kannattaa se ehdottomasti tehdä. Hevosen voi myydä pois myöhemmin, jos siltä tuntuu. Samalla oli tiedostettava se, että mikäli mä en pystyisi pitämään hevosta taloudelliselta kannalta syystä tai toisesta, olisi mun oltava valmis luopumaan siitä. Päätin, että ratsastus on se, mitä haluan elämälläni nyt opintojen ja töiden lisäksi tehdä, sillä ehdin varmasti matkustelemaan vanhemmallakin iällä, jolloin ratsastus ei välttämättä enää ole se aktiivisin liikuntamuotoni elämässä. Eihän sitä tästä maailmasta koskaan tiedä!

Seuraavana aamuna herättyäni tiestin, että halusin ostaa juuri Macon. Lähdin lentokentälle ja lensin Prahan kautta Suomeen, jonka jälkeen menimme porukoideni luokse tekemään laskelmia siitä, millaiselta rahatilanteeni näytti. Kirjoitin paperille jokaisen menon ja tulon, jota mulla oli. Sen jälkeen alkoikin rumba itse hevosen hankkimiseen liittyen, sillä äitini halusi jutella asiasta vielä erikseen Niclaksen kanssa. He soittelivat toisilleen, jonka jälkeen sovimme eläinlääkärin tekemästä ostotarkastuksesta. Tarkastus tehtiin muistaakseni toukokuun loppupuolella, jonka jälkeen lähetin saamani kuvat eläinlääkärille Suomessa, joka tsekkasi kuvat vielä kertaalleen verraten niitä samalla vanhoihin kuviin, jotka oli kuvattu Macosta kaksi vuotta aiemmin sen ollessa viisivuotias. Olin piknikillä työpäivän päätteeksi Erikan kanssa, kun sain tulokset eläinlääkäriltä ostotarkastuksesta. Juttelin puhelimessa hänen kanssaan ja kun hänen hyväksyvä päätöksensä tuli, en voinut olla iloisempi. Ja samalla toki myös vähän peloissani, olihan kyseessä ensimmäinen oikeasti oma hevoseni, joka tulisi nimiini. Champ oli toki käytännössä omani, mutta sen omistivat virallisesti äitini sekä isäpuoleni.

Ja tässä Maco tänään Ypäjällä <3
Ja niin siinä sitten kävi, että kesäkuun ensimmäisellä viikolla Suomeen saapui kimo ruuna, joka tunnetaan nykyään nimellä Maco tai Makkara. Siitä on tullut kovin tärkeä hevonen mulle, vaikka yhteistä taivalta on takana vasta kolmisen kuukautta. Toisaalta aika on myös mennyt nopeasti ja musta tuntuukin siltä kuin tuo hevonen olisi ollut mulla niin sanotusti aina. Se on täyttänyt loistavasti Champin jättämää tyhjiötä, vaikkei toki koskaan tule korvaamaan omalla tavallaan ainutlaatuista Pämppistä. Pämppikselle kuuluu muuten nykyään hyvää, sillä se asuu Suomessa eräässä savolaisessa hevoskoulussa toimien ratsastuksenohjaajien opetusmestarina. Saan siitä lähes päivittäin kuvia tai videoita koulun oppilailta, mikä on ollut todella hauskaa. Se on ihan yhtä hassu ja pirteä itsensä kuin täältä yhdeksän kuukautta sitten Saksaan lähtiessään, joten olen todella onnellinen sen puolesta. Kaikista parasta tässä on se, että mikäli Pämppis nyt jää kyseiseen paikkaan lopullisesti, pystyn käymään moikkaamassa sitä vieraillessani mummolassani. Mikäs sen parempaa!

Mutta se tästä höpöttelystä, mä rupean nyt nukkumaan. Huominen on jälleen kisapäivä ja yritän vihdoin saada nukuttua edes sen verran, etten toivoisi koko päivän ajan pääseväni sänkyyn lepuuttamaan silmiäni. On vähän surullista, että päivän paras kohta on oikeasti se lämmin ja pehmeä sänky! Ei toki, pientä liioittelua ilmassa, mutta siltä se välillä tuntuu liian väsymyksen yllättäessä. Mä en ollut tyytyväinen tämän päivän suoritukseeni meidän 110cm luokassa, mutta saimme silti tyyliarvostelun perusteella sijoituksen seitsemän, joka toi meille ruusukkeen kotiintuomisina. Huomenna hyppäänkin pelkästään avoimen luokan, sillä meidän hallimestaruusjoukkueen jäsen sairastui, minkä takia emme saa joukkuetta kasaan. Eipä näille voi mitään, ensi vuonna sitten uudelleen :)

Kysy ihmeessä, jos jokin asia jäi vielä mietityttämään Macon hankintaan liittyen!

46 kommenttia

  1. Maksatko kaikki Macon kulut nyt itse? Kun muistaakseni Champin kanssa sun vanhemmat maksoivat jotain, ainakin osan sun valmennuksista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samalla kaavalla mennään edelleen eli äitini maksaa kouluvalmennukset :)

      Poista
    2. Meilläkin äiti osallistuu kouluvalmennuksien maksuun. Koska ei halua että hyppään kun pelkää itse :D

      Poista
    3. Haha voi ei :D ehkä mun äidillä on taustalla sama, heh!

      Poista
  2. Hauskaa, että Champ päätyi kuitenkin Suomeen!

    Mielenkiintoinen postaus. Musta ei varmasti olisi ostamaan hevosta, en osaisi koskaan tehdä niin isoa päätöstä! Koirapuolella toivon aina että kasvattaja valitsee mulle pennun, hevosten kanssa se ei ole ihan niin helppoa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha voi ei, tuota koirapuolta en tunnekaan itse yhtään! Kyllä sen päätöksen osaa tehdä sitten, kun on tehtävä ;)

      Poista
  3. Kerkesikö Champ käydä jo jollain omistajalla Saksassa, vai tuliko se sieltä "treenijakson" päätyttyä heti takaisin Suomeen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Champin omistajuus vaihtui kyllä Saksaan, mutta ruuna asui käsittääkseni koko ajan samalla tallilla siellä :)

      Poista
  4. Harmi että hevonen on sinulle vain väline, jonka voi heittää pois "jos siltä tuntuu".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi nyt helvetti :D

      Poista
    2. Mä lienen perustellut tämän jo aikanaan tarpeeksi kattavasti, niin en enää samaa asiaa ala toistamaan. Tuskin siitä kukaan omaa elämäänsä paremmaksi saa :)

      Poista
  5. voi apua nyt anonyymi. En usko että hevonen on kenellekään ratsastusta harrastavalle "vain väline". Totuus kuitenkin on, että hevosista täytyy osata myös luopua. Se jos mikä on mielestäni suurinta hevosmiestaitoa. Ei jätetä sitä tallinperälle olemaan jos kiinnostus, raha, elämäntilanne ym tulee vastaan. Kaunis ajatushan on, että hevoset saisivat aina "loppuelämän kodin" mutta entäs jos se loppuelämän koti on huono? Siis sellainen joka ei enää palvele hyvin hevosta eikä sen omistajaa? Silloin ehkä suurinta arvostusta on yrittää hankkia hevoselle arvoisensa uusi koti. Ei elämä ole noin mustavalkoista kuin rakas anonyymi ajattelet. Terveisin toinen anonyymi :)

    VastaaPoista
  6. Monetkohan kisat menee että onnistut tästäkin tekemään nurkissapomppivan kyttääjän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Senhän me näemme vasta tulevaisuudessa :)

      Poista
    2. Ja Pämppishän semmonen olikin? Minusta ei :)

      T. Eri ano

      Poista
    3. Ohhoh, mitä kommentointia taas joiltain anonyymeiltä. Joku roti nyt tohon, mitä sieltä näppäimistöltä suollatte ulos! :'D

      Poista
  7. Kiva postaus! On varmasti tosi hyödyllistä, että sait sinut tuntevan ammattilaisen mukaan.

    Yhtä asiaa ihmettelin. Teitkö todella niin, että kävit ensin koeratsastamassa hevosia ja vasta sitten laskit paperilla, onko sinulla varaa hevosen pitoon ja haluatko edes sitoutua hevoseen? Miksi? Kaksi hevosta myyneenä pidän todella rasittavana sellaisia renkaanpotkijoita, jotka tulevat kokeilemaan ja vasta jälkikäteen kertovat, että emmää tiiä haluunko hevosta tai onko varaa. Siinähän tuhlataan myyjän aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muotoilin tuon ehkä vähän väärin. Olin siis toki päättänyt hevosen ostaa, mutta ne hevoset, joihin lopulta päädyin, ylittivät budjettini kolminkertaisesti. Eli mun piti oikeasti laskea, onko mulla varaa maksaa sitä hevosen ostosummaa takaisin, koska varmasti jokainen tietää, ettei opiskelijana lohkaista ihan tuosta vaan isoja summia kuussa vielä hevosen peruskulujen lisäksi pois :) mutta oon kyllä ihan samaa mieltä kanssasi siinä, että sellaiset lähtökohtaisesti päätöksiä tekemättömät kokeilijat ovat myyjän kannalta ikäviä!

      Poista
  8. Kiva, että teit aiheesta erikseen postauksen!

    Minkä merkkinen teidän vaarallinen tiimitakki muuten on?;-) Näyttää tosi kivalta päällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kato edellisen postauksen kommentit :D t. kolmas ano

      Poista
    2. Vaarallinen tiimitakki on JOTTin takki, näitä saa ainakin Putiikki Ainosta ja vissiin Ratsukellarista :)

      Poista
  9. Kuinka monta hevosta ajattelit toisten rahoilla pilata ennen kuin luovutat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi ihmeessä ei vanhemmat saisi lapsensa elämää/tärkeää harrastusta tukea jos rahaa on käytettävissä? Selvästi Aada kuitenkin vaikuttaa aina tosi positiiviselta ja kiitolliselta saamastaan tuesta. Ja amatööriratsastajat eli 99% ratsastajista nyt joka tapauksessa tuon tasoisen hevosen kanssa tuskin pääsee sen koko kapasiteettia käyttämään, mutta se ei tarkoita etteikö sen kanssa kehittyisi ja oppisi ihan mielettömästi. Parempi ostaa hevonen jonka voi "pilata" kuin sellainen missä ei ole enää mitään pilattavaa ja yrittää sillä rämpiä, ei harrastaminen sitten enää olisi mukavaa :) Eikä hevonen siitä kärsi että sitä ratsastaa joku muu kuin mm tason ratsuttaja :D

      Poista
    2. Ensimmäinen anonyymi: Itseasiassa uskon, etten luovuta koskaan! Tai varmaan se toisten rahoilla hevosten pilaaminen loppuu aikanaan, mutta jatkan sitten täysin omillani :) Ratsastus on siitä ihana harrastus, että tässä ei voi koskaan kehittyä liian hyväksi. Ainakin sen tiedostaminen, että on ihan ruohonjuuritasolla, on askel oppimiseen. Onneksi meillä on kuitenkin kaltaisiasi rautaisia osaajia, jotka pitävät lajin imagoa yllä ;)

      Toinen anonyymi: Niin, eihän se hevonen kärsi siitä, ettei se pääse tekemään elämässään sitä, mihin sillä olisi ehkä kaikki kyvyt. Tai voihan olla, että joku tutkimus joskus toisin todistaa. Nykytiedolla tuskin :D

      Poista
  10. Tosi hyvä ja mielenkiintoinen postaus, ja ihania kuvia! :) Jotenkin kans mukava ajatus että Champ on taas Suomessa, vaikka se ei olekaan enää sulla. Kaikkea hyvää sulle ja Macolle, se on tosi nätti hevonen <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sanos muuta, tosi ihanaa, että se on takaisin Suomessa :)

      Poista
  11. Siis joko ne uudet omistajat kyllästyi champiin, kun myivät jo pois? :(

    Mistä revit sitten ne ylimääräiset rahat macoon? Jos budjetti ylittyi kolminkertaisesti?

    Jos sun äiti maksaa kouluvalmennukset, niin maksatko itse estevalkan ja kisamaksut?
    Mitä muita kuluja maksat macosta itse?
    Tallipaikka? Ruoat? Varusteet? Kengitys? Vakuutus? Paljonko sulla menee kk hevoseen rahaa?
    Onko teidän tallivuokra paljon kk? Saako nyt alennusta, kun maneesi pois käytöstä?

    Kiva postaus kyllä ja tarviko sun nickelle maksaa jotakin kun auttoi sinua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Champ ei mennyt välissä käsittääkseni kolmansille osapuolille eli se myytiin suoraan treenipaikastaan nykyiseen kotiinsa. Mun omistajuus vaihtui jo kesäkuun alussa pois.

      Revin rahat tekemällä töitä, opintolainalla ja ihan kaikesta mistä nyt rahaa voi saada. En halua eritellä raha-asioitani tänne tarkemmin, koska mun mielestä ne eivät julkisiski kuulu, mutta kaikki menee hevoseen mitä kukkaroon tulee. Maksan itse kyllä hevosen elämisen ja olemisen kuluineen :)

      Tallivuokra on 725€/kk ja alennuksesta ei ole ainakaan ollut puhetta. Niken ja meidän välisestä sopparista en tänne puhu, kun siihen liittyy mun lisäksi myös Nikke, mutta halutessasi voit varmasti kysyä häneltä hinnastoa siitä, jos hän etsii hevosen toiselle. En tiedä nimittäin, millainen käytäntö hänellä on ja siksi se ei ole minun päätettävissäni näitä julkisesti kertoa, ymmärrät varmasti :)

      Poista
  12. Hei! Kun lähdet kisoihin niin mitä pakkaat mukaan ajatellen itseäsi ja hevosta, ajankohta esim tämä syksy. Kyse vain yhdenpäivän kisoista. Mitä kaikkea on hyvä muistaa kisoissa ja tietä ja mitä asioita teet missäkin järjestyksessä? Näistä asioista olisi kiva kuulla! :)

    VastaaPoista
  13. Tee video jossa näytät Macon ja sen kamojen hoitorutiinin ennen/ jälkeen ratsastuksen?

    VastaaPoista
  14. Kuinka paljon maksoit macosta ja mikä oli tallin nimi jolta sen ostit

    VastaaPoista
  15. Tsemppiä Aada tosi paljon näihin kommentteihin! Heidi postaili tossa, että aikoo lopettaa bloginsa ja ymmärsin hänen kyllästyneen ilkeisiin anonyymeihin kommentteihin ja kommentoijiin. Toivon, et sun blogi porskuttaa ilkeyksistä huolimatta, koska sitä on ilo lukea ja tuun hyvälle mielelle sun postauksista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävää kyllä, jos Heidi lopettaa anaonyymikommentoinnin takia. Ymmärrän kyllä hänen päätöksensä, mutta yllättävää kyllä, mä itse en juuri negatiivisistakaan kommenteista enää välitä. Toki ne saattavat hetkellisesti tuntua tympeiltä ja varsinkin ihan turha väitteleminen jostain asiasta, mistä ei päästä yhteisymmärrykseen, on aika turhaa. Mutta toisaalta ne ilkeätkin kommentit ovat palautetta: joku on jaksanut käyttää päivästään aikaa siihen, että kommentoi blogiini. Tietääpähän saaneensa aikaan jonkun reaktion ihmisessä :D

      Kun lopetan, lopetan varmasti siksi, että haluan tehdä elämässä vapaasti muutakin. Se ei ole ajatuksissa vielä, mutta eipä sitä koskaan tiedä, mihin elämässään päättyy - vai päätyykö mihinkään :)

      Poista
  16. Hyvä postaus jälleen kerran! Mä aidosti ihailen sua.

    VastaaPoista
  17. Champille tuureja Hingunniemeen! :) Siellä on hevosen ihan hyvä olla muuten mutta jos tosiaan koulun käytössä on niin siellä ei ehjänä kyllä montaa vuotta/kuukautta pysy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi he eivät ilmeisesti myy hevosia ainakaan rikkinäisinä eteenpäin ja uskon, että hevosista pidetään niin hyvää huolta kuin vaan pystytään :)

      Poista
  18. Oli kiva saada tietää tarkemmin, kuinka Macon hankkiminen tapahtui! Mä oikeasti arvostan sua Aada ihan älyttömästi <3 Kun joskus mainitsit jostain varsatilistä että keräisit rahaa (äitisi kanssa?) varsaa varten niin onko se vielä "voimassa" vai loppuiko Macon myötä tmv?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :) loppui Macon myötä se, koska mulla ei valitettavasti ole varaa säästää vielä tämän lisäksi muuhun :)

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat