#904: Kahden ruusukkeen viikonloppu

Sosiaalinen media tuo muistoja mieleen varsin tehokkaasti. Esimerkiksi Facebookissa on olemassa toiminto, joka näyttää parhaillaan olevan päivämäärän kaikki omat päivityksesi edellisiltä vuosilta. Tuon ominaisuuden ansiosta pystyn muistelemaan menneitä, nauramaan hassuille jutuillemme teinivuosina ja toisaalta huomaamaan myös sen, että reilu vuosi sitten kisasin Champin kanssa viimeiset kunnolliset kisamme Ypäjän superviikonlopun aikaan. Tuolloin ratsukot karsivat paikkojaan Helsinki Horse Show'hun ja mukana on ollut viime vuosina yli tuhat starttia. Isoakin isommat karkelot siis kyseessä!

Champin kanssa me menimme viime vuonna varsin vaihtelevalla menestyksellä. Starttasin kolmen päivän aikana neljä luokkaa metrin ja 110cm-tasolla, josta kotiintuomisina oli yksi rusetti neljännen sijan muodossa. Muistan, miten onnellinen lopulta olin tuosta sijoituksesta, sillä meillä oli ollut koko kesän ajan enemmän ja vähemmän ongelmia kisaradoilla. Oikeastaanhan noita ongelmia oli ollut useamman vuoden putkeen, joten mun itseluottamus kisasuoritusten yhteydessä oli ihan nollassa. Eipä tuollakaan hommat sujuneet ilman ongelmia, sillä ainakin lauantaina kanssakilpailijat antoivat meille apuvoimia verryttelyn puolelta, kun Pämppis päätti jäädä jumittamaan kulmaan.

Vuodessa on tapahtunut paljon. Uuden hevosen myötä mun itseluottamus on noussut ihan uudelle tasolle kisasuoritusten suhteen. Siinä on ihan valtava ero, millaisella asenteella lähden nykyään kisakentille. Enää takaraivossani ei ole ajatusta siitä, että mihin kulmaan hevonen jää tällä kertaa pomppimaan tai kyttääkö se vesiesteitä tai muita sinisiä esteitä, vaan pystyn keskittymään täysillä oman ratsastukseni parantamiseen. Vaikka Pämppis on aivan ihana hevonen, joka oikeasti opetti mulle ihan valtavasti, oli näin oman kehittymiseni kannalta ainoa järkevä vaihtoehto vaihtaa hevosta itselleni sopivampaan. Lopulta en olisi nimittäin enää edes halunnut kilpailla, sillä olisin pelännyt epäonnistumisia liikaa.

Mutta se siitä vanhojen muistelemisesta! Tänä vuonna lähdin samoihin hallikauden avajaiskisoihin Macon kanssa täysin ilman ennakko-odotuksia, sillä olimme ehtineet treenata maneesissa vain kertaalleen ennen kisaviikonloppua. Vähän pelkäsin, että seinät kaatuisivat päällemme ulkokauden jälkeen, mutta onneksi näin ei sentään käynyt. Isolaukkainen hevonen vailla ajantasalla olevaa kuskia kun ei aina ole se kaikista loistavin vaihtoehto ;) Koska mä en ole tainnut tehdä kunnon kisapostausta pitkään aikaan, niin nyt sellainen on luvassa! Sain lisäksi ihan hirveästi ihania kuvia meidän hovikuvaaja Vilmalta sekä parilta blogini lukijalta, joten näitä kuvia riittää katsottavaksi vielä hamaan tulevaisuuteen asti.

Meidän kisareissumme alkoi lauantaina, kun saavuin hieman ennen yhtätoista tallille pakkaamaan varusteita. En ollut pakannut pidemmälle kisareissulle vuoteen, joten olin kyllä uskomattoman hidas miettiessäni, mitä kaikkea mun pitäisikään autooni sulloa. Onneksi olimme reissussa lopulta vain yhden yön, joten esimerkiksi heinämäärä oli kohtuullinen, enkä ottanut mukaani mitään puuroon tarvittavia lisäravinteita - Maco sai syödä ne kotona ennen lähtöä ja saapumisemme jälkeen. Itse matkaan pääsimme starttaamaan yhden aikaan, joten olin perillä Ypäjällä puoli kolmen jälkeen iltapäivällä.

Yksin matkustamisessa on puolensa, mutta varjopuolena olen täysin ilman apukäsiä niitä vaativissa tilanteissa. Maco on onneksi hyvä matkustaja, mutta se ei vielä lastaudu tai tule trailerista ulos yksin. Hevosautossa vastaavaa ongelmaa ei ole, sillä siinä pärjään hyvin ilman apuja - onhan ruuna matkustellut sillä aina ennen. Onnekseni Ypäjän kokoisessa hevoskeskuksessa on aina joku auttava käsipari, joka pelastaa tilanteen apua pyydettäessä! Esimerkiksi heti ensimmäisenä hevosen purku kisapaikalla oli asia, johon pyysin apua ja sitä heti iloisesti sain. Sen jälkeen kasasin kaikki tavarat paikalleen karsinan eteen kakkostallin yhteyteen ja lähdin viemään traileria parkkiin muualle.

Hyppäsin kisoissa tällä kertaa vain yhden luokan päivässä, sillä kyseessä oli ensimmäinen kahden päivän kisareissu meille ja en osannut päätellä, miten Maco jaksaisi hypätä kaksi päivää putkeen. Luokat olivat korkeudeltaan 110cm-tasolla, molemmat avoimia luokkia. Alunperin meillä oli osallistuminen sunnuntain joukkuehallimestaruuteen, mutta yksi joukkueemme jäsen sairastui, joten jouduimme jättäytymään leikistä pois. Se ei ei lopulta haitannut, sillä sain nukkua sunnuntaina pidempään aamuluokan vaihtuessa iltapäiväluokaksi! Lauantaina mun luokka alkoi viiden aikaan iltapäivällä, joten ehdin hyvin purkaa varusteet karsinan eteen, vaihtaa omat varusteet, laittaa hevosen kuntoon ja palloilla silti liian aikaisin ennen omaa starttiani ihmetellen kisapaikan menoa.

Oli muuten ihanaa päästä pitkästä aikaa kisavilinän keskelle ihan kunnon viikonloppureissulle! Paikalla kun oli todella paljon tuttuja niin kisaajina, hoitajina kuin ihan toimihenkilöinä. Tuli ihan vanhat ajat mieleen, kun olin parhaimmillaan kymmenen kertaa vuodessa koko viikonlopun ajan töissä kisoissa joko hevosen kanssa tai ilman. Tällä kertaa en siis ollut töissä, mutta auttelin lauantai-illalla radanrakennuksen kanssa ja illallistin sitten myöhemmin koko porukan kanssa kuulumisia vaihdellen.

Lauantain luokka ratsastettiin arvostelulla 367.1 eli kahdessa vaiheessa siten, että ensimmäisessä vaiheessa normaalin arvostelun lisänä oli taitoarvostelu. Tuon perusteella jaettiin samalla paikkoja HIHSin Amateur Tourille niin, että 12 parasta ratsukkoa sai paikan. En ajatellut koko taitoarvostelua sen kummemmin, sillä en ollut hakenut paikkaa HIHSiin, enkä sen vuoksi tarvinnut stressata karsintapaikoista. Itse luokan rata oli aika simppeli, mutta itseäni mietitytti eniten sarjalta oleva suhteutettu linja yksittäiselle pystylle. Linjat kun tuppaavat jäämään lyhyiksi, jos hevonen juoksee pitkänä pidätteitä vastaan. Samaan syssyyn nuo Ypäjä-hallin kaarteet olivat pohjastaan aikamoista perunapeltoa, joten kaarteista sai edetä ihan reippaasti päästäkseen esteille asti perille.

Erika auttoi mua molempina päivinä verryttelyssä esteillä. Koska Ypäjä-hallin verryttelyyn sai mennä vasta kahdeksan ratsukkoa ennen valmistautumisvuoroa, kävin molempina päivinä verryttelemässä ulkokentällä sileällä hyvän tovin. Maco oli todella menossa, joten tein sen kanssa huolellista verryttelyä siirtymisten, avotaivutusten ja temponvaihteluiden avulla. Kun hevonen on todella menossa ja alkaa painamaan kädelle, pitäisi itse pyrkiä olemaan entistä nopeampi. Joku teistä antoikin mulle hyvän neuvon aikanaan, että kannattaa ratsastaa neljä askelta laukkaa ja siirtyä käyntiin, nostaa laukka neljän askeleen jälkeen ja jatkaa tätä samalla kaavalla eteenpäin. Tällä tavalla saa sekä hevosen, että ratsastajan nopeasti hereille, sillä hevonen alkaa odottamaan ratsastajan apuja ja toisaalta myös ratsastaja muistaa ratsastaa, eikä ajelehtia!

Lauantain radalla ei ollut omasta mielestäni kyllä juuri mitään positiivista sanottavaa, koska ratsastin niin kamalan huonosti. Ensimmäisestä esteestä asto olin vähän alitempossa, mutta se parani loppurataa kohden paikoitellen - joskin välillä pakka hajosi esimerkiksi ristilaukkojen takia. En saanut Macoa tarpeeksi hyvin pohkeen ja ohjan väliin verryttelyssä, mikä heijastui radalla heti epätasaisuutena. Suurin virhe taisi olla viidennen esteen kohdalla, kun ajauduin hieman liian isoon askeleeseen ja sallivan istunnan sijaan ratsastin eteen kohti estettä, jonka jälkeen Maco jäi vahvaksi esteen jälkeen. En saanut vaihdettua ristilaukkaa pois ennen kaarretta, joten tulimme vähän rytmittömästi sarjalle. Ajauduimme sarjalle hieman lähelle, joten ratsastin voimakkaasti eteen, minkä jälkeen olinkin ongelmissa suhteutetulla välillä kohti pystyä. En saanut pidätettä läpi, joten tulimme liian lähelle ja sieltä tarttui puomi mukaan tuoden neljä virhepistettä tulokseen ja kaksi miinuspistettä taitoarvosteluun.

Radan jälkeen olin todella pettynyt omaan tekemiseeni, mutta toisaalta iloinen siitä, että Maco oli niin fiksu ja osoittautui jälleen järkeväksi tapaukseksi mennessään jokaisen esteen ilman kummallisuuksia. Lähdin viemään hevosen talliin loppuanalyysien jälkeen, pesin sen ja heitin kamppeet odottamaan putsausta lähtien samantien auttamaan radan rakennuksessa takaisin Opistohallille. Onni on muuten mukana ollut auto, sillä tuolla tulee ravattua koko ajan paikasta toiseen milloin minkäkin asian takia. Jos autoa ei olisi, kertyisi matkaa välimatkojen takia kymmeniä kilometrejä päivässä.

Saimme radan rakennettua hyvissä ajoin valmiiksi, sillä luokat loppuivat jo seitsemän aikoihin lauantaina. Radan rakennuksen yhteydessä näin luokassani taitoarvostelutuomarina toiminutta ihmistä ja valitin, miten huonosti ratsastin. Mun käskettiin vain olemaan hiljaa, koska olin kuulemma tehnyt siistin suorituksen. Kyllähän se vähän lohdutti! Kesken kaiken sain kansliasta viestiä, että tulenko hakemaan palkintoani. Hetken mietin, että mitähän ihmeen palkintoa mun pitäisi hakea, mutta nopeasti selvisi, että olin ollut taitoarvostelun perusteella luokassa sijalla seitsemän. Oho! Ilman tuota puomia olisin ollut viides, koska puomista tuli heti kaksi miinuspistettä tuloksiin. Saatiin siis palkintona ruusuke ja lippuja HIHSiin, mikä oli kyllä hauska lisä iltaan. En tosiaan olisi uskonut, että tuolla mun ratsastuksella olisi saanut taitoarvostelusijoituksen!

Illalla putsasin vielä kaikki varusteeni ja hoidin hevosen loppuun, jonka jälkeen kävimme syömässä porukalla ja ruokin Macon vielä yötä vasten vaihtaen samalla sen loimen. Seuraavana aamuna sain nukkua pidempään, kun naapurikarsinamme ihmiset ruokkivat Macon ystävällisesti. Sunnuntaina heräsinkin siis pirteänä, kävin kävelyttämässä Macoa, siivosin sen karsinan ja autoin Erikaa laittamaan hänen hevostaan kuntoon nuorten hevosten luokassa. Kävinpä mä jopa ostamassa hevostarvikeliikkeestä letityskuminauhoja, koska päätin letittää Macon päivän starttia varten. Päivän aikana päätimme myös, että paikalla muuten ollut Vilma liittyi seuraani ja sainkin loppupäiväksi apukäden ja kuvaajan.

Sunnuntain luokka oli jo paljon parempi oman ratsastukseni osalta, vaikka sillekin radalle mahtui yksi varsinainen moka. Aloitin taas hieman alitempossa, mutta itse kömmähdys oli esteiden kuusi ja seitsemän välissä. Kyseinen linja rakennettu siten, että sinne sai tehdä ihan sujuvan välin, mutta mä jäin nyppimään siihen yhden laukka-askeleen enemmän. Meille tuli iso hyppy kuudennelle okserille, joten luulin välin jäävän auttamattoman lyhyeksi ja jäin roikkumaan ohjissa liiankin kanssa. Onneksi pääsimme toiseen vaiheeseen, jossa pääsin korjaamaan linjan kertaalleen ja se sujui silloin ongelmitta. Toisessa vaiheessa meillä tuli isompi hyppy esteelle numero 10, joten sen jälkeinen kaarre oli kyllä ihan kamalan luokattoman huonosti ratsastettu, mutta muuten homma oli jo paljon sujuvampaa.

 

Linkki videoon (ääniraidalliset kisavideot)

Tuloksena toisen päivän luokasta oli puhdas rata molemmista vaiheista. Tällä radalla jäimme odottelemaan mahdollista sijoitusta, joten lähdimme kahluupaikalle yrittämään kahlausta. Maco oli eri mieltä ja vaikka meillä oli kolmekin vetohevosta, ei pikkuhevonen uskaltanut mennä lähellekään vettä. En halunnut ruveta tappelemaan sen kanssa, koska se yritti kertaalleen hypähtää pystyynkin. Pitää joskus paremmalla ajalla tulla kokeilemaan onnea tuon suhteen uudelleen taluttajan kanssa, ehkä se uskaltaa mennä veteen sitten. Lopulta pääsimme palkintojenjakoon, sillä olimme sijalla viisi lopputuloksissa. Kaksi rusettia siis kotiintuomisina, vaikka ensimmäinen rata ei kyllä olisi sitä ehkä omasta mielestäni ansainnut.

Kotiin pääsimme lähtemään vasta pitkälti viiden jälkeen, kun olimme putsanneet varusteet, hoitaneet hevosen, pakanneet muut kamppeet ja saaneet hommat muutenkin kasaan. Kotona jäljellä oli varusteiden purkaminen, hevosen huolto ja tietysti trailerin siirto. Huomasimme, ettemme olleet syöneet koko päivänä mitään aamupalan jälkeen, eikä matkalla sattunut yhtään ruokapaikkaa tyhmien reittivalintojen takia. Tallilla söimmekin siis pullat, jotka tallikaverimme oli tuonut yhteiseen jakoon. Kylläpä maistui! Maanantaina eli kisoja seuranneena päivänä Maco sai juoksutuspäivän ja tänään ratsastan sen läpi, huomenna ruuna saa viettää ansaitusti vapaata. Seuraavat kisat meillä on varmaan ensi viikolla Ainossa, mutta se varmistuu myöhemmin.

Olitko sä Ypäjällä kisaamassa tai katsomassa? :)