tiistai 26. syyskuuta 2017

#904: Kahden ruusukkeen viikonloppu

Sosiaalinen media tuo muistoja mieleen varsin tehokkaasti. Esimerkiksi Facebookissa on olemassa toiminto, joka näyttää parhaillaan olevan päivämäärän kaikki omat päivityksesi edellisiltä vuosilta. Tuon ominaisuuden ansiosta pystyn muistelemaan menneitä, nauramaan hassuille jutuillemme teinivuosina ja toisaalta huomaamaan myös sen, että reilu vuosi sitten kisasin Champin kanssa viimeiset kunnolliset kisamme Ypäjän superviikonlopun aikaan. Tuolloin ratsukot karsivat paikkojaan Helsinki Horse Show'hun ja mukana on ollut viime vuosina yli tuhat starttia. Isoakin isommat karkelot siis kyseessä!

Champin kanssa me menimme viime vuonna varsin vaihtelevalla menestyksellä. Starttasin kolmen päivän aikana neljä luokkaa metrin ja 110cm-tasolla, josta kotiintuomisina oli yksi rusetti neljännen sijan muodossa. Muistan, miten onnellinen lopulta olin tuosta sijoituksesta, sillä meillä oli ollut koko kesän ajan enemmän ja vähemmän ongelmia kisaradoilla. Oikeastaanhan noita ongelmia oli ollut useamman vuoden putkeen, joten mun itseluottamus kisasuoritusten yhteydessä oli ihan nollassa. Eipä tuollakaan hommat sujuneet ilman ongelmia, sillä ainakin lauantaina kanssakilpailijat antoivat meille apuvoimia verryttelyn puolelta, kun Pämppis päätti jäädä jumittamaan kulmaan.

Vuodessa on tapahtunut paljon. Uuden hevosen myötä mun itseluottamus on noussut ihan uudelle tasolle kisasuoritusten suhteen. Siinä on ihan valtava ero, millaisella asenteella lähden nykyään kisakentille. Enää takaraivossani ei ole ajatusta siitä, että mihin kulmaan hevonen jää tällä kertaa pomppimaan tai kyttääkö se vesiesteitä tai muita sinisiä esteitä, vaan pystyn keskittymään täysillä oman ratsastukseni parantamiseen. Vaikka Pämppis on aivan ihana hevonen, joka oikeasti opetti mulle ihan valtavasti, oli näin oman kehittymiseni kannalta ainoa järkevä vaihtoehto vaihtaa hevosta itselleni sopivampaan. Lopulta en olisi nimittäin enää edes halunnut kilpailla, sillä olisin pelännyt epäonnistumisia liikaa.






Mutta se siitä vanhojen muistelemisesta! Tänä vuonna lähdin samoihin hallikauden avajaiskisoihin Macon kanssa täysin ilman ennakko-odotuksia, sillä olimme ehtineet treenata maneesissa vain kertaalleen ennen kisaviikonloppua. Vähän pelkäsin, että seinät kaatuisivat päällemme ulkokauden jälkeen, mutta onneksi näin ei sentään käynyt. Isolaukkainen hevonen vailla ajantasalla olevaa kuskia kun ei aina ole se kaikista loistavin vaihtoehto ;) Koska mä en ole tainnut tehdä kunnon kisapostausta pitkään aikaan, niin nyt sellainen on luvassa! Sain lisäksi ihan hirveästi ihania kuvia meidän hovikuvaaja Vilmalta sekä parilta blogini lukijalta, joten näitä kuvia riittää katsottavaksi vielä hamaan tulevaisuuteen asti.

Meidän kisareissumme alkoi lauantaina, kun saavuin hieman ennen yhtätoista tallille pakkaamaan varusteita. En ollut pakannut pidemmälle kisareissulle vuoteen, joten olin kyllä uskomattoman hidas miettiessäni, mitä kaikkea mun pitäisikään autooni sulloa. Onneksi olimme reissussa lopulta vain yhden yön, joten esimerkiksi heinämäärä oli kohtuullinen, enkä ottanut mukaani mitään puuroon tarvittavia lisäravinteita - Maco sai syödä ne kotona ennen lähtöä ja saapumisemme jälkeen. Itse matkaan pääsimme starttaamaan yhden aikaan, joten olin perillä Ypäjällä puoli kolmen jälkeen iltapäivällä.

Yksin matkustamisessa on puolensa, mutta varjopuolena olen täysin ilman apukäsiä niitä vaativissa tilanteissa. Maco on onneksi hyvä matkustaja, mutta se ei vielä lastaudu tai tule trailerista ulos yksin. Hevosautossa vastaavaa ongelmaa ei ole, sillä siinä pärjään hyvin ilman apuja - onhan ruuna matkustellut sillä aina ennen. Onnekseni Ypäjän kokoisessa hevoskeskuksessa on aina joku auttava käsipari, joka pelastaa tilanteen apua pyydettäessä! Esimerkiksi heti ensimmäisenä hevosen purku kisapaikalla oli asia, johon pyysin apua ja sitä heti iloisesti sain. Sen jälkeen kasasin kaikki tavarat paikalleen karsinan eteen kakkostallin yhteyteen ja lähdin viemään traileria parkkiin muualle.






Hyppäsin kisoissa tällä kertaa vain yhden luokan päivässä, sillä kyseessä oli ensimmäinen kahden päivän kisareissu meille ja en osannut päätellä, miten Maco jaksaisi hypätä kaksi päivää putkeen. Luokat olivat korkeudeltaan 110cm-tasolla, molemmat avoimia luokkia. Alunperin meillä oli osallistuminen sunnuntain joukkuehallimestaruuteen, mutta yksi joukkueemme jäsen sairastui, joten jouduimme jättäytymään leikistä pois. Se ei ei lopulta haitannut, sillä sain nukkua sunnuntaina pidempään aamuluokan vaihtuessa iltapäiväluokaksi! Lauantaina mun luokka alkoi viiden aikaan iltapäivällä, joten ehdin hyvin purkaa varusteet karsinan eteen, vaihtaa omat varusteet, laittaa hevosen kuntoon ja palloilla silti liian aikaisin ennen omaa starttiani ihmetellen kisapaikan menoa.

Oli muuten ihanaa päästä pitkästä aikaa kisavilinän keskelle ihan kunnon viikonloppureissulle! Paikalla kun oli todella paljon tuttuja niin kisaajina, hoitajina kuin ihan toimihenkilöinä. Tuli ihan vanhat ajat mieleen, kun olin parhaimmillaan kymmenen kertaa vuodessa koko viikonlopun ajan töissä kisoissa joko hevosen kanssa tai ilman. Tällä kertaa en siis ollut töissä, mutta auttelin lauantai-illalla radanrakennuksen kanssa ja illallistin sitten myöhemmin koko porukan kanssa kuulumisia vaihdellen.

Lauantain luokka ratsastettiin arvostelulla 367.1 eli kahdessa vaiheessa siten, että ensimmäisessä vaiheessa normaalin arvostelun lisänä oli taitoarvostelu. Tuon perusteella jaettiin samalla paikkoja HIHSin Amateur Tourille niin, että 12 parasta ratsukkoa sai paikan. En ajatellut koko taitoarvostelua sen kummemmin, sillä en ollut hakenut paikkaa HIHSiin, enkä sen vuoksi tarvinnut stressata karsintapaikoista. Itse luokan rata oli aika simppeli, mutta itseäni mietitytti eniten sarjalta oleva suhteutettu linja yksittäiselle pystylle. Linjat kun tuppaavat jäämään lyhyiksi, jos hevonen juoksee pitkänä pidätteitä vastaan. Samaan syssyyn nuo Ypäjä-hallin kaarteet olivat pohjastaan aikamoista perunapeltoa, joten kaarteista sai edetä ihan reippaasti päästäkseen esteille asti perille.






Erika auttoi mua molempina päivinä verryttelyssä esteillä. Koska Ypäjä-hallin verryttelyyn sai mennä vasta kahdeksan ratsukkoa ennen valmistautumisvuoroa, kävin molempina päivinä verryttelemässä ulkokentällä sileällä hyvän tovin. Maco oli todella menossa, joten tein sen kanssa huolellista verryttelyä siirtymisten, avotaivutusten ja temponvaihteluiden avulla. Kun hevonen on todella menossa ja alkaa painamaan kädelle, pitäisi itse pyrkiä olemaan entistä nopeampi. Joku teistä antoikin mulle hyvän neuvon aikanaan, että kannattaa ratsastaa neljä askelta laukkaa ja siirtyä käyntiin, nostaa laukka neljän askeleen jälkeen ja jatkaa tätä samalla kaavalla eteenpäin. Tällä tavalla saa sekä hevosen, että ratsastajan nopeasti hereille, sillä hevonen alkaa odottamaan ratsastajan apuja ja toisaalta myös ratsastaja muistaa ratsastaa, eikä ajelehtia!

Lauantain radalla ei ollut omasta mielestäni kyllä juuri mitään positiivista sanottavaa, koska ratsastin niin kamalan huonosti. Ensimmäisestä esteestä asto olin vähän alitempossa, mutta se parani loppurataa kohden paikoitellen - joskin välillä pakka hajosi esimerkiksi ristilaukkojen takia. En saanut Macoa tarpeeksi hyvin pohkeen ja ohjan väliin verryttelyssä, mikä heijastui radalla heti epätasaisuutena. Suurin virhe taisi olla viidennen esteen kohdalla, kun ajauduin hieman liian isoon askeleeseen ja sallivan istunnan sijaan ratsastin eteen kohti estettä, jonka jälkeen Maco jäi vahvaksi esteen jälkeen. En saanut vaihdettua ristilaukkaa pois ennen kaarretta, joten tulimme vähän rytmittömästi sarjalle. Ajauduimme sarjalle hieman lähelle, joten ratsastin voimakkaasti eteen, minkä jälkeen olinkin ongelmissa suhteutetulla välillä kohti pystyä. En saanut pidätettä läpi, joten tulimme liian lähelle ja sieltä tarttui puomi mukaan tuoden neljä virhepistettä tulokseen ja kaksi miinuspistettä taitoarvosteluun.

Radan jälkeen olin todella pettynyt omaan tekemiseeni, mutta toisaalta iloinen siitä, että Maco oli niin fiksu ja osoittautui jälleen järkeväksi tapaukseksi mennessään jokaisen esteen ilman kummallisuuksia. Lähdin viemään hevosen talliin loppuanalyysien jälkeen, pesin sen ja heitin kamppeet odottamaan putsausta lähtien samantien auttamaan radan rakennuksessa takaisin Opistohallille. Onni on muuten mukana ollut auto, sillä tuolla tulee ravattua koko ajan paikasta toiseen milloin minkäkin asian takia. Jos autoa ei olisi, kertyisi matkaa välimatkojen takia kymmeniä kilometrejä päivässä.







Saimme radan rakennettua hyvissä ajoin valmiiksi, sillä luokat loppuivat jo seitsemän aikoihin lauantaina. Radan rakennuksen yhteydessä näin luokassani taitoarvostelutuomarina toiminutta ihmistä ja valitin, miten huonosti ratsastin. Mun käskettiin vain olemaan hiljaa, koska olin kuulemma tehnyt siistin suorituksen. Kyllähän se vähän lohdutti! Kesken kaiken sain kansliasta viestiä, että tulenko hakemaan palkintoani. Hetken mietin, että mitähän ihmeen palkintoa mun pitäisi hakea, mutta nopeasti selvisi, että olin ollut taitoarvostelun perusteella luokassa sijalla seitsemän. Oho! Ilman tuota puomia olisin ollut viides, koska puomista tuli heti kaksi miinuspistettä tuloksiin. Saatiin siis palkintona ruusuke ja lippuja HIHSiin, mikä oli kyllä hauska lisä iltaan. En tosiaan olisi uskonut, että tuolla mun ratsastuksella olisi saanut taitoarvostelusijoituksen!

Illalla putsasin vielä kaikki varusteeni ja hoidin hevosen loppuun, jonka jälkeen kävimme syömässä porukalla ja ruokin Macon vielä yötä vasten vaihtaen samalla sen loimen. Seuraavana aamuna sain nukkua pidempään, kun naapurikarsinamme ihmiset ruokkivat Macon ystävällisesti. Sunnuntaina heräsinkin siis pirteänä, kävin kävelyttämässä Macoa, siivosin sen karsinan ja autoin Erikaa laittamaan hänen hevostaan kuntoon nuorten hevosten luokassa. Kävinpä mä jopa ostamassa hevostarvikeliikkeestä letityskuminauhoja, koska päätin letittää Macon päivän starttia varten. Päivän aikana päätimme myös, että paikalla muuten ollut Vilma liittyi seuraani ja sainkin loppupäiväksi apukäden ja kuvaajan.

Sunnuntain luokka oli jo paljon parempi oman ratsastukseni osalta, vaikka sillekin radalle mahtui yksi varsinainen moka. Aloitin taas hieman alitempossa, mutta itse kömmähdys oli esteiden kuusi ja seitsemän välissä. Kyseinen linja rakennettu siten, että sinne sai tehdä ihan sujuvan välin, mutta mä jäin nyppimään siihen yhden laukka-askeleen enemmän. Meille tuli iso hyppy kuudennelle okserille, joten luulin välin jäävän auttamattoman lyhyeksi ja jäin roikkumaan ohjissa liiankin kanssa. Onneksi pääsimme toiseen vaiheeseen, jossa pääsin korjaamaan linjan kertaalleen ja se sujui silloin ongelmitta. Toisessa vaiheessa meillä tuli isompi hyppy esteelle numero 10, joten sen jälkeinen kaarre oli kyllä ihan kamalan luokattoman huonosti ratsastettu, mutta muuten homma oli jo paljon sujuvampaa.
 




Linkki videoon (ääniraidalliset kisavideot)

Tuloksena toisen päivän luokasta oli puhdas rata molemmista vaiheista. Tällä radalla jäimme odottelemaan mahdollista sijoitusta, joten lähdimme kahluupaikalle yrittämään kahlausta. Maco oli eri mieltä ja vaikka meillä oli kolmekin vetohevosta, ei pikkuhevonen uskaltanut mennä lähellekään vettä. En halunnut ruveta tappelemaan sen kanssa, koska se yritti kertaalleen hypähtää pystyynkin. Pitää joskus paremmalla ajalla tulla kokeilemaan onnea tuon suhteen uudelleen taluttajan kanssa, ehkä se uskaltaa mennä veteen sitten. Lopulta pääsimme palkintojenjakoon, sillä olimme sijalla viisi lopputuloksissa. Kaksi rusettia siis kotiintuomisina, vaikka ensimmäinen rata ei kyllä olisi sitä ehkä omasta mielestäni ansainnut.

Kotiin pääsimme lähtemään vasta pitkälti viiden jälkeen, kun olimme putsanneet varusteet, hoitaneet hevosen, pakanneet muut kamppeet ja saaneet hommat muutenkin kasaan. Kotona jäljellä oli varusteiden purkaminen, hevosen huolto ja tietysti trailerin siirto. Huomasimme, ettemme olleet syöneet koko päivänä mitään aamupalan jälkeen, eikä matkalla sattunut yhtään ruokapaikkaa tyhmien reittivalintojen takia. Tallilla söimmekin siis pullat, jotka tallikaverimme oli tuonut yhteiseen jakoon. Kylläpä maistui! Maanantaina eli kisoja seuranneena päivänä Maco sai juoksutuspäivän ja tänään ratsastan sen läpi, huomenna ruuna saa viettää ansaitusti vapaata. Seuraavat kisat meillä on varmaan ensi viikolla Ainossa, mutta se varmistuu myöhemmin.

Olitko sä Ypäjällä kisaamassa tai katsomassa? :)


24 kommenttia

  1. mistä toi jäätävä tarve vähätellä itseäsi tulee? sokeakin kun näkee että osaat ratsastaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, ehkä se on vähän suhteellista :D kyllähän mä esteeltä toiselle pääsen, mutta taitavaksi on pitkä matka! Mutta kiitos, tämän voi varmaan kohteliaisuutena ottaa :)

      Poista
    2. Aada vain haluaa juuri niitä yltiöpositiivisia kommentteja boostaamaan itsetuntoaan, siksi vähättelee ja sillä triggeröi kirjoittamaan "ihqutus"kommentteja.

      Poista
    3. Haha, ei ihan noinkaan :D ihan samalla tavalla haluan just tällaisia kommentteja, jotka kertovat ihan toisen mielipiteen! Kaikki kommentit on huippuja, muistakaa se :P

      Poista
    4. Mitenkään Aadaa tai hänen ratsastustaitoaan väheksymättä, kukaan ei oo täydellinen ratsastajanakaan. Eikä Aada ole täydellinen eikä edes maailman huipulla, vaikka esimerkiks 50 cm hyppääjiin heC tasoisiin verrattuna paljon parempi onkin. Jopa maailmanhuiput keksivät varmasti radoistaan jonkun ihan pienenkin parannettavan jutun ja jos heillä olisi blogi, miksi he eivät siitä kertoisi? Olishan se hieman tylsää lukea blogia joka sisältäisi vain ylitsevuotavan paljon itsensä kehumista ja ylistämistä, vaikka asiat ei niin täydellisesti aina olisikaan. Mun mielestä blogin yks keskeinen idea on tuoda esiin omia ajatuksiaan, hevosblogin tapauksessa vaikkapa ratsastuksestaan, mun mielestä ne on kiinnostavaa luettavaakin mitä ratsastaja itse on mieltä radastaan. Jos Aadan mielestä suoritus ei tällä kertaa mennyt ihan nappiin, miksi muuttaisi näkemystään vain kirjoittaakseen blogiin kuinka hyvin kaikki meni. Varmasti kritiikkiä, jopa vihakommentteja saa väännettyä jokaisesta asiasta ja niin sitä tulisi varmasti siitäkin, jos Aada vain ja ainoastaan kehuisi itseään ja sitä kuinka hyvin osaa ratsastaa.

      Öäähghh miks kirjotan näin pitkiä kommentteja. No mut onnea sijotuksista kummiskin Aada ja hyvä jos sunnuntain rata meni paremmin ��

      Poista
  2. Onnea sijoituksista!
    Hevospiireissä on kyllä parasta kyllä tuo kun kaikki auttaa kaikkia! Itse tullut todistettua muutamia kertoja tapaturmia, joissa tuntemattomatkin ovat juosseet apuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Näin juuri, kyllä tässäkin lajissa osataan lopulta olla yhteisöllisiä :)

      Poista
  3. Blogisi on kyllä mukavaa luettavaa! :) On mielenkiintoista saada lukea teidän kilpailuista ja valmentautumisista, sillä tälläiselle puskaratsastajalle se on täysin uusi maailma ja tuo uusia näkökulmia asioihin. Ja pakko vielä erikseen mainita että blogin kuvat ovat kyllä viimeisen päälle upeita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Mulla on siitä ihana tilanne, että kaveripiirissäni on paitsi taitavia kuvaajia, myös sitä innokkuutta kuvata löytyy :)

      Poista
  4. Onnea ruusukkeista! Tosi upeita kisakuvia :) Jos pitäisi valita niin ehkä juuri kisapostaukset on mun mielestä kaikkein mielenkiintoisimpia, mutta luen kyllä mielellään kaikkea muutakin. Video oli myöskin hyvä, kuten sun aiemmatkin videot! En ollut nyt Ypäjällä, mutta joskus olen käynyt siellä kisoissa ja valmennuksissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) Videoita pitäisi tehdä paljon enemmän, mutta jotenkin sitä aikaa ei meinaa riittää - kuvaamiseen tai editointiin. Toivottavasti syksyllä enemmän! :)

      Poista
  5. Onko sulla ollut milloin ajatusta päivittää blogiasi? Kaikkialla puhutaan yhä Champista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pitäisi tehdä koki blogin ulkoasuremppa, mutta en oo löytänyt ketään sopivaa ulkoasuremppaajaa! :)

      Poista
  6. Pääsitkö sä siis HIHS:n? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En hakenut paikkaa, mutta olisin päässyt karsinnoista molemmista luokista kyllä :)

      Poista
  7. Superhyvin kirjoitettu postaus, varustettuna ihanilla kuvilla! <3 Olin itse katsomassa ypäjällä ja auttelemassa mun kaveria, joka kisasi siellä. Sut ja Maconkin näin siellä radalla! ;) Hyvinhän te siellä menitte. :D Voisitko tehdä vaikkapa kysymyspostauksen tässä jossain vaiheessa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vautsi, kiitos! Pitää tehdä jossain vaiheessa kyllä :)

      Poista
  8. Olisi mukava saada postaus sun opinnoista, mitä yliopistossa opiskelu oikeesti on ja miten hoidat sun aikataulut (työt ja hevonen), yliopistoista on vaikea löytää oikeastaan henkilökohtaisia kokemuksia niin tällänen syvempi kertominen toisi uutta näkökulmaa! Olisi kiva tietää minkälainen se "yliopistomaailma" oikeasti on kun sinne itsekkin kohta on hakemassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää olisi oikein mielenkiintoinen postaus kirjoittaa, pitääkin ottaa korvan taakse! Jotain vastaavaa tein mun fuksivuonna, mutta siitä on kyllä kaikki muuttunut :)

      Poista
    2. Mä lukisin myös tosi mielelläni tästä aiheesta postausta! Ja onnea sijoituksista :)

      Poista
  9. Jolana Kinnari , jolana.kinnari@gmail.com
    Mukana arvonnassa☺

    VastaaPoista
  10. Katri Suhonen katri.suhonen@capgemini.com

    VastaaPoista
  11. Ihana postaus ja Youtuben koostuvideosi oli ihana. Hieman kuitenkin huolestuin, kun käytät taustalla ulkomaisten artistien musiikkia, että onhan sinulla luvat kunnossa? Muutoin voi tulla kallis lasku, jos tekijänoikeuksia rikotaan :( haluaisin edelleen nähdä videoitasi! <3

    VastaaPoista
  12. Onnea sijoituksista! Jos totta puhutaan niin mielestäni molemmat ratasi olivat paljon huonommat kuin aikaisemmin macon kanssa. En kyllä minäkään ymmärrä miten taitoarvostelussa sijoituit, mutta eikös silloin sanota että muut taisivat olla surkeampia :) tämä kommentti ei kuitenkaan ole pahalla koska olette menneet ratsukon eteenpäin paljon. Aina ei voi vaan onnistua joten uusia kisoja kohti!

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat